Lover not a Fighter..
Minun mielestäni ei ole mitään järkeä yrittää istuttaa tappelukulttuuria hienoon suomalaiseen jääkiekkoon, jossa sitä ei ole alunperin edes ollut.
En ole pariin vuoteen päässyt katsomaan SM-liigakiekkoa, mutta miksi sinne pitäisi tappeluja asettaa jos niitä ei ole ennenkään ollut ja peli on ollut suhteellisen siistiä.
Kanadassa on aina tapeltu jääkiekossa. Jo 15-16-vuotiaat junnut pudottaa hanskat harjoitusleireillä päästäkseen A-juniorijoukkueisiin. Ensikertalaiset saavat aina leireillä heti kättelyssä turpaansa. Sitten harjoituksia jatketaan silmät mustina ja raa'at tikit naamassa.
Ja taas tapellaan heti jos joku haluaa. Ei saa näyttää mitään heikkoutta.
Verisillä kypäriin hakatuilla hellillä käsillä lyödään vaan toisen verisiin tikkeihin niin kovaa kuin lähtee.
Sitäkö te haluatte Suomeen?
Jos ammattilaisissa halutaan tapella, toki kunnollinen tappeleminen on opeteltava jo viimeistään A-junnuissa.
Haluatteko, että suomalaisessa A-junnukiekossa aletaan pelata niin, että toinen joukkue aloittaa muutaman tappelun tahallaan ja siten yrittää saada toisen pois tolaltaan, ehkä pelkäämään vähän?
Oletteko ikinä nähneet 16-vuotiasta lahjakasta junnua, joka saa pahasti köniinsä A-junnuissa ja menettää koko itseluottamuksensa ja halunsa pelata kiekkoa?
Ja tämän päälle hyökännyt 4 vuotta vanhempi ja 20 kiloa painavampi junnu saa 5 minuuttia jäähyä ja hyökkäyksen määrännyt valmentaja myhäilee hienossa puvussaan.
Tappelukulttuuriin kuuluu se, ettei nokkapokkia oteta henkilökohtaisesti. Tappelijat ovat kaukalon ulkopuolella aina kavereita. Katsojat molempien joukkueiden takana ymmärtävät asian, eivätkä koskaan morkkaa toisen puolen tappeluun osallistunutta pelaajaa.
En usko, että Suomessa suhtaudutaan tappeluihin näin liikemiesmäisesti.
Entäs itse "show", eli NHL. Kuten olemme viime viikon ajan seuranneet, siellä saattaa samat kaverit tapella viikon aikana kolmekin kertaa päästäkseen joukkueeseen kuten nämä kaksi luupäätä tekivät Montrealissa.
Haluatteko tällaisia treenejä SM-liigaan?
Edmontonissa oli kerran leiri, jossa Alan May ja Kevin McKlelland kumpikin halusivat saada joukkueen enforcerin työpaikan. Niinpä kaverukset tappelivat joka harjoituksissa.
Ryhtyivät hakkaamaan toisiaan naamaan ennen kuin edes valmentajat olivat ehtineet jäälle ennen harjoituksia. Tappelivat uudelleen jos tiet osuivat yhteen tavallisessa harjoituksessa. Kierto, syöttö, aha, Alan tulee tuolta, hanskat jäähän...
Kerta toisensa jälkeen kunnes lopulta Glen Sather sanoi, että nyt riittää.
Ja tuntia myöhemmin miehet olivat taas kavereita, kuten aivan varmasti ovat Montrealin miehetkin, samassa pöydässä istuvat lounaalla.
Pystyvätkö suomalaiset kiekkoilijat tällaiseen?
Ja jos pystyvät, onko siinä mitään järkeä?
Tappelut ovat välttämätön paha kanadalaisessa jääkiekossa. NHL:ään ne kuuluvat ehdottomasti. Niitten avulla on peli pidetty siistinä iät ajat.
Entäs alempien sarjojen pelaajat. Itseni on haastettu tappeluun harrastekiekossa monta kertaa AHL, WHL, ECHL, ja alempien sarjojen pelureitten toimesta. Ymmärrän hyvin, että joku NHL-pelaaja pystyy pitämään tappelunsa työpaikallaan, mutta entä nämä alasarjojen kahjut, jotka eivät ymmärrä, että tappeleminen kesäsarjassa jotain ihan muissa hommissa leipäänsä tienaavaa ihmistä vastaan ei ole ihan järkevää.
Entäs jos sitten vastaat haasteeseen ja tappelet jonkun luupään kanssa ja sitten tämä soittaakin poliisin paikalle ja syyttää pahoinpitelystä kun saikin turpiinsa, vaikka itse aloitti. Nimimerkillä kokemusta on.
Joku voi sanoa, että ammattilaiskiekkoa pelaavat - vaikka alemmissa sarjoissa - kiekkoilijat eivät sentään tappele muuten kuin siellä omassa ammattilaissarjassaan. Ei pidä paikkaansa.
Tällainen kulttuuri kutsuu automaattisesti sisälleen myös sellaisen elementin, joka ei tajua eroa tappelulla ja tappelulla.
Miksi tuoda tällaista touhua Suomen kiekkoiluun jos se voidaan välttää.