Kovuus

[Jukka]

NHL-fanien keskuudessa niin pohjois-amerikassa kuin täällä euroopassakin arvostetaan kovuutta paljon. Joskus tuntuu, että NHL-faneilla ei ole joukkueen pelatessa huonosti muuta ratkaisua mielessä kuin hankkia Ted Nolan ja pelata kovaa. Miten sitten mitata kovuutta. Tappelut, taklaukset yms. käyvät varmasti monen mielestä kovuuden mittarista. Katsotaanpa kahden menestyksen ääripään, Detroitin ja Floridan "kovuutta".

Taklaukset:
Detroit 18,95 taklausta/ottelu(26.)
Florida 27,88 taklausta/ottelu(2.)

Tappelujen määrä en löytänyt, mutta tuskin olen väärässä jos väitän, että Detroit ja Florida ovat lähellä ääripäitä tappelijoiden määrässä/laadussa. Detroitilla ei taida miehistössään olla yhtään ns. goonia. Floridalla on Worrellin ja Lausin lisäksi useita muita hanskaamiseen pystyviä miehiä.

Pisteitä Detroitilla 108 72(1.) pelistä, Floridalla 50 71(29.) pelistä.

No nuohan ovat tietysti vain kaksi joukkuetta.

Sarjataulukon top10 joukkueista vain 2 on top10:ssä taklausten määrässä. Tappeluista en taaskaan löytänyt tilastoa, mutta joku voisi tietysti kertoa millaista hanskaajaa on joukkueissa Detroit, Colorado, Boston, Philadelphia, Toronto, Ottawa, San Jose, Los Angeles, Chicago ja St. Louis ja kuinka moni noista joukkueista on NHL:n top10:ssä tappelijoissa.

Jos tuosta jonkinlaisen johtopäätöksen uskaltaa tehdä, niin sen että pelkästään pelaamalla ns. kovaa ei pärjää, jos joukkueen taitotaso ei ole riittävä.

 

[dana77]

Kommentoisin tähän että Playoffseissa, kun pelit ovat tärkeimmät tappeluita ei ole juuri ollenkaan (okei silloin kun on niin yleensä ne ovat joukkotappeluita eikä 1-on-1), mutta taklauksia tulee paljon.

Toisekseen Floridassa ei ole mitään jääkiekkokulttuuria ja kun joukkue on huono on yleisöä viihdytettävä sirkustempuilla. Detroitin joukkueessa ei puhtaita gooneja todellakaan ole (Avery on ehkä kovin jätkä, mutta muistuttaa liiaksi Juha Lindiä, pieni ja yrittää, mutta isoille pojille ei ole mitään asiaa). Detroitissa on pelaajia kuten Chelios, Shanahan, McCarthy, jotka pärjäävät tappeluissakin, mutta ovat samalla liian hyviä pelaajia istumaan jäähyllä.

 

[NIN]

Tappelutilastoista sen verran, että hevosmiesten kuulopuheiden mukaan eli NHL2nitessa mun mielestä viikonloppuna sanoivatten, että Floridalla on eniten tällä hetkellä Nhl:ssä Fighting major jäähyjä, yli 100 kappaletta ja seuraavaks eniten Rangersilla n. 30 vähemmän. Vähiten taisi olla Detroitilla, jolla niitä on alle 20. Kyllähän se vanha totuus on, ettei jääkiekko-otteluita voiteta boxista käsin. Kyllä hanskaaminen mun mielestä kuuluu NHL-kiekkoon, mutta kyllä mieluummin katselen vaikkapa Averyn ja Morrow'n kaltaisten pelaajien ottavan matsia sillon, kun pinna oikeesti palaa, kuin Brashearin ja Domin ottavan näytösmatseja, jotta yleisö pysyisi tyytyväisenä.

Kovuutta tosiaan on monenlaista: Blake, Foote, Kasparaitis, Pronger, Hatcher, Matvichuk, Chelios, LaPointe, Tkachuk, Roenick, Tucker mm. ovat mielestäni helvetin kovia ja veemäisiä pelaajia vastustajille, vaikkei varsinaisista hanskaajista olekaan kysymys. Helvata, Patrick Roykin on kova jätkä ja jos Hasek ei olisi sellainen chickenfucker kuin on, oltais nähty viikonloppuna ku 33 hakkaa kolmannen Dettismaalivahdin! Ennätys lajissaan sekin! :D

 

[vilpertti]

Tappeluosastoa huomattavasti tärkeämpi alue on ns. "team toughness", eli löytyy fyysiseen peliin kykeneviä enemmänkin kuin nelosketjun vasemmasta laidasta ja se oikea pakki kolmospakkiparissa. Ja niitä pelaajia, keitä ei heiluteta pois pelin päältä parilla taklauksella.

Olihan siellä Floridassa näitä hypertaitopelaajiakin kuten Bure, Kozlov, Bure... Jos näitä Venäjän lahjoja maailman jääkiekkoyleisöille kiinnostaisi pelaaminen yhtä paljon kuin vaikkapa jotain Todd Harveytä, jälki olisi saattanut olla erilaista Miamissakin.

 

[breakin]

kyllähän ainakin philly pelaa sekä kovaa että myös pärjää pisteissä. flyersista löytyy tappelijoita vaikka muille jakaa(vaikkapa detroitille ;) on fedorukkia , brashearia,jne,jne. myös bostonilta löytyy tappeluihin halukkaita kovanaamoja, samoin st.lousilta,chicagoltajne,jne. detroit ja florida ovat vain kaksi äärippäätä. kyllä kovuus8tappelut tässä) ja taito voidaan yhdistää ja saada pisteitä ,kuten esim phillyn tapauksessa.

 

[Jukka]

Pavel Bure on Floridan aikanaan +13 223 ottelussa. Valeri on -3 31 ottelussa. Florida on aikavälillä 99-tämä päivä -77 212 ottelussa. Vaikea tuota menestymättömyyttä on ihan vain Buren harteille pistää. Ei yksi pelaaja voi määrättömästi vaikuttaa joukkueen menestykseen, toisena esimerkkinä vaikka Paul Kariya Anaheimissa.

 

[Taito-Ojanen]

Olen itsekin näitä tilastoja monesti puntaroinut ja tehnyt seuraavan johtopäätöksen. Floridan ja Detroitin taklaustilastojen erot johtuvat siitä, että Detroitilla on kiekko hallussa suurimman osan pelistä kun taas Florida räpiköi pikkumustan perässä, minkä ehtii. Kiekollinen joukkuehan ei tunnetusti taklaa niin paljon kuin kiekoton, joten taklaustilaston kärkipaikka voi itse asiassa kertoa siitä, että joukkue ei pysty kiekolliseen peliin kovin hyvin. Se ei ole mikään kehu.

Dettikseltä ja varsinkin Philadephialta löytyy taklausvoimaa, mutta sitä käytetään vain silloin, kun on tarve. Florida taas joutuu taklaamaan paljon, kun ei pysty kiekolliseen peliin.

Toisaalta Detroit on rakennettu niin, että joukkueessa on paljon puhtaita taitopelaajia, kuten Yzerman, Robitaille, Hull, Lidström ja Datsuik. Heitä tukemassa on sitten Cheliosin ja Shannyn kaltaisia pelaajia, jotka toki itsekin osaavat maalata. Yleensähän NHL:ssä on toitotettu, että pudotuspeleissä pärjätäkseen tarvitaan paljon kovia jätkiä, ja maalit tekemään pitää olla pari taitopelaajaa. Nyt nähdään, tepsiikö Detroitin resepti, joka itse asiassa perustuu juuri päinvastaiseen.

 

[Jukka]

"Olen itsekin näitä tilastoja monesti puntaroinut ja tehnyt seuraavan johtopäätöksen. Floridan ja Detroitin taklaustilastojen erot johtuvat siitä, että Detroitilla on kiekko hallussa suurimman osan pelistä kun taas Florida räpiköi pikkumustan perässä, minkä ehtii. Kiekollinen joukkuehan ei tunnetusti taklaa niin paljon kuin kiekoton, joten taklaustilaston kärkipaikka voi itse asiassa kertoa siitä, että joukkue ei pysty kiekolliseen peliin kovin hyvin. Se ei ole mikään kehu. "

Totta tuokin.

Oma pointti on siinä, että huono joukkue ei muutu hyväksi taklaamalla tai kovistelemalla. Hyvä joukkue taas ei muutu huonoksi, vaikka ei joka pelissä täysillä rymistelisikään. Iso taklausmäärä voi kieliä myös epätoivosta. Kun oma peli ei suju, yritetään todistaa valmennusjohdolle, että ainakin me yritetään. Kohkaaminen ja vääränlainen kovuus(turhat tappelut, sikailut yms.) on joukkueelle vain haitta.

Pudotuspeleissä sanotaan kovuuden ratkaisevan. Silti esim. kovana joukkueena pidetty Flyers ei ole pudotuspeleissä odotetusti pärjännyt. Kovasti on korostettu myös San Josen työmoraalia. En muista San Josenkaan koskaan kuitenkaan voittaneen mitään, vaikka täällä palstalla joku on jo etukäteen ilmoittanut mitkä joukkueet ovat ns. helppoja nakkeja pudotuspeleissä.
:D

 

[Siili]

Kovuudesta

Pistetään alkuun tappeluiden määrät tällä kaudella. Nuo on siis kuinka monta fighting-majoria on annettu kyseiselle seuralle.

Florida Panthers 108
Boston Bruins 77
Calgary Flames 66
Los Angeles Kings 61
Atlanta Thrashers 60
New York Rangers 58
Anaheim Mighty Ducks 57
Philadelphia Flyers 55
Ottawa Senators 55
Edmonton Oilers 55
Chicago Blackhawks 53
Columbus Blue Jackets 53
Vancouver Canucks 49
Washington Capitals 45
Toronto Maple Leafs 44
Minnesota Wild 43
San Jose Sharks 43
Pittsburgh Penguins 42
St. Louis Blues 41
New Jersey Devils 40
Tampa Bay Lightning 40
Buffalo Sabres 38
New York Islanders 37
Phoenix Coyotes 34
Montreal Canadiens 34
Colorado Avalanche 33
Dallas Stars 30
Carolina Hurricanes 30
Nashville Predators 29
Detroit Red Wings 19

Noista luvuista en tekisi juurikaan mitään päättelyä kuinka hyvin kullakin joukkueella menee sarjataulukon osalta. Tappeluista kun jää harvoin alivoimalle ja ne ketkä pääasiallisesti tappelevat, pelaavat hyvin vähän peliä kohti.

Oikein ajoitettuna yksi tappelu voi jopa kääntää koko pelin kulun. Se herättää pelaajat, antaa tsemppiä muille kun yksikin pistää itsensä likoon joukkueen puolesta ja varsinkin herättää yleisön. Monesti näkeekin, ettei johtoaseman omaavan joukkueen pelaajat halua tapella juuri tämän takia.

Tämän yleisön herättämisen osaa ehkä parhaiten Bostonin PJ Stock, jolla on hyvin aktiivinen tyyli tapella. Boston pelaa muutenkin mielestäni viihdyttävää kiekkoa. Sieltä löytyy taitoa ja kovuutta sopiva sekoitus.

Boston pelaa ehkä nykyisistä joukkueista eniten sitä kuuluisaa old time hockeytä. Samalla Boston todistaa vääräksi sen teorian, että joukkue joka tappelee ei pärjää sarjataulukossa. Vastaavasti toisessa päässä Nashville osoittaa sen vääräksi että sarjassa pärjää kun ei tappele.

Pelkällä kovuudellahan ei kuitenkaan voiteta pelejä. Se tosin voi auttaa sitä huomattavasti. Jos vastustajalle hiipii pienikin pelko puseroon, niin sen kyllä huomaa heti. Tähänhän perustui Philadelphian menestys 70-luvulla.

Vastustajalle tulee hiukan epävarma ja haluton olo pelata erittäin kovaa pelaavia joukkueita vastaan. Sitä kautta esitykset huononevat ja vastustaja saa pientä yliotetta. Sitä kovuutta pitää jakaa vain melko puhtaasti tai se kolahtaa muutaman ylivoimamaalin jälkeen pahasti omaan nilkkaan. Olen melko varma, että sarjan keskikastin joukkueet pelaavat paljon mielummin Detroitia kuin Floridaa vastaan. Ei kipu ole kenestäkään kivaa, varsinkaan jos pelissä ei ole suurempaa panosta.

Loppujen lopuksi kova pelikin on vain pelityyli, niin kuin joillekkin joukkueille on kahvaaminen ja jollekkin toiselle keskialueen sumppu. Oikein käytettynä ja oikealla materiaalilla varsin tehokaskin. Kova pelityyli tuo myös huomattavan paljon enemmän katsojia kuin sumputtaminen. Floridalta voi olla sekin temppu mahdollinen kun peli ei suju niin pelätään yleisön jäävän kotiin ja tällä tavalla saadaan lisää katsojia.

Jos joitain kiinnostaa tuo 70-luvun Philadelphia, niin tässä on loistava linkki: http://broadstreetbully.com/index.shtml
Sieltä löytyy myös erittäin laaja kokoelma tappeluita, erityisesti Flyerssin, mutta myös muitakin.

 

[tsei_tsei]

Itselleni on jäänyt ainakin tämän kauden Detroitista vastenmielinen kuva. Otteluitahan en ole nähnyt, että ei sen puoleen ;) Boston ja Philly ovatkin ehdottomat suosikkini pudotuspeleissä. Ironista on, että Boston pelaa parasta kautta aikoihin Bourquen juuri lopetettua uransa.

Mutta tottahan se näyttää olevan, että taklaamalla ei enää pelejä voiteta, eikä tappelemalla, vaikka voivatkin herättää joukkueen. Eipä taida NHL:ssäkään aktiivisesti pelaavat ja taklaavat joukkueet taistella mestaruudesta. Suomessahan on TPS:n sumppu vienyt kolme mestaruutta putkeen. HIFK nyt vein viimeksi kunnon kiekolla mestaruuden täällä Koska näin kävi viimeksi NHL:ssä?

 

[Jukka]

Noista tappelutilastoista voi todeta, että tappeleminen ei estä menestymistä, mutta ei se menestystä lisääkään. Yksinkertaistettuna tappeluilla ei ole suurta merkitystä otteluiden lopputulosten kannalta. Jos NHL:n kaikkien aikojen paras valmentaja Scotty Bowman ei näe tappelemista joukkueelleen tarpeelliseksi, niin kyllähän se kertoo sen ettei niillä suurta merkitystä ole. Ei ainakaan sellaista kuin fanit mielellään haluvat uskoa. Floridallakin on minun ymmärrykseni mukaan keskitasoa paremmat tappelijat, mutta ei se sarjataulukossa näy. NHL:n 2. huonoin joukkue on tappelutilastossa ensimmäisenä ja huonoin viidentenä. Paras joukkue taas on tapellut selvästi muita vähemmän.

 

[Taito-Ojanen]

Harvoin ne tappelut oikeasti näyttävät joukkuetta sytyttävän. Seuratakaapa joskus, mitä muut pelaajat tekevät, jos kaksi goonia ottaa yhteen. Monesti siellä taustalla vain nojaillaan mailaan ja seurataan tapahtumaa kuin maalin kuivumista. Millä tavalla se joukkuetta sytyttää?

En nyt siis puhu niistä tapauksista, joissa vastapuolen pelaaja on tehnyt jotain niin törkeää, että kaikki reagoivat, vaan näistä yleisön mieliksi järjestetyistä mittelöistä. Niille yritetään aina kehittää joku funktionaalinen tarkoitus, mutta en tiedä, onko sitä.

 

[odgers]

Boston ainakin alkukaudella rokotti vastustajaa muutaman kerran välittömästi PJ Stockin otettua wanhan kansan toe-to-toe-matsi vihollisen kanssa. Jos homman osaa ja tekee tyylillä niin varmasti sytyttää sekä oman joukkueensa että kannattajansa.

 

[Parker27]

samaa mieltä ehdottomasti Odgersin kanssa! Varsinkin Bostonissa juuri Stock on tehnyt hyvää työtä ja hänen tappelunsa sytyttävät aina joukueen pelaamaan.

 

[Taito-Ojanen]

Se varmaan riippuu tosiaan tappelusta. Moni yhteenotto on kuitenki tylsää paidastarepimistä, jota minä en ainakaan jaksa katsoa. Silloin on jääkaapille asiaa.

 

[Rocco]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Harvoin ne tappelut oikeasti näyttävät joukkuetta sytyttävän. Seuratakaapa joskus, mitä muut pelaajat tekevät, jos kaksi goonia ottaa yhteen. Monesti siellä taustalla vain nojaillaan mailaan ja seurataan tapahtumaa kuin maalin kuivumista. Millä tavalla se joukkuetta sytyttää?

NHL:ssä on sääntö että tappelun alkaessa pitää muiden pelaajien poistua avojäältä oman vaihtoaition luo, muuten pelaaja saa rangaistuksen. Siksi ne pelaajat siellä aition luona mailaan nojailee. En ole kyllä nähnyt että kukaan olisi jäähyä saanut jäällä hengailusta mutta kerta se olisi ensimmäinenkin.

 

[Taito-Ojanen]

Katohan, enpä tiennyt tuota. Nöyränä otan opin vastaan.

 

[Siili]

Hyvä artikkeli Boston Globessa P.J. Stockista ja hänen merkityksestä joukkueelle. http://www.boston.com/dailyglobe2/085/sports/Punching_in_as_a_cult_hero+.shtml

Jännä miten näistä tappelijoista tulee yleensä aina fanien suosikkeja. Jopa suositumpia kuin joukkueitten ykköstähtipelaajista. Kyllä ilmeisesti suurikin yleisö huomaa kun jotkut pelaajat antavat kaikkensa joukkueen eteen.

 

[Parker27]

Olipa hyvä juttu P.J:stä. Mies on kyllä asenneukko. Ei pelkää ketään ja on aina valmis sytyttämään joukkueensa. Tuollaisia pelaajia saisi olla enemmänkin. *Kiittää ja kumartaa* tuosta linkistä jonka siili laittoi tänne :)

 

[korkki]

Viestin lähetti Justus
Helvata, Patrick Roykin on kova jätkä ja jos Hasek ei olisi sellainen chickenfucker kuin on, oltais nähty viikonloppuna ku 33 hakkaa kolmannen Dettismaalivahdin! Ennätys lajissaan sekin! :D

Ketäs ne kaksi muuta ovat? Vernon ainakin selätti Roy:n tyylipuhtaasti ja Osgoodin kanssa miehet tappelivat hyvinkin tasapuolisesti. Olet varmaan nähnyt eri tappelut kuin minä?

Detroit ei ehkä ole mikään tappelijajoukkue, mutta aivan tarpeeksi kova voittamaan Stanley Cupin. Shanny, Cheli ja McCarty tappelevat jos on tarvis, mutta kaikki kolme ovat tarpeellisempia joukkueelleen jäällä kuin jäähyllä. Hockey Townissa ei tarvitse viihdyttää yleisöä tappeluilla, vaan ihan perinteinen jääkiekko riittää toisin kuin uusissa NHL-kaupungeissa...

 

[Daespoo]

Chelios ei varmasti enää pärjää hanskauksessa ja shananannanana on liian arvokas pelaaja istumaan boksissa. McCarty ei pärjää heavy-weighteille joten Detroit on selvästi pehmein joukkue kaikista pleijari joukkueista.

 

[Parker27]

Detroit on selvästi pehmein joukkue kaikista pleijari joukkueista

Samaa mieltä. Joukkeen olisi pitänyt hankki joku kova raskaansarjan mies joukkueeseen. Koska Chelios ei todellakaan osaa tapella ja shanahan ei boxista niitä maaleja voi tehdä. Joten tämä tarkoittaa että jos jotain tapahtuu niin McCarty joutuu hoitaan hommat. Ja mies ei todellakaan pärjää ns. koville miehille. Osaa kyllä tapella mut ei kaikkein kovimpia vastaan. Ja mies on lisäksi kärsinyt viimeaikoina sormivammasta joten en tiedä etes et pystyisikö mies tappeleen jos siihen tilanteeseen joutuisi. Averyn kohdalla sama homma.. mies on loistava ärsyttäjä ja ihan hyvä tappeleen. Mutta ei pärjää koville miehille. Olin kyllä aika pettynyt kun joukkue ei tehnyt mitään kauppoja viime hetkillä kovuuden saamiseksi. Mutta se nähdään pleijareissa sit että tarvitsiko joukkue kovuutta vai riittikö tämä materiaali mikä sillä nyt on..se nähdään.....