Kuin telkkä pönttöön – suunnistus harrastuksena

[Snakster]

Urheiluosiossa on jo ketju otsikolla "Viime hetken vinkit Jukolaan", mutta ajattelin, että kunto- ja harrastesuunnistukselle voisi olla paikallaan avata ihan oman ketjun tänne vapaan puolelle. @Moderaattorit ystävällisesti tehkööt omat toimenpiteensä, jos tämä ei käy, mutta täällähän on harrasteketjut myös juoksulle, hiihdolle ja pyöräilylle, joten miksipä ei suunnistukselle myös.

Oma tausta on sellainen, että suunnistusta tuli harrastettua 12-vuotiaasta asti tuonne 19-20 vuoden ikään asti, jonka jälkeen kävi kuten monelle käy, että musiikki pelasti urheilulta. Aikuisiällä Jukoloissa ja enenevässä määrin muillakin rasteilla on käyty vuodesta 2004 alkaen ja viime vuonna otin todella pitkästä aikaa myös suunnistuslisenssin ja aloin käydä kansallisissa kilpailuissakin.

Tässä välillä tuli harrastettua enemmän ihan pelkkää juoksua, vaikka toki Jukola on kuulunut vuosittaiseen ohjelmaan, mutta erilaiset vaivat ovat vähän haitanneet juoksemista. Maasto on vähän armollisempi alusta rikkinäisille jaloille, ja suunnistuksessa pystyy myös puutteellista kuntoa kompensoimaan paremmin muilla avuilla. Näin ollen tänäkin vuonna suunnistus tulee olemaan ykköslaji.

Lähialueen kuntorastit lähes viikottaiseksi rutiiniksi, lähialueen kansalliset kisat mahdollisuuksien mukaan sekä tietysti Jukola ja tänä vuonna pitkästä aikaa myös Tiomila, siinä puitteet kesän 2024 tekemiselle. Ja kun sarjakin vaihtui, niin nyt taas pystyy tykittelemään sarjansa nuorimpana.

Mites muut, halkeaako lippu?

 

[Straight Edge]

Jonkun verran käyn iltarasteilla, itärasteilla ja aluerasteilla. Jos vaimon kanssa mennään, niin kävellään - ite olen koittanut hiukan juostakin. Tykkään ihan hitosti! Ja on muuten sellainen laji tämäkin, että kaikki tunneskaalat yleensä saa koettua lyhyemmälläkin radalla. Onnistumisen ilosta täydelliseen vittuuntumiseen, kun hukkaat itsesi totaalisesti jossain Landbon ryteikössä.

Huomenna olisi aluerastit tuossa melko liki, Myyrmäen urheilupuiston alueella. Se on joko sinne, tai taloyhtiön pihatalkoisiin.

 

[WildThing]

Itselläni on vuosia taustaa suunnistuksesta enemmän ja vähemmän tosissaan. Nyt ollut noin 10-vuotta taukoa kisailuista ja iltarasteista. Just viikonloppuna googlettelin emittejä, kun sellainen pitäisi uusia. Uudet nastarit vois kans hankkia. Lisäksi pitäisi yrittää luopua keskivartalon rasvasta, niin jaksais paremmin hölkätä.
Jukolaan mahdollisesti lähden ja Kainuun rastiviikolle. Sen päälle sitten iltarasteja ja omia suunnistusvaelluksia. Ihan hyvällä fiiliksellä metsään pitkän tauon jälkeen.
Tiomilaa varmaan seuraan netti-tv:stä. Viimeksi Tiomilassa itse vuonna 2009 ja oisko ollu osuusaika jossain 60 sakissa.

 

[Subbanisti]

Tänä vuonna on kolmas kerta putkeen Jukolassa ja samalla aikalailla kolmas vuosi putkeen kun tulee iltarasteilla käytyä. Lapsuudesta tai nuoruudesta ei ole taustaa suunnistuksessa, mutta näin aikuisiällä tullut itseopittua suunnistusta. Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna omatoimirasteilla ja nyt sitten lähes viikoittain ainakin Jukolaan asti rasteilla tulee käytyä, toki Jukolaan muu lenkkeily auttaisi enemmän hyvään suoritukseen.

 

[Mipi]

Mahtava laji! Reilu viitisen vuotta nyt aktiivisemmin tullut rasteilla kierrettyä. Lapsuudesta ei taustaa suunnistuksesta, koululiikuntaa lukuunottamatta, joten aikuisena täytynyt aika nollista lähteä suunnistustaidon osalta. Urheilutaustaa muuten toki on. Viime kaudella uskaltauduin jo muutamiin kansallisiin kisoihinkin osallistumaan. Hauskaa oli, vaikka tuloslistan loppupuolelta yleensä oma nimi löytyikin. Tylyä on kyllä kärkimenijöiden vauhti, varsinkin kun joutuu vielä iän puolesta tämän vuoden pääsarjassa juoksemaan. Tänä vuonna tarkoitus enemmänkin kisoja kiertää, ja ensimmäistä kertaa olen myös Jukolaan lähdössä. Suosittelen kyllä kaikille matalalla kynnyksellä kisoihin osallistumista! Ainakin itse olen kokenut tunnelman kisoissa oikein leppoisaksi ja mukava kisapaikalla käydä omia pummeja kanssakilpailijoiden kanssa läpi.

Ratamestarointiin olen päässyt myös mukaan ja on kyllä hommaa joka kehittää erinomaisesti omaa suunnistusajattelua.

Kaiken kaikkiaan laji on tempaissut täysillä mukaan ja onkin noussut selkeästi omaksi ykköslajikseni. Kaikki mahdolliset nettilähetykset kisoista tulee kytättyä ja karttoja tiirailtua päivittäin. Myös fysiikkapuolta tullut treenattua melko kovaa viimeiset pari vuotta, ja tavoitteena olisikin vuoden päästä veteraanisarjoihin siirtymisen jälkeen myös omia sijoituksia kisoissa nostaa. Vaikka eipä tämä nyt toki niin vakavaa ole. On se vaan kartan kanssa metsässä juokseminen aina niin hienoa hommaa.

 

[Unkka]

On tuota suunnistusta tullut harrastettua kymmeniä vuosia. En tosin hirmu aktiivi ole ollut. Noin parikymnentä iltarastia parhaana kesänä olen käynyt. Kohokohtana veteraanien MM-kisat Kuusamossa vuonna 2007. Ja yhden kerran Jukolassa. Nyt ajattelin parin vuoden tauon jälkeen taas käydä iltarasteilla. Todella mahtava harrastus. Voi mennä kovaa, tai sitten nauttia kävellen. Ja joka reissusta löytyy aina jälkikäteen parannettavaa. Kerran olen aivan oudolla alueella suunnistanut ulos kartalta. Se oli kokemus.

 

[Huono pakki]

Minullakin suunnistusharrastus alkoi jo ennen kouluikää muun perheen mukana, silloin tuli käytyä kisoissakin aktiivisesti. Vaikka liikkuminen metsässä, varsinkin hankalakulkuisessa maastossa, on oikean jalan vamman takia haastavaa, Ensimmäinen muutaman vuoden mittainen tauko tauko tuli ala-asteen loppuvaiheessa. Sitten yläasteen ja lukion taitekohdassa tuli taas uusi, pari-kolme vuotta kestänyt kipinä, mutta sitten muut lajit tulivat kuvioon mukaan ja tuli pidempi tauko.

Nykyinen jakso alkoi tuossa reilut kymmenen vuotta sitten, kun tuli tieto, että Jukolan Viesti myönnettiin Lappeenrantaan. Silloin aloitin myös huokutella kavereitakin lajin pariin, että saataisiin joukkue kasaan Lappee-Jukolaan. Sekin jäi sitten haaveeksi, kun vanha, lapsesta saakka mukana kulkenut neurologinen sairaus, aktivoitui isosti ja siinä menikin sitten yksi vuosi lähes kokonaan ohi. Sitten taas pikkuhiljaa lajin pariin ja Jukolaunelma heräsi taas henkiin. Muutaman vuoden ajan on nyt käytännössä joka viikko tullut kuntorasteilla käytyä rasteja etsimässä.

Viime vuonna olin Jukolassa jo varajuoksijana, jos jotain ikävää olisi tapahtunut. Tänä vuonna olisi viimeinkin tarkoitus tehdä Jukoladebyytti, joko erässä puulaakijoukkuessa tai kenties jopa seuran joukkueessa, kun sinne on toistaiseksi ollut varsin vähän tunkua. Mitään ei ole kuitenkaan vielä varmistunut, mutta onhan tässä vielä aikaa. Myös suunnistajapankki on yksi mahdollisuus.

Kerran on tullut käytyä kiertämässä kuntosarjoja, niin FIN-5:lla (2012) kuin Kainuun Rastiviikolla (2013). Ja olihan se vähän outoa aluksi, kun porukkaa oli samaan aikaan metsässä "aavistuksen" verran enemmän kuin näillä pienen paikkakuntamme kuntorasteilla.

Vauhdikasta etenemiseni metsässä ei ole em. syistä johtuen, mutta rastit löytyvät yleensä ilman sen suurempaa hakemista, toki sitten kun lippu on kadoksissa, niin sitten meneekin aikaa ihan reilusti.

 

[Snakster]

Tänään oli vähän turhan ikävä keli suunnistamiseen. Yleensä ei minua tässä lajissa olosuhteet juuri hetkauta, mutta Solvalla Iltarasteilla meinasi kyllä lumen ja jäätävän tihkun keskellä tulla itku. Toisaalta olihan se taas aika siistiäkin hommaa...

 

[DAF]

Eilen piti avata kausi myös Solvallassa, mutta kelin takia jätin väliin. Jospa viikonloppuna rinttiradoilla sitten vasta.

Pari kautta jäänyt nyt suunnistus aiempaa vähempään, mutta kaipa sitä tänäkin kesänä Leville rastiviikolle ja ehkä myös Kainuuseen + toki Jukolaan, kuten aina.

 

[Creed Bratton]

Hieno avaus @Snakster .

Heräteltiin kaveriporukalla paikallisen urheiluseuran suunnistusjaos henkiin viime kesänä ja tänä vuonna mennään Jukolaan. Joukkue täynnä ensikertalaisia yhtä lukuunottamatta, mutta eipä meillä tavoitteena ole muuta kuin selvitä maaliin kaikki rastit löytäen.

Itsellä ei varsinaista suunnistustaustaa koulua lukuunottamatta ole, mutta jotenkin lajina tuo oli jo kiehtonut muutaman vuoden. Noh tosiaan paikallisen seuran kautta aluerasteja tuli viime kaudella ravattua reilu kymmenen ja tänä vuonna avasin kauden viime keskiviikkona Myyrmäessä.

 

[DAF]

Jukola on nykymuodossaan niin paljon enemmän polkujuoksu- kuin suunnistustapahtuma, että varmasti selviätte hyvin. Fiiliksiä siitä silti saa, varsinkin ensikertalaisena kannattaa nauttia koko tapahtumasta.

 

[Huono pakki]

Hieno avaus @Snakster .

Heräteltiin kaveriporukalla paikallisen urheiluseuran suunnistusjaos henkiin viime kesänä ja tänä vuonna mennään Jukolaan. Joukkue täynnä ensikertalaisia yhtä lukuunottamatta, mutta eipä meillä tavoitteena ole muuta kuin selvitä maaliin kaikki rastit löytäen.

Itsellä ei varsinaista suunnistustaustaa koulua lukuunottamatta ole, mutta jotenkin lajina tuo oli jo kiehtonut muutaman vuoden. Noh tosiaan paikallisen seuran kautta aluerasteja tuli viime kaudella ravattua reilu kymmenen ja tänä vuonna avasin kauden viime keskiviikkona Myyrmäessä.

Minä olen myös, todennäköisesti, ensimmäistä kertaa kilpailijana mukana tänä vuonna. Vähän huolestuttaa, että kestääkö selkä, kun se on taas viime aikoina vihoitellut vähäsen. Toki onhan tässä vielä melkein kaksi kuukautta h-hetkeen aikaa.

Kuten tuossa yllä jo mainittiinkin, niin Jukola eroaa normaalista kisasta huomattavasti ja yksin ei tarvitse metsässä mennä. Hajontarasteilla pitää olla tarkkana, jos menee porukan mukana, että menee oikeaa uraa pitkin ja käy oikealla hajontarastilla. Olenkin, hieman vitsillä, todennut, että jos et Jukolassa näe 10 minuuttiin ketään muita suunnistajia, niin sitten kannattaa jo vähäsen huolestua, koska todennäköisesti et ole kuitenkaan viestin kärjessä.

Olen ollut Jukolan viestissä paikan päällä kilpailua seuraamassa vuodesta 1984 joka vuosi pl. 2018, kun sattui lähisukulaisen konfirmaatio samalle viikonlopulle ja kyllä se tunnelma siellä on ihan omanlaisensa, hyvällä tavalla.

 

[DAF]

Kuten tossa yllä jo mainittiinkin, niin Jukola eroaa normaalista kisasta huomattavasti ja yksin ei tarvitse metsässä mennä. Hajontarasteilla pitää olla tarkkana, jos menee porukan mukana, että menee oikeaa uraa pitkin ja käy oikealla hajontarastilla. Olenkin, hiemen vitsillä, todennut, että jos et Jukolassa näe 10 minuuttiin ketään muita suunnistajia, niin sitten kannattaa jo vähäsen huolestua, koska todennäköisesti et ole kuitenkaan viestin kärjessä.

Itse kun ynnämuut-lihavien sijoilla aina menen, Rovaniemellä 2021 kakkososuudella kävi tilanne, jossa oltiin noin 10 hengen ryhmässä etenemässä ja olin ainoa, jolla oli eri hajonta, tai ainakin ainoa joka eri hajonnalle lähti. Vaikka ura vei, pimeässä vaati todella kovaa pokkaa mennä eri reitille kuin muut, vielä aika selvästi eri kompassisuunnalle. Vaan oikein tein.

 

[Huono pakki]

Itse kun ynnämuut-lihavien sijoilla aina menen, Rovaniemellä 2021 kakkososuudella kävi tilanne, jossa oltiin noin 10 hengen ryhmässä etenemässä ja olin ainoa, jolla oli eri hajonta, tai ainakin ainoa joka eri hajonnalle lähti. Vaikka ura vei, pimeässä vaati todella kovaa pokkaa mennä eri reitille kuin muut, vielä aika selvästi eri kompassisuunnalle. Vaan oikein tein.

Näinhän se on. Silloin pitää itseluottamus olla kohdillaan, jos tällainen tilanne tulee eteen.

Kokemus tuo varmuutta, vai miten sitä ennen (jossain mainoksessa?) todettiin.

 

[Snakster]

Kyllä Jukolassakin voi tulla oudosti pieniä hetkiä, jolloin on ihan yksin. Ihan muutama vuosi sitten olin toisella osuudella jossain 300 sijan kieppeillä ja tuli sellainen tosi outo hetki, kun kaikki muut vain katosivat, eikä ollut uraakaan missään näkyvissä, vaikka olin ihan kartalla ja hyvin tulossa rastille. Tätä hiljaisuutta ei kyllä kestänyt kuin ehkä alle minuutin, kun taas alkoi näkyä jengiä oikealla ja vasemmalla, mutta oli jotenkin maaginen hetki kyllä tämä.

Onkos muita Tiomilaan lähtijöitä? Siellähän on nyt uusi systeemi, joka mahdollistaa myös harrastajajoukkueille sen, että legendaarisella pitkällä yöllä on seuraa. Itselläni tosin vain 5,9 km mittainen viides osuus, joka on sekin kyllä ihan pilkkopimeää.

Tällä viikolla harrastus jatkuu lauantaina Landbon Itärasteilla, jossa luonnollisesti tavoitteena B-radan mestaruus.