Menestyvän joukkueen rakentamisessa ensisijaista on mielestäni kovat kotimaiset pelaajat. Kovilla ulkomaalaishankinnoilla voidaan sijoitusta nostaa pari-kolme pykälää, mutta kotimaiset pelaajat luovat sen maaperän, eli rungon ja ilmapiirin, johon ulkomaalaiset istutetaan.
Oikeastaan näkemystäni kuvaa parhaiten asetelma, jossa kotimaiset pelaajat ovat siemen, ulkomaalaiset pelaajat lannoite ja joukkueen menestyminen näiden lopputulos, eli kukka, joka näistä lähtökohdista kasvaa. Kaikkihan me kukkien hoitoon perehtymättömätkin tiedämme, että vaikka rikkaruohoa kuinka lannoittaisi, niin lopputulos on yhdä rikkaruoho. Toisin päin tilanne ei ole sama, eli sitkeimmät ja voimakkaimmat kasvit eivät tarvitse lannoitetta välttämättä lainkaan.
Selkokielelle käännettynä, kotimaiset pelaajat määrittävät menestymisen rajat ja ulkomaalaisilla voidaan vaikuttaa siihen, mihin kohtaan näitä rajoja suoritustaso asettuu. Ilmeinen syy tähän on se yksinkertainen tosiasia, että ulkomaalaisia pelaajia on kussakin joukkueessa vain pieni osa kotimaisiin pelaajiin verrattuna.
Edelliseen liittyen, jääkiekko on ensisijaisesti ryhmädynamiikkaa ja saman kulttuurisen taustan omaavat henkilöt tuuppaavat muodostamaan omat ryhmänsä. Suomalaiset pelaajat ovat suomalaisissa joukkueissa se suurin ryhmä, eli he muodostavat joukkueen perusrungon ja perusdynamiikan, jonka ehdoilla koko joukkue toimii. Kotimaiset pelaajat joko luovat sen hyvän ja tsemppaavan ilmapiirin, johon ulkomaalaisten on hyvä asettua, tai sitten eivät luo. Kotimaalaisilla pelaajilla lienee myös keskimäärin enemmän sydäntä pelissä ulkomaisiin verrattuna.
Edellisillä kausilla TPS on pelannut kovien kotimaisten voimin, tunnetuin seurauksin. Tällä kaudella Pelicansilla on täysin kotimainen joukkue, eikä menestys ole ollut lainkaan hassumpi. Vastaavasti viime kaudellla Bluesin todelliset vastuunkantajat olivat liki kaikki ulkomaalaisia, eikä menestys ollut huippusatsauksista huolimatta häävi, vaikka ulkomaalaiset olivatkin kovaa tasoa. Kärpillä sisäisen pistepörssin kärkinimen Potaichukin ja maalipörssin kärkinimi Lieversin poissaolo ei ole hidastanut joukkueen tahtia, kun kotimaiset vastuunkantajat ovat pysyneet terveenä. HPK:lla oli viime- ja tällä kaudella kovia ulkomaalaisia, mutta nyt joukkueessa on myös kovia kotimaisia ja menestys on ollut nyt huimasti parempi. Tapparalla on tällä hetkellä ehkä kovimmat kotimaiset pelaajat, kuten viime kaudellakin, eikä mestaruus ollut viime kaudella kaukana ja tänä vuonna se taitaa osua kirvesrintojen kohdalle.
Esimerkkejä on varmasti puolesta ja vastaan, mutta yleinen linjaus on tärkein.
Kovilla kotimaisilla pelaajilla voidaan mielestäni paitsi ennustaa joukkueen menestystä, niin myös mitata seuran arvostusta. Todella kovia ulkomaalaisia voidaan houkutella ja näemmä myös pitää myös pienmissä seuroissa. Machulda näyttää viihtyvän SaiPassa vielä vuosia ja Ton on pysynyt JYPissä miehen tasoon nähden yllättävän kauan, mutta Machuldan ja Tonin tasoiset kotimaiset pelaajat olisivat lähteneet näistä seuroista aikapäiviä sitten isompiin seuroihin.
Mistä tämä sitten kertoo? Ehkäpä kotimaisille pelaajille on tärkeämpää menestyä myös joukkueena SM-Liigassa, josta syystä he lähtevät menestyvämpiin seuroihin, kuin ulkomaalaisilla, jotka halajavat ehkäpä enemmän henkilökohtaista menestystä? Mikäli asia on näin, tukee se ensimmäistä olettamustani kovien kotimaisten pelaajien tärkeydestä joukkueen menestystä ajatellen.
Oikeastaan näkemystäni kuvaa parhaiten asetelma, jossa kotimaiset pelaajat ovat siemen, ulkomaalaiset pelaajat lannoite ja joukkueen menestyminen näiden lopputulos, eli kukka, joka näistä lähtökohdista kasvaa. Kaikkihan me kukkien hoitoon perehtymättömätkin tiedämme, että vaikka rikkaruohoa kuinka lannoittaisi, niin lopputulos on yhdä rikkaruoho. Toisin päin tilanne ei ole sama, eli sitkeimmät ja voimakkaimmat kasvit eivät tarvitse lannoitetta välttämättä lainkaan.
Selkokielelle käännettynä, kotimaiset pelaajat määrittävät menestymisen rajat ja ulkomaalaisilla voidaan vaikuttaa siihen, mihin kohtaan näitä rajoja suoritustaso asettuu. Ilmeinen syy tähän on se yksinkertainen tosiasia, että ulkomaalaisia pelaajia on kussakin joukkueessa vain pieni osa kotimaisiin pelaajiin verrattuna.
Edelliseen liittyen, jääkiekko on ensisijaisesti ryhmädynamiikkaa ja saman kulttuurisen taustan omaavat henkilöt tuuppaavat muodostamaan omat ryhmänsä. Suomalaiset pelaajat ovat suomalaisissa joukkueissa se suurin ryhmä, eli he muodostavat joukkueen perusrungon ja perusdynamiikan, jonka ehdoilla koko joukkue toimii. Kotimaiset pelaajat joko luovat sen hyvän ja tsemppaavan ilmapiirin, johon ulkomaalaisten on hyvä asettua, tai sitten eivät luo. Kotimaalaisilla pelaajilla lienee myös keskimäärin enemmän sydäntä pelissä ulkomaisiin verrattuna.
Edellisillä kausilla TPS on pelannut kovien kotimaisten voimin, tunnetuin seurauksin. Tällä kaudella Pelicansilla on täysin kotimainen joukkue, eikä menestys ole ollut lainkaan hassumpi. Vastaavasti viime kaudellla Bluesin todelliset vastuunkantajat olivat liki kaikki ulkomaalaisia, eikä menestys ollut huippusatsauksista huolimatta häävi, vaikka ulkomaalaiset olivatkin kovaa tasoa. Kärpillä sisäisen pistepörssin kärkinimen Potaichukin ja maalipörssin kärkinimi Lieversin poissaolo ei ole hidastanut joukkueen tahtia, kun kotimaiset vastuunkantajat ovat pysyneet terveenä. HPK:lla oli viime- ja tällä kaudella kovia ulkomaalaisia, mutta nyt joukkueessa on myös kovia kotimaisia ja menestys on ollut nyt huimasti parempi. Tapparalla on tällä hetkellä ehkä kovimmat kotimaiset pelaajat, kuten viime kaudellakin, eikä mestaruus ollut viime kaudella kaukana ja tänä vuonna se taitaa osua kirvesrintojen kohdalle.
Esimerkkejä on varmasti puolesta ja vastaan, mutta yleinen linjaus on tärkein.
Kovilla kotimaisilla pelaajilla voidaan mielestäni paitsi ennustaa joukkueen menestystä, niin myös mitata seuran arvostusta. Todella kovia ulkomaalaisia voidaan houkutella ja näemmä myös pitää myös pienmissä seuroissa. Machulda näyttää viihtyvän SaiPassa vielä vuosia ja Ton on pysynyt JYPissä miehen tasoon nähden yllättävän kauan, mutta Machuldan ja Tonin tasoiset kotimaiset pelaajat olisivat lähteneet näistä seuroista aikapäiviä sitten isompiin seuroihin.
Mistä tämä sitten kertoo? Ehkäpä kotimaisille pelaajille on tärkeämpää menestyä myös joukkueena SM-Liigassa, josta syystä he lähtevät menestyvämpiin seuroihin, kuin ulkomaalaisilla, jotka halajavat ehkäpä enemmän henkilökohtaista menestystä? Mikäli asia on näin, tukee se ensimmäistä olettamustani kovien kotimaisten pelaajien tärkeydestä joukkueen menestystä ajatellen.