Ja tuon lisäksi, sen vähän mitä ovat lafkojaan auki saaneet pidettyä, on se ollut helvetillistä säätämistä ja päänvaivaa.
Omalla toimialallani meidän firmassa on tällä hetkellä noin 35-40 pinnaa henkilökunnasta joko sairastamassa tai karanteenissa. Kuormittaa allekirjoittanutta ja muita esihenkilöitä hemmetisti. Päivä kerrallaan mennään, päivät venyy, stressi kasvaa, mutta ollaan selvitty. Luovia toimintamalle on kehitetty. Toimiala on myöskin sen kaltainen, että ollaan kärsitty isosti koronasta koska rajusti vähentynyt lentoliikenne. Olemme silti pystyssä ja siitä ollaan todella kiitollisia, duunit on säilynyt. Karanteenien lyhentäminen auttaisi saamaan heti noin 15-20 pinnaa nyt pois olevasta henkilökunnasta takaisin töihin. Tautitaakka tulee kasvamaan ja menemme vielä tiukemmalla varmasti seuraavat viikot. Siltikin, en ymmärrä miten tätä tilannetta tulisi hoitaa yhteiskuntaa sulkemalla. Meidät esimiehet on pakotettu ja pitää pakottaa käyttämään ne muut keinot ensin. Kasvomaskit, fiksu työvuorosuunnittelu jossa ei kohdata kollegaa jos ei pakottavaa tarvetta, pikatestit, etc.
Vaikeaa on, myönnän, mutta vielä vaikeampaa tulee, mikäli nyt olemassaolevasta porukasta osa vielä pakotetaan etätöihin/lomalle lapsen etäopetusta valvomaan, tai joitakin reserviläisiä revitään oikeista töistä jäljittämään (sic). Onko nämä yhteiskunnan sulut olleet koskaan ennen vaihtoehto? Siis ennen koronaa, muuta kuin uhkaavassa sotatilassa?
