Tuohon Iso-Antin listaan ei ole paljoa lisättävää. Hyvä lista. Tässä tulee omani, siis lähinnä tämän kauden perusteella, mutta kyllä entisetkin näytöt jonkin verran merkitsevät. Varsinaisen TOP-10-listan tekeminen on vaikeaa, koska tämän hetken kärki on varsin tasaista ja tappelut menevät koko ajan aika paljon ristiin, mutta jonkin laista järjestystä yritin saada jakamalla tappelijat tuollaisiin pienempiin ryhmiin.
<BR>
<BR>Sijat 1-3 (aakkosjärjestyksessä):
<BR>STU GRIMSON, LA - 35-vuotiaana edelleen yksi kovimmista. One-punch-KO Reid Simpsonista oli todella komea. Grimsonin viimeisin meriitti on voitto todella pitkäaikaisesta kiistakumppanistaan Bob Probertista viime lauantaina.
<BR>GEORGES LARAQUE, EDM - 24-vuotiaana nuorin kolmesta kovimmasta tappelijasta. Äärimmäisen vahva ja nopeakätinen. Omaa hyvät mahdollisuudet olla seuraava kiistämätön NHL:n raskaansarjan mestari. Selvä voitto viime kaudella ja tasapeli tällä kaudella osoittivat, että McCarthy ei ainakaan ole liian kova vastus Laraquelle. Eikä sitä ole myöskään Grimson: Georges ja Stu ovat tapelleet ainakin viisi kertaa, eikä Laraque ole hävinnyt kertaakaan, tosin suurin osa tappeluista on ollut tasaisia, mitäänsanomattomia vääntöjä.
<BR>SANDY McCARTHY, NYR - On keskittynyt tällä kaudella entistä enemmän itse pelaamiseen ja onkin tapellut vain yhdeksän kertaa. Vastustajat ovat kuitenkin olleet sieltä kovimmasta päästä. McCarthy-Grimson-matsia ei olla pariin vuoteen nähty, joten tällä hetkellä näiden kahden pistäminen paremmuusjärjestykseen on erittäin vaikeaa.
<BR>
<BR>Sijat 4-6 (aakkosjärjestyksessä)
<BR>DONALD BRASHEAR, VAN - Itse kuuluun niihin moniin, jotka eivät pidä tämän miehen tyylistä tapella. Se kuitenkin tuottaa tulosta, joten vaikea häntä on siitä enemmin syytelläkään. Ainakin Bob Probertin Brashear on osoittanut monta kertaa pystyvänsä lyömään, mutta odottelen vielä <U>kunnon</U> matsia Grimsonia, McCarthya tai Laraque\'a vastaan.
<BR>CHRIS McALLISTER, PHI - Surkean viime kauden jälkeen (4 tappelua: T. Stevenson, Odgers, Herbers, Roche) McAllister on parantanut huomattavasti ja onkin mielestäni ollut tämän kauden suurin positiivinen yllätys. Aivan kärkipäähän en McAllisteria kuitenkaan sijoita, sillä fight cardista puuttuvat mm. Laraque, Grimson ja Brashear. McCarthyn kanssa McAllister tosin tappeli tasainen ja hyvän matsin.
<BR>JIM McKENZIE, NJ - Kahden hiljaisemman (98/99 7 tappelua, 99/00 6 tappelua) Anaheim-vuoden jälkeen McKenzie on jälleen ryhtynyt tekemään sitä, mitä hän parhaiten osaa. Tällä kaudella hän on tapellut 13 kertaa ja vastustajat ovat olleet sieltä kovimmasta päästä. Viime lauantaina Philadelphiaa vastaan McKenzie lensi pihalle, koska tappeli kolme kertaa samassa ottelussa. McKenzie mm. löi Chris McAllisterin ja sen myötä onkin tällä hetkellä mielestäni kolmikosta Brashear-McAllister-McKenzie lähimpänä tuota Grimson-Laraque-McCarthy-trioa.
<BR>
<BR>Sijat 7-9 (aakkosjärjestyksessä)
<BR>WADE BELAK, TOR - Nostin Belakin listalle lähinnä Brashearia ja Laraque\'a käytyjen hyvien ja tasaisten tappeluiden takian. Ilman niitä ei Belakin kausi olisi mitenkään ihmeellinen. Suuri osa tappeluista on ollut tasaisia nyhjäyksiä. Niukkakin voitto Laraque\'sta on kuitenkin sen verran kova juttu, että Belak sijoittuu tämän kauden TOP-10:een.
<BR>MATT JOHNSON, MIN - On tällä kaudella voittanut mm. Stu Grimsonin ja Scott Parkerin, vielä kun häviöitä on vain yksi, niin sijoitus TOP:ssä on sillä selvä. Useat tasapelit kuitenkin estävät Johnsonin sijoittamisen yhtään korkeammalle. Johnsonin tullessa liigaan jotkun pitivät häntä jopa seuraavana mahdollisena mestarina, mutta erittäin huono tasapaino on ollut kuitenkin esteenä sille. Jos hän saisi tasapainonsa kuntoon, niin mahdollisuuksia voisi olla vaikka mihin.
<BR>PETER WORRELL, FLA - Tappelee paljon ja voittaa paljon, mutta en nosta miestä tämän korkeammalle, sillä vastustajien taso on suorastaan surkea. Ainoat todelliset raskassarjalaiset Worrellin tämän kauden fight cardissa ovat Scott Parker, Darren Langdon ja Krzysztof Oliwa. Suurin osa Worrellin 19:stä tappelusta onkin ollut paljon häntä pienempiä ja heikompia vastustajia vastaan. Worrell ei minun listallani tule nousemaan yhtään korkeammalle, ennen kuin hän on osoittanut pärjäävänsä herroille kuten Grimson, Laraque, McCarthy, Brashear, McAllister tai McKenzie.
<BR>
<BR>Sijat 10- (aakkosjärjestyksessä)
<BR>KEN BELANGER, BOS - Alkukausi Bostonissa sujui erittäin hyvin. Sitten tuli loukkaantuminen ja kaikista mahdollisista tappelijoista Andrei Nazarov (!?!) vei Belangerin paikan Bruinsin kovanaamana. Nyt Belanger on kunnossa ja odotankin, milloin hän ottaa ensimmäisen matsinsa loukkaantumisen jälkeen. Potentiaalia Belangerilta löytyy vaikka mihin. Sen hän osoitti kauden 98/99 lopussa, kun itse Bob Probert sai kyytiä oikein kunnolla.
<BR>TIE DOMI, TOR - Parina viime kautena Domi ei ole enää ollut niin hyvä mitä joskus aikoinaan, eikä vasuri ole heilunut entisaikojen malliin. Tappioitakin tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Enkä näe, että 31-vuotias Domi enää pääsisi TOP-10:n joukkoon. Nuoremmat ja ennen kaikkea isommat kaverit ajavat koko ajan ohi. Kuitenkin hyvänä päivänä on edelleen vaarallinen kenelle tahansa.
<BR>TODD FEDORUK, PHI - 22-vuotias Flyers-tulokas on näyttänyt, että rahkeita löytyy. Ei ole kuitenkaan tapellut kaikkein kovimpia vastaan, joten vielä ei voi tietää miten Fedoruk pärjää, kun vastassa ovat Grimson, McCarthy, Laraque ja kumppanit.
<BR>DARREN LANGDON, CRL - Erittäin hiljaisen (4 tappelua) viime kauden jälkeen Langdonin tämän kauden yhdeksän tappelua on jo aika paljon. Viime aikoina Langdon ei ole kuitenkaan saanut enää kunnolla peliaikaa ja on kärsinyt loukkaantumisista ja näin ollen tappelutkin ovat vähentyneet. Hän on kuitenkin osoittanut, että varsin pienikokoisena, mutta erittäin teknisenä pystyy tappelemaan tasaisesti aivan kovimpienkin kanssa. Mukaanlukien Laraque, McCarthy ja kumppanit. Hän ei kuitenkaan tule koskaan nousemaan edes viiden parhaan joukkoon, juuri pienen kokonsa vuoksi. TOP-10 on kuitenkin lähellä.
<BR>REED LOW, STL - 24-vuotias tulokas on tapellut jo 22 kertaa ja johtaakin liigan tappelutilastoa. Voittoja, tasapelejä ja tappioita on kaikkia suunnilleen yhtä paljon ja sillä saldolla ei tämän korkeammalle päästä. Ainakin halukkuutta kuitenkin löytyy ja mahdollisuuksia on korkeammillekin sijoille, mutta ei kuitenkaan vielä tällä kaudella.
<BR>KRZYSZTOF OLIWA, PIT - Viime vuosien TOP-10-tappelija on tällä kaudella ollut yllättävän huono. Tappioita on enemmän kuin voittoja. 16 tappelua 29:ssa ottelussa on kuitenkin erittäin kova suoritus, varsinkin kun vastassa on ollut mm. Parker, McAllister, Worrell, McCarthy ja Myhres. Lähinnä juuri tuon huiman tappeluiden määrän takia Oliwa on sentään näin korkealla.
<BR>SCOTT PARKER, COL - Suurin odotuksin NHL:ään tullut Parker ei ole vielä osoittanut kuuluvansa liigan aivan kovimpaan kärkiryhmään. Silloin tällöin hän väläyttelee (preseasonilla pudotti Grimsonin, voitot Oliwasta, Freadrichista ja Lowsta), mutta tappioita tulee liian paljon (Grand-Pierre, Brashear, Worrell, Johnson). Parker on kuitenkin vasta juuri 23 vuotta täyttänyt, joten (hyvä) tulevaisuus on vielä edessä. WHL:ssä hän oli suorastaan ylivoimainen ja tyrmäysvoittoja kirjattiin monia.
<BR>BOB PROBERT, CHI - Viime kaudella 35-vuotias ex-mestari oli vielä erittäin hyvin kuvioissa mukana, mutta tämä kausi on mennyt varsin huonosti. Voittoja ei ole tullut entiseen malliin ja tappiolistakin näyttää epätavallisen pitkältä. Probie on kuitenkin edelleen vaarallinen mies ilman hanskoja kenelle tahansa, mutta kärkikymmenikköön ei tämän kauden näytöillä ole mielestäni asiaa.
<BR>DALE PURINTON, NYR - Kolmas kova tulokas Lown ja Fedorukin ohella. Purinton on hoitanut suurimman osan Rangersin poliisintehtävistä, McCarthyn keskityttyä enemmän maalintekoon. Purinton on tapellut jo 15 kertaa ja vastustajina ovat olleet mm. Laraque, Grimson, Parker, Worrell ja Oliwa.
<BR>RYAN VANDENBUSSCHE, CHI - Pienikokoinen taistelija, joka uskaltaa kuitenkin tapella kenen kanssa tahansa. Eikä hän sido, vaan tappelut ovat toe-to-toe-actionia parhaimmillaan. Pienen kokonsa takia ei voittoja kuitenkaan tule tarpeeksi ja sen takia Vandy tuskin tulee tämän korkeammalle koskaan nousemaan.
<BR>
<BR>Lisäksi on muutamia tappelijoita, jotka ovat edellisillä kausilla osoittaneet kuuluvansa liigan eliittiin, mutta tämä kausi on syystä tai toisesta mennyt huonosti, mutta seuraavina vuosina tulevat olemaan jälleen liigan kovimpien joukossa:
<BR>PATRICK COTE, EDM - Tällä kaudella ei ole Georges Laraquen takia päässyt Edmontonissa pelaamaan kuin kuusi peliä, joissa hän on tapellut kaksi kertaa (R.Simpson, Probert). Sen sijaan kahtena edellisenä kautena Nashvillessä Cote tappeli erittäin paljon ja kirjaimellisesti kaikkia NHL:n kovimpia vastaan. Tappeluita, tasapelejä ja voittoja tuli aika tasaisesti kaikkia, eikä Cotella aivan kärkeen ole mahdollisuuksia, mutta ainakin TOP-15:een kuitenkin. Tarvitsisi seuranvaihdon.
<BR>BRATT MYHRES, WSH - On pelannyt tällä kaudella Nashvillessä ja Washingtonissa yhteensä 22 peliä, joissa tapellut kuusi kertaa. Erittäin monet tyhmät jäähyt heikentävät Myhresin mahdollisuuksia saada vakituinen paikka NHL:ssä. Myhresillä on jonkin verran tasapainon kanssa ongelmia. Ainakin TOP-15-kamaa, jos pääsee joskus pelaamaan/tappelemaan yhden kauden aikana tarpeeksi.
<BR>BRAD BROWN, NYR - Oli parina viime vuonna Chicagossa erittäin hyvä. Löi monia raskassarjalaisia ja alkoi vakiinnuttamaan paikkaansa TOP-15:ssä. Tällä kaudella hän on kuitenkin tapellut vain viisi kertaa (K.Belanger, A.Roy, Low, Nash, Odgers), joten häntä ei pysty sijoittamaan oikeastaan mihinkään. Toivottavasti vielä joskus tappelee yhtä innokkaasti, kuin Chicagon aikoina, sillä tappelut olivat yleensä hyviä. Mahdollisuuksia Brownilla voisi olla vaikka TOP-10:een.
<BR>ERIC CAIRNS, NYI - Löi viime kaudella itsensä lopullisesti läpi NHL:n kovimpien tappelijoiden joukkoon. Tällä kaudella hän ei ole kuitenkaan tapellut kertaakaan, kaksi kertaa murtuneet sormen vuoksi. Toivottavasti ensi kaudella on sormi kunnossa, niin näemme jälleen Cairnsin siinä hommassa, jonka hän osaa parhaiten. Terveenä olleessaan TOP-15-kamaa.
<BR>PAUL LAUS, FLA - Yksi viime vuosien ahkerimmista tappelijoista ja fighting major-kausiennätyksen (39) haltija on ollut lähes koko kauden loukkaantuneena, eikä ole tapellut kuin neljä kertaa: Langdon, McKenzie, A.Roy ja Odgers. Laus ei ole mikään erityisen suuri (185 cm), mutta terveenä on ehdottomasti ainakin lähellä TOP-10:ntä.
<BR>
<BR>Noi oli teitenkin minun mielipiteitäni ja jos on erimieltä, niin kommentoikaa ihan vapaasti.
<BR>
<BR>LISÄYS: Oho! Tohon olikin ehtinyt aika monta viestiä väliin, sillä aikaa kun kirjoittelin omaa listaani.
<BR><BR><font size=-1>[ tätä viestiä on muokannut: JimmyMac 2001-03-14 12:50 ]</font>