Yks, kaks... kymmenen?
Kauden alkuneljänneksen edetessä käytiin kiivasta keskustelua sekä veikkailua otsikon aiheesta. Kumpi saa tähtäimen ensin kohdalleen, kumman mailasta lähtee muutakin kuin lättyjä?
Kyseinen kamppailu kääntyi lopulta Raipen sekä koko Ilves-koneiston suureen riemujuhlaan. Ilves oli vihdoin ottanut HIFK:sta niskalenkin, sen kauan kaivatun revanssin 1998 kärsitystä finaalitappiosta. Raimo teki maalin ensimmäisenä, kyseinen kiekko eli limppu on jo Tampereen Hockey Hall of Famessa, Jutilan Timon takkahuoneessa.
Alkukauden tahdista johtuen IFK-kannattajat näkivät unelmissaan Harkinsin pelaavan ainutlaatuisen kauden tehopistein 0+100. Ajateltiin, että myös tehot 0+60 ovat amerikanpojalta ihan ok, jos kaikki ei nyt menekään nappiin pitkän sarjan aikana. Ajateltiin, että edessä on kausi tehoilla, joihin edes Helmisen Raimo ei kykene. Antaa Raimon juhlia maaleilla, meidän Brett se vaan syöttelee. Kaiken piti olla valmista, ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.
Punaisen leirin pettymykseksi kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin. Suunnitelmat muuttuivat ja haaveet kaatuivat, sillä IFK:n syöttöhirmusta hurjiintui pitkän kauden aikana Raipen veroinen maalipyssy.
Nyt, runkosarjan lähestyessä väistämätöntä loppuaan, Raipe sekä Harkins yhteistoimin uhittelevat kymmenen liigamaalin rajapyykkiä. Yhteensä siis kaksikymmentä (20) maalia näiden miesten kesken. Onkin siis aika pohtia, onko näistä miehistä kymmenen maalin iskijöiksi? Raipen osalta homma olisi tosin jo rutiinia, mutta Harkinsilta se olisi venymistä sieltä parhaimmasta päästä, alkukauden maalinihkeilyyn suhteutettuna.
Brett Harkins, 43 ottelua, 7+38=45 pistettä
Raimo Helminen, 46 ottelua, 7+32=39 pistettä