Kummituksia, onko heitä?

[fiftyeight]

Nyt pääsiäisenä tulee mieleen kummia juttuja. Varmaan johtuu noidista. Niitä kun joka kodissa on.

Mutta mihin ovat hävinneet kummitukset? Mietipä tuota. Niiltä on viety asunnot.

Ajattelepa miten on kummitus ihmeissään esimerkiksi kerrostalossa. Kummitus kun menee porraskäytävään ja alkaa louskutella leukojaan, niin mikä on vaikutus. Ei mikään. Ihmiset vaan ajattelee, että ai niin se on se yläkerran mummo, joka tekohampaitaan lonksauttelee. Tai sitten on jäänyt hissiin jumiin. Tai jos se yrittää roskiksella yllättää, niin soittavat pirut poliisit. Että joku spurgu on taas lusinut roskalaatikossa. Väestösuojakaan ei ole hyvä paikka, sehän on vaan täynnä kaiken maailman skeittilautoja, fillareita ja renkaita. Kuka siellä käy. No jos talossa on askarteluhuone? No, siellähän on paikallinen rokkibändi "treenaamassa", eikä sitä meteliä kestä kummituskaan. Entäs pesuhuone, akkoja voisi säikytellä. Vaan ne ämmät luulevat lakanaksi ja paiskaavat pesukoneeseen. Siinä kun pyörii rintsikoitten ja pikkumustien seassa niin taitaa tulla kummituksellekin maallisemmat asiat mieleen.

Eikä ole sitten omakotitaloissakaan helppoa. Vanhat talot on purettu ja ullakot niiden myötä. Uusissa taloissa niitä ullakoita kun ei enää ole.

Entäpä sitten riihet ja navetat? Voe, voe. Nehän on purettu palasiin ja numeroitu. Sitten siirretty merenrantaan ja koottu. Siellä sitä haamu ihmettelee keskellä ison firman edustustilaisuutta. Vaan ei ihmettele kauaa. Viina on ilmaista ja naisia riittää. Kohta se on jo niin perseet olalla ja kaksi mimmiä kainalossa, ettei elävien porukasta erotu. Luullaan varmaan IFKoon toimitusjohtajaksi.

 

[Roku]

Juu. Ja ajatelkaas sitä kummitusta, joka esiintyi hupipiirretty Ren & Stimpy´n yhdessä jaksossa.

Kaksikko oli ostanut vanhan kartanon itselleen, ja sai siinä tietysti kartanon kummituksen kaupan päälle. No, mitäs tuosta, tuumi kummitus. Sehän päätti äkkiä pelotella kaksikon huitsin nevadaan.

Se paksumpi ääliö, Stimpy, oli parhaillaan suihkussa ja kummitus väijyi jo suihkuverhon takana ja ajatteli, että kohta seuraa raakaa ja tarkoituksenmukaista väkivaltaa. Silloin se toinen ääliö, Ren, huuteli suihkun ovelta kaverilleen, että muista pestä sekin paikka mihin ei aurinko paista. No, Stimpy teki työtä käskettyä, ja pesaisi samalla persauksensakin kun kerran suihkussa oli.

Kun tuli kuivaamisen aika, Stimpy otti pyyhkeen suihkuverhon takaa, mutta käteen sattuikin tuo aaveparka, ja sillä se paksu kaiffari pyyhki persuksensakin kuivaksi.

Ei ole kummituksen elämä helppoa, ei.

 

[Mustavalkoinen]

No on niitä vielä kummituksillekin paikkoja. Itse asun kolmen kartanon välissä ja kyllä niitä kummitustarinoita vielä joskus kuulee noilta vanhoilta asukeilta. Sääli vain, ettei tuo oma muisti oikein ole tallettanut niitä siinä määrin, että niitä olisi järkevää kertoa eteeen päin.

 

[seisnauraa]

Kyllä kummituksia on

Kyllä kummituksia on! Ainakin, mikäli on uskominen alla olevan linkin ihmisiin. Ihan tosissaan väittävät omalla naamalla ja nimellä, että ovat joutuneet kummitusten kanssa tekemisiin. Kuka sitten uskoo näitä tarinoita, se on eri asia.

http://www.helsinginsanomat.fi/klik/kummitus2001/kummitus.html

 

[Carlos]

Re: Kyllä kummituksia on

Viestin lähetti seisnauraa
Kyllä kummituksia on! Ainakin, mikäli on uskominen alla olevan linkin ihmisiin. Ihan tosissaan väittävät omalla naamalla ja nimellä, että ovat joutuneet kummitusten kanssa tekemisiin. Kuka sitten uskoo näitä tarinoita, se on eri asia.

Niin no tuota... juttu nyt vaan on niin että maailmassa vaan tapahtuu asioita, mitä ei pysty selittämään millään "järkevällä". Ihminen oppii koko ajan uutta ympäristöstään, ja en olisi mitenkään vakuuttunut että tämä "äärettömän fiksu" nykyihminen tietää kaiken. Ei kaikki ihmiset jotka väittävät olleensa henkimaailman kanssa tekemisissä voi puhua paskaa tai olla hulluja ja/tai harhaisia. Jotain ainakin osa näistä henkilöistä todella näkee, mitä se sitten on, on jo kokonaan toinen juttu.

Sitten selitystä vailla olevia tapahtumia omalta kohdalta, ja ihan tosissaan, en vedä näitä hatusta.

Meillä oli vielä joku kymmenkunta vuotta sitten kesämökkinä vanha maatila/torppa, oli rakennettu joskus 1800-luvun alussa. Siinä oli jo useampikin isäntä ollut, meidän perhekin sitten yhdessä vaiheessa. Mökki sijaitsee eteläisessä hämeessä, ja pihapiiriin kuuluu mökki (kellari, asuinkerros, vintti), navetta, riihi, pari heinälatoa ja pieni sauna. Käytännössä ko. paikka sijaitsee täysin keskellä ei mitään, eikä siellä ole sähköä eikä juoksevaa vettä.

Paikallisen legendan mukaan paikka on aina ollut "haunted", ja tarinoita edellisten asukkaiden kauhukokemuksista on liikkeellä vaikka muille jakaa. Yhden tarinan mukaan joskus 20-luvulla mökin emäntä oli tullut kauhuissaan hakkaamaan naapuritilan ovea keskellä yötä, juostuaan noin 6km ja sanoi että kummitukset ahdistelevat häntä. Tarkemmin tarina ei kerro mitä oli tapahtunut, mutta kuitenkin kovasti kauhuissaan tämä mamma oli.

Mitä itse muistan kersana olleeni siellä yötä, niin varsinkin yöaikaan siellä tapahtui yhtä ja toista. Vintiltä kuului kaikenlaisia kolinoita, ja aina välillä tuntui niinkuin joku (ihminen) olisi kävellyt siellä. Myöskin mökin sisäovet saattoivat joskus paukahtaa kiinni kovalla vauhdilla, vaikka ilma oli tyyni, eikä mökki muutenkaan ollut mitenkään vetoinen tms. Tämän lisäksi ainakin kerran sattui semmoinen tapaus että eteisen naulakon koko "sisältö" oli aamulla lattialla. Eli kaikki mitä roikkui naulassa oli tippunut alas, mutta naulakko oli täysin paikallaan.

Muutenkin mökissä oli aina jotenkin erittäin "outo" tunnelma, ja emme juurikaan viihtyneet siellä, vaikka paikka oli muuten oikein viihtyisä. Sittemmin myimme sen pois juuri sen takia että siellä tunsi olonsa tavallaan ei-toivotuksi, sinne ei voinut mennä viettämään rentouttavaa viikonloppua.

En sitten tiedä mikä tämän kaiken aiheutti, mutta kyllä ihan näin järjissään olevana ihmisenä täytyy todeta jo sen perusteella että ihminen ei näe/ole tietoinen kaikesta siitä mitä tämä maailma pitää sisällään.

En sano että uskon kummituksiin, enkä sano että en usko, sanon vain että sometimes shit happens.

 

[Habby]

Uskokoon kukin mihin tahtoo, mutta olen Carlosin kanssa samaa mieltä. Maailmassa tapahtuu paljon kummia asioita. Tiedän itse tällaisen tapahtuman:

Perhe osti talon, jonka edellinen omistaja, nainen, oli tapettu. (Okei, tämä on kliseinen alku, mutta tämä on fakta.)

Parin ensimmäisen kuukauden ajan aina välillä talosta kuului selittämätöntä pauketta, aivan kuin joku olisi vasaralla hakannut seiniä, putkia, pattereita, milloin mitäkin. Kerran tätä pauketta kuului alakerrasta, jolloin perhe meni alas katsomaan. Alakertaan päästyään, ääni rupesi kuulumaan keskikerroksesta. Perhe seurasi ääntä, joka siirtyi talon toiseen kerrokseen.

Toisessa kerroksessa pauke kuului aivan perheen vierestä yhden kerran ja sitten se loppui. Eräänä yönä tämän paukkeen jälkeen perhe heräsi siihen kuin lautasia ynnä muita ruokailuvälineitä olisi heitetty keittiössä lattialle ja seiniin. Tähän meteliin heräsivät kaikki perheenjäsenet. Perheen isä meni katsomaan keittiöön ja ääni lakkasi, kun mies aukaisi keittiön oven.

Samaiset immeiset pyysivät myös tuttaviaan ja sukulaisiaan kylään ja jäämään yöksi, jotta varmistuisivat etteivät olleet tulleet hulluksi. Nämä yövieraat kuulivat samaa pauketta.

Tästä on kulunut jo jonkin aikaa enkä muista satavarmasti mihin tämä metelöinti loppui. Sanoisin, että se loppui ajan kuluessa, noin parin kuukauden sisällä taloon muutosta.

 

[Germanicus]

Olen aivan varmasti kirjoittanut tämän jutun jo aiemmin tänne,mutta kirjoitan sen uudestaan,koska kokemus oli todella pelottava.

Heti alkuun korostan yhtä asiaa.En ollut unessa,tai unihypnoosissa,tai missään muussakaan horteessa.Lisään tähän myöskin sen,että minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus.Olen kuitenkin vielä tänäänkin varma,että tässä "tapahtumassa" ei ollut mielikuvitusta mukana.Lähtetäänpä sitten.

Muutama vuosi takaperin asuin sinkkuna kerrostalossa.Elämä oli mallillaan,sillä kaikesta sai päättää itse.Minulla oli silloin tapana(ah niitä aikoja!) mennä aina duunin jälkeen sänkyyn lukemaan.Juuri näin tein silloinkin.Mikään ei ole parempaa kuin heittäytyä bunkkaan ja venytellä luut rutisten.Nämä "rituaalit" tehtyäni syvennyin hyvään kirjaan.

Ulkona oli lämmin kesäpäivä ja mulla oli jääkylmä mehu siinä vieressäni,joten kyllä kelpasi.Olin todella virkeällä päällä,sillä duunissa oli ollut todella helppo päivä.Luin sitä kirjaa hetken verran,kun minulle tuli outo tunne,että joku seisoo takanani.Käännyin tietenkin katsomaan,että kuka helvata siellä muka voisi olla.No,eihän siellä tietenkään ketään ollut,joten nauroin itsekseni moista typeryyttä ja jatkoin lukemista.

Vaikka kirja olikin todella hyvä,niin tämä sama tunne palasi välittömästi.Rupesin siinä funtsimaan,että en välitä moisesta,sillä minähän näin ettei siellä ketään ollut.Tämä auttoikin hetken aikaa,mutta sitten en voinut enää sysätä sitä syrjään.Luin nimittäin mahallani,siten että käsivarteni olivat kasvojeni edessä.Tässä asennossa olikin helppo huomata,että käsivarteni menivät kananlihalle.Tämä outo tunne oli samalla voimistunut miltei varmuudeksi jonkun läsnäolosta.

Samalla hetkellä tunsin myös jotain muuta.Tätä on hyvin vaikeaa selittää,mutta tunsin joka solullani,että jotain pahaa siellä mun takanani on.Kirjan lukemisesta ei tullut luonnollisesti enää mitään,sillä pelkäsin tosissani.Makasin siinä paikallani,miettien samalla tilanteen järjettömyyttä;iso mies pelkää jotain "haamuja".Tämä ehkä naurattaa teitä lukijoita (Oivaa ainakin :) ) ,mutta minua ei naurattanut silloin yhtään.Tilanne päättyi siihen kun käännyin rajusti siinä sängylläni,nyrkit valmiina kohtaamaan "sen".

Siellä ei todellakaan ollut ketään,mutta koskaan en ole kokenut yhtä pelottavaa hetkeä elämässäni.Olen edelleen täysin varma,että joku/jokin siellä katseli minua ja sillä ei ollut mitään kauniita ajatuksia.

Lopuksi tahdon sanoa teille yhden asian.Vaikka kirjoitankin tälle saitille pelkkää tuubaa,missä ei ole järjen hiventäkään,niin tämä tarina on kyllä totta.Olen myöskin "herkkä" ihminen,joten vaistoan välillä tiettyjä asioita.Tällä en tarkoita sitä,että olisin joku Tamara Maunonen (vittu,eihän se olisi edes mahdollista,sillä olen mies :) ),vaan aivan tavallisia asioita.

Toivottavasti saitte selvää tuosta räpellyksestä.

 

[Carlos]

Onhan näitä. Vielä yksi tapaus, jonka oma mummoni kertoi, joka myöskin oli hyvin "herkkä" ihminen.

Kun vaarini kuoli vuonna 1986 pitkällisen kitumisen jälkeen, mummo jäi yksin asumaan heidän omakotitaloonsa maaseudulla. Pari päivää tämä jälkeen mummo oli lähdössä tyhjentämään jätesankoa ulos, kun ovensuussa seisoi vaari! Hän oli kuuleman mukaan hymyillyt ikäänkuin näyttäen että nyt on hyvä olla ja sitten haihtunut ilmaan. Mummolla petti polvet alta tuossa kohtaa ja hän tiputti täysinäisen jätesangonkin lattialle.

Mummo kertoi minulle tämän vasta vuosia myöhemmin, kun olin ajokortin saatuani käymässä hänen luonaan yksin. Hän sanoi että vaari tuli ihan selvästi tervehtimään ja "kertomaan" ettei kannata murehtia, nyt hän ei enää kärsi. Tämän jälkeen kuulemma ei enää näkynyt merkkiäkään vaarivainaasta.

Sitten kymmenkunta vuotta myöhemmin tuli mummon aika lähteä, minä olin kuolinvuoteella hänen vieressään äitini kanssa kun tämä tapahtui. Juuri sillä hetkellä kun henki sitten lähti, mummo avasi silmänsä, katsoi onnellisen näköisenä ylöspäin -ja kuoli samalla sekunnilla. En tiedä, mutta olisin voinut vaikka vannoa että vaari tuli hakemaan mummon luokseen, niin kummallinen oli tuo hengenlähtö.


Ja sitten vielä yksi tapaus. Isäni täti sairasti jotain merkillistä tautia useamman vuoden ennen kuolemaansa, eikä selvästikään juuri nauttinut viimeisistä vuosistaan. Kerran hän sanoi isälleni jotain tyyliin että "voi kun olisin lintu, niin voisin lentää pois".

Sitten koitti päivä jolloin kannoimme arkkua ulos paikallisesta kirkosta, ja huomioni kiinnittyi yksinäiseen lintuun joka istahti kirkon harjalle ja alkoi visertää oikein sydämensä kyllyydestä, kun vanhaa emäntää saatettiin haudan lepoon. Sitten se nousi siivilleen ja lensi pois. Minulle tuli ihan järkyttävän voimakas tunne että näillä tapahtumilla oli todellakin yhteys, ilmassa oli todellakin jotenkin kummallinen tunnelma (tälläkin kertaa).

Varmaan jotain samaan tyyliin mitä veli reds1897 kuvaili edellisessä, mitään ei näy, mutta sen vain tietää.

 

[Germanicus]

Koska tuosta edellisestä kirjoituksestani oli hyvin vaikeaa saada mitään tolkkua,niin yritetään uudestaan.Tämäkin kirjoitus on totta,tai ainakin toivoisin niin.

Edesmennyt isosiskoni kuoli vuosia sitten pitkäaikaisen sairauden jälkeen.Ennen poismenoaan hän sanoi meille läheisille,että hän yrittää antaa meille jonkinlaisen merkin sieltä tuonpuoleisesta.Heti hautajaisten jälkeen menimme pikkuveljeni kanssa kotiimme.Kotona sytytimme kynttilät siskomme muistoksi hänen valokuvansa viereen.Tämä kuva ei ollut silloin vielä kehyksissä,sillä otimme sen yhdestä laatikosta.Laitoin kuvan hyllyyn tuen varaan nojaamaan,eli kuva nojasi melko paljon takakenoon.Huoneessa oli ikkunat kiinni,joten kuva oli turvassa kynttilöiden keskellä.Muistelimme siskoamme ja otimme pari paukkuakin itkun lomassa.Toki olimme myös hyvin helpottuneita hänen poismenostaan,sillä kenellekään ei toivoisi sellaisia kärsimyksiä.Menimme sitten hetken päästä katsomaan hänen kuvaansa.Hämmästyimme suuresti,kun huomasimme kuvan kaatuneen kuvapuoli edellä siihen kynttilöiden viereen.Meidän mielestä sen piti olla mahdotonta,mutta taisimme sitten olla väärässä,vai oliko se merkki?

Siskomme oli kertonut myös aviomiehelleen tuosta merkin antamisesta ja siitä kirjoitan nyt.Hänen kuolemastaan oli silloin kulunut jo muutama kuukausi,kun "merkki" tuli.Tämä tapahtui heidän eteisessään,jossa **** oli vaatettamassa heidän lapsiaan.Siellä eteisessä oli sellainen iso vartalopeili,joka räsähti keskeltä halki,kun he olivat sen vieressä.Nämä molemmat kirjoitukset ovat aivan varmasti selitettävissä pintajännityksillä ja sattumilla,mutta minä haluan uskoa merkkiin.

Kaipaan siskoani rajattomasti,sillä juuri hän piti meistä pojista huolta,kun vanhemmat tappelivat.On hyvin vaikeaa uskoa mihinkään jumalaan,kun sisko viedään pois 24-vuotiaana nuorena äitinä,jolta jäi kaksi pientä lasta.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti reds1897
On hyvin vaikeaa uskoa mihinkään jumalaan,kun sisko viedään pois 24-vuotiaana nuorena äitinä,jolta jäi kaksi pientä lasta.

Et usko jumalaan, mutta kuitenkin uskot kummituksiin? Ei se mitään, sama "vika" on minullakin.
En tänä päivänäkään ymmärrä että miksi vaimoni ja minun ensimmäinen lapsi (tyttö) piti riistää meiltä jo heti syntymän jälkeen. Tosin tuon tapahtuman jälkeen olemme saaneet nauttia kahden terveen ja sopivasti sekopäisen (vertaa isä?) poikalapsen kasvatuksesta aikuisuuteen. Minulle ei kuitenkaan suotu sitä kokemusta, että olisin saanut siittämäni tytön kehitystä seurata ja opastaa.

Varsinkin joulun aikana käydessämme tytön haudalla minulla aina päässä "naksahtaa". Vaimo joutuu aina ajamaan takaisin himaan, koska en kyynelteni läpi ole liikennekelpoinen enään. Jotenkin vaan se lumessa jököttävä kivipaasi saa tunteet pintaan. Aina.

Niin, ja sitten asiaan. Siis kummituksiin.
Isäni kuoli helmikuussa 1982 aamuyöllä. Olin isän kuolinhetkellä työmatkalla Oslossa. Nukuin hotellissa onnellista unta, kunnes aamuyöstä uneni muuttui painajaiseksi. Tuossa unessa isäni ilmestyi minulle nuorena ja salskeana duunarina. Sitten isä sanoi minulle... tätä on vaikeeta kuvailla, ikäänkuin hän olisi puhunut elokuvassa, nimittäin näin itseni seisovan siinä oman NUOREN isäni edessä... ja isä piti minua koko ajan lujasti kädestä kiinni. Isä sanoi minulle "MINÄ LÄHDEN NYT JA TULEN TAAS".... seuraavana aamuna vaimoni soitti ja kertoi että isäni oli kuollut.

 

[Ruutiveijari]

EVP

Johtuen sattumista vanhempieni talossa aloin eilen tutkimaan tarkemmin kummitusten olomuotoja. Eräs erityisen kiinnostavaksi osoittautunut osa-alue oli EVP - Electronic Voice Phenomena. Kyseessä on nauhalle tarttuvia ylimääräisiä ääniä, joita ihmiskorva ei itsessään kuule. Suurin osa näistä on aivan naurettavia, joissa voi kuulla aivan mitä haluaa. Jotkut taas ovat ilmiselviä huijauksia. Kuitenkin tarpeeksi tutkittuaan alkaa miettimään onko maailmassa todellakin näin paljon sekopäitä vai kenties osa näistä tarinoista totta?

Pari esimerkkiä:

G.I.S - galleria

Joitain "offtopic" G.I.S videoita

Lisäksi tuntui löytyvän huimasti keskustelupalstoja, joissa 90% porukasta näki aivan mitä halusi tyyliin:

"Hei, tossa kaljapullossa on miehen naama!"

Kuitenkin tämänkin sivuston ylläpitäjä tuntuu ainakin itse kokeneensa paljonkin:

HauntedDiary Erityisesti tarinat "Entries" -kohdan alla.

Jotta sekavan viestin sekava linkkikokoelma olisi täydellinen, lisätään loppuun vielä selviä EVP-tiedostoja sisältävä sivusto:

"Laci Petersson case"

EVP tuntuu todella vanhalta ilmiöltä. Ihmiset kuulevat ja näkevät mitä haluavat? Huijaavat huomion kaipuusta?

 

[Kosketus]

Suomalaisista kummituksista on kirjoitettu mielenkiintoinen kirja, Olevaisen Yöpuoli, joka on luettavissa myös nettiversiona. Jos joku ei ole sitä vielä lukenut, niin tuolta löytyy:

http://personal.inet.fi/tiede/poltergeist/kansi.htm

"Ensimmäinen kokonaiskuvaus suomalaisesta poltergeistista. Suomen tunnetuimmat mellastustapaukset Alajärven kummituksesta 1764 Lahden kummitukseen 1974 silminnäkijäin kuvaamina."

 

[tutkiva silmä]

Ah, en siis ole ainoa, jota tuijotetaan.
Muutaman kerran olen jo epäillyt mielenterveyteni pettävän lopullisesti, kun tuntuu siltä että joku on samassa huoneessa, vaikka se ei ole mahdollista.

Tallit ovat ilmeisesti kummitusten nykyisiä leikkikenttiä, sillä niin usein olen kuullut kerrottavan kummittelevista hevosista tai tallirengeistä, tai muista erikoisista tapahtumista. Aika suuri osa noista kummitusjutuista lienee kuitenkin isompien tallityttöjen keksimiä pelottelutarinoita.
Joskus kyllä vaikuttaa siltä, että tallilla tapahtuu aivan oikeasti kummia. Niille saattaa löytyä luonnollinenkin selitys, mutta itse en ole sitä vielä keksinyt.

Muutaman kerran olen kuullut kavionkopsetta silloin, kun se on mahdotonta. Kuulostaa siltä kuin hevonen laukkaisi tallin pihan läpi, vaikka kaikki hevoset ovat tallissa. En tosin ole ainut, joka on kuullut saman harhan.
Toisinaan ovet tuntuvat aukeilevan itsestään ja heinäpaalit vaihtavat yön aikana paikkaa heinävintillä jne. Tai sitten mielikuvitukseni on villiintynyt.

 

[jpet]

Sateiset kesäillat on kummitusjuttujen aikaa, joten herätelläänpä tätäkin ketjua henkiin.

Germanicus ja muutamat muut kirjoittelivat puolenkymmentä vuotta sitten kokemuksistaan, kun heille läheiset ihmiset olivat poistuneet keskuudestamme ja jättäneet merkin. Minullakin on pari tällaista tarinaa kerrottavanani.

Äitini oli sopinut erään ystävänsä kanssa, että kun toinen heistä kuolee, niin tämä antaa merkin elossa olevalle tuonpuoleisesta. Näin äitini väittää sitten tapahtuneen, kun hänen ystävänsä sattui kuolemaan. Merkki oli sellainen, että äitini keittiön seinällä ollut metallinen tarjotin oli lentänyt keittiön vastakkaiselle puolelle noin kolmen metrin päähän jääkaapin oveen, johon jäi melkoinen lommo. Samoihin aikoihin äitini oli nähnyt, kun makuuhuoneessa oli ollut valkoinen hahmo, joka oli kadonnut seinään.

Mummoni oli myös sopinut tätini kanssa siitä, että hän antaisi merkin kuoltuansa. En muista, liikutteliko hän tavaroita tai ilmestyikö hän aaveena esiin, mutta muistan, kun tätini kertoi mummoni ilmestyneen hänelle unessa. Mummoni, oli kertonut hänelle tuonpuoleisesta sen, että ei siellä kuulemma ole sellaista kuin me elävät täällä kuvittelemme. Mummoni oli myös sanonut sen, että kyllä siellä tuonpuoleisessa myös helvettikin on.

Pelkäsin lapsena aivan valtavasti mummoni kertomia kummitusjuttuja, ja minun oli vaikea nukkua pimeässä vielä murrosikäisenäkin. Kummitusjutuilla ei mielestäni kannata viihdyttää lapsia, jotka uskovat lähes kaikkeen mahdolliseen, mitä aikuiset heille kertovat. Siitäkin huolimatta. Kertokaapa kokemuksistanne, vaikka ette kummituksiin uskoisikaan.

 

[Turder]

Kotona on puiset portaat alakerrasta yläkertaan. Usein kun on yksin ja kävelee vaikka alhaalta ylös ja alkaa tekemään jotain hiljaista esim. lukemaan niin hetken päästä kuuluu ihan kuin joku kävelee portaita ylös. Kävellessä nämä portaat "narskuvat" kävelijän painosta kai jonkinlaiseen jännitystilaan ja sitten puut kotvan päästä kai liikahtelevat takaisin "lepotilaan". Ilmiö esiintyy yleensä helpommin ja karmeamman kuuloisena kovilla pakkasilla, ilmeiseti kuivuuden takia. Aika kummittelevan kuuloista narinaa askel askeleelta, kun tiedät olevasi yksin ja portaikko paukkaa siihen malliin kuin joku tulisi sieltä ylös, vaikka taustalla on ihan järkisyy.

 

[Sistis]

Mummoni oli myös sopinut tätini kanssa siitä, että hän antaisi merkin kuoltuansa. En muista, liikutteliko hän tavaroita tai ilmestyikö hän aaveena esiin, mutta muistan, kun tätini kertoi mummoni ilmestyneen hänelle unessa. Mummoni, oli kertonut hänelle tuonpuoleisesta sen, että ei siellä kuulemma ole sellaista kuin me elävät täällä kuvittelemme. Mummoni oli myös sanonut sen, että kyllä siellä tuonpuoleisessa myös helvettikin on.

Tuo tarjotin-episodi oli huomattavan mielenkiintoinen, mutta tätä jälkimmäistä uni-juttua en mitenkään hirveän yliluonnollisena pitäisi. Näitä on käsittääkseni hyvinkin paljon. Minä näin vaarini kuoltua pariinkin otteeseen unia, joissa keskustelin hänen kanssaan ikään kuin "rajan takaa". Hieman siinä oudoksuttaa se, että en ole ainakaan moneen vuoteen uskonut kuoleman jälkeiseen elämään. En tosin muista, mikä oli kantani tuolloin 12-13 -vuotiaana. Ainakin nykyään ajattelen asian pikemminkin niin, että ihmiset kaipaavat läheisiään ja unissa he kuvittelevat vielä keskustelevansa heidän kanssaan. Kuitenkin ihmismieli tiedostaa myös sen, että henkilöt ovat kuolleet, mikä taas näkyy myös näissä unissa käydyissä keskusteluissa.

 

[Poison]

En oikein tohdi uskoa kummituksiin, mutta pari kertaa olen joutunut tilanteeseen, joka nostaa karvat pystyyn. Isäni on menehtynyt ollessani 14-vuotias ja jos täysin tunnepohjalta ajattelisin, voisin sanoa hänen ilmestyneen kaksi kertaa minulle. Isäni kuoli puhumatta minulle sairaudestaan/tulevasta kuolemastaan juuri mitään, joten ehkä sekin lisää tunteiden voimakkuutta.

Ensimmäinen kerta tapahtui noin 5-6 vuotta sitten. Olin tuolloin kesäduunissa ja asiakkaakseni tuli mies, joka oli kuin isäni. On tosi vaikea kuvailla tilannetta, koska mies ei suoranaisesti näyttänyt isältäni, mutta monet ominaisuudet olivat aivan samanlaisia: Parta, rusketus, puhetapa, yleinen olemus, katse, hiusmalli... Huipentumana ko. miehellä oli kaulassa luomi täysin samassa kohdassa kuin isälläni, ja lompakkokin taisi olla hyvin samanlainen. Isän läsnäolo oli todella voimakas tuossa tilanteessa myös muutoin kuin näkyvin ominaisuuksin. Muistan sen, että olin ensimmäisen kohtaamisen jälkeen aivan kauhuissani ja taisin lähteä pikaisesti tauolle haukkomaan happea. Mahassa kouri ja jalat tuntuivat heikoilta.

Toinen kerta kävi nyt alkukesästä, tilanne oli kovin vastaava kuin aiemmin. Olin jälleen töissä ja asiakkaakseni tullut mies oli kuin...no, haamu isästäni. Ties vaikka olisi ollut sama henkilö kuin tuo aiemmin kohtaamani. Hän jäi vielä juttelemaan niitä näitä ja on todella vaikeaa kuvata oloa, joka tuossa tilanteessa oli sisällä. Jotenkin täysin sekava olo, sellainen, että katsoo ihan ulkopuolelta koko tilannetta... Sisällä myllertää, sydän hakkaa, tuntuu, ettei hengitys kulje, ääni ja kädet alkavat täristä, lihakset kiristyvät. Kaikkiaan aivan uskomaton ja mielettömän hurja olo, jollaista en ole ikinä missään muussa tilanteessa kokenut. Ja sitten tuntuu, että tuliko isä katsomaan? Tuliko hän ensimmäisellä kerralla tarkastamaan surevan tyttönsä kuntoa ja toisella kerralla katsomaan, kun olin juuri palannut kotiin pidemmältä ulkomaan reissulta?

No joo. Kyllähän järki sen kertoo, että kyseinen mies (miehet) ei varmastikaan ole isäni haamu, vaan ihan joku tavallinen kulkija, joka muistuttaa isääni poikkeuksellisen paljon. Silti on vain niin käsittämätöntä, mitkä reaktiot itsessäni syntyvät ja ennen kaikkea, miten voimakkaasti isän läsnäolo on tuntunut noissa tilanteissa. Tai no, kai ketä tahansa alkaisi heikottaa, jos kokee, että kohtaa jonkun kuolleen läheisen?

 

[varjo]

Ehdottomasti on. Forumin kummitukset auttoivat Montrealin lukuisiin mestaruuksiin ja kun Forumista siirryttiin pois niin eipä ole mestaruusparaateja paljoa vietetty.

Ilmiselvä osoitus kummituksista siis, paitsi kun Montreal voittaa Cupin 2009 niin se on vain merkki että kummitukset ovat vihdoin löytäneet tiensä uuteen halliin.

http://www.nhl.com/hockeyu/history/teams/montreal.html