Tää biisi oli mulle syksyllä todella tärkeässä asemassa ja auttoi rauhoittamaan mieltä, kun sekä töissä että siviilissä lähdin eräiden henkilöiden kanssa aivan turhaan sotajalalle ja vaikeutin sillä vain omaa elämääni ja mielenrauhaani.
Nykyiseltä ex-pomolta pyysinkin avoimesti aiempaa käytöstäni anteeksi yhteisissä pikkujouluissa ennen kuin polkumme erkanivat. Hän kehui tuolloin suoraselkäisyyttäni ja toivotti mulle vielä lähtiessään hyvät jatkot. Kumpikaan ei jäänyt kantamaan toiselleen kaunaa.
Tämän siviilituttavan kanssa en ole puhunut mitään viimeiseen neljään kuukauteen. Olen antanut hänen ilkeät sanomisensa anteeksi ja toivoisin että voisimme vielä joskus olla taas puheväleissä, vaikka meidän välinen ystävyyssuhde ei ehkä enää koskaan palaisikaan entiselleen.
Näissä lyriikoissa on kuitenkin tärkeä viesti ja muistutus siitä, että yksikään sota ei ratkea vihoittelemalla, vaan ainoastaan sovinnon ja anteeksiannon kautta.
