Muutama pointti päättyneestä kaudesta ja sen lopputuloksen syistä.
Maalivahdit
Söderström 11-8-11
Muut yhteensä 4-7-17
Yksin Söderström pelasi play off paikan tasolla. Maalilla taustatuki Söderströmin takana petti pahasti, Aittokalliolla kaksi ja Tirrosella yksi hyvä peli, Tolvasella ei oikeastaan yhtään.
Keskikaista
Case Tiivola. Tiivola aloitti kauden elämänsä kunnossa. Eka maajoukkue kutsusta tuomisena murtuma ja toisesta korona, joiden takia sivussa 21 peliä, eikä pelivirekkään näiden jälkeen palannut kauden alun tasolla. Kiistatta iso isku Ässille, joka kuitenkin olisi pitänyt kestää. Ei vaan kestetty, koska Tiivolan takana keskikaista petti todella pahasti.
Niemi ja Hirvonen floppasi. Usko Niemen pelin kehittymiseen maksoi paljon kokonaisuudessaan Ässien pelin kehittymisessä. Mitään harppauksia Niemen peli ei koskaan ottanut. Hirvosen kautta ei välittäisi edes analysoida, -19, eniten 2min jäähyjä hyökkääjistä koko liigassa ja kauden lopun 28 ottelun maaliton putki jäävuoren huippuina.
Lopulta Appelgren oli selkeästi Ässien toiseksi paras sentteri.
Runko, vastuun kantajat ja yhtenäisyys
Loukkaantumiset ja korona on luonnollisesti osa selitystä, mutta ei tuosta joukkueesta noussut esiin sitä vaadittavaa runkoa ja vastuun kantajia. Vain 8 pelaajaa jotka pelasivat yli 40 ottelua. Menestyvissä joukkueissa tuo luku on usein luokkaa 18-20 pelaajaa. Itse en koskaan ole ymmärtänyt kauden aikaista rotaatiota ja sisäistä kilpailua pelipaikoista. Yleensä paras tulos joukkueena saavutetaan kun roolit ja vastuut ovat joukkueessa kristallin kirkkaina selvillä jo kauden alkaessa.
Pelitapa ja valmennus
Tämän ovat monet täällä ottaneet tikun nokkaan. Kovin häikäisevää pelitapaa ei vaan pystytä toteuttamaan, jos ja kun nuo jo yllä mainitut asiat eivät ole kunnossa. Pelitapa on siis tässä tapauksessa enemmän seuraus kuin syy. Joukkueen kokoonpanon elämisen ja yhtenäisyyden puutteen vuoksi peli ei kehittynyt, vaan ero jopa kasvoi. Parhaat yksittäisten pelien tulokset saavutettiin kuitenkin tarkalla passiivisellakin puolustuksella ja träpillä, siitä kehitysaskel eteen päin tuotti useimmiten kaksi askelta taakse päin. Valmennuksen piikkiin en paljonkaan tästä kaudesta kuitenkaan laita.
Fysiikka
Tähän ei oikein asiantuntemus riitä antamaan mitään arviota. Organisaation viime aikoina tekemistä muutoksista voi tietysti tehdä joitain päätelmiä. Yleisvaikutelmaksi tuli kuitenkin että reagoinin nopeudessa oltiin jäljessä, kostautui jäähyinä ja irtokiekkojen häviämisenä, ja ehkä osin myös viimeistelyssä.
Erikoistilanteet
Näistä on myös käyty paljon pärinää jatkoajassa. Alivoima ei ollut hyvää oikeastaan missään vaiheessa. Toki sanottava myös puolustukseksi ettei aivan niin huonoa kuin tilastot näyttävät. Suuri syy huonoihin av tilastoihin on jäähyjen suuri määrä. Muutaman av:n usein jaksaa taistella, mutta toistuvat av:t alkavat väistämättä tuottamaan takaiskuja suuremmalla prosentilla.
Ylivoima oli vaihtelevaa, oli jaksoja kun yv oli liigan kärkeä ja taas vastaavasti jaksoja kun se oli liigan heikoimpia. Kokonaisuutena yv oli liigassa keskitasoa.
Yksittäisiä otteluita hävittiin alivoimassa. Kokonaiskuvassa av:ssa oli parannettavaa, mutta merkittävimmät keinot sen parantamiseen löytyvät jäähy kontrollista, joukkueen yhtenäisyydestä ja maalivahtipelistä.
Erikoistilanteiksi voi laskea myö jatkoajat. Ne hävittiin 3-9. Keskimääräiseen suoritukseen verrattuna 3 pisteen menetys ei nyt kovin järisyttävältä tunnu, mutta kun keskellä helmi-maaliskuun tappioputkessa viidestä perättäisestä pelistä neljä hävittiin jatkoajalla olisi muutama jatkoaikavoitto voinut olla joukkueelle henkisesti erittäin tärkeä. Tämä pienenä yksityiskohtana.
Extrana pohdin vielä epäonnistuiko organisaatio ilman yleisöä pelaamisen käsittelyssä henkisesti? Tuntui että tuon taakse mentiin ja annettiin alitajunnalle lupa olla syttymättä 100%:sti peleihin.
(tämä myös lupaamani vastauksena
@MR8 :lle)