Kuuluuko politiikka urheiluun?

[Kyylä]

Aihe on tuttu ja lausahdus urheilun ja politiikan sekoittumisesta paljon käytetty. Varsinkin viimepäivinä.

On ymmärrettävää ja hyvä, että politiikka pidetään erillään urheilusta. Suomessa muistetaan vielä hyvin aika, (jota ehkä osin vielä eletään) jossa politiikka määritti urheilujärjestöjen rajalinjat. Urheilu on haluttu nähdä ihmisiä ja kansoja yhdistävänä asiana, eikä poliittisia rintamalinjoja vahvistavana välineenä.

On kuitenkin helposti osoitettavissa, kuinka poliitikot, johtajat ja diktaattorit käyttävät urheilua poliittisiin tarkoituksiin. Valko-Venäjällä kiekko on valjastettu valtiopropagandan välineeksi ja urheilun suurtapahtumista on tullut sulkia valtaapitävien hattuihin. Politiikan sotkeutuminen urheiluun on ilmeinen.

Viimevuosien kestoaihe urheilutapahtumien yhteydessä ovat olleet ihmisoikeudet ja demokratia. Siinä missä olympiahengessä laitetaan ilmaan - ainakin symbolisesti - 1000 rauhankyyhykyä, voi järjestäjämaa surutta polkea ihmisoikeuksia tai vallata alueita naapurivaltiolta. Urheilujohtajat pysyvät asiasta vaiti, koska politiikkaa ja urheilua ei saa sotkea keskenään. Viimeksi tämän lausui Esa Tikkanen.

Esa Tikkanen puolustaa Lukashenkoa – ”Pitää huolta maastaan, vaikka onkin niin sanottu diktaattori”

Valko-Venäjän tilanteen ei pitäisi vaikuttaa mitenkään MM-kisoihin, lataa presidentin kiekkoturnauksiin osallistunut Esa Tikkanen. Pentti Matikainen on sanoissaan varovaisempi.

www.is.fi

Mitä se sitten on, kun urheilu ja politiikka sotkeutuvat? Milloin se on luvallista ja milloin ei? Vai onko tästä tullut lausahdus, jolla urheilumaailma pesee kätensä likaisen rahan jäljiltä ja sulkee silmänsä?

 

[mjr]

Mitä se sitten on, kun urheilu ja politiikka sotkeutuvat? Milloin se on luvallista ja milloin ei? Vai onko tästä tullut lausahdus, jolla urheilumaailma pesee kätensä likaisen rahan jäljiltä ja sulkee silmänsä?

Toki on tullut. Kansainvälisten suurten urheilujärjestöjen korruptio on häkellyttävällä tasolla ja ostetuksi tuleminen on myös poliittinen teko. Toisaalta täydellisiä maita ei tietenkään juuri maailmasta löydy, me pohjoismaat kyllästyisimme loputtomiin suurturnauksiin... Pitäisi vain pitää edes jotain rajoja - esim. nyt Valko-Venäjälle meno olisi täysin irvokasta.

 

[ms.qvist]

Sanoisinko, että on naiivia kieltää urheilun ja politiikan sekoittuminen - sitä on tapahtunut ja sitää tulee tapahtumaan jatkossakin (halusimmepa sitä tahi emme), koska urheilu on eräs väylä erilaisille diktaattoreille ja semidiktaattoreille ynnä muille vallanhaluisille johtajille pönkittää omaa asemaansa ja muokata mielikuvia johtajasta ja maasta, jossa muokkaamisessa tällaiset seniileille staroille tarkoitetut urheilutapahtumat - joihin Tikkanenkin on osallistunut - ovat omiaan.

Kohderyhmä eli nämä entiset urheilijat sun muut, etenkin iäkkäämmässä päässä, ovat joko kyvyttömiä tai haluttomia tunnustamaan tosiasioita, tai ovat vaan tavattoman lapsenmielisiä uunoja välittämättä todellisuudesta tuon taivaallista. Joukossa on toki sitten Faselin kaltaisia korruptoituneita mieliä, joiden elämä on kiinni tällaisesta maailmasta.

Kun seuraa tapahtumia, niin näyttää siltä, että ainakin osa näistä oman lapsuuteni ja nuoruuteni urheilutähdistä on varsin piittaamattomia, osa todennäköisesti korruptoituneitakin, antaessaan tukensa näennäisen vapaaehtoisesti kenelle tahansa kunhan vaan kisat on hyvin järjestetty ja leipää riittää. Osa liene täysiä tolloja. Toivottavasti seuraava sukupolvi urheilupäättäjiksi edenneitä ex. urheilijoita on kyvykkäämpiä havainnoimaan maailmaa. On muutakin kuin se kumilätkä, pyöreä pallo, sininen tartan jne.

Ihminen (katsoja, maksaja, kuluttaja) voi sitten itse tehdä valintoja sen suhteen mitä katsoo, mitä kuluttaa, eräs valinta on olla katsomatta kisoja ja tukea tällaista toimintaa niin vähän kuin mahdollista. Onneksi on pitsinnypläys...

@mjr

 

[Wiljami]

Niin, urheilullahan, tai tarkemmin urheilumenestyksellä, on pönkitetty kansallista itsetuntoa suunnilleen niin kauan kun eri kansallisuudet ovat keskenään ehtineet urheilla ja toki sitä ennen paikallistuntoa vuosisatoja pidempään. Juostiinhan Suomikin maailmankartalle. Urheilu on niin näkyvää että se on väkisinkin poliittista, vaikkei sitä poliittisiin päämääriin pyrittäisi edes valjastamaan, kyllä ne hippokisatkin tietyllä tapaa jollekin taholle tuottaa hyvää tahtoa.

Ongelmaksi se muodostuu toki kun tämmöiset lukasenkat ja putinit käyttävät sitä häikäilemättömästi omien päämääriensä ajamiseen. Esimerkiksi Fasel on aika iljettävän oloinen ostettu sylipuudeli, tosin saattoi oikoa nyt isomman herransa ohi kun antoi Lukalle varauksetonta tukea vaikka Kremlissä vielä pohditaan miten naapurin pomomiehen kanssa toimittaisiin.

Ja toki likaisen politiikan tekoa helpottaa se että urheilujärjestöjen pomoiksi on mahdollista saada rahalle persoja ja moraalisesti löyhiä ihmisiä, kun niiden alkuperäisenä, toki kovin naiivina, periaatteena on että jokainen osallistuva maa saa samalla äänivallalla ehdottaa johtajaa ja kisapaikkoja ja esimerkiksi Vanuatun edustajan ääni on todennäköisesti huomattavan halpa ostettava verrattuna vaikkapa Saksan ääneen. Sillä saa sitten jättikisoja Kiinaan, Venäjälle, Qatariin ja vaikka Valko-Venäjälle.

Tikkasen kommenteista tuli jälleen mieleen että ehkä olisi parempi pidättäytyä kommenteista jos tietämys on tuolla tasolla. Edes Kurri ei ole kommentoinut julkisesti V-V:n tilannetta ja se saa siitä politiikan pelinappulana olemisesta sentään palkkaa.

 

[Barnes]

Sekin on hyvä muistaa, etteivät urheilu ja politiikka kohtaa vain Venäjällä, Kiinassa tai Qatarissa. Esimerkiksi Jenkeissä armeija maksaa suuria summia saadakseen markkinoida toimintaansa. Suomessakin intillä oli hyviä mainosvirkoja ja täysin poliittistahan lajitukien jakaminen on.

Sir Pena ja Tikkanen ovat näköjään nielleet kunnolla Lukashenkan syötin. Tottakai urheilijoiden kaltaisille mielipidevaikuttajille kaikki tehdään vimpan päälle, kun he vastapainoksi - tietämättään - pönkittävät Lukashenkan asemaa.

 

[Palstalegenda]

Ilman Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaa Jumalani Lasse Viren ei luultavasti olisi nelinkertainen olympiavoittaja. Jos Uusi-Seelanti ei olisi ottanut rugby-matsia Etelä-Afrikan kanssa, niin Afrikan maat olisivat kisailleet Montrealin olympialaisissa v. 1976. Yifter olisi voittanut jo tuolloin eikä vasta Moskovassa.

Kiitos myös Uuden-Seelannin hölmösti Montrealin vitosella juosseille Dick Quaxille ja Rod Dixonille. Iso kiitos siis monellakin tapaa Uudelle-Seelannille.

Toisaalta, Juha Tiainen saattaisi olla hengissä, jos olisi olympiavoiton sijaan jäänyt Losissa -84 sijoille ynnä muut.

 

[wilco]

Suomessakin intillä oli hyviä mainosvirkoja.

Mitäs nämä tällaiset on? Joku rajavartija harrastaa hiihtoa?

Heittäisitkö ihan kaikki esimerkit, mitä tiedät?

Että silleen...

 

[Barnes]

Mitäs nämä tällaiset on? Joku rajavartija harrastaa hiihtoa?

Esimerkiksi ampumahiihtomaajoukkue koostui aikoinaan pelkistä sotilaista. Heikki Ikola taisi olla aktiiviuransa lopussa ylivääpeli. Sitten kun intti veti tukensa pois, niin alkoi lajikin Suomesta kuihtua. Nykyiset liikunta-aliupseerit ja urheilevat upseerit ovat aika paljon pienempi kuvio.

Pesäpallo se räikein armeijalaji kuitenkin on, koska se syntyi nimenomaan maanpuolustusaatetta tukemaan. Pallo = käsikranaatti , pesälle syöksyminen = tetsaus jne.

Tänä päivänä jos yleistä asevelvollisuutta ei olisi, armeija varmasti satsaisi suuria summia esimerkiksi SM-liigapeleissä markkinointiin.

 

[wilco]

Esimerkiksi ampumahiihtomaajoukkue koostui aikoinaan pelkistä sotilaista. Heikki Ikola taisi olla aktiiviuransa lopussa ylivääpeli. Sitten kun intti veti tukensa pois, niin alkoi lajikin Suomesta kuihtua. Nykyiset liikunta-aliupseerit ja urheilevat upseerit ovat aika paljon pienempi kuvio.

Pesäpallo se räikein armeijalaji kuitenkin on, koska se syntyi nimenomaan maanpuolustusaatetta tukemaan. Pallo = käsikranaatti , pesälle syöksyminen = tetsaus jne.

Tänä päivänä jos yleistä asevelvollisuutta ei olisi, armeija varmasti satsaisi suuria summia esimerkiksi SM-liigapeleissä markkinointiin.

Ok. Eli ei siis todellisia esimerkkejä mainosviroista puolustusvoimissa, vaan enemmänkin mutuilua ja vihjailua (ja jos, jos -päätös).

Että silleen...

 

[Barnes]

Ok. Eli ei siis todellisia esimerkkejä mainosviroista puolustusvoimissa, vaan enemmänkin mutuilua ja vihjailua (ja jos, jos -päätös).

Niin, ei niitä NYT juurikaan ole pl. jotkut ristomattihakolat ja marikateinit. Joskus oli toisin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Vai onko niin, että armeijan rahankäyttö on aina ehdottoman tehokasta?

 

[Cobol]

Aihe on tuttu ja lausahdus urheilun ja politiikan sekoittumisesta paljon käytetty. Varsinkin viimepäivinä.

On ymmärrettävää ja hyvä, että politiikka pidetään erillään urheilusta. Suomessa muistetaan vielä hyvin aika, (jota ehkä osin vielä eletään) jossa politiikka määritti urheilujärjestöjen rajalinjat. Urheilu on haluttu nähdä ihmisiä ja kansoja yhdistävänä asiana, eikä poliittisia rintamalinjoja vahvistavana välineenä.

Aikahan näissä muistot kultaa. Politiikka ja urheilu ovat olleet aina keskenään tekemisissä tai jopa liitossa. Hitlerin olympiakisat 1936 tai Suomessa tiukka jako SVUL vs TUL. Unkari hyödynsi kansannousun tukahduttamisen vesipallo-ottelussaan Neuvostoliittoa vastaan, Tsekkoslovakia jääkiekko-ottelussa Neuvostoliiton hyökkäyksen ja Argentiina käytti Falklandia hyödykseen jalkapallo-otteluissa Englantia vastaan.

Päälle idän ja lännen olympiaboikotit sekä Etelä-Afrikan rotuerottulun tuomitseminen niin voi todeta, että politiikkaa ei ole koskaan pidetty tai kyetty pitämään irrallaan urheilusta.

On kuitenkin helposti osoitettavissa, kuinka poliitikot, johtajat ja diktaattorit käyttävät urheilua poliittisiin tarkoituksiin. Valko-Venäjällä kiekko on valjastettu valtiopropagandan välineeksi ja urheilun suurtapahtumista on tullut sulkia valtaapitävien hattuihin. Politiikan sotkeutuminen urheiluun on ilmeinen.

Mitä se sitten on, kun urheilu ja politiikka sotkeutuvat? Milloin se on luvallista ja milloin ei? Vai onko tästä tullut lausahdus, jolla urheilumaailma pesee kätensä likaisen rahan jäljiltä ja sulkee silmänsä?

Ehkä parempi kysymys olisi, miksi estää urheilun ja politiikan sotkeutumista ns. demokratian puolustamisesssa, koska urheilua omaksi hyödykseen käyttävät ovat sotkeneet politiikan urheiluun varmaan ensimmäisistä kisoista alkaen. Tulevina vuosina ei-demokraattiset maat (kuten Qatar, Venäjä, Valko-Venäjä jne) pyrkivät hyödyntämään urheilua poliittisille tavoitteilleen.

Muuta syytähän ei siihen ole, että PSG, Jokerit, Chelsea, Manchester City ja monet muut seurat ovat omistukseltaan Venäjällä tai esimerkiksi Qatarissa ja Arabiemiraateissa.

 

[Cobol]

Toki on tullut. Kansainvälisten suurten urheilujärjestöjen korruptio on häkellyttävällä tasolla ja ostetuksi tuleminen on myös poliittinen teko. Toisaalta täydellisiä maita ei tietenkään juuri maailmasta löydy, me pohjoismaat kyllästyisimme loputtomiin suurturnauksiin... Pitäisi vain pitää edes jotain rajoja - esim. nyt Valko-Venäjälle meno olisi täysin irvokasta.

Totta. FIFA, KOK, UEFA, IIHF jne ovat korruption osalta karmeaa tasoa. Jatkoajassa eli kiekkopalstalla IIHF surettaa, koska liiton johto on Venäjän taskussa. IIHF on ainoa lajiliitto, joka puolustaa dopingskandaalissa ryvettynyttä Venäjää oikeudessa. Jos on Kummolaa uskominen, päätös tehtiin ohi IIHF:n hallituksen, yksin Faselin toimesta. En tosin ole varma, puhuuko Kummola totta.

Venäjän puolustaminen valtiojohtoisessa dopingissa on ryhdittömän politikoinnin ja korruption tulos. Siihen päälle mahdolliset Lukashenkaa tukevat MM-kisat Valko-Venäjällä, niin voiko lajiliitto alemmaksi vajota. Irvokasta on, että samat korruptiosta hyötyneet puhuvat kuinka urheilua ja politiikkaa ei tule sekoittaa keskenään.

 

[Wiljami]

...
Irvokasta on, että samat korruptiosta hyötyneet puhuvat kuinka urheilua ja politiikkaa ei tule sekoittaa keskenään.

Onhan Putinkin kieltänyt ponnekkaasti Saksaa (ja Eurooppaa) puuttumasta millään lailla "Valko-Venäjän sisäisiin asioihin". Ihan tyypillistä että roistot pyrkivät kieltämään muilta touhut mitä itse päällimmäisenä harrastavat.

 

[wilco]

Niin, ei niitä NYT juurikaan ole pl. jotkut ristomattihakolat ja marikateinit. Joskus oli toisin. Mikä tässä on vaikea ymmärtää? Vai onko niin, että armeijan rahankäyttö on aina ehdottoman tehokasta?

Aiemmassa viestissäsi väitit, että "Suomessakin intillä oli hyviä mainosvirkoja". Käytännössä et kuitenkaan tällaisia osannut sen enempää nimetä, vaan kääntelit keskustelua pesäpalloon armeijalajina tai johonkin armeijan rahankäytön tehokkuuteen.

Itseäni siis kiinnosti, että jos tuollaisia mainosvirkoja on, mutta tätä tietoa ei siis sinulta löytynyt. Saattaahan se olla, että armeijan viroissa olevat ovat enemmissä määrin osallistuneet urheiluun, mutta urheilullisuus on saattanut vaikutta jo uravalintaankin ja työnantaja lähinnä tukenut työntekijän harrastusta.

Että silleen...

 

[Cobol]

Onhan Putinkin kieltänyt ponnekkaasti Saksaa (ja Eurooppaa) puuttumasta millään lailla "Valko-Venäjän sisäisiin asioihin". Ihan tyypillistä että roistot pyrkivät kieltämään muilta touhut mitä itse päällimmäisenä harrastavat.

Näinhän se menee... Lisäksi roistot tekevät urheilua raiskaten mitä haluavat, ja puuttuminen siihen on sitten ei-toivottua politiikkaa. Melkoinen osa suomalaisista ostaa tämän jälkimmäisen näkökulman ja ei näe siksi ongelmaa vaikkapa KHL-Jokerien Valko-Venäjälle menossa 3.9. 2020.

Minusta urheilu on turhaan antanut periksi pimeille voimille. Ymmärrän kyllä syyn eli seteliselkärankaisuuden, mutta toisaalta tietoa eri maiden tilanteista on tänään enemmän kuin koskaan ja eri maista tulee myös vetoomuksia boikoteista yms esille paremmin kuin koskaan.

Esimerkiksi aiemmin esille nostettu Esa Tikkasen kommentti on mielenkiintoinen. Hän voi saada sen avulla erilaisia tarjouksia Venäjältä tai Valko-Venäjältä, ja palkaksi rahaa. On toinen asia miten Tikkanen mahdollisiin tarjouksiin suhtautuu, mutta Venäjä rahoittaa juuri tällaisia sammakoita suustaan päästäviä. He ovat väline Suomessa ja EU:ssa sekä muualla Venäjän politiikassa.

 

[jussi_j]

Ensinäkin, jos suomessa on ollut joskus jotain mainosvirkoja, niin ei ole enää.

Suomessa oli myös TUL ja SVUL, työväen- ja valkoisten urheiluliitot. Jotkut lajit olivat selkeästi TUL:lin lajeja ja jotkut eivät lainkaan. Toki suurin osa lajeista ei olleet leimautuneita, mutta joku nyrkkeliy, naisvoimistelu olivat kai ihan TUL:lin heiniä. Kun suomea juostiin maailmankartalle, edusti Hannes JyRyä, mikä on yksi perinteisimmistä TUL-joukkueista. Taisivat koripallossakin vetää jonkun 14 mestaruutta putkeen joskus 50-60 luvuilla. Jokatapauksessa, tämä älytön vastakkainasettelu loppui joskus 80? luvulla ja nykyään varsinainen puoluepolitiikka näkyy suomessa lähinnä siinä, että joku ministeri änkeää mm-kisajoukkueen yhteiskuvaan tai muuna harmittomana julkisuushakuna. Sanoisin, että urheilu on niin kaukana politiikasta suomessa kuin voi olla. Toki veikkauksen takia ovat riippuvaisia poliitikoista.

Toiseksi, Tikiltä ei kyllä pitäisi kysyä yhtään mitään vakavaa.

Ja kolmaneksi, valko-venäjän tai qatarin ei pitäisi järjestää kuin piirikunnallisia skaboja.

 

[Barnes]

Itseäni siis kiinnosti, että jos tuollaisia mainosvirkoja on, mutta tätä tietoa ei siis sinulta löytynyt.

On ja oli ovat eri aikamuotoja. En ole väittänyt, että niitä enää juuri olisi.

 

[finnjewel]

Unkari hyödynsi kansannousun tukahduttamisen vesipallo-ottelussaan Neuvostoliittoa vastaan, Tsekkoslovakia jääkiekko-ottelussa Neuvostoliiton hyökkäyksen ja Argentiina käytti Falklandia hyödykseen jalkapallo-otteluissa Englantia vastaan.

Näissä mainituissa tapauksissa on politiikkaa käytetty apuna urheilumenestyksen saavuttamiseksi.
Onko tällainen sitten yhtään hyväksyttävämpää kuin urheilun suurkisojen käyttäminen apuna menestykseen politiikassa.

*****
Loppukevennys. Tiedonantaja-lehden TV-ohjelmatiedot MM-kisojen aikaan 60/70-lukujen vaihteessa:
"21.30 Jääkiekkoa Tshekkoslovakia - Neuvostoliitto. Selostaa oikeistoradikaali Anssi Kukkonen."

 

[Vellihousu]

Itseäni siis kiinnosti, että jos tuollaisia mainosvirkoja on, mutta tätä tietoa ei siis sinulta löytynyt. Saattaahan se olla, että armeijan viroissa olevat ovat enemmissä määrin osallistuneet urheiluun, mutta urheilullisuus on saattanut vaikutta jo uravalintaankin ja työnantaja lähinnä tukenut työntekijän harrastusta.

Ainakin mainitun Heikki Ikolan osalta puhutaan kyllä vähän isommista tekijjöistä, hän kuitenkin aloitti ampumahiihdon kilpatasolla vasta armeijassa ja sai treenata työaikana kahdesti päivässä. Lyhyt lehtijuttu aiheesta. En tiedä oliko kyseessä mikään mainosvirka, mutta tuskinpa Ikolan esimiehet vain hyvää hyvyyttään antoivat tämän treenata ja epäilenpä että arvokisavoittojen yhteydessä ei suoranaisesti salattu sitä että mies oli upseeri.

Että tolleen...

Noin muuten urheilu ja politiikka ovat tietysti aina kuuluneet jollakin tavalla yhteen ja tulevat kuulumaan niin kauan kuin urheilijat kilpailevat valtiolippujen alla ja palkintojen jaoissa soitetaan kansallislauluja. Urheilu on tapa yhdistää ihmisiä voimakkaiden perustunteiden ja alkeellisempien yhteenkuuluvuuden kokemusten ääreen ja siksi urheilun ja politiikan luontaista yhteyttä on myös helppo käyttää propagandan tekemiseen.

 

[Eikka86]

Taitaa keski-euroopassa suurin osa ampumahiihtäjistä olla "töissä" oman maansa puolustusvoimissa. Tietyllä tapaa parempi kuin täällä harjoitettu tukipolitiikka, toisaalta huonompi jos vie oikean työpaikan joltain.

Valtion virat mahdollistaa melko hyvin harjoittelun ja jos poliitikot näkee sen kannattavana (ilmeisesti noissa maissa nähdään), sitten se on niin. Politiikka ja urheilu melko usein risteää myös juhlapuheiden ympärillä, jos haluaisimme menestystä urheilussa tulisi poliittista (eli rahaa) tahtoa olla tuon takana.

 

[Byvajet]

Taitaa keski-euroopassa suurin osa ampumahiihtäjistä olla "töissä" oman maansa puolustusvoimissa.

Onhan meilläkin joitakin puolustusvoimaurheilijoita, mm. Ristomatti Hakola, Arttu Kangas ja Marika Teini, kaikki tunnettuja kasvoja, Teini myös erittäin menestynyt.

Hiihtäjä Anita Korvakin kertoi menneensä inttiin nimenomaan siksi, että se jatkossa mahdollistaa täysipäiväisen harjoittelun. Puolustusvoimat maksaa, Korva harjoittelee.

"Kersantin arvolla työskentelevien liikunta-aliupseerien mukaan enintään noin kaksi kolmasosaa heidän työnkuvastaan on omaan urheilu-uraan liittyviä harjoituksia, leirityksiä ja kilpailumatkoja. Kolmasosa taas kuluu projektiluontoisissa töissä varuskunnassa, kuten esimerkiksi liikuntatapahtumien järjestämisessä ja suorituspaikkojen ylläpidossa.

Pääesikunnan johtavan liikuntapäällikön, everstiluutnantti Harri Kosken mukaan liikunta-aliupseerin tehtävänimike on käytössä ainoastaan päätehtävänään urheilevalla henkilökunnalla, eikä heitä tule sekoittaa sellaiseen henkilöstöön, joka päätehtävänään tukee liikuntakoulutusta, järjestää olosuhteita tai tekee tutkimusta.

Urheilijat valitaan virkaan yhteistyössä olympiakomitean asiantuntijoiden kanssa. Valintaan vaikuttavat urheilijan mahdollisuudet menestyä ja se, kenen uraa puolustusvoimien tarjoama tuki auttaisi eniten.

Päätehtävänä liikunta-aliupseereilla on menestyä omassa lajissaan. Lisäksi he työskentelevät erilaisten joukko-osastokohtaisten liikuntaan liittyvien projektien parissa."

Töitä kansainvälisillä kilpakentillä ja varuskunnassa - Ruotuväki

ruotuvaki.fi

 

[Eikka86]

Onhan meilläkin joitakin puolustusvoimaurheilijoita, mm. Ristomatti Hakola, Arttu Kangas ja Marika Teini, kaikki tunnettuja kasvoja, Teini myös erittäin menestynyt.

Hiihtäjä Anita Korvakin kertoi menneensä inttiin nimenomaan siksi, että se jatkossa mahdollistaa täysipäiväisen harjoittelun. Puolustusvoimat maksaa, Korva harjoittelee.

"Kersantin arvolla työskentelevien liikunta-aliupseerien mukaan enintään noin kaksi kolmasosaa heidän työnkuvastaan on omaan urheilu-uraan liittyviä harjoituksia, leirityksiä ja kilpailumatkoja. Kolmasosa taas kuluu projektiluontoisissa töissä varuskunnassa, kuten esimerkiksi liikuntatapahtumien järjestämisessä ja suorituspaikkojen ylläpidossa.

Pääesikunnan johtavan liikuntapäällikön, everstiluutnantti Harri Kosken mukaan liikunta-aliupseerin tehtävänimike on käytössä ainoastaan päätehtävänään urheilevalla henkilökunnalla, eikä heitä tule sekoittaa sellaiseen henkilöstöön, joka päätehtävänään tukee liikuntakoulutusta, järjestää olosuhteita tai tekee tutkimusta.

Urheilijat valitaan virkaan yhteistyössä olympiakomitean asiantuntijoiden kanssa. Valintaan vaikuttavat urheilijan mahdollisuudet menestyä ja se, kenen uraa puolustusvoimien tarjoama tuki auttaisi eniten.

Päätehtävänä liikunta-aliupseereilla on menestyä omassa lajissaan. Lisäksi he työskentelevät erilaisten joukko-osastokohtaisten liikuntaan liittyvien projektien parissa."

Töitä kansainvälisillä kilpakentillä ja varuskunnassa - Ruotuväki

ruotuvaki.fi

Eli poliittista tahtoa tukea urheilijoita on täälläkin, en tätä hirveän pahana näe.

Yksilölajeissa varsinkin sitä ennen läpilyöntiä olevaa tukea sopisi olla enemmän mutta parempi että mahdollisuus on edes sen jälkeen. Jokainen nyt itse määrittäköön sen läpilyönnin tason vaikka tämän hetken yksilölajeissa.

Onko tällä hetkellä yksilölajeissa minkä verran urheilijoita, jotka itsensä saa elätettyä urheilulla? Varsinkin jos laskee hiihdon eri muodot ja pari aituria pois tuosta yhtälöstä niin aika vähiin ne taitaa jäädä.

 

[jussi_j]

....
Toiseksi, Tikiltä ei kyllä pitäisi kysyä yhtään mitään vakavaa.
...

Ja varmimmaksi vakuudeksi, tiki jo twitterissa toteaa, ettei tiennyt tarpeeksi valko-venäjän tilanteesta ennen kuin kommentoi. Vastuullinen toimittaja kysyisi aina tikiltä, että ymmärrätkö mistä puhutaan. Pitäisköko kansaa kuunnella vai diktaattoria. Sellaisia monivalintakysymyksiä.

 

[Barnes]

Tässä ketjussa saa sotkea politiikkaa urheiluun niin paljon kuin haluaa - paitsi jos Team Moderators puuttuu asiaan. Asialle lie perusteltua avata oma ketjunsa mm. Venäjän aloittaman sodan sekä erityisesti kansainvälisen jalkapallon piirissä tapahtuneiden suurten organisaatiokauppojen vuoksi.

Usein väitetään, ettei urheilu kuulu politiikkaan, vaan urheilu on yhdistävä voima ja katsomusvapaata. Perusteellisempi tarkastelu kuitenkin osoittaa väitteen olevan täysin virheellinen. Esimerkkinä nyt vaikka Suomi, kun se on enemmistön kotimaa. Kansallislajimme on pesäpallo. Pesiksen kehitti suomalaisen urheilun suurmies Tahko Pihkala. Pesishän on maksimissaan puoliammattilaisurheilua Pohjanmaalla, ei se voi olla politiikkaa? VÄÄRIN. Pesäpallo kehitettiin sodankäynnin edistämiseksi (pallo = käsikranaatti, haava = haavoittuminen, palo = kuolema etc.) ja vaikeutti esimerkiksi jalkapallon nousua Suomessa, koska aktiivinen oikeistovaikuttaja Pihkala ei nähnyt jalkapalloa riittävän hyvänä lajina sotilaallisesti.

Toinen Pihkalan suosikkilaji oli maastohiihto, koska hän arvioi hiihtotaidon ja -kunnon korostuvan sotimisessa. Näin tapahtuikin tunnetuin seurauksin vuosina 1939-1945. Nykyisin Suomen urheilun ja politiikan suhde ei ole militaristinen (toki intillä on mainosvirkoja), mutta kiinteä se on edelleen; liikuntapaikkojen rakentaminen, Veikkaus, julkisen sektorin tuet to name a few. Käytännössä Suomessa ei ole minkäänlaista huippu-urheilua ilman vahvaa yhteiskunnallista subventointia.

Suomi on kuitenkin varsin pieni ja kaikista moraalittomuuksistaan huolimatta kevyt tekijä urheilun ja politiikan kiinteässä liitossa. Varsinkin olympialiike ja jalkapallo ovat rypeneet sotkujen keskellä: suuria arvokisoja on toistuvasti myönnetty diktatuureihin lahjusrahalla, ja nyttemmin nämä diktatuurit alkavat suoraan ostaa vakiintuneita toimijoita markkinoilta. Tilanne herättää monessa seuraajassa huolta ja jopa eettistä pohdintaa: onko oikein enää seurata joukkuetta/sarjaa, jonka suuri(n) insentiivi on kiillottaa rikollisten toimijoiden kilpeä.

Millaisia ajatuksia urheilun ja politiikan suhde sinussa herättää?

 

[Unkka]

Eikö Suomi ollut aika lailla edelläkävijä politiikan ja urheilun sotkemisessa Tukholman kisoissa 1912? Avajaisissa korostettiin ettei haluta kuulua Venäjään.
Hyvä ketjun avaus ja odotan innolla syväluotaavia analyysejä. Itse jaksan analysoida vain sen verran koronan kourista, että vituiks on männy. Jos tarkemmin alkaa pohtia, pitää jättää seuraavat jakapallon MM-kisat seuraamatta.