Viestin lähetti vilpertti
Alunperinhän jonkinsortin jättimäinen sotka muni munan joka vierähti alas taivaankuvulta ja särkyi ja keltuainen oli sitten aurinko tai jotain sinnepäin... Onko jollain se Kalevala?
>> Äläs "Vili" yritä! MIstä se sotka sitten oli tullut? MUNASTAKO? Vai kivespussien välisestä nahkapoimusta? HA-HAA! MUNA OLI SIIS SITTENKIN ENSIN... JOPA ENNEN SOTKAA? Muna on aina pystyssä... öööh, eiku siis ensin, ainakin ennen lintua! Jos Väinämöinen tai Pohjan Akka väittävät muuta, niin ne eivät ole perehtyneet "oikeesti asiaan".
Otan tässä viitteen Lara Croftin tutkimuksista. Hän löysi tällaisia muinaisia kirjoituksia Helsingin Assan Vessan Kassan takaseinän purettujen kaakeleitten takaa...
Ja Vaka Vanha Väinämöinen pani piikaa pikkaraista,
suurella sukunuijallansa, survoi sangen somasti.
Piika siitä toteamahan, leukaansa louskattamahan,
että kova oli kollin kanki, julman jyhkeä jortikka.
Ja siitä paikaltansa, piika paniikkiin paneskeltuna, huomasi neito,
tuo tuheron tussun omistaja,
ett nytt on aika sotkan... nyt jos kotkan... eiku koskaan!
Ja sotka taivaisiin ampaisi,
ampaisi sineen, ampaisi tussun liukkaalta viivalta....
... ja tämä tarina on tosi...