FutureHockey
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS - Connorit Bedard & McDavid
Aihe on tulenarka, mutta silti alati ajankohtainen omalla tavallaan. Jo mennyt viikko esimerkiksi Liigan siirtohuhut-ketjussa osoitti, että aihe herättää monenlaisia tunteita ja on kaikkea muuta kuin helppo. Siksi koen, että se on ihan kokonaan oman ketjunsa arvoinen aihe. Voi olla, että esimerkiksi Moderaattorit eivät ole tästä samaa mieltä ja ketju suljetaan ennätysvauhtia. Tai voi olla, että jostain palstan syövereistä löytyykin jo oma ketjunsa aiheelle, mutta itse en sellaista löytänyt. Tai voi yksinkertaisesti olla, että homma lähtee heti laukalle ja tästä syystä ketju lukitaan. Koitetaan kuitenkin pitää ne pahimmat tunneryöpyt kurissa. Jos jonkun toisen kirjoitus pistää veresi kiehumaan niin hengähdä hetki ennen vastaamistasi. Minkäänlaista juupas – eipäs-kinasteluketjua tässä ei kuitenkaan nyt ole tarkoitus avata, eikä myöskään paikkaa jossa hyökätään verbaalisesti toisten kirjoittajien kimppuun. Suomessa ihmisillä on onneksi olemassa sananvapaus ja mielipiteitäkin löytyy vähintään yhtä monia kuin persreikiä eikä niissä ole olemassa mitään absoluuttista oikeaa vaihtoehtoa, vaikka sinusta siltä saattaisikin tuntua. Keskustelu on parhaimmillaan silloin kun keskustelemassa on useampia näkökulmia tuovia keskustelijoita ja asioista keskustellaan faktapitoisesti sekä asialliseen sävyyn. Jos olet asioista jonkun toisen kanssa eri mieltä, sen voi tuoda esille fiksustikkin sen sijaan, että heitetään one-linereita tai dissataan toinen maanrakoon.
KHL-pelaajat – julkinen teilaus on helppoa, mutta kun tilaisuus osuu omalle kohdalle niin sitten hyväksytään hiljaisesti?
- Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa on ketjussa turha käsitellä sen enempää yleisellä tasolla, koska aihe on sen verran tuttu meille jokaiselle ja uskallan väittää, että aikalailla jokainen omaa asiasta mielipiteensä. Mielipiteensä, tai oikeastaan päätöksensä ovat julistaneet myös eri maiden maajoukkueet isojen Euromaiden, kuten Suomen, Ruotsin, Tshekin ja Slovakian toimesta. Kyseiset esimerkiksi nostamani maajoukkueet ovat kieltäytyneet ottamasta maajoukkue-edustukseensa pelaajia, jotka ovat solmineet pelaajasopimuksen Venäjälle sodan alkamisen jälkeen ja toistaiseksi pysyneet linjassaan melko yhdenmukaisesti – joskin esimerkiksi eräs harmaalla alueella liikkuva pelaaja tuli kuitenkin valituksi MM-kisoihin tänä keväänä, joten ihan yksiselitteinen asia ei ole. Pienemmistä kiekkomaista esimerkiksi Ranska on julkisesti ilmoittanut kieltäytyvänsä käyttämästä KHL:ssä pelaavia pelaajia maajoukkueessaan – tämä siitäkin huolimatta, että KHL:ssä pelaavat ranskalaiset Yohann Auvitu sekä Stephane Da Costa ovat olleet vuosikausia Ranskan maajoukkueelle erittäin tärkeitä pelaajia.
Siinä missä maajoukkueet eivät ole linjaansa piilotelleet, samaa ei voi sanoa Euroopan jääkiekkosarjoista. Tietoja etsiskellessäni ainoa konkreettinen ulostulo oli SHL:n seurapomojen haastattelu Aftonbladetissa (Svenskarna döms ut av SHL: ”Skulle aldrig ta i en sån spelare” – käännetty englanniksi kääntäjällä), jossa eri seurojen pomot kertovat kantansa mahdollisista KHL:stä tulevista vahvistuksista. Kaikki juttuun haastatellut seurajohtajat olivat asiassa samalla linjalla: KHL-pelaajia ei haluta SHL:ään ottaa heidän tekemien valintojen vuoksi - Toiset jyrkemmin kuin toiset.
Liigajoukkueista kaivelin harmaista muistikuvista joitain yksittäisiä mainintoja seurapomoilta siitä, että he eivät ole liiemmin halukkaita pelaajia tuolta suunnalta palkkaamaan, mutta minkäänlaista julkista yhteistä linjausta ei omien muistikuvieni mukaan ole kuitenkaan tehty. Sanattomasta sopimuksesta on puhuttu, mutta sekin on ollut enemmänkin sitten periaatetason asioita kuin minkäänlainen julkinen salaisuus.
DEL, NLA, Tshekin ja Slovakian pääsarjat, Itävalta – heidän suoranaisia kantoja tai kannanottoja en onnistunut netistä löytämään, joten jos jollakulla on asiasta enemmän tietoa, niin olkaa niin ystävällisiä ja jakakaa ne tänne meille muillekin.
Vaan mitäpä sitten jos se "lottovoitto" kuitenkin sitten osuisi omalle kohdalle? Julkisuuteen on aina helppoa kertoa yleistä mielipidettä noudattavia lausuntoja, mutta raaka totuus on se, että jääkiekko on bisnestä ja siinä liikkuu verrattain isoja rahoja suuntaan jos toiseenkin. Liigajoukkueista vain harvat ovat pystyneet vuosien saatossa pitämään toimintansa tuottoisana, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Sveitsissä puhutaan varsinkin isoimpien seurojen toimesta kultakaivoksista mitä tulee seuran takomiin tuloihin. Lopulta kuitenkin niin isojen, kuin pientenkin seurojen perimmäinen tarkoitus on tuottaa paitsi viihdykettä kansalle, myös menestyä sekä rahaa omistajilleen (Tämän toteutuminen Liigassa onkin sitten ihan toisen ketjun aihe).
Tästä syystä onkin sitten seuroille kova mietinnän paikka, kun tarjolle tuleekin pelaaja, joka olisi tasoltaan ehdottomasti vahvistus organisaatiolle ja todennäköisesti pystyisi omalla panoksellaan auttamaan menestyshaaveissa, mutta joka on pelannut kHL:ssä sodan alkamisen jälkeen.
KHL:stä muualle siirtyneet pelaajat
NLA
(G) Adam Reideborn, SC Bern
(D) Joe Morrow, HC Davos
(D) Yohann Auvitu, Genéve-Servette HC
(D) Adam Almquist, EV Zug
(D) Michal Jordán, SC Rapperswil-Jona Lakers
(F) Jakob Lilja, HC Ambri-Piotta
DEL
(D) John Gilmour, Adler Mannheim
(D) Chris Bigras, Iserlohn Roosters
(F) Patrice Cormier, Eisbären Berlin
(F) Linden Vey, Adler Mannheim
CZE Extraliga
(F) Ethan Werek, Mountfield HK
(F) Samuel Bucek, HC Ocelari Trinec
SVK Extraliga
(F) Vadim Pereskokov, HK Dukla Michalovce
(F) Brett Pollock, HC Kosice
(Listalle otettu pelaajat, joille on kertynyt otteluita KHL-liigassa kaudella 2022–2023)
Kun asiaa tutkaillaan tarkemmin ja otetaan katsaukseen mukaan Euroopan isoimmat kiekkoliigat, huomataan, että tosiasiassa siinä missä melkolailla kaikki Euromaat ovat sodan ja Venäjän toimet tuominneet, ovat SHL sekä Liiga tällä haavaa ainoat kiekkomaat, jonne ei olla palkattu pelaajia, jotka ovat pelanneet pelanneet tai solmineet sopimuksen KHL:ään sodan alkamisen jälkeen. Se miten tuollainen pelaaja halutaan eritellä, onkin sitten monimutkaisempi tapaus. Jotkut ovat tuominneet se, että osa pelaajista on jäänyt pelaamaan viime vuoden keväällä vielä KHL:n pudotuspelit alta pois ennen kuin ovat poistuneet seuran palveluksesta. Osa puolestaan pystyy vielä tuon asian kanssa olemaan sinut, mutta mikäli uusi pelaajasopimus on solmittu sodan alkamisen jälkeen tai pelejä on kertynyt kuluneella kaudella KHL:ssä, on pelaaja ei-toivottu tapaus. Harmaalla alueella ovat sitten pelaajat, joiden pelaajasopimukset olivat solmittu ennen Helmikuussa 2022 aloitettua hyökkäyssotaa ja jotka eivät ainakaan omien sanojensa mukaan ole onnistuneet pääsemään sopimuksestaan eroon.
Kuten jo viestini alussa sanoin, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja jokainen saakoon lokeroida ihmisen miten lystää (lakien puitteissa kuitenkin). Siitä syystä en kuitenkaan listalle alkanut nostamaan noita pelaajia, jotka pelasivat viime keväänä KHL:n pudotuspeleissä. KHL ja Venäjä ovat tunnetusti ihan oma maailmansa eikä sanonta "Venäjällä kaikki on mahdollista" ole lainkaan tuulesta temmattua. Tästä syystä onkin omasta mielestäni vielä jollain tasolla ymmärrettävää, että pelaajille oli täysin uuden tilanteen edessä helpompi hoitaa työsopimuksen asettamat velvoitteet nopeasti alta pois, jonka jälkeen poistuminen maasta tapahtui kivuttomammin. Hattua itse nostan toki etunenässä heille, jotka sanoivat ensitilassa "EI" koko toiminnalle ja poistui maasta välittämättä mahdollisista seurauksista. Näitä pelaajia löytyy sitten myös SHL:stä tukuittain.
Sitten on nämä harmaalla alueella operoineet kiekkoilijat, kuten Michal Jordán tai Jakob Lilja, jotka olivat solmineet omat sopimuksensa ennen sodan alkua ja jotka jatkoivat pelaamistaan seuroissaan vielä kuluneen kauden aikana. Jordánia on kritisoitu esimerkiksi seuransa kapteenina toimimisesta, Liljaa taas raha-ahneudesta ja Venäjän pääkaupungissa pelaamisesta samaan aikaan, kun naapurimaassa ihmisiä kuolee kyseisen valtion toimesta päivittäin. Tähän tuomitsemiseen ovat yhtyneet esimerkiksi Djurgårdens IF-jääkiekkojoukkueen seurajohto, joka ilmoitti keväällä haastattelussa, että vaikka seuran ex-pelaajat Lilja tai maalivahti Adam Reideborn tulisivat saataville, sanoisivat nämä heille "Nej tack!".
Kumpaakin pelaajaa on kritisoitu myös siitä, että miksi he eivät vain jättäneet palaamatta Venäjälle kuluneeksi kaudeksi, kuten moni muu teki jo viime keväänä tuomiten täten Venäjän toimet. Tuomittavaa se on omastakin mielestäni ja olisi todella helppoa sanoa, että he tekivät ehdottomasti väärin, mutta sitten taas on hyvä muistaa asian toinenkin puoli: Heillä on solmittu pelaajasopimus maahan ja erinäisten pelaaja-agenttien haastatteluista on saanut sen käsityksen, että Venäjällä seurat ovat pelaajille ilmoittaneet panttaavansa heidän siirtopapereitaan mikäli he laiminlyövät jo solmitun sopimuksensa. Tällöin, vaikka pelaaja jättäisikin maksamatta KHL-seuran heille todennäköisesti lätkäisemiä valtavia sopimussakkoja, tämä ei kuitenkaan pystyisi sääntöjen mukaan siirtymään uuteen seuraan virallisesti. Siinä kohtaa on hyvä muistaa, että esimerkiksi vuoden täydelliseltä pelitauolta palaaminen huipputasolle on todella haastavaa ja voi pahimmassa tapauksessa paketoida pelaajan uran huipputasolla. Sinänsä, vaikka itse en henkilökohtaisesti toimintaa arvostakkaan, antaa se pienen ymmärryksen pelaajille, kuten Lilja tai Jordán ja heidän tekemille ratkaisuilleen.
Viimeisenä ovat sitten ne pelaajat, jotka solmivat sopimuksen KHL:ään jo sodan alettua, ja jotka siellä myös pelasivat kuluneella kaudella, siirtyen sitten kesken kauden uusiin seuroihin. Näiden pelaajien, kuten esimerkiksi Joe Morrow'n, Yohann Auvitun tai Samuel Bucekin kohdalla ei löydy itseltäni minkäänlaista ymmärrystä – pelkästään inhoa. Siksi onkin käsittämätöntä, että näillekkin pelaajille on löytynyt uusi työnantaja Euroopan huippusarjasta. Omissa silmissäni heistä jokainen on toiminut moraalittomasti piittaamatta tyystin siitä mitä toimintaa heidän edustamansa työnantajat rahoittavat. P-Amerikkalaisen pelaajan kohdalla vielä jokseenkin ymmärtää tietämättömyyden asiasta ja sen, että heitä se ei välttämättä kosketa samalla tavalla kuin meitä Eurooppalaisia... kuitenkin omissa kirjoissani samaa kastia..
Mutta onko se sitten oman yrityksen, oman joukkueen tai jopa oman työpaikan nimissä suotavaa palkata tällainen pelaaja?
Kuka on se pelaaja, jonka vuoksi Pandoran lipas aukeaa?
Halusimme me fanit sitä tai emme, fakta on kuitenkin se, että päivä päivältä olemme lähempänä sitä, että myös Liigajäillä nähdään pelaaja, joka on sodan alkamisen jälkeen vetänyt luistimen piirtoja KHL-jäillä. Minä väitän, että raha valitettavasti ratkaisee tässäkin kohtaa ja kun Liigajoukkueelle avautuu tarpeeksi kutkuttava tilaisuus, joku siihen tulee tarttumaan. Se, miten Liiga tulee organisaationa tähän aikanaan suhtautumaan ja hankintaa linjaamaan, on asia erikseen ja jää nähtäväksi.
Aihe tuli kuitenkin jälleen ajankohtaiseksi kun Liigan huhuketjussa tiedettiin erään kirjoittajan toimesta kertoa, että Tshekkipuolustaja Jordán pelaisi tulevalla kaudella Suomessa. Ottamatta kantaa huhuun tai sen paikkansapitävyyteen taikka sen paremmin siirron toteutumiseen, on se kuitenkin omalla tavallaan osoitus siitä, että se päivä on kokoajan lähempänä kun Pandoran lipas aukeaa jonkun seuran toimesta.
Se on varma, että kun siirto tapahtuu, tulee se herättämään paljon tunteita. Korostaen sanaa paljon. Paitsi pelaaja, myös hänet palkannut seura tullaan tuomitsemaan ja lynkkaamaan yleisellä tasolla toiminnastaan. Todennäköisesti myös puolustelijoita on ja tämä oikeus heille suotakoon ja yllä mainitsemistani syistä esimerkiksi Jordánin palkkaaminen olisi Liigaseuralta edes jollain mittarilla puolusteltavissa oleva ratkaisu, toisin kuin vaikka esimerkiksi Auvitun palkkaaminen. Ymmärrän ja hyväksyn kuitenkin täysin myös heidän mielipiteensä, joiden kirjoissa Jordán asettuu ehdottomasti kiellettyjen pelaajien listaamattomalle listalle.
Ensimmäinen sodan jälkeinen KHL-pelaaja tuleva julkistus ei kuitenkaan tule olemaan. Itse en muistanut asiaa ollenkaan eli joko se on mennyt itseltäni ohitse tai sitten en vain ole asiaa rekisteröinyt, mutta Mestiksessä kiekkoileva RoKi julkisti Toukokuussa hankkineensa riveihinsä päättyneellä kaudella KHL:ssä kiekkoilleen kazakhstanilaiskiekkoilija Dias Guseinovin. Kävin mielenkiinnolla lukemassa ketjua hänen hankintansa ajoilta, mutta mitään suurempaa barrikaadeille nousua ei ainakaan äkkiseltään tuolta noussut silmilleni. Tämä kuitenkin omasta mielestäni kertoo enemmänkin Mestiksen vähäisestä kiinnostuksesta yleisellä tasolla, kuin itse toiminnasta. Väitän, että jos pelaajajulkistuksen olisi tehnyt Liigaseura, käytäisiin tuota paskamyrskyä läpi vieläkin.
Kuitenkin.. Mitä mieltä olette, arvon palstaveljet: Kuka tulee mahdollisesti olemaan se ensimmäinen pelaaja, joka tulee aiheuttamaan tuon myräkän? Kuka on se seura, joka uskaltaa tuota sanatonta sopimusta rikkoa edes sitten harmaalla alueella liikkuen? Pitäisikö Liigan vain yksinkertaisesti jotenkin kieltää tälläinen mahdollisuus (jos se on edes laillisesti mahdollista?)? Mikä on oma näkemyksesi aiheesta? Muut Euroopan huippusarjat – SHL:ää lukuunottamatta – ovat nämäkin pelaajat toivottaneet tervetulleeksi, joten pitäisikö Suomenkin toimia näin?
On hyvä muistaa kirjoittaessa, että se voi ihan yhtä hyvin olla myös juuri sinun suosikkijoukkueesi, joka hankinnan tekee, eli oletko valmis seisomaan periaatteittesi ja sanojesi takana myös silloin?
Vielä kerran: Pidetään ketju siistinä ja pysytään aiheessa, jotta ehkä saamme pidetttyä ketjun avoimena. Ja @Moderaattorit pahoittelut mikäli aihe oli ehdoton no go. Tällöin hyväksyn mahdollisen rangaistukseni ja ketjun poiston.
KHL-pelaajat – julkinen teilaus on helppoa, mutta kun tilaisuus osuu omalle kohdalle niin sitten hyväksytään hiljaisesti?
- Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa on ketjussa turha käsitellä sen enempää yleisellä tasolla, koska aihe on sen verran tuttu meille jokaiselle ja uskallan väittää, että aikalailla jokainen omaa asiasta mielipiteensä. Mielipiteensä, tai oikeastaan päätöksensä ovat julistaneet myös eri maiden maajoukkueet isojen Euromaiden, kuten Suomen, Ruotsin, Tshekin ja Slovakian toimesta. Kyseiset esimerkiksi nostamani maajoukkueet ovat kieltäytyneet ottamasta maajoukkue-edustukseensa pelaajia, jotka ovat solmineet pelaajasopimuksen Venäjälle sodan alkamisen jälkeen ja toistaiseksi pysyneet linjassaan melko yhdenmukaisesti – joskin esimerkiksi eräs harmaalla alueella liikkuva pelaaja tuli kuitenkin valituksi MM-kisoihin tänä keväänä, joten ihan yksiselitteinen asia ei ole. Pienemmistä kiekkomaista esimerkiksi Ranska on julkisesti ilmoittanut kieltäytyvänsä käyttämästä KHL:ssä pelaavia pelaajia maajoukkueessaan – tämä siitäkin huolimatta, että KHL:ssä pelaavat ranskalaiset Yohann Auvitu sekä Stephane Da Costa ovat olleet vuosikausia Ranskan maajoukkueelle erittäin tärkeitä pelaajia.
Siinä missä maajoukkueet eivät ole linjaansa piilotelleet, samaa ei voi sanoa Euroopan jääkiekkosarjoista. Tietoja etsiskellessäni ainoa konkreettinen ulostulo oli SHL:n seurapomojen haastattelu Aftonbladetissa (Svenskarna döms ut av SHL: ”Skulle aldrig ta i en sån spelare” – käännetty englanniksi kääntäjällä), jossa eri seurojen pomot kertovat kantansa mahdollisista KHL:stä tulevista vahvistuksista. Kaikki juttuun haastatellut seurajohtajat olivat asiassa samalla linjalla: KHL-pelaajia ei haluta SHL:ään ottaa heidän tekemien valintojen vuoksi - Toiset jyrkemmin kuin toiset.
Liigajoukkueista kaivelin harmaista muistikuvista joitain yksittäisiä mainintoja seurapomoilta siitä, että he eivät ole liiemmin halukkaita pelaajia tuolta suunnalta palkkaamaan, mutta minkäänlaista julkista yhteistä linjausta ei omien muistikuvieni mukaan ole kuitenkaan tehty. Sanattomasta sopimuksesta on puhuttu, mutta sekin on ollut enemmänkin sitten periaatetason asioita kuin minkäänlainen julkinen salaisuus.
DEL, NLA, Tshekin ja Slovakian pääsarjat, Itävalta – heidän suoranaisia kantoja tai kannanottoja en onnistunut netistä löytämään, joten jos jollakulla on asiasta enemmän tietoa, niin olkaa niin ystävällisiä ja jakakaa ne tänne meille muillekin.
Vaan mitäpä sitten jos se "lottovoitto" kuitenkin sitten osuisi omalle kohdalle? Julkisuuteen on aina helppoa kertoa yleistä mielipidettä noudattavia lausuntoja, mutta raaka totuus on se, että jääkiekko on bisnestä ja siinä liikkuu verrattain isoja rahoja suuntaan jos toiseenkin. Liigajoukkueista vain harvat ovat pystyneet vuosien saatossa pitämään toimintansa tuottoisana, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Sveitsissä puhutaan varsinkin isoimpien seurojen toimesta kultakaivoksista mitä tulee seuran takomiin tuloihin. Lopulta kuitenkin niin isojen, kuin pientenkin seurojen perimmäinen tarkoitus on tuottaa paitsi viihdykettä kansalle, myös menestyä sekä rahaa omistajilleen (Tämän toteutuminen Liigassa onkin sitten ihan toisen ketjun aihe).
Tästä syystä onkin sitten seuroille kova mietinnän paikka, kun tarjolle tuleekin pelaaja, joka olisi tasoltaan ehdottomasti vahvistus organisaatiolle ja todennäköisesti pystyisi omalla panoksellaan auttamaan menestyshaaveissa, mutta joka on pelannut kHL:ssä sodan alkamisen jälkeen.
KHL:stä muualle siirtyneet pelaajat
NLA
(G) Adam Reideborn, SC Bern
(D) Joe Morrow, HC Davos
(D) Yohann Auvitu, Genéve-Servette HC
(D) Adam Almquist, EV Zug
(D) Michal Jordán, SC Rapperswil-Jona Lakers
(F) Jakob Lilja, HC Ambri-Piotta
DEL
(D) John Gilmour, Adler Mannheim
(D) Chris Bigras, Iserlohn Roosters
(F) Patrice Cormier, Eisbären Berlin
(F) Linden Vey, Adler Mannheim
CZE Extraliga
(F) Ethan Werek, Mountfield HK
(F) Samuel Bucek, HC Ocelari Trinec
SVK Extraliga
(F) Vadim Pereskokov, HK Dukla Michalovce
(F) Brett Pollock, HC Kosice
(Listalle otettu pelaajat, joille on kertynyt otteluita KHL-liigassa kaudella 2022–2023)
Kun asiaa tutkaillaan tarkemmin ja otetaan katsaukseen mukaan Euroopan isoimmat kiekkoliigat, huomataan, että tosiasiassa siinä missä melkolailla kaikki Euromaat ovat sodan ja Venäjän toimet tuominneet, ovat SHL sekä Liiga tällä haavaa ainoat kiekkomaat, jonne ei olla palkattu pelaajia, jotka ovat pelanneet pelanneet tai solmineet sopimuksen KHL:ään sodan alkamisen jälkeen. Se miten tuollainen pelaaja halutaan eritellä, onkin sitten monimutkaisempi tapaus. Jotkut ovat tuominneet se, että osa pelaajista on jäänyt pelaamaan viime vuoden keväällä vielä KHL:n pudotuspelit alta pois ennen kuin ovat poistuneet seuran palveluksesta. Osa puolestaan pystyy vielä tuon asian kanssa olemaan sinut, mutta mikäli uusi pelaajasopimus on solmittu sodan alkamisen jälkeen tai pelejä on kertynyt kuluneella kaudella KHL:ssä, on pelaaja ei-toivottu tapaus. Harmaalla alueella ovat sitten pelaajat, joiden pelaajasopimukset olivat solmittu ennen Helmikuussa 2022 aloitettua hyökkäyssotaa ja jotka eivät ainakaan omien sanojensa mukaan ole onnistuneet pääsemään sopimuksestaan eroon.
Kuten jo viestini alussa sanoin, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja jokainen saakoon lokeroida ihmisen miten lystää (lakien puitteissa kuitenkin). Siitä syystä en kuitenkaan listalle alkanut nostamaan noita pelaajia, jotka pelasivat viime keväänä KHL:n pudotuspeleissä. KHL ja Venäjä ovat tunnetusti ihan oma maailmansa eikä sanonta "Venäjällä kaikki on mahdollista" ole lainkaan tuulesta temmattua. Tästä syystä onkin omasta mielestäni vielä jollain tasolla ymmärrettävää, että pelaajille oli täysin uuden tilanteen edessä helpompi hoitaa työsopimuksen asettamat velvoitteet nopeasti alta pois, jonka jälkeen poistuminen maasta tapahtui kivuttomammin. Hattua itse nostan toki etunenässä heille, jotka sanoivat ensitilassa "EI" koko toiminnalle ja poistui maasta välittämättä mahdollisista seurauksista. Näitä pelaajia löytyy sitten myös SHL:stä tukuittain.
Sitten on nämä harmaalla alueella operoineet kiekkoilijat, kuten Michal Jordán tai Jakob Lilja, jotka olivat solmineet omat sopimuksensa ennen sodan alkua ja jotka jatkoivat pelaamistaan seuroissaan vielä kuluneen kauden aikana. Jordánia on kritisoitu esimerkiksi seuransa kapteenina toimimisesta, Liljaa taas raha-ahneudesta ja Venäjän pääkaupungissa pelaamisesta samaan aikaan, kun naapurimaassa ihmisiä kuolee kyseisen valtion toimesta päivittäin. Tähän tuomitsemiseen ovat yhtyneet esimerkiksi Djurgårdens IF-jääkiekkojoukkueen seurajohto, joka ilmoitti keväällä haastattelussa, että vaikka seuran ex-pelaajat Lilja tai maalivahti Adam Reideborn tulisivat saataville, sanoisivat nämä heille "Nej tack!".
Kumpaakin pelaajaa on kritisoitu myös siitä, että miksi he eivät vain jättäneet palaamatta Venäjälle kuluneeksi kaudeksi, kuten moni muu teki jo viime keväänä tuomiten täten Venäjän toimet. Tuomittavaa se on omastakin mielestäni ja olisi todella helppoa sanoa, että he tekivät ehdottomasti väärin, mutta sitten taas on hyvä muistaa asian toinenkin puoli: Heillä on solmittu pelaajasopimus maahan ja erinäisten pelaaja-agenttien haastatteluista on saanut sen käsityksen, että Venäjällä seurat ovat pelaajille ilmoittaneet panttaavansa heidän siirtopapereitaan mikäli he laiminlyövät jo solmitun sopimuksensa. Tällöin, vaikka pelaaja jättäisikin maksamatta KHL-seuran heille todennäköisesti lätkäisemiä valtavia sopimussakkoja, tämä ei kuitenkaan pystyisi sääntöjen mukaan siirtymään uuteen seuraan virallisesti. Siinä kohtaa on hyvä muistaa, että esimerkiksi vuoden täydelliseltä pelitauolta palaaminen huipputasolle on todella haastavaa ja voi pahimmassa tapauksessa paketoida pelaajan uran huipputasolla. Sinänsä, vaikka itse en henkilökohtaisesti toimintaa arvostakkaan, antaa se pienen ymmärryksen pelaajille, kuten Lilja tai Jordán ja heidän tekemille ratkaisuilleen.
Viimeisenä ovat sitten ne pelaajat, jotka solmivat sopimuksen KHL:ään jo sodan alettua, ja jotka siellä myös pelasivat kuluneella kaudella, siirtyen sitten kesken kauden uusiin seuroihin. Näiden pelaajien, kuten esimerkiksi Joe Morrow'n, Yohann Auvitun tai Samuel Bucekin kohdalla ei löydy itseltäni minkäänlaista ymmärrystä – pelkästään inhoa. Siksi onkin käsittämätöntä, että näillekkin pelaajille on löytynyt uusi työnantaja Euroopan huippusarjasta. Omissa silmissäni heistä jokainen on toiminut moraalittomasti piittaamatta tyystin siitä mitä toimintaa heidän edustamansa työnantajat rahoittavat. P-Amerikkalaisen pelaajan kohdalla vielä jokseenkin ymmärtää tietämättömyyden asiasta ja sen, että heitä se ei välttämättä kosketa samalla tavalla kuin meitä Eurooppalaisia... kuitenkin omissa kirjoissani samaa kastia..
Mutta onko se sitten oman yrityksen, oman joukkueen tai jopa oman työpaikan nimissä suotavaa palkata tällainen pelaaja?
Kuka on se pelaaja, jonka vuoksi Pandoran lipas aukeaa?
Halusimme me fanit sitä tai emme, fakta on kuitenkin se, että päivä päivältä olemme lähempänä sitä, että myös Liigajäillä nähdään pelaaja, joka on sodan alkamisen jälkeen vetänyt luistimen piirtoja KHL-jäillä. Minä väitän, että raha valitettavasti ratkaisee tässäkin kohtaa ja kun Liigajoukkueelle avautuu tarpeeksi kutkuttava tilaisuus, joku siihen tulee tarttumaan. Se, miten Liiga tulee organisaationa tähän aikanaan suhtautumaan ja hankintaa linjaamaan, on asia erikseen ja jää nähtäväksi.
Aihe tuli kuitenkin jälleen ajankohtaiseksi kun Liigan huhuketjussa tiedettiin erään kirjoittajan toimesta kertoa, että Tshekkipuolustaja Jordán pelaisi tulevalla kaudella Suomessa. Ottamatta kantaa huhuun tai sen paikkansapitävyyteen taikka sen paremmin siirron toteutumiseen, on se kuitenkin omalla tavallaan osoitus siitä, että se päivä on kokoajan lähempänä kun Pandoran lipas aukeaa jonkun seuran toimesta.
Se on varma, että kun siirto tapahtuu, tulee se herättämään paljon tunteita. Korostaen sanaa paljon. Paitsi pelaaja, myös hänet palkannut seura tullaan tuomitsemaan ja lynkkaamaan yleisellä tasolla toiminnastaan. Todennäköisesti myös puolustelijoita on ja tämä oikeus heille suotakoon ja yllä mainitsemistani syistä esimerkiksi Jordánin palkkaaminen olisi Liigaseuralta edes jollain mittarilla puolusteltavissa oleva ratkaisu, toisin kuin vaikka esimerkiksi Auvitun palkkaaminen. Ymmärrän ja hyväksyn kuitenkin täysin myös heidän mielipiteensä, joiden kirjoissa Jordán asettuu ehdottomasti kiellettyjen pelaajien listaamattomalle listalle.
Ensimmäinen sodan jälkeinen KHL-pelaaja tuleva julkistus ei kuitenkaan tule olemaan. Itse en muistanut asiaa ollenkaan eli joko se on mennyt itseltäni ohitse tai sitten en vain ole asiaa rekisteröinyt, mutta Mestiksessä kiekkoileva RoKi julkisti Toukokuussa hankkineensa riveihinsä päättyneellä kaudella KHL:ssä kiekkoilleen kazakhstanilaiskiekkoilija Dias Guseinovin. Kävin mielenkiinnolla lukemassa ketjua hänen hankintansa ajoilta, mutta mitään suurempaa barrikaadeille nousua ei ainakaan äkkiseltään tuolta noussut silmilleni. Tämä kuitenkin omasta mielestäni kertoo enemmänkin Mestiksen vähäisestä kiinnostuksesta yleisellä tasolla, kuin itse toiminnasta. Väitän, että jos pelaajajulkistuksen olisi tehnyt Liigaseura, käytäisiin tuota paskamyrskyä läpi vieläkin.
Kuitenkin.. Mitä mieltä olette, arvon palstaveljet: Kuka tulee mahdollisesti olemaan se ensimmäinen pelaaja, joka tulee aiheuttamaan tuon myräkän? Kuka on se seura, joka uskaltaa tuota sanatonta sopimusta rikkoa edes sitten harmaalla alueella liikkuen? Pitäisikö Liigan vain yksinkertaisesti jotenkin kieltää tälläinen mahdollisuus (jos se on edes laillisesti mahdollista?)? Mikä on oma näkemyksesi aiheesta? Muut Euroopan huippusarjat – SHL:ää lukuunottamatta – ovat nämäkin pelaajat toivottaneet tervetulleeksi, joten pitäisikö Suomenkin toimia näin?
On hyvä muistaa kirjoittaessa, että se voi ihan yhtä hyvin olla myös juuri sinun suosikkijoukkueesi, joka hankinnan tekee, eli oletko valmis seisomaan periaatteittesi ja sanojesi takana myös silloin?
Vielä kerran: Pidetään ketju siistinä ja pysytään aiheessa, jotta ehkä saamme pidetttyä ketjun avoimena. Ja @Moderaattorit pahoittelut mikäli aihe oli ehdoton no go. Tällöin hyväksyn mahdollisen rangaistukseni ja ketjun poiston.