Tämän pohjalta täytyy kysyä sitten kantaasi ydinvoimaan ja biopolttoaineisiin.
no jos jaksat lukea? Kannanmuodostus tapahtuu tiedon perusteella, joten asiasta perusteluineen.
Ydinvoimasta (koska olen keskittynyt energiakysymyksiin) on omaa tekstiäni tässä.
Ydinvoimakantani: Kielteinen, syy, ei vaikutusta ilmastonmuutokseen, mutta jättää ongelmat tuleville sukupolville.
Perustelut:
Usein tosiaan ydinvoimaa puolletaan, jotta Suomi kykenisi saavuttamaan hiilidioksidipäästöjen tavoitetason. Hiilidioksidi ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjen hillitsemisessä ei ydinvoimalla ikävä kyllä ole kovinkaan suurta roolia varattuna.
Suomen mittakaavassa:
Suomen tapauksessa fossiilisia polttoaineita käytetään lähinnä erinomaisen energiahyötysuhteen omaavaa kaukolämmön ja sähkön yhteistuotannossa. Jopa 90 % polttoaineen energiasta saadaan muutettua sähköksi ja lämmöksi. Ainoastaan n. pieni osa sähköntuotannosta tapahtuu fossiilisilla polttoaineilla toimivissa erillisissä lauhdevoimaloissa. Ydinvoimalla voidaan korvat ainoastaan tätä huipputehojen aikaan käytettävää varavoimaa, sillä ydinvoimalla ei tuoteta kaukolämpöä. Ydinvoimalan hukkalämmöllä lämmitetään merta, ei asuntoja. Lisäydinvoimalla korvataan vain tuontisähköä, joka menee teollisuuden tarpeisiin. Ilmastonmuutosta siitä ei ole torjumaan edes Suomessa. Tai jos halutaan torjua, pitäis lämmitysinfrastruktuuri muuttaa sähkölämmitykseen, sillä 54% kiinteistöistä suomessa lämpiää kaukolämmöllä.
Helsinkiläisittäin kiinnostava vaihtoehto olisi rakentaa ydinvoimala Helsingin keskustaan, jolloin sitä voitaisiin hyödyntää kaukolämmöntuotannossa, mutta hesalaisethan haluaa laitoksen mahdollisimman kauaksi itsestään (vaikka se on täysin turvallista teknologiaa)
Ilmastonmuutos maailman mittakaavassa
Yhdysvaltain hallitus teetti vuonna 2003 tutkimuksen, jossa selvitettiin ydinvoiman lisärakentamisen mahdollisuuksia. Tämän ehkä maailman tunnustetuimman teknisen yliopiston, Massachusetts Institute of Technology (MIT), tekemän raportin lopputulemana on lyhykäisyydessään se, että panostamalla voimakkaasti maailmanlaajuisesti ydinvoiman lisärakentamiseen, olisi mahdollista saada vuoteen 2050 mennessä rakennettua maailmaan 1000 kpl 1GWh:n ydinvoimalaa. Ydinvoimalla tuotetun sähkön osuus maailman sähköenergiasta nostettaisiin näin nykyisestä 352GWh:sta 1500 GWh:n. Tämän MIT on laskenut parhaassa mahdollisessa tapauksessa olevan mahdollista ottaen huomioon taloudelliset ja tekniset edellytykset, sekä uraanivarojen riittävyyden. Tällä voimalakatraalla voitaisiin tyydyttää 19% World Energy Counsil:n ennustamasta vuoden 2050 sähkön tarpeesta. Siis noin kaksi prosenttiyksikköä enemmän kuin ydinvoiman osuus on tällä hetkellä.
Muistettaessa se tosiasia, että maailman energiankulutuksesta sähkön osuus on vain noin 40% (eli kokonaisenergiasta ydinvoima on n. 6%) ei ydinvoiman massiivisinkaan rakentaminen juurikaan pienentäisi päästöjä tällä saralla. Tämä johtuu lähinnä siitä, että ydinvoimalla ei juuri korvata fossiilisten polttoaineiden käyttöä esimerkiksi liikenteessä. Ydinvoiman osuus laajimmassakin mahdollisessa toteutuksessaan jää lähinnä marginaaliseksi.
Maailmassa yli 85% energiasta tuotetaan hiilellä, ja avainkysymys on hiilenpolton tuottamien päästöjen vähennys. Tässä ydinvoimalla ei ole mitään roolia.
Ydinvoiman taloudellisuus
Ydinvoimalan käyttöikänä on n. 60 vuotta. Se takaa tasaisen tuoton energiantuottajalle ja teollisuudelle sähkön hinnan vakauden. Näiden kannalta ydinvoimala on eittämättä edullinen ratkaisu. Pohdittaessa asiaa koko kansantalouden kannalta asia ei olekaan aivan näin yksinkertainen. Vaikka paperiteollisuus on edelleen iso vientitulojen tuoja, on investoinnit Suomessa olleet jo pitkään pieniä. Raskaan energiaintensiivisen teollisuuden määrä Suomessa on pikemminkin vähenemään kuin kasvamaan päin. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun ennustaa suuria kansainvälisiä markkinoita uusituville energiantuotantoteknologioille päästörajoitusten kiristyessä. Onko huipputeknologiastaan ja innovaatiostaan elävä Suomi tämän uuden teknologian viejä vai tuoja riippuu pitkälti nyt tehtävistä energiapäätöksistä. Suomi on menestyksellisesti nostanut Nokian kaltaisia yrityksiä motivoimalla yritysten tuotekehityspanostusta luomalla kotimaista kysyntää. Näin teknologien etumatka on mahdollistanut yritysten kasvua kansliavälisille markkinoille. Saman kuvion voi nähdä energiateollisuudessa. Halpa energia ei kannusta tehokkainta innovaatiokoneistoa, yrityksiä, panostamaan kehitykseen uusiutuvien energiamuotojen teknologioissa. Näin kansantalouden kannalta ydinvoiman lisärakentaminen on pitkällä tähtäimellä epäedullista.
Uraanin riittävyys ja ydinvoiman kotimaisuusaste
Maailman ydinvoimalaitosten nykyinen vuotuinen uraanintarve on runsas 60 000 tonnia. MIT:n esittämän 1500GWh:n tuottamiseksi ydinvoimalla tarvittaisiin 306 000 tonnia uraania vuodessa. MIT laskee uraanin riittävän tällöin n. 50 vuodeksi, mikäli uusien uraanilöydösten kaava noudattelee muista kaivosmineraaleista tuttua tuotannon kasvun kaavaa. Uraaninin hinnannousun myötä katseet ovat kääntyneet myös Suomen varoihin. Uranium Information Centerin:n mukaan edullisimmin kaivettavissa olevat uraaniesiintymät sijaitsevat Kazakstanissa, Namibiassa ja Nigeriassa. Tämä tarkoittaa kaivosinvestointeja maissa, joiden ympäristön- ja työelämän lainsäädännön normit eivät ole länsimaisella tasolla. Eettistä olisikin siis kaivaa uraania tiukkojen ympäristönormien maissa, kuten Suomessa. Tätä ei ydinvoiman kannattajat tunnu kuitenkaan haluavan. Huolimatta siitä, että Suomen ydinvoimaloiden tarvitsema uraani kaivettaisiin täällä, ei se lisäisi ydinvoiman omavaraisuusastetta juuri lainkaan. Ydinvoimaloiden polttoainesauvojen hinnassa itse uraanimalmin osuus on pieni. Rikastus ja valmistus tapahtuisi ulkomailla ja polttoaineeseen käytettävät varat valuisivat edelleen ulos.
Ydinjäte - ongelma?
Ydinvoimaloiden käytetyn polttoaineen loppusijoitusta ei teknisesti ole ratkaistu lopullisesti. Posivan projektissa ei olla vielä mallinnettu esimerkiksi mahdollisia kulkeutumia. Ranskan "posiva" ANDRA on jo tehnyt näitä simulaatioita. CNE:n, Ranskan STUK, jäsen Olivier Pironneau on todennut, että heidänkään mallinnuksensa asiasta eivät ole riittäviä. Ranskassa on kuitenkin arvioitu, että kapseliin tulee särö 10 000 vuoden päästä ja radioaktiivista ainetta valuu maaperään. USA:n Yucca loppusijoituskomitean johtaja R.C. Ewing todennut, että aikajänne skenaariolle on liian lyhyt. Ewingin mukaan pitäisi katsoa, mitä tapahtuu seuraavan miljoonan vuoden aikana yhden vuoden aika-askeleella, sekä mallintaa biosfääriä ja jätteen kertymistä ravintoketjuissa. Loppusijoitusaikatarpeen olleessa pitempi kuin ihmiskunnan historia taaksepäin, on myös yhteiskuntien kehityksen ennustaminen mahdotonta. Kaikki nämä epävarmuustekijät huomioon ottaen, ei jäteongelmaa voida ohittaa olankohautuksella. Loppusijoitus on toki ratkaistava joka tapauksessa jo olemassa olevalle käytetylle ydinpolttoaineelle.
Subventiot
Ydinvoiman kannattajat huomauttavat usein, että ydinvoimaa ei tarvitse subventoida valtion toimesta. Kuitenkin esimerkiksi Yhdysvaltalaisten energiatuottajien mielestä ydinvoima on niin kannattamatonta, että sitä ei rakenneta ilman valtiotukiasia. MIT:n mukaan USA:ssa pitäisi tarjota $200/kWe rakennuskustannuksiin ja 1.7 cents /kWe-hr jotta olisi kannattavaa investoida uusiin voimaloihin. Vapaan markkinatalouden USA:ssa Three Mile Islandin onnettomuuden jälkeen päätettiin, että yhteiskunta ei vastaa onnettomuuksien aiheuttamista kuluista, vaan kaikki riskit ovat yrittäjällä. Riskianalyysiin ja rakennuskustannuksiin USA:ssa siis sisältyy vakuutusmaksut myös siitä olemattoman pienestä onnettomuusriskistä. Vastuuvakuutus on otettava 10000 miljoonalle dollarille. USA yhteiskunta ei halua ottaa vastuuta yksityisten yritysten tuotantoriskeistä, vaan lähtökohtana on, että markkinataloudessa yritysten on kannettava ne itse. Näin ajtellaan myös mm. Saksassa, jossa vakuutus on otettava 2500 milj. eurolle. Pääsäntöisest maailmalla katsotaan, että se häviävänkin pieni onnettomuusriski on osa energiantuotantoyrityksen yrittämisen riskiä. Lisäksi muualla maailmassa on katsottu välttämättömäksi voimala-alueen palauttamista ns. "Green Field" tilaan. Näitä vaaditaan lähes kaikkialla, paitsi EI Suomessa.
Purkukustannukset
Ydinvoimaloiden purkukustannukset maailmalla tiukkenevien ympäristölainsäädäntöjen puristuksessa ovat nousseet arvioiduista voimalayhtiöt yllättäen. Saksalaisten kokemukset Niederaichbachin purusta tuotti purkukustannukseksi 1,91 miljoonaa euroa/MW. Vastaava on toistunut lähes kaikissa voimalapurkuoperaatioissa, mm. Susquehanna Steam Electric Station voimalan purkukustannusarvio on noussut 553% alkuperäisestä suunnitelmasta, tai 1150-MW US Seabrook voimalan purku arvioitiin aikanaan maksavan 324 miljoonaa dollaria kun nykyinen arvio liikkuu jo 1600 milj. dollarin tietämillä.
Näistä uusista tiedoista ja niiden pohjalta tehtyjen laskelmien jälkeen on mm. Englannissa tehtiin päätös jättää voimalat pystyyn käytön jälkeen vielä 100 vuodeksi, jotta purkuun varatut rahastoinnit ehtisivät tuottaa tarpeeksi. Englantilaisilla kaasujäähdytteisten reaktoreiden toki vaikeammat purkutyöt kuin suomalaisten voimalatyyppien, mutta myös Ranska on nostanut purkualoitusvuosi-ikää hiljattain 30:stä 50:een vuoteen. Suomessa asiasta ei puhuta, vaan vanhat purkuselostukset ovat kaikkien mielestä edelleen laskennallisesti päteviä.
Tulevaisuus/sähkön hinta/kotitaloudet . . .
