1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku aina 1. maailmansodan puolelle saakka ja varsinkin sodan ensimmäisinä vuosina Pietari oli erityisesti Itä-Suomen, tai sen omistavan ja kauppaa tekevän luokan, rahakone. Imperiumin pääkaupunki vaurastutti lisäksi suurruhtinaskunnan kaakkoiskulman asukkaita aivan sieltä mitättömimmästä torpan rengistä lähtin, kun käsitöitä, maataloustuotteita, palveluita ja työvoimaa upposi rajattomasti Nevan suistoon. Suomen itsenäistymisen myötä ja lopullisesti Tarton rauhan myötä tämä satavuotinen tuottoisa kauppareitti sulkeutui, ja Itä-Suomen periferia-aseman sinetöi toinen maailmansota, jonka jälkeen Viipuri ja koillisen tehtaat luovutettiin Neukkulaan.Pietarin ja Viipurin mainitsin Lappeenrannan luontaisina kaupankäyntisuuntina historiallisia aikoja tarkoittaen. Eli joskus 1600-1700-luvuilla, kun jonkinlainen kaupungistuminen ylipäätään käynnistyi. Kyllä Suomessakin monen yrityksen juuret ja usean suvun rikkaudet ovat peräisin vuosisatojen takaa. Ja tätä takamatkaa on monen itäsuomalaisen edelleen vaikea kuroa kiinni.
Lisäksi Suomessa vielä se, että lännessä (lähinnä Pohjanmaa) maa on ollut sopivampaa maanviljelyksiin kuin vaikkapa Savossa tai Kainuussa. Ne on vähän eri mittakaavassa olleet siellä nuo pellot kuin idemmässä.
Historiallisesti lännestä on ollut yhteys meren kautta Baltiaan ja Ruotsiin. Tämä yhteys on säilynyt, vaikkakin muuttanut muotoaan ymmärrettävästi historian myötä. Idässä vastaavaa luontevaa jatkumoa ei ole ollut, vaan taloudellinen vaurastuminen on lähdetty hakemaan muualta. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä, onko koronan herättelemä ja etätyön mahdollistama luonnon pariin muuttaminen kääntämässä trendiä edes vähän - Itä-Suomi kun tarjoaa sen osalta aivan toisenlaiset puitteet kuin länsi.