Aamulehden perjantaisessa uutisessa on laaja selvitys uuden hallin aiheuttamista järjestelyistä lähikortteleiden liikenteeseen.
Jo näin ennakkoon täytyy sanoa, että tässä saattaa olla hallin isoin "valuvika". Yksityisautoilun hankaloittaminen on vielä jotenkin siedettävissä, kun niissä on ratti sekä kääntyvät pyörät ja vain kuljettajan tarvitsee tietää kyseisen kulkuneuvon reitti ja aikataulu. Sen sijaan erittäin vahvasti joukkoliikenteeseen nojaavalle hallille ei ole eduksi, että se sotkee myös yli kymmenen bussilinjan liikenteen siirtämällä ne pahimmillaan useita kilometrejä pidemmille poikkeusreiteille. Haitta kohdistuu kaikille kyseisiä bussilinjoja käyttäville matkustajille, ei pelkästään halliin matkustaville.
Isojen tapahtumien kohdalla on käytössä nuo laajat katusulut. Pienempien tapahtumien kohdalla on käytössä suppeat järjestelyt, mikä tarkoittaa käytännössä hallista purkautuvan ihmismassan suosimista jalankulkijoiden liikennevaloissa pidemmillä vihreillä. Tämäkin hidastaa risteysten välityskykyä autoille. Ja jos yksityisautoilijat eivät silloin siirry omatoimisesti poikkeusreiteille, bussit seisovat niiden henkilöautojen kanssa samoissa jonoissa. Tamperelaista liikennekulttuuria tuntevat tietävät, että tuohon omatoimiseen poikkeusreiteille oppimiseen mennee aikaa noin 25 vuotta.
Kun halli rakennettiin 125 miljoonalla eurolla tuollaiseen sinänsä fiksuun paikkaan, niin varmaan olisi voinut uhrata vielä yhden miljoonan lisää, että ihmismassat olisi saanut ohjattua jotenkin noiden kriittisten katujen yli tai ali muuta liikennettä halvaannuttamatta. Vaikka sitten toinen kansi ensimmäisen kannen päälle, jos eivät muuta olisi keksineet.