Edellinen ketju on kai tullut jo jatkoaikalaisten kirjavasta musiikkimausta täyteen, tai sitten se ei vaan suostunut toimimaan mun kanssa. Avataanpa siis uusi.
Jokunenkin halpislevy on tarttunut lähiaikoina messiin, ja pyörii nyt testattavana.
Death in Vegas: The Contino Sessions
Sokko-ostos kirpparilta hintaan 1,50. Oli nimeltä tuttu, mutten tiennyt onko se siksi, että luvassa on a) hyvää elektronikaa vai b) koska olen aina erehtynyt bändin nimen johdosta ja pettynyt kuullessani tusinatanssimusaa. Vaihtoehto a) oli oikein, mikä oli kiva. Levyn taso kuvaa vierailevat solistitkin: mm. Iggy Pop ja Bobby Gillespie.
KMFDM: WWIII
Tykkäsin kovasti KMFDM:n rauniolle syntyneen MDFMK:n levystä, mutta tämä emäbändi on jäänyt vieraaksi. Aloitin tutustumisen ilmiselvästi väärästä levystä, sillä tämä comeback on varsin yhdentekevää musiikkia. Bookletista löytyvät BPM-luvut on kiva lisä ja kantrialku hyvä hämy, mutta ei auta. Liian laiskaa.
Tom Waits: Blood Money
Aikoinaan en tykännyt ukosta, mutta sitten kuulin Black Ryderin ja olin myyty. Nytpä nappasin tätä uudempaa tuotantoa hyllyyn, kun halvalla sai... Biisimateriaali ei kovin kaksista ole, mutta kyllähän Tomppa on sellainen tulkitsija että saisi Ukko Nooankin kiinnostavaksi. Pitäisi kai opetella fiilistelemään.
Laibach: WAT
Ennen joulua ehdin jo ostaa Tikkurilan Anttilasta tämän tuplavinyylinä vitosella, mutta nyt mukaan tarttui käytännöllisempi cd. Laibach on... Laibach. Kieliä on siis mukana muutamakin, kuten tyylejäkin. Ei nyt mikään huippulevy, mutta ihan jees. Kyllä tän tahdissa kelpaa marssia.
Juliet Jones: Ihme
Pitänee kai aloittaa kritisoimalla tyhmää nimeä; Juliet Jones'han oli JJS:n enkunkielisen prokkiksen nimi! Mutta, suotaneen se Eerolle anteeksi. Tämä on nimittäin ihan kiva plättä, kelpaa pahimpaan JJS-puutokseen varsin hyvin.
Oomph! Wahrheit oder Pflicht
Vertailukohtaa ie kai tartte kaukaa hakea tän saksalaisorkan kanssa. Alkaa ärrällä... Vaan en tiesdä kumpi sitten vie voiton. Oomph!'han on jo pitkäikäinen yhtye, joka on tehnyt pioneerityötä mutta jättänyt sitten sadonkorjuun muille. Hrveitä säväreitä tämä ei aiheuta, mutta kyllä kuunnella kelpaa.
No Shame: Face The Truth -EP
Tää ei kyllä kuulu enää halpis-kategoriaan. Kun edellisen tuplalevyn kerran sai vitosella, niin miten neljän biisin eepee voi maksaa seitsemän egeä? Kun kerran oppii, niin... En kuulu bändin suurempiin ystäviin, vaikka livenäkin on tullut orkka nähty jokusenkin kerran. Mutta tämä levy on hyvä. Rokkaa aiempaa tykimmin, eikä laulukaan häiritse. Lisäksi paketti on erittäin tyylikäs, huomaa että asialla on ollut taiteilija.
Jokunenkin halpislevy on tarttunut lähiaikoina messiin, ja pyörii nyt testattavana.
Death in Vegas: The Contino Sessions
Sokko-ostos kirpparilta hintaan 1,50. Oli nimeltä tuttu, mutten tiennyt onko se siksi, että luvassa on a) hyvää elektronikaa vai b) koska olen aina erehtynyt bändin nimen johdosta ja pettynyt kuullessani tusinatanssimusaa. Vaihtoehto a) oli oikein, mikä oli kiva. Levyn taso kuvaa vierailevat solistitkin: mm. Iggy Pop ja Bobby Gillespie.
KMFDM: WWIII
Tykkäsin kovasti KMFDM:n rauniolle syntyneen MDFMK:n levystä, mutta tämä emäbändi on jäänyt vieraaksi. Aloitin tutustumisen ilmiselvästi väärästä levystä, sillä tämä comeback on varsin yhdentekevää musiikkia. Bookletista löytyvät BPM-luvut on kiva lisä ja kantrialku hyvä hämy, mutta ei auta. Liian laiskaa.
Tom Waits: Blood Money
Aikoinaan en tykännyt ukosta, mutta sitten kuulin Black Ryderin ja olin myyty. Nytpä nappasin tätä uudempaa tuotantoa hyllyyn, kun halvalla sai... Biisimateriaali ei kovin kaksista ole, mutta kyllähän Tomppa on sellainen tulkitsija että saisi Ukko Nooankin kiinnostavaksi. Pitäisi kai opetella fiilistelemään.
Laibach: WAT
Ennen joulua ehdin jo ostaa Tikkurilan Anttilasta tämän tuplavinyylinä vitosella, mutta nyt mukaan tarttui käytännöllisempi cd. Laibach on... Laibach. Kieliä on siis mukana muutamakin, kuten tyylejäkin. Ei nyt mikään huippulevy, mutta ihan jees. Kyllä tän tahdissa kelpaa marssia.
Juliet Jones: Ihme
Pitänee kai aloittaa kritisoimalla tyhmää nimeä; Juliet Jones'han oli JJS:n enkunkielisen prokkiksen nimi! Mutta, suotaneen se Eerolle anteeksi. Tämä on nimittäin ihan kiva plättä, kelpaa pahimpaan JJS-puutokseen varsin hyvin.
Oomph! Wahrheit oder Pflicht
Vertailukohtaa ie kai tartte kaukaa hakea tän saksalaisorkan kanssa. Alkaa ärrällä... Vaan en tiesdä kumpi sitten vie voiton. Oomph!'han on jo pitkäikäinen yhtye, joka on tehnyt pioneerityötä mutta jättänyt sitten sadonkorjuun muille. Hrveitä säväreitä tämä ei aiheuta, mutta kyllä kuunnella kelpaa.
No Shame: Face The Truth -EP
Tää ei kyllä kuulu enää halpis-kategoriaan. Kun edellisen tuplalevyn kerran sai vitosella, niin miten neljän biisin eepee voi maksaa seitsemän egeä? Kun kerran oppii, niin... En kuulu bändin suurempiin ystäviin, vaikka livenäkin on tullut orkka nähty jokusenkin kerran. Mutta tämä levy on hyvä. Rokkaa aiempaa tykimmin, eikä laulukaan häiritse. Lisäksi paketti on erittäin tyylikäs, huomaa että asialla on ollut taiteilija.