Koulumuistosi

[cottonmouth]

En vastaavanlaista ketjua löytynyt todennäköisesti laiskuuteni taki, joten avaan lievässä nousussa pelikiellonkin uhalla ketjun palstalaisten koulumuistoista. Koulumuistot nuo inttimuistojen pikkuveljet. Perspektiivi voivat olla ne hauskimmat hetket, k6sipäisimmät opettajat, kamalimmat hetket, jne jne. Suomalainen koulutus on PISA-tutkimuksissa jatkuvasti maailman huipputasoa eli pakkohan siellä koulussa on olla hienoa, onhan? Kun omat loppusuoran opinnot hieman sivuavat aihetta, niin [fonzie]heyyyyy[/fonzie]...

Omalta kohdaltani etenen kronologisessa järjestyksessä ala-asteesta yliopistoon.

Ala-aste:

Opettaja kirjoitti äitienpäiväkorttiin, Paljon onnea rakastetulle, sijaan Paljon onnea rakastelulle.

Ylä-aste:

Historian tunnilla käsiteltiin Kolmannen Valtakunnan nousua ja ideologioita. Rotukysymyksiä sivuttaessa opettaja heitti minulle ihan puuntakaa kuuluvalla äänellä: Täällähän on meillä luokassa edes yksi aito arjalainen. Mikko (nimi muutettu) nouseppas ylös. Tämä oli yksi yläasteen noloimmista tilanteista, mutta jälkeenpäin olen ottanut sen aivan uskomattomana kohteliaisuutena. Simply the best.

Lukio:

No, varmaankin ensirakkaus, jos nössöillä halutaan. Yleisesti lukio ja koko 16-19 ikävuodet olivat ehkä hienointa aikaa elämässä ja siltä ajalta on jäänyt paljon kavereita ja ystäviä.

Yliopisto:

Yliopiston kännäilyistä tavallaan yhtenä erikoisimpana on mieleenjäänyt ainejärjestön matka Tallinnaan tai lähinnä paluu Helsinkiin. Reilun pelin hengessä minut oli jätetty nukkumaan hyttiin muiden lähdettyä. Nimeltä mainitsemattoman laivayhtiön, jonka nimi muistuttaa Viron pääkaupunkia, siivoja tuli hätistämään ylös ystävällisillä "Ylös, ylös, ylös" huudoilla. Ehdin huomata peilistä, että otsassa luki mustalla (aluksi luulin, että tussilla, onneksi vain kajalilla) "Kouvola here I cum", joka paljastui myöhemmin Sakari Pietilän tyttären kirjoittamaksi. Haahuilin käytävässä noin 15-20 min löytämättä uloskäytävää ja pohdin itsekseni mistä vitusta täält pääsee ulos? Tämän kuullut [lainausmerkit]ystävällinen[/lainausmerkit] virolaissiivooja kertoi sitten, että tuolta vitusta pääsee ulos. Matkasta satama>koti ei ole muistikuvia.

Osa 2:

Biologian biotoopit-kenttäkurssin loppubileet. Niin hämärissä bileissä en ole koskaan ollut. Jengi (90% naisia) hillui ainakin jossain vaiheessa alasti, opettajista alkaen ja meno oli muutoinkin tyyliä sodoma&gomorra ja pullon pyörityksen tehtävät olivat mitä mielenkiintoisimpia. Siinä oli ukkomiehellä kestämistä. Ehkä biologian opiskelun kantavia teemoja on samat-taudit-kaikilla-ajattelu. Ehdottamasti absurdeimpia hetkiä elämässäni koko kurssi.

Tällaisia tuli nopeasti mieleen, ja vaikka nämä eivät välttämättä ole niitä hauskimpia, ovat ne todennäköisesti niitä hetkiä mitkä välkkyvät verkkokalvolla pumpun leikatessa kiinni rahapulan takia vajaanaisitetun vuodeosaston sängyssä noin 95-vuotiaana.

 

[Uleåborgir]

Avaudutaan kunnolla

Ala-aste: koska olin oppinut lukemaan 4-vuotiaana, minua ei juuri kiinnostanut tavaaminen ja sain rakseja huonon käyttäytymisen puolella. Kärsin todella pahasta migreenistä vähintään kaksi kertaa viikossa. Matikassa, lukemisessa ja kirjoittamisessa minulla oli aina rastit parhailla paikoilla. Toisen luokan opettajani piristi minua 2. luokalla sanomalla että "Uleåborgir, sinä olet se mätä omena, joka pilaa koko korin". Nais.

Minulla oli jo kolmannella luokalla tyttöystäviä ja minua kiusattiin kateuden takia koulussa 3-6 luokkaan. Välillä niin rankasti, että jouduin olemaan viikon pois koulusta. Vittumaista aikaa, joka on jättänyt jäljet psyykeen.

Yläaste: kiusaaminen jatkui kahdeksannen luokan toiseen kuukauteen, kun kaverini nostivat kiusaajani roikkumaan niskasta naulakkoon ja antamalla korostettua painetta. Loppuyläaste meni oikein mukavasti, opettelin polttamaan tupakkaa.

Lukio: paratiisia ja parhaita aikoja elämässä. Ei kiusaamista, ei vittuilua, tytöt tykkäsivät minusta liikaakin, musiikkitunnit olivat fantastisia kun soitimme Beatlesia ja Bob Dylania. Penkkareiden jälkeen oli tyhjä olo. Kirjoituksissa luistelin magnan arvoisesti.

Kansanopisto: Mahtava vuosi, ehkä paras vuosi elämässäni. Löysin nykyisen vaimoni sieltä ja suosio oli muutenkin voimakasta.

AMK: neljä ja puoli vuotta viestintäopintoja ja medianomin paperit tassuun vuonna 2005. Viestintäopintoja taskussa noin 210 ov kun lasketaan kansanopiston kurssit ja avoin yliopisto mukaan. AMK-aika ei ollut erityisen hauskaa poislukien moniraitaäänityksen ja tv-työn kurssit.

Koulukiusaajat pitäisi viedä saunan taakse.

 

[Turder]

Ensimmäisenä tulee mieleen kun yläasteella luntattiin uskonnon kokeessa koko luokka. Ope oli poissa ja sijaisopettaja kävi antamassa tehtävät ja meni sitten opettamaan omaa tuntiaan. Jossain välissä kävelin siitä opettajan pöydän edestä ja huomasin rinnakkaisluokan tulevan kokeen siinä paperikasan päällä. Äkkiä pari kaveri mukaan urkkimaan lisää ja siitähän se meidänkin koe löytyi. Tässä vaiheessa kuhina oli jo kovaa, joten yksi paperi siitä monistekasasta mukaan ja kaveri sitten kotona kopioi siitä jokaiselle oman seuraavaksi päiväksi jakoon. Ei uskaltanut ottaa sitä riskiä, että vain muutamilla olisi tietoa, kun kuitenkin joku kertoisi siitä. Pöytä järjestykseen ja odottelemaan sijaista päättämään tuntia. Sovittiin, että ei vedetä sitten kymppejä koko luokka vaan pientä hajontaa. Keskiarvo taisi olla 9+ kun muilla se oli normaalia seiskan tasoa. Onneksi meidän luokka oli aktiivinen ja muutenkin suht hyvä niin se meni ihan täydestä. Kehuja sateli rehtorilta ja luokanvalvojalta.

Samasta koulusta muistuu myös mainio historian opettaja. "Hieman" kiinnostunut sodista ja muutenkin armeijatouhut oli lähellä sydäntä. Näkyi mm. yleisestä asenteesta ja toiminnasta sekä äärimmäisen tarkoista kertomuksista esim. maailmansodan tapahtumista ja taktiikoista. Ko. "kansankynttilä" sitten piti huolta myös siitä, että välitunneilla oppilaat olivat aina ulkona nauttimassa raittiista ilmasta. Hän sitten kierteli käytävillä ja otti pahimmat pummit joka perjantaiseen jälki-istuntoon. Sanoi sitten kerran, että huomiseen "istuntoon" sitten lenkkarit mukaan. Porukka naureskeli, että mitäs mitäs. Leukoja loksahteli sitten auki oikein kunnolla kun perjantaina opettaja ilmaantui paikalle lenkkikamoissa ja pilli kaulalla. Kouluviikko päätettiin juoksemalla tunnin verran pitkin koulun käytäviä ja portaita.

Kylläpä vaan tulee naureskeltua kun muistelee näitä peruskouluvuosia. Hehheh.

 

[Derby]

Nostetaanpas ylös omien koulumuistojeni vuoksi.

Ala-aste:

Asia jota häpeän sydämeni pohjasta on se että olin vielä ala-asteella koulukiusaaja. Uhrina minulla ja oikeastaan kaikilla muillakin luokan pojilla oli poika jolla oli ärrävika ja joka oli suhteellisen huono kaikissa liikuntamuodoissa. Helppoja
kiusan aiheita siis oli. Monesti kiusaaminen meni jo äärimmäisyyksien yli eli lievää pahoinpitelyä ja erittäin voimakasta verbaalista vahingontekoa kuten
homottelua. Heikosta itsetunnostahan se kertoi minun ja muiden osalta kun erilaisuuteen piti tarttua. Myöhemmällä iällä olen miettinyt että tämä jätkä on kovin jätkä jota olen ikinä tavannut. Ei se itkenyt ikinä vaikka kiusanteko ja hakkaaminen oli kauhistuttavaa nyt kun myöhemmällä iällä ajattelen. Nyt kun pari vuotta sitten olin päiväkodissa työharjoittelussa niin tämän tyypin pikkuveljet olivat hoitoryhmässäni ja oli kyllä vaikea paikka nähdä heidän vanhempiaan kun he hakivat lapsiansa pois päivähoidosta. Häpesin niin tekojani että en kehdannut heitä silmiin katsoa. Toinen muisto ala-asteelta on iltapäivälehtien etusivullekin päässyt uutinen harjaantumisluokan (eli oppimisongelmaisten ja kehitysvammasten) opettajan rikoksessa jossa 7 vuotiaalle oppilaalle juotettiin pullollinen tabascoa. Potkuthan opettaja sai ja taisi istua kiven sisälläkin.

Ylä-aste:

Yksi ikimuistoinen juttu tapahtui ATK-luokassa jossa meillä oli koulupäivän jälkeen tapana pelata Quake-räiskintäpeliä moninpelinä. Yleensä ATK-opettajamme tuli häätämään meidän viimeistään puoli viideltä pois luokasta kun kaikki opettajat olivat lähdössä kotiin. Noh kerran tämä opettaja vissiin unohti tulla heittämään meidät ulos ja kun kaikki meistä luotti siihen että ope tulee kyllä sitten heittämään meidät pois eikä kukaan tajunnut katsoa kelloa kuin vasta seitsemän aikaan niin tilanne sai aika dramaattisia piirteitä. Oltiin jo lähdössä luokasta pois kun eräs luokkakaveri tajusi että käytävillähän oli siihen aikaan päivästä liiketunnistimet päällä jotka antaisivat automaattisen hälytyksen vartiointiliikkeeseen päätettiin jäädä luokkaan yöksi. Kyllä oli seuraavana päivänä koulun avautuessa ATK-opella ihmettelemistä kun 8-10 oppilasta punkkaa luokan lattialla. Ja olihan meilläkin kova selittäminen.

Amis:

Koulun sisäisessä työharjottelussa oli hauska tilanne (Olin hotellin respassa) kun hotellin ravintolassa oli joku ruokanäytös jonka pääkokki sitten kävi vartin välein hakemassa kossusnapsin siitä respasta. No kun noin 20 oli kiskottu kurkusta alas, ajattelin jo vaatia välilaskua kun tämä kokki pamahtaa taas respaan, hoitaa piikkinsä pois ja lähtee kävelemään ovelle. Kysyn vielä että tarviitko taksia niin tämä reteesti että "Ei kiitos, mä oon omalla autolla" annoin jätkän mennä poliiseja soittelematta.

E: typoja

 

[Trenchtown]

Jaa, onhan noita vaikka muille jakaa. Taidanpa jakaakin.

Ala-aste meni pienessä kyläkoulussa, meidän luokalla oli 7 tyyppiä. Monenlaista jäynää ja kiusaa siellä tuli tehtyä, mutta kohtalaisen hyvässä hengessä kuitenkin. Kerran padottiin ojanrumpu tukkoon ja rehtori tuli pää punaisena luokkaan huutamaan että nyt jätkät vähän äkkiä purkamaan se pato, parkkipaikka tulvii. Kuudennella luokalla käytiin porukalla muiden luokkien poikain kanssa kääntämässä samaisen rehtorin fiesta poikittain kahden muun auton väliin. Sai se sen siitä vekslattua toki pois.

Samaan fiestaan sidottiin kerran tyhjiä tölkkejä kymmenkunta auton alle kiinni ja äijä paineli suoraan koulusta paikalliselle huoltsikalle valittamaan, että nyt on jotain vikaa kun rämisee ja kolisee. Mutta hyvä äijä se oli, ei suuremmin hermostunut ikinä vaikka kaikki mahdolliset ja mahdottomat koiruudet tuli kokeiltua.

Ylä-aste taas olikin melkoisen perseestä. Oppimishäiriötä ja häiriökäyttäytymistä, tylsyyttä ja kurjuutta. Nykyisellä ymmärryksellä olisin varmasti saanut vähän enemmän löysiä, mutta silloin levoton oppilas oli kurja häirikkö. Toki omassa käyttäytymisessäni saattoi olla paljon murrosikäisen moponrassaajan uhmaa, mutta silti minua kohdeltiin koko ylä-asteen ajan väärin.

Nyyh nyyh ja niin edelleen. En pitänyt koko paikasta, vaikka siellä muutamia hyviä hetkiä olikin. Tuli paljon lintsattuakin, mutta numerot eivät silti olleet mitenkään kamalan huonoja. Olenkin näin varttuneemmalla iällä tullut siihen tulokseen, että jotkin aineet ja aiheet olivat minulle yksinkertaisesti liian helppoja, joka johti tylsistymiseen ja häiriökäyttäytymiseen.

Luokkaretkellä sain pinppiä. Sanomattakin lienee selvää, että se on se paras muisto tuosta ajasta.

Amis nyt oli amis. Tykkäsin käytännöstä, vihasin teoriaa. Oppimisvaikeudet jatkuivat, tosin huomattavasti lievempinä. Ensimmäisenä vuonna olin yhden varoituksen päässä pois potkimisesta, mutta niin vain jäi sieltäkin tutkinto keskivertoarvosanoilla käteen. Itsenäistyin huomattavasti tuon ammattiopiskelun aikana, niinkuin siinä iässä toki tekee moni muukin. Kaiken kaikkiaan se oli opettavaista aikaa josta ei ole jäänyt mitään ikävää hampaan koloon.

Parhaiten mieleen jäänyt muisto on, kun sain englannista kiitettävän sillä ehdolla etten enää ikinä astu jalallani englannin luokkaan. Kävi mulle, kiitettävä arvosana ja kolmisen kuukautta vapaata englannin tunneilta. Opettaja itse puhui aikamoista rallienglantia ja hän olikin luultavasti luokan huonoin tuossa aineessa. Tehtävät olivat ala-astetasoa muutamalla ammattisanalla höystettynä.

Toinen mieleen painunut muisto on, kun jouduin leikkaamaan työhousuistani lahkeet poikki saadakseni suoritettua rästiin jääneen liikunnan tunnin. Oli viimeinen mahdollinen korvauspäivä eikä mulle osunut verkkareita mukaan. Korvaus tapahtui pururadalla, tunti piti pistellä omaan tahtiin. Ajattelin että kai se nyt menee näilläkin housuilla, vaan eipä mennyt. Opettajaämmä aivan varmasti vittuillakseen sanoi, ettei anna suorittaa tuota ilman asianmukaisia varusteita. Kysyin, että kelpaako shortsit? Kuulemma kelpasivat. Painelin pukuhuoneelle, sakset käteen, lahkeet poikki ja takaisin purtsille. Eipä viitsinyt akka enää hankaloittaa meikäläisen opintaivalta.

Meidän amis pääsi mun opiskeluaikoina uutisiin ja lehtiinkin, kun tuli ilmi että meidän osaston matematiikan opettaja oli tanssinut vaakamamboa useammankin oppilaansa kanssa. Oli kyllä ihan vetävän näköinen emäntä, ei siinä mitään. Hänen taipumuksensa meihin opiskelijapoikiin oli kyllä tiedossa ja oppilaiden keskuudessa julkinen salaisuus, mutta en muista että miten se lehtien sivulle loppujen lopuksi päätyi. Lööpit molemmista iltapaskoista aihetta koskien ovat minulla toki edelleen tallella.

Nyt olenkin sitten palannut takaisin koulun penkille ja oppimisvaikeudetkin ovat jääneet taakse. Tämä koulu on kuitenkin vielä niin tuore tapaus, että kummempia muistoja ei ole ehtinyt vielä kertymään.