Polvivammoista
Heitänpä nyt omankin lusikkani soppaan.
Olen itsekin maalivahti. Entinen jääkiekkoilija ja nykyinen salibandyilija. Viime vuoden keväänä, juuri parhaassa kuntohuipussa, polveni pamahti. Ihan tavallisen matsin lopussa vastustajan pelaaja veti tuskissaan vihellyksen jälkeen vielä yhden vedon kohti maalia, jonka piruuttani torjuin. Big mistake. Polven sisäreunassa tuntui pistävä kipu, mutta en ajatellut sitä sen enempää kun luulin vain ylitaivuttaneeni jalan.
Pelasin vielä pari viikkoa jalan kanssa ja pyöräilin Turun ja Kaarinan rajalta keskustaan joka päivä (yhteensä pitkälti yli 10 kilometriä päivässä). Polvi oli välillä kipeä, mutta vain harvoin todella pahasti. Kun parin viikon päästä jalka ei ollut yhtään parempi, menin lääkäriin.
Diagnoosi suoritettiin nopeasti. Lääkäri käski mennä makaamaan sängylle ja neuvoi vääntelemään polvea eri tavoilla. Tulos oli nopeasti selvä - ristisiteet paskana. Lääkäri sanoi suoralta kädeltä, että en pelaisi salibandya ennen syksyä, mutta voisi mennä pidempäänkin riippuen vamman laadusta, joka selviäisi vasta tarkemmissa tutkimuksissa. Minulle ei siis tarvinnut tehdä mitään tähystysleikkauksia yleisen diagnoosin tekemiseksi. Kyllä asiansa osaava lääkäri tietää jo kipupisteistä ja kivun laadusta, mihin vaurio on tullut ja osaa antaa summittaisen arvion. Tässä oli vielä kyseessä ihan tavallinen, joskin kokenut, terveyskeskuksen lääkäri. Luuletteko tosiaan, että tällaisiin vammoihin erikoistunut urheilulääkäri tarvitsee tähystysleikkausta tai miettimisaikaa osatakseen kertoa, mihin on sattunut?
Odoteltuani syksyyn asti lähetettä jatkotutkimuksiin, kyllästyin koko touhuun ja menin yksityiselle hoitamaan polveni. Siinä vaiheessa jalka oli alkanut jo parantua yksinään, mutta tietenkään ei oikein, joten sitä saatiinkin kunnostaa. Kuntoon se saatiin ja tositoimiin pääsin sitten joulukuussa. Jos jalka olisi leikattu heti vamman jälkeen, olisin päässyt pelaamaan "jo" neljän, viiden kuukauden päästä vamman synnystä.
Vielä tänä päivänäkään jalka ei ole 100% kunnossa, vaan sitä pitää venytellä erikoisen hyvin ennen pelejä ja yleensä pelata polvituen kanssa. Jääkiekkoa en sitten saakaan enää tuolla jalalla pelata, koska se ei kestäisi varusteiden painon tuomaa lisärasitusta. Myöskään juosta en saa pitkiä matkoja.
Tarinan opetus? Jos ei ole itsellä minkäänlaista tietoa polvivammoista, ei välttämättä kannata totuutena levitellä mitään "ei niitä vammoja tosta vaan tule eikä ne kauaa parane"-luokan juttuja. Muistaako kukaan esim. Ronaldoa? Polvi mäsäksi ja vuoden sairasloma. Polvi uudestaan mäsäksi paluuottelussa ja toinen sairasloma. Oletteko 100% varmoja, että Pasi Nurminen tai Jokerit haluaa hoputtaa miehen toipumista, muistaen, että maalivahdin polvet joutuvat jääkiekossa hirvittävään rasitukseen ja uudelleen vioittunut polvi ei välttämättä koskaan parane täysin?
