Kuumeketju

[Henry Blavatsky]

Elokuun puolenvälin jälkeen sairastuin kevyeen kuumeeseen, ei mikään paha kuume vaan tuollainen hiukka alta 38c pikkuflunssa. Siinä sitten muutettiin Jyväskylään opiskelujen perässä, tietysti odottaen että kohta sitä tervehtyy. Mutta perkele, eihän se mihinkään ole lähtenyt. Nyt on tuollaista pikkulämpöä (n.37-37.5) jo kolmatta kuukautta, eikä mitään hajua mikä vaivaa. Normaalisti ruumiinlämpöni on kuitenkin alle 36,5.

Lääkärissä olen rampannut muutamaan otteeseen, ensimmäisen kerran syyskuun alkupuolella, jolloin ottivat jonkun verinäytteen ja sanoivat kyseessä olevan vain jonkun perusflunssan. Seuraavalla kerralla lätkäsivät sitten tulehduksiin auttavan antibioottikuurin, vaikkei lääkärikään tiennyt onko kyseessä tulehdus vai ei. Eipä se kuuri tietenkään mitään auttanut. Kolmannella kerralla laitettiin kunnon verikokeisiin, joissa ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa, tulehdusarvotkaan eivät olleet koholla. Lääkäri sanoi kyseessä olevan todennäköisesti jonkun muhimaan jääneen viruksen. Tuo lämpö vaan ei tunnu häviävän minnekään, muita oireita ei juuri ole lukuunottamatta ajoittaista päänsärkyä. Seuraavan kerran kun lääkäriin menen, vaadin kyllä keuhkojen ja aivojen kuvausta, tuntuu tuo lääkäri vaan jotenkin välttelevän sitä, lieneekö liian kallista vai mitä..

Alkaa vaan pikkuhiljaa jo vituttamaan tuo epävarmuus, että mikä oikein vaivaa. Olen kyllä kuullut, että joillain on ollut samanlaista lämpöä jopa vuoden verran, ennen kuin se on vain yht'äkkiä hävinnyt. Onko arvon jatkoaikalaisilla samanlaisia kokemuksia pitkään jatkuvasta lämmöstä, johon ei tunnu löytyvän syytä tai hoitokeinoa sitten millään?

 

[TML]

Luulin jo innoissani että huumeketju mutta tämä olikin kuumeketju. Itselläni on tapana tammi- helmikuussa olla hyvinkin kuumeinen. Voimia syö paljon ja oleminen on vaikeaa varsinkin kun kaikkea pitäisi tehdä.

 

[Ted Raikas]

Tulee vaan mieleen myyräkuume, mutta en sitten tiedä... kai lääkäri sen olisi jo todennut? Toivotaan, että tilanne kohentuisi pian. Kuulostaa kyllä erittäinkin ikävältä.

Sinällään itsessään kuume ei yleensä ole paha asia, päinvastoin. Pitkät jatkuvat kuumeettomat flunssat on helvetin ikäviä, kuume kun tappaisi sen viruksen.

 

[Nikke]

Tuttavalla oli vastaavaa lähes vuosi. Taisi lopulliseksi syyksi selvitä punkin purema.

Itsellänihän kuumeen suhteen on kaksi vaihtoehtoa; joko pientä lämpöä eli n 37,5 tai sitten mennään lähemmäs 40 astetta. Outoahan on se ettei jälkimmäiseen liity mitään muuta. Viimeksi tuota taisi olla 2 vuotta sitten jolloin lopulliseksi diagnoosiksi jäi määrittelemätön korkea kuume. Poistui muuten päivässä, meni hieman ylikin. Voin sanoa että tuo lämmön laskeminen 39,8 -> 35,8 suht lyhyessä ajassa oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

 

[Henry Blavatsky]

Itsellänihän kuumeen suhteen on kaksi vaihtoehtoa; joko pientä lämpöä eli n 37,5 tai sitten mennään lähemmäs 40 astetta. Outoahan on se ettei jälkimmäiseen liity mitään muuta. Viimeksi tuota taisi olla 2 vuotta sitten jolloin lopulliseksi diagnoosiksi jäi määrittelemätön korkea kuume. Poistui muuten päivässä, meni hieman ylikin. Voin sanoa että tuo lämmön laskeminen 39,8 -> 35,8 suht lyhyessä ajassa oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

Sama juttu minullakin yleensä, joko pikkukuumetta tai sitten todella korkea kuume. Nuo korkean kuumeen piikit ovat tosiaan yleensä tosi lyhyitä, lämpö voi äkkiä nousta 40 asteen tuntumaan, mutta laskeekin sitten nopeasti. Tällaista tilannetta ei vain itselle ole ennen sattunut. Sinälläänhän tuo ei aivan hirveästi haittaa, mutta vituttaa kuitenkin kun koko ajan hieman huono ja voimaton olo, ja hommia pitäisi kuitenkin painaa jatkuvasti.

 

[Cloaca Maxima]

Allekirjoittaneella oli muutamia vuosia sitten samanlainen kokemus. Kuumeilu alkoi joskus helmi-maaliskuussa ja jäi sitkeästi roikkumaan tuohon 37,5 - 37,8 välille eikä mennyt ohi sitten mitenkään. Arvauskeskuksessa tuli juostua tuon takia useasti mutta eihän ne siellä mitään syytä löytänyt, pari antibioottikuuria söin minäkin, täysin turhaan ja perus verikokeet otettiin myös pariin otteeseen. Lopulta, olisikohan ollut neljännellä arvauskeskuksen lääkärinkäynnillä sain sitten puoliväkisin vaadittua lähetteen sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin.

Kutsu osastolle tuli muutaman viikon kuluttua ja sairaalassa tuli vietettyä yhteensä 6 päivää. Kokeita tehtiin kyllä melkoisesti tuon noin viikon aikana. Ensimmäisenä otettiin verta muutama putkilo kerralla josta tutkittiin mitä ihmeellisimpiä tauteja ja vasta-aineita tjsp. Seuraavaksi otettiin nämä perusröntgenit keuhkoista ja poskionteloista. Sitten oli vuorossa kusi- ja paska -näytteet jonka jälkeen kanyylistä ruiskutettiin sitä jotakin varjoainetta elimistöön ja kuvattiin aivot. Lopuksi oli vuorossa vielä jokin luunäyte (tämän tarkoitusperää en nyt enää tarkalleen muista) lonkkaluusta. Voin sanoa, että tuo kokemus oli yhtä helvettiä kun siinä lekuri rouskuttaa lonkkaluuta eikä saa mitään irti. Seuraavaksi hommaa yrittää toinen lekuri ja opiskelijapouskarit tuijottaa vedet silmissä tihrustavaa allekirjoittanutta sängyssä kiemurtelemassa. Onnistuihan se näytteen otto kuitenkin lopulta. Lisäksi tehtiin ultraäänikuvaus sydämestä.

Kun nämä kaikki kokeet oli lopulta tehty ja tulokset valmistuivat, diagnoosi oli; ei mitään! Eli syytä kuumeilulle edelleenkään ei löytynyt. Verikokeista kävi kuitenkin ilmi, että olin sairastanut mm. keuhkoklamydian lähimenneisyydessä joka saattoi ainakin olla laukaiseva tekijä silloin kun kuumeilu alkoi. Varmaa diagnoosia ei kuitenkaan koskaan saatu ja kuumeilu loppui sitten yhtäkkiä itsekseen noin 8 kuukautta sen alkamisesta. Lekurit vain totesivat lopuksi että kyseessä on diagnosoimaton kuumetila joita joskus ihmisille tulee eikä niille löydetä selkeää syytä. Sen jälkeen olen kuitenkin pysytellyt melko terveenä joten tosiaan mistään vakavasta ei loppujen lopuksi ollut kysymys.

Tsemppiä sulle ja toivotaan että syy oireiseesi löytyy.

 

[Henry Blavatsky]

Allekirjoittaneella oli muutamia vuosia sitten samanlainen kokemus. Kuumeilu alkoi joskus helmi-maaliskuussa ja jäi sitkeästi roikkumaan tuohon 37,5 - 37,8 välille eikä mennyt ohi sitten mitenkään. Arvauskeskuksessa tuli juostua tuon takia useasti mutta eihän ne siellä mitään syytä löytänyt, pari antibioottikuuria söin minäkin, täysin turhaan ja perus verikokeet otettiin myös pariin otteeseen. Lopulta, olisikohan ollut neljännellä arvauskeskuksen lääkärinkäynnillä sain sitten puoliväkisin vaadittua lähetteen sairaalaan tarkempiin tutkimuksiin.

Kutsu osastolle tuli muutaman viikon kuluttua ja sairaalassa tuli vietettyä yhteensä 6 päivää. Kokeita tehtiin kyllä melkoisesti tuon noin viikon aikana. Ensimmäisenä otettiin verta muutama putkilo kerralla josta tutkittiin mitä ihmeellisimpiä tauteja ja vasta-aineita tjsp. Seuraavaksi otettiin nämä perusröntgenit keuhkoista ja poskionteloista. Sitten oli vuorossa kusi- ja paska -näytteet jonka jälkeen kanyylistä ruiskutettiin sitä jotakin varjoainetta elimistöön ja kuvattiin aivot. Lopuksi oli vuorossa vielä jokin luunäyte (tämän tarkoitusperää en nyt enää tarkalleen muista) lonkkaluusta. Voin sanoa, että tuo kokemus oli yhtä helvettiä kun siinä lekuri rouskuttaa lonkkaluuta eikä saa mitään irti. Seuraavaksi hommaa yrittää toinen lekuri ja opiskelijapouskarit tuijottaa vedet silmissä tihrustavaa allekirjoittanutta sängyssä kiemurtelemassa. Onnistuihan se näytteen otto kuitenkin lopulta. Lisäksi tehtiin ultraäänikuvaus sydämestä.

Kun nämä kaikki kokeet oli lopulta tehty ja tulokset valmistuivat, diagnoosi oli; ei mitään! Eli syytä kuumeilulle edelleenkään ei löytynyt. Verikokeista kävi kuitenkin ilmi, että olin sairastanut mm. keuhkoklamydian lähimenneisyydessä joka saattoi ainakin olla laukaiseva tekijä silloin kun kuumeilu alkoi. Varmaa diagnoosia ei kuitenkaan koskaan saatu ja kuumeilu loppui sitten yhtäkkiä itsekseen noin 8 kuukautta sen alkamisesta. Lekurit vain totesivat lopuksi että kyseessä on diagnosoimaton kuumetila joita joskus ihmisille tulee eikä niille löydetä selkeää syytä. Sen jälkeen olen kuitenkin pysytellyt melko terveenä joten tosiaan mistään vakavasta ei loppujen lopuksi ollut kysymys.

Tsemppiä sulle ja toivotaan että syy oireiseesi löytyy.

Samantapaisia tarinoita olen kuullut parilta muultakin, kuumeilua 6-12kk eikä mitään syytä siihen ole löytynyt. No, mullahan on vasta 2½kk takana, toivottavasti ei ihan vuoden mittaiseksi venähdä :) Jotenkin tuntuu hieman turhalta tosiaan tuo arvauskeskuksessa ramppaaminen, mitään uutta eivät kuitenkaan osaa siellä sanoa.. Tosin tämäkin saattaa olla juuri tuollainen diagnosoimaton kuume, jolle ei oikein mitään voi tehdäkään.

 

[Rixa88]

Itsellänihän kuumeen suhteen on kaksi vaihtoehtoa; joko pientä lämpöä eli n 37,5 tai sitten mennään lähemmäs 40 astetta. Outoahan on se ettei jälkimmäiseen liity mitään muuta. Viimeksi tuota taisi olla 2 vuotta sitten jolloin lopulliseksi diagnoosiksi jäi määrittelemätön korkea kuume. Poistui muuten päivässä, meni hieman ylikin. Voin sanoa että tuo lämmön laskeminen 39,8 -> 35,8 suht lyhyessä ajassa oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

Itselläni oli heinäkuussa kuumetta 40,1 astetta. En tiedä mikä vaivasi, todennäköisesti se että olin muutaman päivän sitä ennen purkutöissä, en tuulettanut ko. paikassa enkä käyttänyt hengityssuojainta, eli hengitin kaikenmaailman pölyjä.

Kuitenkin, kuumetta oli 40,1 astetta mutta alle 20 tunnissa se laski normaaliin tasoon, 37,1:een.

 

[Poison]

Itse kärsin samantyyppisestä ongelmasta joskus pari talvea sitten. Kuume, tai oikeammin ehkä lämpö, roikkui pari kuukautta hieman päälle 37 asteen. Aamulla lämpö saattoi olla normaali, mutta viimeistään puolessa välissä päivää nousi taas. Mitään muita oireita ei ollut, tosi hönttö olo vain jatkuvasti, sellainen, mikä nyt kuumeisena yleensä on.

Terveyskeskuksessa lääkäri määräsi sydänfilmit ja verikokeet, mutta kaikki oli kunnossa. Tulehdusarvot saattoivat olla vähän kohollaan, ei muuta. Jossain vaiheessa tuo kuumeilu kuitenkin sitten vain helpotti ja onneksi vastaavaa ei ole enää uudestaan tullut. Mitään fyysistä syytä ei siis tosiaan ikinä löytynyt, mutta olen jälkikäteen miettinyt mahdollisia psyykkisiä vaikutteita. Olin tuolloin aika väsynyt ja hankalassa elämäntilanteessa + stressaavat ylioppilaskirjoitukset edessä. Psyykkiset tekijäthän voivat vaikuttaa paljonkin ihmisen fyysiseen sairasteluun, yleiskuntoon ja vastustuskykyyn. Kannattaakin miettiä, onko psyykkisesti miten kovassa rasituksessa, jos fyysiseltä puolelta ei löydy mitään vikaa.

Uudestaan ei tuota tosiaan ole ikinä tullut ja toivottavasti ei tulekaan. Kertaalleen oli yksi outo päivä, jolloin kuume oli aamulla yli 39 astetta ilman mitään muita oireita ja sitten laski kuitenkin illaksi. Seuraavana päivänä oli ihan normaali olo.

 

[Uleåborgir]

Meikäläisellä oli vuonna 1999 kuukauden mittainen kuume tai lämpö, ihan sama. Normaaliruumiinlämpöni on jotain 35,6. Piteli sellaista 37,2 - 37,5 kuukauden ajan ja sellainen puolituskainen olo koko ajan.

Lääkäri ei keksinyt syytä, eikä sitä oikeastaan paljon asia kiinnostanutkaan. Ilmeisesti kuume johtui kehoon joutuneista vierasesineistä kuten rakennuspölyhiukkasista, olin näet silloin raksa-apumiehenä töissä.

Pahin kuume ikinä oli, kun olin 7-vuotias. 42,0 astetta - keuhko- ja aivokuume samaan aikaan vesirokon jälkitauteina. Kuolokaan ei ollut vissiin kaukana. Hirveitä hallusinaatioita ja absurdeja paniikkikohtauksia, jotka jatkuivat 11 vuoden ikään asti. Kädet mm. tuntuivat painavan tonnin, kaikki näytti menevän kauas, kun joku puhui se kuulosti huutamiselta suoraan korvaan...

Eipä sillä etteikö niitä paniikkikohtauksia vieläkin olisi, mutta muistan, että se oli aika rankkaa aikaa. Silloin otettiin mm. selkäydinpunktio minun ollessani hereillä, se oli ihan karseaa. Tämä kaikki vuonna '85.

 

[Mac^]

Mitään fyysistä syytä ei siis tosiaan ikinä löytynyt, mutta olen jälkikäteen miettinyt mahdollisia psyykkisiä vaikutteita. Olin tuolloin aika väsynyt ja hankalassa elämäntilanteessa + stressaavat ylioppilaskirjoitukset edessä. Psyykkiset tekijäthän voivat vaikuttaa paljonkin ihmisen fyysiseen sairasteluun, yleiskuntoon ja vastustuskykyyn. Kannattaakin miettiä, onko psyykkisesti miten kovassa rasituksessa, jos fyysiseltä puolelta ei löydy mitään vikaa.

Tuosta tuli mieleen, että ehkä olisi kannattanut ottaa se influenssarokote, kun sellainen mahdollisuus abeille tarjottiin (ettei sairasta keväällä kirjoitusten aikaan)... Mahtoi olla yhtä helvettiä valmistautua kirjoituksiin kuumeisena?

 

[Sistis]

Tuosta tuli mieleen, että ehkä olisi kannattanut ottaa se influenssarokote, kun sellainen mahdollisuus abeille tarjottiin (ettei sairasta keväällä kirjoitusten aikaan)... Mahtoi olla yhtä helvettiä valmistautua kirjoituksiin kuumeisena?

Mitenhän se olisi tuohon auttanut? Eivät oikein kuulostaneet nuo oireet influenssaan sopivilta. Ja eihän tuo rokote miltään muulta suojaa.

Allekirjoittanut kuumeili usein ala- ja yläasteikäisenä. Tuolloin sairastin lähes poikkeuksetta vuodessa jonkun 3-5 kuumetautia. Usein kyseessä olivat ihan flunssat, jotka sitten vaan menivät kuumeen puolelle. Lukion alkaessa kuumeilu loppui lähes täysin, ja ilmeisesti vain kerran tuon opinahjon aikana lämpö nousi 37 asteen päälle, ja silloinkin vain hetkellisesti. Armeijassa sama homma, ainoa 37 asteen ylitys sattui viikonloppuna ja koko vuosi meni ilman vapautuksia. Epäilen, että ainakin yksi syy kuumeiluiden vähenemiseen oli kehittyneemmissä siitepölylääkkeissä. Vielä yläasteaikana lääkkeet olivat sellaisia, että niiden aiheuttama väsymys oli sitä luokkaa, että sivuvaikutukset olivat itse oireita pahemmat. Tästä syystä sairastin kuumeisen flunssan lähes poikkeuksetta joka toukokuun puolivälissä. Tuo tosin selittäisi vain kevään sairastelut.

Yliopistoaikana sitten sairastin kahteen otteeseen kunnon kuumeen, eli yli 38 asteen lämmön. Toinen noista oli ilmeisesti jonkinlainen influenssa, koska siihen liittyi sahaavaa lämpöä. Tosin tauti tuli jo lokakuussa, mikä ei yleensä ole vielä influenssaviruksen esiintymisaikaa. Samaa tautia liikkui silloin kyllä myös kaveripiirissä. Viimeisin kunnon tauti oli tänä keväänä, kun influenssa iski. Kuume huiteli pari päivää lähellä 39 astetta. Aamuisin se oli miltei poissa, mutta illalla tuli uudestaan. Selvisin kuitenkin melkoisen lyhyellä taudilla.

Jännä oli nähdä, kuinka tällä iällä tuollainen 38 asteenkin kuume kaataa ison miehen melko totaalisesti petiin. Toista se oli pikkupentuna, kun tuossakin kunnossa jaksoi kukkua pystyssä ongelmitta. Kovimmat lukemani olen saanut joskus 5-6 -vuotiaana keuhkokuumeessa. Maaginen 40 asteen raja ylitettiin silloin, kovimmat lukemat olivat kai 40.5 astetta. Sen olen kuullut, että terveyskeskuksessa mitattiin senkka, ja sen perusteellakin olin todellakin kipeä. Lääkäri ei kuitenkaan passittanut sairaalaan, koska "poika on kuitenkin noin pirteä" ja äitimuori sattui olemaan sairaanhoitaja.

Elämäni ensimmäinen influenssarokote tulee otettua tänä syksynä, kun työnantaja sellaisen tarjoaa maksutta. Olisin varmaan ottanut sen muutenkin. Tapaa en tästä aio tehdä, koska influenssan sairastaminen ei ole tällaiselle melkein nuorelle mikään vaarallinen juttu, vaan päin vastoin, ehkä jopa hyväksikin vastustuskyvyn lisäämisen takia. Nyt kuitenkin osuu tuonne maaliskuulle reissut Japaniin ja Hollantiin, joten en halua niitä missata kuumeilun takia.

 

[Thibauld]

Samantapaisia tarinoita olen kuullut parilta muultakin, kuumeilua 6-12kk eikä mitään syytä siihen ole löytynyt. No, mullahan on vasta 2½kk takana, toivottavasti ei ihan vuoden mittaiseksi venähdä :) Jotenkin tuntuu hieman turhalta tosiaan tuo arvauskeskuksessa ramppaaminen, mitään uutta eivät kuitenkaan osaa siellä sanoa.. Tosin tämäkin saattaa olla juuri tuollainen diagnosoimaton kuume, jolle ei oikein mitään voi tehdäkään.

Hauska kuulla etten ole sitten ainoa. Isella tuollainen iski naihin aikoihin viimevuonna. Kuumeilua kesti melkein puoli vuotta. Jos jonkinlaisilla spesialisteilla ravattiin otettiin kaikki mahdolliset naytteet ja ja kuvat eika mitaan. Jossain vaiheessa rupesi jo mielenterveyskin olemaan kovilla. No diagnoosina oli viimein post viral syndrome eli siis suomeksi "ei me tiedeta". Ilmeisesti joku virus oli sitten sotkenut immuunijarjestelman. Ainoa mita itse osaan syyttaa on hepatiittirokote jonka hain hiukan ennen sairastumista. Nuo rokotteet kuulemma saattavat aiheuttaa kaikenlaisia outoja reaktioita ihmisissa. Toinen syyllinen on varmasti ollut poskiontelot joita nyt tuossa pari kuukautta sitten vahan leikeltiinkin. Krooninen poskiontelontulehdus saattaa kanssa aiheuttaa kuumeilua vaikka nokka ei yhtaan tukkoiselta tuntuisikaan.

 

[pernaveikko]

Minulla oli kymmenisen vuotta sitten semmoista 37.2C monta kuukautta. Jossain lekurissa kävin ja jotain virusjuttuja epäiltiin ja verikoen tynkää otettiin. Mitään ei löytynyt ja koska olo oli terve, niin lopetin mittaamisen enkä mennyt enää lääkäriin. Jossain vaiheessa kun tein sitten pistokokeita, niin mittarikin asettui oikeisiin lukemiin ja sen koommin moista ongelmaa ei ole ollut.

 

[Nakkikastike]

Mulla on tässä nyt pari kuukautta pitänyt kuumetta päällä. Viimeiset kaksi kuukautta on mennyt muutenkin enemmän tai vähemmän sairastellessa. Kuume on vaihdellut sillä tavoin että ns. normilämpö on siinä 37,0-37,2c. Enimmillään kuume on ollut tuolla 39 asteen paikkeilla. Verikokeita on otettu monta kertaa ja kaikki ns. normiarvot ovat ihan ok. Yhdessä vaiheessa tulehdusarvot olivat hieman koholla mutta viimeeksi kun sydämen rytmihäiriöiden takia otettiin kokeet niin tulehdusarvotkin olivat palanneet ns. 'oletusasetuksiin'.

 

[Henry Blavatsky]

Eipä tunnu laantuvan..

Tuli pari viikkoa sitten käytyä taas erilaisissa testeissä.. Keuhkokuvat otettiin, sydänkäyrä, kusinäyte ja kaikki mahdolliset verikokeet.. Eipä sieltä oikein mitään erikoista tuntunut löytyvän. Tosin lääkäri pyysi varaamaan verikokeisiin uuden ajan, kuulemma näkyy että joku virus on sairastettu, mutta se voi olla ollut milloin tahansa viimeisen 2v. aikana. Tänään kun koitin varata laboratorionäytteenottoon aikaa, niin sieltä ilmoitettiin, ettei aikoja anneta nyt sairaanhoitajien työkiistan vuoksi.. heh..

Lämpö on edelleenkin sitä samaa reilu kolmeseiskaa joka on siis selvästi normilämpöäni korkeammalla. Joskus olo on aika heikko, joskus melkein normaali. Saa nyt nähdä kuinka kauan kestää, ja löytyykö tähän kuumeiluun mitään syytä. Alkaa olla kolme kuukautta jo takana, ei meinaa enää muistaakaan miltä se täysin terveenä oleminen tuntuu :)

 

[Henry Blavatsky]

Vielä vaan jatkuu kuumeilu, jo viidettä kuukautta. Kaulan imusolmukeet oikealta puolelta olleet kanssa helvetin turvoksissa jo ties kuinka kauan. Lekurilla on rampattu moneen kertaan, mitään eivät ole oikein osanneet sanoa. Paras oli joku sairaanhoitaja joka epäili kuumeilun kaikkine muine oireineen johtuvan siitä, että "ujostelen" uutta kotikaupunkia :D. Ja noille annettiin vielä palkankorotus.. No, tiistaina olis taas uusia labratestejä ja loppukuusta aika keskussairaalaan. Saa nähdä löytävätkö mitään. Tuskin. Täytyy kuitenkin laittaa asuntohakemus päälle, en ihmettelisi yhtään vaikka nuo oireet johtuisivat tässä luukussa mahdollisesti olevasta homeesta. Jonkinlainen homemittauskin tehtiin, muttei se ainakaan minua vakuuttanut. Talkkari meni vessaan, paino jostain härvelistä nappulaa ja totesi samointein, ettei vissiin oo hometta.

 

[Gellner]

Paras oli joku sairaanhoitaja joka epäili kuumeilun kaikkine muine oireineen johtuvan siitä, että "ujostelen" uutta kotikaupunkia :D. Ja noille annettiin vielä palkankorotus..

Arvauskeskuksen lekuri sanoi parisen vuotta takaperin ystävättärelleni, että ystävättäreni kurkkukipu johtuu miehen ja seksin puutteesta. Että kyllä ne lekuritkin osaavat.

Myöhemmin Mehiläisessä kurkkukivun syyksi selvisi angiina.

 

[Henry Blavatsky]

No, nyt on ollut lämpöä ja erinäistä sairastelua yli vuoden verran. Välillä tuntuu helpottavan välillä taas pahenee. Kaulan musolmukkeet jatkuvasti hieman turvoksissa, ja olo puolikuntoinen. Jos jonkinlaisessa lääkärissä on rampattu vähän väliä, mutteipä ole oikeastaan yhtään mitään syytä löytynyt. Täydellinen verenkuva on otettu monesti, kaulan ultraääni pariin kertaan, keuhkot ja aivot kuvattu, samoin hampaista otettu röntgenkuvat. Jotkut lääkärit selkeästi epäilevät luulosairaaksi, toiset ymmärtävät oireet, mutteivät osaa sen kummemmin selittää, mistä ne ne johtuvat. Elimistön lämmönsäätelyjärjestelmän häiriöitä tai jotain kytevää virusta on ehdotettu syiksi.

On tullut itse tutkittua mahdollisia syitä, tällä hetkellä epäilen punkin puremasta tarttuvaa borrelioosia. Yritinkin varailla aikaa mehiläisestä, mutta Jyväskylästä ei löytynyt borrelioosiin erikoistunutta lääkäriä. Millään yleislääkäreilläkään ei jaksa enää rampata. Mehiläisessä eivät olleet aivan varmoja borrelioosin testaamisestakaan, itsekään en tiedä, onko se jo testattukin joissain noissa verikokeissa. Pitänee ottaa selvää..

 

[tahtookirjoittaa]

Kuumeeseen liittyen olen omalta kohdaltani pistänyt merkille erään mielenkiintoisen jutun. Nimittäin opiskeluaikojen alettua ja opiskelujen jälkeen, kun alkoholinkäyttöni nousi ja jämähti nykyiseen, ajoittain varsin runsaaseen kupitteluun, niin pikkuflunssat kuumeiluineen ovat hävinneet lähes tyystin. Teininä ja vähän myöhemminkin oli vuodessa ainakin 3-4 flunssaa, johon liittyi kuumetta, mutta nyt on ollut täysin flunssattomiakin vuosia. Pari vuotta sitten tosin iski ihan oikea influenssa, joka nosti pirun kovan kuumeen, mutta normiräkätauteja ei ole enää juurikaan. Pitääkö alkoholi muka noita loitolla, vai kuvittelenko vain. Mikä muu syy voisi yhtäkkiä johtaa flunssapäivien lähes täydelliseen katoamiseen? Onko joku muu huomannut vastaavaa?

 

[JJ IFK]

Nuo teikäläisen avausviestissä kuvaamat ongelmat kuulostaa imusolmukesyövältä, joka itselläni havaittiin alle 2 vuotta sitten. Sitä ennen olin kuumeillut juuri tuollaista 37-38 asteista kuumetta kuukausitolkulla, ja imusolmukkeet oli turvonneet juuri kasvaimien takia. Itsellekkin lääkärit terveyskeskuksessa oli keksineet useita syitä tuohon, kunnes lopulta kuvauttivat välikarsinan keuhkojen/sydämen välistä ja löysivät nyrkin kokoisen möykyn, jonka jälkeen koepala varmisti sairauden. En nyt toki halua pelotella, mutta näinkin voi käydä. Itsellä toki oli tuohon päälle vielä erilaisia lihassärkyjä ja kroonista yskää (en tupakoi).

Nyt taas päivittäinen lämpöily alkanut itselläni uudestaan, kun etäpesäkkeet hoidoista huolimatta vain kasvaneet. Vittumaisen väsynyt olo kun jatkuvasti "flunssa päällä".

 

[Henry Blavatsky]

Nuo teikäläisen avausviestissä kuvaamat ongelmat kuulostaa imusolmukesyövältä, joka itselläni havaittiin alle 2 vuotta sitten. Sitä ennen olin kuumeillut juuri tuollaista 37-38 asteista kuumetta kuukausitolkulla, ja imusolmukkeet oli turvonneet juuri kasvaimien takia. Itsellekkin lääkärit terveyskeskuksessa oli keksineet useita syitä tuohon, kunnes lopulta kuvauttivat välikarsinan keuhkojen/sydämen välistä ja löysivät nyrkin kokoisen möykyn, jonka jälkeen koepala varmisti sairauden. En nyt toki halua pelotella, mutta näinkin voi käydä. Itsellä toki oli tuohon päälle vielä erilaisia lihassärkyjä ja kroonista yskää (en tupakoi).

Nyt taas päivittäinen lämpöily alkanut itselläni uudestaan, kun etäpesäkkeet hoidoista huolimatta vain kasvaneet. Vittumaisen väsynyt olo kun jatkuvasti "flunssa päällä".

Tuota itsekin epäilin alussa, mutta kaikki veriarvot olivat täysin normaaleja, eikä kaulan ultraäänessä imusolmukkeista löytynyt mitään poikkeaavaa. Kokokin oli normirajoissa, vaikka hieman turvoksissa olivatkin. Lääkärit olivat ainakin vakuuttuneita, ettei imusolmukesyövästä ole kyse. Oliko itselläsi CRP ollenkaan koholla, vai diagnosoituiko imusolmukesyöpä vasta noiden kuvauksien kautta?

 

[JJ IFK]

Oliko itselläsi CRP ollenkaan koholla, vai diagnosoituiko imusolmukesyöpä vasta noiden kuvauksien kautta?

CRP oli reilu 100, joten siitäkin toki näki silloin selkeästi, että jokin on pahasti vialla. Itse syöpähän toki saatiin selville vasta kuvauksien ja koepalanoton jälkeen.

Hieno asia kuitenkin, että mitään tuollaista tuo kuumeilusi ei sitten ole! Onnea sen selvittämiseen ja ehkä siitä sitten joskus eroonkin pääsisit... :--)

 

[ISH]

CRP oli reilu 100, joten siitäkin toki näki silloin selkeästi, että jokin on pahasti vialla.

Itselläni oli neljä vuotta sitten CRP 390. Aivan helvetin korkea ymmärtääkseni. Kuumetta oli aika tasan 40. Ajelin itse Meilahteen josta sitten muutamien kokeiden jälkeen ambulanssilla Auroraan eristykseen. Viereisissä huoneissa malariaa ja HIV:tä/hepatiittia sairastaneet yksilöt. Ensin jouduin tuon helvetin hepatiitti-apinan kanssa samaan huoneeseen (oli aika vitun sekava ja ahdistava hahmo) mutta jo viiden minuutin jälkeen hoitsu tuli kertomaan että pääsen omaan huoneeseen. Lähetin ko. osastolle ison kimpun ruusuja kotiuduttuani.

Neljä päivää olin eristyksessä, painoa lähti 9 kiloa (91-->82) eikä syytä meinannut löytyä.

Loppujen lopuksi olin onnekas, kyseessä oli vain kanasta tullut Kampylo-bakteeri. Vei kyllä niin heikkoon kuntoon että pelotti ja paljon. Onneksi tukena oli silloinen tyttöystävä, tuleva vaimo ja nykyinen ex-vaimo. Nykyään olen aika tarkkana kun teen ruuaksi kanaa.

 

[teemu73]

Päivän ylin lämpötila 38.9, yöllä mahdollisesti vähän alempi.

Vituttaa tai melkein vituttaa.