Kuuntelussa juuri nyt

  • 1 890 399
  • 21 638
Suosikkijoukkue
Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
En olisi äkkiseltään kuvitellut, että mainitsisin täällä Elastisen biisin, mutta tässä tulee:


Erinomaisen hieno kappale, jonka kertosäkeessä Jenni Vartiaisen ääni sointuu ja soljuu suunnattoman kauniisti, kuten aina.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
KAUAN - Sorni Nai

Tätä kuunnellessa on hyvä lähteä retkeilemään lumiseen vuoristoon kavereiden kanssa ja jäädä sinne loppuelämäkseen lumen keskelle. Venäläinen yhtye, joka laulaa Suomeksi. Atmosfääristä post-black metallia.
 

DR_J

Jäsen
Suosikkijoukkue
Huuhkajat, HJK
Maanalainen Armeija - Elä tai kuole

Varsin hyvää settiä tämä Hynysen ja Mira Luodin uusi bändiviritys. Vaikutteita Martti Syrjä/Kauko Röyhkä/ Gösta Sundqvist/Juice osastolta, mutta sehän on vain hyvä juttu. Ottakaa ihmeessä haltuun, tykätäkseen ei välttämättä tarvitse olla KT/PMMP-fani.
 
Viimeksi muokattu:

arvee

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi Fineland, North Atlantic Hawks, EU, Jokerit
Itse asiassa minulla on kaksi henkistä isää. Bon Scott ja Ronnie Van Zant. Koskaan en ole edes ajatuksissani hankkinut tatuointeja, koska ne ovat saatanasta. Mutta jos olisin, niin toisessa olkapäässä olisi Bon ja toisessa Ronnie. Kaksi runoilijaa, jotka väsäsivät vitun paljon hienompaa kamaa kuin joku Nobelilla palkittu Dylan. Ne kertoivat elämästä. Dylan kertoi siitä, mitä on olla Dylan.

Minä näin kynttilän ikkunalla eli valaistuin tuosta Dylan vs. Dylan tajunnasta. Siitä tajusin myös Allen vs. Allen filmipuolella vastaavan yliajattelun
Minua maailmanmeno ja paikkani tässä tunteilevassa ruljanssissa on aina mietityttänyt allenmaisesti ehkäpä, mutta tuo dylanilistisen näennäisfilosoinnin omaan arvoonsa, oikeaan nurkkaan osoittaminen oli jumalallisen hieno oivallus.

Kuuskytluvun folk-mietintä on aivan samaa ihmisälyllistä, ihmistunteellista haparointia kuin kai kirjattu jo pari tuhatta vuotta ennen Dylania ja Allenia. Ja arveeta.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Maanalainen Armeija - Elä tai kuole

Varsin hyvää settiä tämä Hynysen ja Mira Luodin uusi bändiviritys. Vaikutteita Martti Syrjä/Kauko Röyhkä/ Gösta Sundqvist/Juice osastolta, mutta sehän on vain hyvä juttu. Ottakaa ihmeessä haltuun, tykätäkseen ei välttämättä tarvitse olla KT/PMMP-fani.
Muutaman kerran kuunnellut ja on tuo nyt periaatteessa hyvä levy, mutta jotenkin häiritsee yllätyksettömyys. Kuulostaa juuri siltä, miltä Kotiteollisuuden ja PMMP:n risteytyksen kuvittelisikin kuulostavan.

Kuitenkin sen verran hyvin kolisee, että pitää keväämmällä katsastaa livenä. Mielenkiintoista nähdä, millä täyttävät livesettiä, että saavat riittävän mittaisen keikan aikaiseksi. Yhtenä hyvänä vaihtoehtona tulisi mieleen Hynysen aikoinaan Mariskalle ja Pahoille Susille kirjoittama Veri on vettä sakeampaa. Tuskin lähtevät ainakaan Kotiteollisuudella ja PMMP:llä täyttämään - paitsi jos coveroisivat toisiaan ristiin, se voisi olla mielenkiintoista.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: DR_J
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Rupesin tuossa miettimään bändejä joissa on kaksi rumpalia. Siis oikeilla rumpuseteillä, mitään bongojen kolistelijoita ei lasketa. Muistin kaksi. Adam & The Ants ja Grateful Dead. Onko muita?

Allmanit muistin minäkin, kuten @Pavlikovsky jo ammoin kommentoikin. Lisäksi tulee mieleen Genesis jostakin Selling England -ajoilta eteenpäin, kun Firth of Fifth hyötyi tavattomasti kahdesta rumpalista. Sitten on syytä mainita tietysti King Crimson, jonka kokoonpano on käsittänyt muutamissa vaiheissa kaksi lyömäsoitintaitelijaa - ja nykyiseen inkarnaatioon Robert Fripp on istuttanut peräti kolme rumpalia. Myös Mothers of Invention ja Hawkwind pitivät jossakin kohden kokoonpanoissaan kahta rumpalia.

Viime aikojen Yes on käyttänyt Alan Whiten ohella toista ”oikeaa” rumpalia, kun ikääntynyt legenda sohii pienempää settiä jos ei nyt omaan tahtiinsa, niin sanotaanko nyt kauniisti että täydentäen. No tätä ei tietysti lasketa. Toivottavasti Alan malttaisi jo siirtyä kunniallisesti eläkkeelle, vaikka lähtönsä on jo myöhässä.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo




The Clash: Train In Vain

Tajusin tämän yhtyeen hienouden vasta kun ymmärsin, mihin bändeihin se on vaikuttanut. Manic Street Preachersissa ja Hanoi Rocksissa kuuluu Clash niin selvästi. Se tietty melankolinen rokkisointi. Pysähdyin jouluna 2002, kun kuulin Joe Strummerin kuolleen. Ikinä en ehtinyt nähdä, mutta ehdin tajuta. Surulliseksi tulin vasta myöhemmin. Mutta musiikin ehtii löytää aina! Clash on upea!
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Godspeed You! Black Emperor - Lift Your Skinny Fists Like Antennas to Heaven

Jos post-rockissa on joku järkäle ja eeppinen levytys niin tämä on se. Neljä kappaletta, pituutta tunti ja kaksikymmentäseitsemän minuuttia. Ostinpa tämän vinyylilläkin tänä vuonna. Kovaa kamaa. Harmillisesti Luciferian Towers oli tylsä levytys. Noh onneksi on klassikot.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Godspeed You! Black Emperor - Allelujah! Don't Bend! Ascend!

Pako sanoa, että tällä levyllä on lempikappaleeni GSY!BE:ltä eli levyn avausraita Mladic. Paikoittain osat kappaleesta soivat päässäni ja se ei haittaa minua. Tämän jälkeen voisi vaihtaa Swansin The Great Annihilator levyyn.



 

D.Santon

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL, Liiga.




Lähtee se päivä tälläkin käyntiin. Mielestäni aika aliarvostettu kappale. Melodinen ja melankolinen, rosoinen, ja tyylikäs soolo. 70-luvun punkskenestä löytyy vaikka mitä helmiä.
 

HogiBoi

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Vähän pomppailua sinne sun tänne Spotifyssä, kun ei keksi mitä kuuntelisi. Nyt kuuntelussa kuitenkin Lordin "Blood Red Sandman"-kappale.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös