Sitä olen itsekin ihmetellyt. Eka luokasta lähtien olin kotona koulun jälkeen tai jos ei ollut koulua vaikka kuumeen takia yksin kotona kun äitini kävi töissä.
Samaa pohdin eilen. Tulin hyvin usein yksin kotiin suoraan koulun jälkeen. Joskus menin kavereille. Joskus joku kaveri tuli meille. Välillä jätin lapun, missä kerroin olevani. Välillä sekin taisi unohtua.
Kipeänä olin kotona yksin ja pärjäisin. Muistan vain yhden tapauksen, missä sairaanhoitaja-äitini jäi hoitamaan minua. Ihmettelin silloin, että sellainen ylipäätään oli mahdollista. Ja vielä näin yli 30 vuoden jälkeenkin ihmettelen, että miksi hän jäi tuolloin kotiin, kun en ollut mitenkään erityisen kipeä. Olisiko silloin ollut sitten jotain rajumpaa tautia liikkeellä, niin pelattiin varman päälle? No, hyvin selvittiin noin, vaikka vanhemmat olivatkin töissä. Ruokaa löytyi jääkaapista. Välillä he soittelivat. Ja usein naapurin eläkkeellä oleva rouva kävi jossain vaiheessa pitämässä seuraa.
80-luvulla asiat olivat noin. Asuin lapsuuteni silloin hyvin tuoreella omakotitaloalueella, joka sijaitsi pienen maalaistaajaman reunoilla. Siellä oli tuolloin hyvin paljon lapsia, ja ilmeisesti lapsiin luotettiin osin siksikin, että niitä riitti monessa talossa. Ja toisaalta yhteisö valvoi omiaan.
Tänä päivänä tuo ei onnistuisi kun hysteeriset vanhemmat tai huolestuneet kansalaiset tekisivät jatkuvalla syötöllä lastensuojeluilmoituksia joko vainoharhaisuuttaan tai silkkaa ilkeyttään. Me pärjäsimme, mutta jostain syystä nykyvanhemmat eivät luota lapsiinsa. Yhteiskunta on jopa monella mittarilla turvallisempi nykyään, mutta tiedonkulku on nopeampaa, ja siksi myös pelko leviää, jopa aiheeton sellainen. Ja tämä tuo harhakuvan uhkaavasta maailmasta. En tiedä, että näkyykö tämä myös siinä, että koronaviruksenkin kohdalla nuo apokalyptisimmat uutiset saavat eniten näkyvyyttä?
Nykymaailmasta kuvaava esimerkki oli se, kun luin uutisen, jossa muistaakseni 14-vuotias neuvokas nuori oli pelastanut tulipalosta pienemmän sisaruksensa. Vanhemmat olivat olleet tuolloin poissa. Erehdyin lukemaan kommentteja sosialistisesta meediosta, ja siellä hyvin moni oli sitä mieltä, että 14-vuotias ei saisi missään nimessä olla yksin kotona, ja tulipalo oli vain tuon syytä.
No, vanha sanonta: tulisipa sota ja normaalit ajat. Ehkä koronakin saa vähän ihmisiin takaisin tätä maalaisjärkeä. Tai sitten se vie sen lopullisesti...