Kyllä sitä ihminen voi olla sokea. Tai voiko sitä nyt sanoa, että on sokea, jos kirkaassa valaistuksessa, selvinpäin ja kirkkain silmin näkee jonkun asian, mutta ei kuitenkaan näe. Tai näkee, mutta näkee väärin. Tai miten sen nyt ottaa. No, joka tapauksessa.
Ajatelkaa, jos me kaikki näkisimme asiat aina samalla tavalla. Maailma olisi täydellinen paikka; ei olisi sotia, tappeluita, riitoja eikä avioeroja. Ja mikä parasta, jokainen löytäisi MM-finaalitappioon saman syyllisen, näkisi kumartuuko Nikko taklauksia vastaanottaessaan, telooko Taubert tahallaan vastustajia ja nostaako Kangasniemi kyynärpäätään taklatessaan vai ei. Näin voisimme yhteistuumin ja vilpittömästi aina onnitella voittajaa, tuomita likaiset taklaukset tai myöntää tuomarin sekoilun hyödyttäneen omaa joukkuetta ja lopulta ratkaisseen ottelun.
Tämä oli vain mielikuvitusmaailma. Oikeassa elämässä meillä jokaisella on aina jonkun väriset lasit päässä vääristämässä näkymiä ja ne vaikuttavat kaikkiin päätöksiimme, vaikka yrittäisimme olla täysin objektiivisia. Niin sitä vain meikäläinenkin tahtoo löytää vikaa muiden joukkueiden pelaajista, vaikka Sihvonen lähestulkoon syötti Tsekin voittomaalin finaalissa. Tai turkulainen kollega tahtoo nähdä Bergin pelanneen oikein ensimmäisen maalin syntyessä, vaikka hän olisikin sijoittunut päin he####tiä. Tai liigamatsissa tapparalainen näkee Kangasniemen taklanneen puhtaasti ja Nikon kumartuneen, vaikka ilvesläinen on ihan päinvastaista mieltä. Tai arkielämässä naapurin juhlat ovat aina omia äänekkäämpiä ja aiheuttavat enemmän häiriötä.
Mutta mikä sitten on absoluuttinen totuus? Kuka sen tietää? Puolueeton tapparalainen vai yhtä puolueeton ilvesläinen? Tuskin kumpikaan heistä, kun epäilen tilanteessa olleiden pelaajienkaan tietävän sitä.
Olenko siis värillisistä laseista vapaa, mikäli auliisti myönnän vastustajan olleen parempi tai oman joukkueen pelaajan sikailleen silmittömästi? Tuollaisella prseennuolemisellahan saa kummasti katu-uskottavuutta vastustajan leirissä esimerkiksi tällä keskustelupalstalla, kun esittää moista _asiantuntijuutta_ ja _puolueettomuutta_. Valitettavasti lasit ovat edelleen päässä, niiden väri on vain muuttunut oman joukkueen väreistä katu-uskottavuuttahakevanruskeaksi ja likaiseksi.
On se vain hienoa, että lasit ovat olemassa ja ne pysyvät jokaisella päässä! Vähän saattaisi käydä elämä tylsäksi ja aika pitkäksi, kun ei olisi mitään keskusteltavaa. Kiihkeät väittelyt uupuisivat ja kaikki vain hymyilisivät herkeämättä toisilleen. Tylsää, sanon minä.
Absoluuttista totutta ei ole olemassakaan, joten lasit vain tiukemmin päähän, puolustamaan omia näkemyksiään, pitämään niitä suurimpina totuuksina ja väittelemään naapurin kanssa! Se vasta on elämää!! ;)
Näillä puheilla, hyvää ja aurinkoista kesänalkua kaikille. Hiili aloittaa vuokrarahojen ansaitsemisen maanantaina, eikä enää ole täällä teitä koko ajan häiritsemässä. :)
Ajatelkaa, jos me kaikki näkisimme asiat aina samalla tavalla. Maailma olisi täydellinen paikka; ei olisi sotia, tappeluita, riitoja eikä avioeroja. Ja mikä parasta, jokainen löytäisi MM-finaalitappioon saman syyllisen, näkisi kumartuuko Nikko taklauksia vastaanottaessaan, telooko Taubert tahallaan vastustajia ja nostaako Kangasniemi kyynärpäätään taklatessaan vai ei. Näin voisimme yhteistuumin ja vilpittömästi aina onnitella voittajaa, tuomita likaiset taklaukset tai myöntää tuomarin sekoilun hyödyttäneen omaa joukkuetta ja lopulta ratkaisseen ottelun.
Tämä oli vain mielikuvitusmaailma. Oikeassa elämässä meillä jokaisella on aina jonkun väriset lasit päässä vääristämässä näkymiä ja ne vaikuttavat kaikkiin päätöksiimme, vaikka yrittäisimme olla täysin objektiivisia. Niin sitä vain meikäläinenkin tahtoo löytää vikaa muiden joukkueiden pelaajista, vaikka Sihvonen lähestulkoon syötti Tsekin voittomaalin finaalissa. Tai turkulainen kollega tahtoo nähdä Bergin pelanneen oikein ensimmäisen maalin syntyessä, vaikka hän olisikin sijoittunut päin he####tiä. Tai liigamatsissa tapparalainen näkee Kangasniemen taklanneen puhtaasti ja Nikon kumartuneen, vaikka ilvesläinen on ihan päinvastaista mieltä. Tai arkielämässä naapurin juhlat ovat aina omia äänekkäämpiä ja aiheuttavat enemmän häiriötä.
Mutta mikä sitten on absoluuttinen totuus? Kuka sen tietää? Puolueeton tapparalainen vai yhtä puolueeton ilvesläinen? Tuskin kumpikaan heistä, kun epäilen tilanteessa olleiden pelaajienkaan tietävän sitä.
Olenko siis värillisistä laseista vapaa, mikäli auliisti myönnän vastustajan olleen parempi tai oman joukkueen pelaajan sikailleen silmittömästi? Tuollaisella prseennuolemisellahan saa kummasti katu-uskottavuutta vastustajan leirissä esimerkiksi tällä keskustelupalstalla, kun esittää moista _asiantuntijuutta_ ja _puolueettomuutta_. Valitettavasti lasit ovat edelleen päässä, niiden väri on vain muuttunut oman joukkueen väreistä katu-uskottavuuttahakevanruskeaksi ja likaiseksi.
On se vain hienoa, että lasit ovat olemassa ja ne pysyvät jokaisella päässä! Vähän saattaisi käydä elämä tylsäksi ja aika pitkäksi, kun ei olisi mitään keskusteltavaa. Kiihkeät väittelyt uupuisivat ja kaikki vain hymyilisivät herkeämättä toisilleen. Tylsää, sanon minä.
Absoluuttista totutta ei ole olemassakaan, joten lasit vain tiukemmin päähän, puolustamaan omia näkemyksiään, pitämään niitä suurimpina totuuksina ja väittelemään naapurin kanssa! Se vasta on elämää!! ;)
Näillä puheilla, hyvää ja aurinkoista kesänalkua kaikille. Hiili aloittaa vuokrarahojen ansaitsemisen maanantaina, eikä enää ole täällä teitä koko ajan häiritsemässä. :)