Tänään sai taas pyöritellä päätä hieman epäuskoisena ihmisten typeryydestä.
Olimme sotkamolaissaksalaisessa ruokakaupassa ihan koko perheen voimin. Uskalsimme ottaa moisen riskin, koska Kainuussa on todettu kesän aikana yksi koronatartunta ja sekin ulkopaikkakuntalaisessa henkilössä. No, joka tapauksessa siinä sitten kassajonossa kymmenenvuotias esikoisemme ei tietenkään muistanut turvavälejä, vaan meni edessä olevan mummelin perään. Vaimoni terveydenhoitajana (ja pirun tarkkana näistä asioista) ohjasi pojan välittömästi kauemmas mummelista, joka ei kuitenkaan malttanut olla sanomatta tuimasti pojalle, että luulisi koulussa opetetun turvavälin merkityksen tällaisena aikana.
Siinä sitten saimme romumme kassahihnan kautta pakkaamisvaiheeseen ja itse siirryin ostoskärryissä istuvan kuopuksemme kanssa hieman kauemmas odottelemaan, kun vaimoni jäi vanhempien lasten kanssa pakkaamaan ostoksia. Sieltähän se elämää liiaksikin nähnyt muori sitten sai omat aletuotteensa pakattua ja teki lähtöä, mutta joku banaaniterttu olikin huonosti, jolloin hän pysähtyi ihan viereeni ja alkoi siinä pakata ostoksiaan paremmin 25 vuotta vanhaan Alepa-pussiinsa. Minunhan oli pakko kysyä tarkoituksellisen kyllästyneen sarkastisella äänellä tässä vaiheessa muorilta, että mites ne turvavälit, kun nyt kuitenkin olet siinä puolen metrin päässä meikäläisestä. "Ne turvavälit koskevat kassajonoja" kuului tummun luonteva vastaus.
Ja näiden kanssa pitäisi yhtenä rintamana taistella koronaa vastaan. Ei jumaliste.