Korkealentoista?

[mauri]

Korkeakulttuuriksi kutsutaan usein esimerkiksi klassista musiikkia, "suurten nimien" maalaustaidetta ja ehkäpä teatteriakin. Ottaako tällainen jaottelu aivoon - vai onko asia teille "ykshailee"? Pitäisikö korkeakulttuuri-termi päivittää ja miettiä, mitä se tänä päivänä on - vai tarvitaanko koko sanaa? Mikä on SINUN HENKILÖKOHTAISTA KORKEAKULTTUURIA ja MIKSI?
Eli heittäydytäänpä filosofisiksi...

Itse pidän klassista musiikkia, teatteria ja joitakin maalareita tuotoksineen ihan ookoona, mutta eivät ne omia intressejäni ohita. Käsittämätöntä kulttuuria suorastaan kieltäydyn käsittämästä, ts. esimerkiksi Picassoa ei meikäläisen seinille ripustella ja liika ufoja teatteri- tai elokuvajuttuja en jaksa katsella. Kunnon kantrirokki, urheilukulttuuri moninaisine kasvoineen ja vaikkapa ruokakulttuuri on oikeasti sitä KORKEAA kulttuuria meikäläisen arjessa, koskapa arvostan ne KORKEALLE. Siksipä taidankin värkätä vielä yöpalaksi jotakin aistikasta pikkupurtavaa (esimerkiksi juustovoileipä), kuunnella Ranchia ja kattella jääkiekkoa neloselta...

Ottakkee kantaa!

 

[mauri]

Vähän piti vielä jatkaa...

...provosointia; nimittäin; ovatko korkeakulttuuri-ihmiset muita parempia/sivistyneempiä/syvällisempiä - vai luulevatko he vain olevansa? Ovatko korkeakulttuurin harrastajat tylsiä/huumorintajuttomia/ylimielisiä...?Onko korkeakulttuuri "akkamaista"? Eli päädymme taas kysymyksen alkuasetteluun: mitä korkeakultturi siis olikaan ja silleen..........

 

[Johnny99]

Olen samaa mieltä siitä, että osa tästä "korkeakulttuurista" on silkkaa sitä ihteään. Tästä parhaimpana esimerkkinä mielestäni tämä ns. nyky"taide". En ole mielestäni mikään sivistymätön punaniska, mutta silti mielestäni suurin osa ns. nykytaiteesta on sellaista, mitä kuka tahansa kolmannen luokan kuvaamataidonoppilas pystyisi kyhäämään. Ei ymmärrä. Ja sitten arvostusta tulee, jos joku puolisokea taidekriitikko sattuu näkemään siinä jotain "ainutlaatuista ilmaisua", ja tekijällä on sopiva tausta/nimi.

Klassista musiikkia ja oopperaa arvostan, ja kuuntelenkin silloin tällöin, silti mielestäni ei ole mitään perusteita arvostaa niitä rockmusiikkia korkeammalle. Eli, kaikilla, paitsi tällä töherryksellä, jota nykytaiteeksi kutsutaan, on paikkansa ja tarpeensa, mutta arvostusta pitäisi tulla myös näille "arkisemmille puuhasteluille". Millä tavalla oopperaelämys on "korkeampi" tai "parempi" kuin rock-konserttielämys? Ei millään lailla, mutta määrittelyjä ovat tekemässä tuo opperan pääasiallinen ikäkohderyhmä. Tulevaisuudessa tilanne tullee muuttumaan.

Niin, jäi vielä nykytaitilijoista sanomatta se, että heidänhän ei tarvitse välittää ns. suuren yleisön suosiosta pätkääkään. Riittää, kun kuulut oikeaan viininmaisteluklubiin, ja olet taidearvostelun Hannu Aravirran frendi, niin johan olet parhaalla paikalla Kiasmassa, tuossa Helsingin rumimmassa ja turhimmassa rakennuksessa.
Ja avautumiseni ei siis koske taidetta ylipäätänsä, Edelfeltit ja Haloset oli sentään taiteilijoita, mutta nämä nykyTAITEILIJAT...hellanlettas sentään.

 

[mauri]

Juu, mielenkiintoista silti...

...että Kiasma, nykytaide (kuten paskaa tehosekoittimassa) ja vaikkapa Kain Tapperin tekemä Lipposen näköisveistos saavat mediassa valtavasti positiivista huomiota. Itse ainakaan en ole nähnyt esimerkiksi Kiasman näyttelyjä kyseenalaistettavan kriitikkojen toimesta kovinkaan usein - siitäkään huolimatta, että moni tavallinen asfaltintallaaja (tuulipukukansa, joksi meitä nykyisin kutsutaan) on niiden annista aika pihalla. Pelkäävätkö kriitikot leimautuvansa ahdasmielisiksi, elleivät arvostele paskamyllyjä yms.? En toki kiellä ketään tehosekoittamasta jätöksiään - mutta pitääkö ne näytille tuoda? Eikö niitä voi myllätä ihan siellä kotosalla ja kokea taidehurmosta ihan keskenään? Vai ovatko nämä taiteilijat kenties niin älykkäitä, että kokeilevat, mikä kaikki menee läpi, ja naureskelevat sitten partaansa, kun kaikki "kuldurellit" ihailevat skeidamyllyä?

Onko kyse loppujen lopuksi siitä, että määrittelemällä tietyt kulttuurinlajit muita korkeammiksi ihmiset nostavat myös omaa imagoa ja julkisivua? Eikö rakkaudella (anteeksi hempeä ilmaisu) siihen harrastukseensa/kulttuuriin/taiteeseen (mitä se nyt sitten kenellekin on) ole mitään merkitystä, kun määritellään "korkeaa" ja "alhaista"?

Mikä muuten on korkeakulttuurin vastakohta?

 

[Fubar]

Taidenäyttelyt nyt eivät ole sen korkeampaa kulttuuria kuin mikä muukaan. Nykyään nimitäin populaarikulttuuria arvostetaan esimerkiksi tiedepiireissä hyvinkin korkealle, väitöskirjaa väännetään kulttuurintutkimuksessa voittopuolisesti populaarikulttuurista.

Korkeakulttuuri-nimitys on käsittääkseni syntynyt siitä, että kaikilla ei ole sitä ollut varaa harrastaa. Toisin on nykyään. Taidenäyttelyt, konsertit ja teatteri ovat varsin kohtuuhintaisia kulttuurimuotoja tavalliselle tallaajalle.

Mielenkiintoista mielestäni taas on että leffoista (mitä suurinta kansankulttuuria) pitää maksaa viikonloppuisin lähes teatterin ja konsertin verran ja paikka Hjallin alakatsomoon alkaa lähestyä oopperalipun hintaa.

 

[mauri]

Aina vaan mielenkiintoisempaa...

Viestin lähetti Fubar
Korkeakulttuuri-nimitys on käsittääkseni syntynyt siitä, että kaikilla ei ole sitä ollut varaa harrastaa. Toisin on nykyään. Taidenäyttelyt, konsertit ja teatteri ovat varsin kohtuuhintaisia kulttuurimuotoja tavalliselle tallaajalle.

Mielenkiintoista mielestäni taas on että leffoista (mitä suurinta kansankulttuuria) pitää maksaa viikonloppuisin lähes teatterin ja konsertin verran ja paikka Hjallin alakatsomoon alkaa lähestyä oopperalipun hintaa.

Määritteleekö HINTA korkeakulttuurin korkeakulttuuriksi? Olisiko ennen niin brutaalit asiat kuten jääkiekko menossa perinteisten korkeakulttuurien ohitse - vai onko ilmassa rahastuksen makua...Siis pohdin tätä ihan vakavissani; onko korkeakulttuuri laskettavissa/mitattavissa euroissa?

 

[Fubar]

"Perinteinen" korkeakulttuuri on leimansa saanut ninemomaan siitä, että tavallisella kansalla ei esim. oopperaa ole ollut juuri varaa harrastaa. On tietysti ymmärrettävää että ooppera on kallista; isot esitykset, paljon näyttelijöitä, avustajia, tähtikultti jne.

Huolestuttavaa onkin että esim. leffaliput hilataan viikonloppuisin pilviin, koska Finnkino ja Sandrew Metronome (jotka lähes kaikki teatterit Suomessa omistavat) ovat havainneet että viikonloppuisinhan siellä tykätään käydä. Hiukan kirveltää maksaa 10 euroa leffalipusta ja tietää, että siellä nyt yksi jäpikkä painelee multiplexin ohjaamosta kymmenen projektoria päälle. Päivänäytökset viikolla ovat hinnaltaan melkein puolet tuosta, ja siinäkin on vielä melkoinen kate. Elokuva on kansankulttuuria, oli tähdillä gaaloissa apinapuvut tai ei, ja elokuvien katsominen teattereissa pitäisi olla kaikille mahdollista.

 

[railwayman]

Itse olen populaarikulttuurin innokas harrastaja. Korkeakulttuuria, sellaisena kuin se usein käsitetään, kaihdan vapaaehtoisesti. Monipuolisen tarjonnan katson olevan kaikkien etu, jolloin jokainen voi valita oman kultturiannoksensa tarjolla olevista vaihtoehdoista. Kirjallisuutta luen jokseenkin laajalla skaalalla, vaikka painopiste on vahvasti kevyessä kirjallisuudessa. Vakavampi teos aina silloin tällöin on paikallaan antaen erilaisen lukunautinnon. Samoin elokuvissa tarjonnan kirjo tuo harrastukseen vain lisää mielenkiintoa. Koska toimintapätkät alkaa olla kuin yhdestä puusta, niin vakavampi elokuva välissä nähtynä saa taas actioninkin tuntumaan paremmalta.

Korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin erona voisi pitää vaikkapa niiden kannattavuutta. Populaarikulttuuri pystyy pitkälti kustantamaan itsensä, korkeakulttuuri on usein valtion tuen ja apurahojen varassa. Joskus vain tuntuu siltä, että korkeakulttuuria kustannetaan verovaroilla sellaisille ihmisille, joilla luulisi olevan varaa kustantaa omat taidenautintonsa.

 

[Muksu]

Jaa-a. Minun ajatuksissan korkeakulttuuri määrittyy historian kautta, joskaan en asialle ole ajatusta uhrannut ennen kuin luin tuosta päältä. Kenties mieli muuttuu nyt.

Entä kyldyyri-ihmiset? Minusta itsekunkin puolesta riippumatta kannattaisi hahmottaa tätä koko problematiikan (ei tässä vaan yleisesti) symmetrian kautta. Siinä missä mahdollisesti vähän itseään täynnä oleva korkeakyldyyrin maailmassa jouhevasti sukkuloiva älykkö pitää itseään tuulipukukansaa parempana, myös Seppo Rätyä ihannoiva tuulipukumies pitää itseään oopperanystävää parempana. Lähtökohdat ja paremmuuden määritelmä ratkaisevat. Kusipäisyydessä erottavana tekijänä ei mielestäni siis kovinkaan usein ole korkea- vs. populaarikulttuuri tai vaikka jääkiekko vs. jalkapallo vaan kusipäiden yhteinen nimittäjä löytyy yksinkertaisesti kusipäisyydestä.

Käyn teatterissa harvakseltaan - puolen tusinaa kertaa vuodessa. Oopperassa en ole käynyt Savonlinnaa lukuunottamatta, mutta siellä tilaisuus on kuitenkin vähän erilainen, vaikka pätkä voi ollakin samaa. Konserteissa käyn kerran tai pari vuodessa ja museoissa tulee käytyä sattumanvaraisesti. Käyn kyllä vielä vähemmän elokuvissa kuin teatterissa, sillä katson elokuvat mieluummin kotona, ja pop-musiikkia en ole tarkoituksella mennyt kuuntelemaan livenä vuosiin. Jazz ei varmaan sekään ole korkeakulttuuria, ja sitä tulee kuultua satunnaisesti lähinnä tilaisuuksien mukaan.

Nähtävästi olen ainoa tähän mennessä, joka pitää nykytaiteesta. Ei sillä, että snobbailisin sitä ymmärtäväni sen kummemmin, tai että pitäisi kaikesta siitä - miksi aina oletetaankin, että se on joko-tai, mutta minulle ainakin Kiasman joillain näyttelyillä on toisinaan ollut annettavaa. Mistään snobbailusta tuskin on kyse, siksi hataralla pohjalla esimerkiksi tietoni taiteilijoista ovat. Henkilökohaisesti olen itsestäni huomannut, että aika on ratkaisevaa Kiasmassa. Siellä ei voi olla kiire seuraavan teoksen luo, saati sitten ulos kahvilan kautta, jos aikoo saada muutakin kuin vähän paremmat oikeudet haukkua paikkaa.

 

[finnishninja]

Jännä juttu tämä korkeakulttuuri, sillä mikäs muu siitä tekee korkeakulttuuria kuin se että joku piireissä kunniotettu Baskeri-Leif nimittää sen siksi.

Ihmisethän seuraavat mielellään turvallisia linjoja. Näin myös taiteessa - varsinkin silloin kun se vaikeasti tulkittavaa. Niinpian kun joku taiteilija onnistuu saamaan itselleen nimen hänen teoksensa muuttuvat korkeakulttuuriksi, eikä sillä ole väliä vaikka teos olisi niin surkea että hän itsekin nauraisi sille nurkan takana ja annas olla jos et ymmärrä, silloin olet moukka.

Näin kerran erään nuoren englantilaisen lupauksen työssään. Hän rullasi ison valkoisen pahvin lattialle, levitteli siihen paksusti savea käsillään ja antoi kuivaa hetken. Sen jälkeen hän leikkeli paperista erilaisia kuvioita, paineli ne saven päälle ja ruiskutteli spray-pulloilla eri värejä niiden ympärille. Viimeiseksi hän otti paperinpalat pois. Eräs paikallaolija ei malttanut olla kysymättä tältä nuorelta korkeakulttuurin edustajalta: ”Pysyykö tämä teos nyt sitten kasassa jos sen nostaa seinälle”? Nuori taiteilija oli tyrmistynyt kysymyksestä, mutta ei osannut vastata siihen.

Taiteeseen sijoittajat vetävät hommaa omaan suuntaansa. Teoksen hinta nousee kun sitä huutokaupataan suuntaan sun toiseen ja samalla nousee myös muiden saman taitelijan teoksien hinnat – vaikkei niitä olisi edes kukaan vielä nähnytkään! Onko teos silloin rahan arvoinen? Siis onko se tosiaan niin hieno ja hyvin tehty että se motivoi summan shekissä?
Noh, eiköhän se ole hieman sama juttu kuin museoautoissakin. Maksaa paljon eikä lähde edes käyntiin…
Itse pidän Anders Zornin teoksista. Hän oli mestari maalaamaan kurvikkaita naisia (hän myös täräytti aina malliaan homman päätteeksi..). Yleensäkin vanhoista teoksista näkee helposti kuka osaa maalata (ja kuka ei).

Klassinen musiikki on mielestäni ”korkeakulttuuria”. Jo se että sen soittamiseen tarvitaan suuret taidot ja hommaan pitää antaa koko sielu ennen kuin se tapahtuu. Klassinenhan ei ole sinänsä niin valtava musiikinhaara harrastajien piireissä, mutta varsinkin elokuvamusiikkina se menee kansaan ihan huomaamatta. Ajatellaanpa esim. Sibeliuksen Finlandiaa Tuntemattomassa Sotilaassa ja myöhemmin Renny Harlinin Die Hardissa. Näissä yhteyksissä varmasti jokainen pitää klassisesta musiikista vaikkei sitä muuten kuuntelisikkaan.

 

[finnishninja]

Unohdin mainita valokuvataiteen. Minusta äärimmäisen vaikeata tehdä siitä minkä näkee omilla silmillään taidetta ottamalla valokuva.
Pari vuotta sitten olin Stutgartissa valokuvanäyttelyssä. Panin merkille että miehen orgaani oli todella suosittu aihe. Varsinkin mustan miehen kookas ase lepoasennossa mustavalkoisena. Kuvallehan pitää antaa luonnollisesti nimi: Cock.
Tunsin että minua oli huijattu:D

 

[nedomansky]

Korkeakulttuuri

Termi kattaa alueet, jotka eliitti ja älymystö kulloinkin päättää
korkekulttuuriksi. Se on siis voittopuolisesti se osa kulttuuria,
jota rahvas ei ymmärrä.

Minusta kaikki mitä löytyy Kiasmasta voisi kuulua määritelmän alle ja kaikki muu "kulttuuri" Helsingissä kuuluu sitten sinne kansan & populäärikulttuurin puolelle.

Ehkä voisi ottaa myös jonkun SI-mittajärjestelmän mukaisen
mittarin asialle.

Esim. jos kulttuurinautintoa tuetaan suoraan yli 300Eur/
nauttija/kerta yhteiskunnan varoista, voisi se mennä korkeakulttuurikategoriaan.

Sillonhan esim. Ooppera, baletti ja monet suomalaiset
taideleffat sopivat joukkoon, vai...

 

[Annuli]

Itse olen työssä paikassa, jossa on hienoa ja trendikästä olla korkeakulttuurin kannattaja. Tai sanotaan, että kyseiset henkilöt uskovat korkeakulttuurin ja korkean koulutustason kuuluvan yhteen. Jotenkin tunnen itseni ulkopuoliseksi, kun työporukan yhteistä iltaa lähdetään viettämään klassiseen konserttiin tai kun jokainen työntekijä saa vapaalippuja taidenäyttelyyn.

Pidän kyllä klassisesta musiikista ja rakastan hienoja tauluja, mutta en halua mitenkään tuodan sitä julki. Teatterissa on hieno käydä, jos saa ilmaiset liput, mutta en rahojani laittaisi siihen. Itselleni leffat antavat kuitenkin paljon enemmän.

Mielestäni suuri osa korkeakulttuurista on hienostelua, jolla pyritään tekemään ero "parempien ja huonompien" ihmisten välille. Sittenhän voi tuhahdella, kun ei se edes ymmärtänyt sitä... Itse kuuntelen töissä Totalrockia netistä, käytän farkkuja ja hehkutan edellisen illan lätkämatsista. Siihen ei ole koulutus vielä purrut ja toivottavasti ei purekaan. Muut saavat pitää minä haluavat ja pitävätkin.

 

[mauri]

Ohhoh.

Viestin lähetti finnishninja
Unohdin mainita valokuvataiteen. Minusta äärimmäisen vaikeata tehdä siitä minkä näkee omilla silmillään taidetta ottamalla valokuva.

Valokuvaajana täytyy hieman kommentoida;nimittäin kuvaamalla eli rajaamalla näkemäsi kohteen haluamallasi tavalla voit saada aikaiseksi aivan yhtä mielenkiintoisia näkemyksiä kuin tauluja maalaamalla. Itseäni kiinnostaa nimenomaa kuvan "rytmi" eli sävyjen, värien ja painopisteen muodostama kokonaisuus - joka joko miellyttää tai ei. Kyse ei kuitenkaan ole sen kummallisemmasta kuin siitä, "sopiiko kuva silmääsi ja ajatuksiisi". Teknisesti huolimattomasti kuvatut ja vedostetut työt harmittavat meikäläistä todella. Itse olen nimenomaa mustavalkokuvien harras fani, sillä mielestäni kaikki olennainen löytyy mustan ja valkoisen väliltä. En silti ajattele valokuvien olevan sen sitä korkeampaa kulttuuria - puuha sattuu vain olemaan minun intresseissä. Olen myös ajatellut, että on olemassa kahdenlaista taidetta; sitä, jota tuotan ikään kuin terapioidakseni itseäni ja sitten sitä, minkä vien näytille muillekin. Ne eivät suinkaan ole aina yksi ja sama asia. Lähtökohtana pidän sitä, että kuvani arvostaisivat katsojaansa, vaikka tämä nyt jeesustelulta kuulostaakin. Kiteytettynä ajattelen valokuvan olevan palan todellisuutta tai itse luomaani fiktiota - kuten esimerkiksi kirjat, teatterikappaleet, elokuvat jne jne.....

 

[werther]

Lätkämatsi, rock-konsertti, ooppera, elokuva, teatterinäytös ja taidenäyttely ovat minulle sinällään samanarvoisia. Välillä ne ovat huonoja ja välillä hyviä. Jos jotain erityistä pitää näistä mainita, niin ooppera on kyllä väkivaltaviihteenä pahimmasta päästä. On se vaan kummaa, että kulttuuriministeri ei ole vielä puuttunut asiaan.

 

[finnishninja]

Re: Ohhoh.

Viestin lähetti mauri


Valokuvaajana täytyy hieman kommentoida;nimittäin kuvaamalla eli rajaamalla näkemäsi kohteen haluamallasi tavalla voit saada luomaani fiktiota - kuten esimerkiksi kirjat, teatterikappaleet, elokuvat jne jne.....

Pyydän anteeksi hieman puutteellisen ja epäreilun analyysini johdosta Mauri!

Toteat tosin itsekin mitä valokuvaus edellyttää jos haluaa että kuvat kestävät myös katsojan kriittisen silmän.

Näyttelyssä oli myös paljon hienoja kuvia joiden katselu oli tosi kivaa, mutta, olen edelleen sitä mieltä ettei se riitä että filmi on mustavalkoinen - täytyy hallita myös mainitsemiasia asioita.

Mustasta mulkusta en tosin saa kirveelläkään taidetta vaikka sitä valotettaisiin ja leikeltäisiin kuinka:mad:

 

[mauri]

Re: Re: Ohhoh.

Viestin lähetti finnishninja
Mustasta mulkusta en tosin saa kirveelläkään taidetta vaikka sitä valotettaisiin ja leikeltäisiin kuinka:mad:

Noin minäkin asian ilmaisisin, jos joku kysyisi.

 

[varjo]

Samaan syssyyn voisi pistää vielä erinäiset ruoka&juomafetismit.
En oikein ymmärrä ihmisi jotka litkivät viinejä aivan onneissaan ja miettivät onko toinen hieman tammisempaa kuin toinen. Johtuen siitä etten ole juuri alkoholia juonut en huomaa mitään eroa 30 mk punkun ja 234 mk punaviinin (kumpaakin laatua on tullut maistettua) välillä. Tekniset virheet, sakka ym. ,voisivat paljastaa viinit toisistaan mutta kun huippuviineissäkin on joskus korkkivikoja johtuen luonnonkorkkien itsepäisestä käytöstä (Juha Berglund taisi jo samaisesta asiasta kritisoida tuottajia).
Minä taas tunnistan Pepsin ja Coca-Colan toisistaan väristä ja hajusta jos saan "huljutella" niitä samanlaisissa laseissa. Silti tällaista "taitoa" pidetään naurettavana tms. ja sanotaan että ei niissä ole oikeasti mitään eroa jne.
Onhan tietenkin hieman eri asia tunnistaa 1 viini sadan jóukosta kuin tuntea 50-50 mahiksella kolajuoma mutta.....

 

[mauri]

No tota noin...

Viestin lähetti varjo
Samaan syssyyn voisi pistää vielä erinäiset ruoka&juomafetismit.
En oikein ymmärrä ihmisi jotka litkivät viinejä aivan onneissaan ja miettivät onko toinen hieman tammisempaa kuin toinen. Johtuen siitä etten ole juuri alkoholia juonut en huomaa mitään eroa 30 mk punkun ja 234 mk punaviinin (kumpaakin laatua on tullut maistettua) välillä. Tekniset virheet, sakka ym. ,voisivat paljastaa viinit toisistaan mutta kun huippuviineissäkin on joskus korkkivikoja johtuen luonnonkorkkien itsepäisestä käytöstä (Juha Berglund taisi jo samaisesta asiasta kritisoida tuottajia).
Minä taas tunnistan Pepsin ja Coca-Colan toisistaan väristä ja hajusta jos saan "huljutella" niitä samanlaisissa laseissa. Silti tällaista "taitoa" pidetään naurettavana tms. ja sanotaan että ei niissä ole oikeasti mitään eroa jne.
Onhan tietenkin hieman eri asia tunnistaa 1 viini sadan jóukosta kuin tuntea 50-50 mahiksella kolajuoma mutta.....

Liika prassailu on aina liika prassailua, mutta kyllä viineistäkin varmaan harrastukseksi on. Itse olen viinin ystävä - mutta en asiantuntija eli en puhu omaan pussiin. Asiaahan voi katsoa siltäkin vinkiltä, että tietäessäsi viinien ominaisuuksista osaat valita oikeanlaista viiniä kulloisenkin ruuan kanssa - ja maut täydentävät toisiaan. Meikäläinen ei ole vielä "tällä tasolla", mutta joitakin viinejä olen jo oppinut tuntemaan. Viiniasiantuntemuksella valitettavasti "keekoillaan" niin paljon, että se vie maineen niiltäkin, jotka nautiskelevat sitä ihan tavallisesti, elämän pienenä ilona. Viineilyllä voi myös toki yrittää pönkittää egoa kuvittelemalla, että viinin pyörittely lasissa tekisi viineilijästä kyldyyri-ihmisen...Vai mitä tuumaatte??

 

[Gren]

Viineissä on selviä, kuten kolajuomissakin. On se kumma kuinka Pepsin jumalainen maku ja tuoksu ei kaikille ilmene? Vaimoni, suloinen ja intohimoinen IFK-fani, ei erota kolaa toisesta, ei edes dieetti-versiota Real Thingistä. Ihme akka!

Valkoviinejä en voi sietää, mutta punaviinien kanssa on tullut lotrattua ja kumma fakta vain on se että mitä hintavampi pullo on, sitä eloisampaa ja rehevämpää makua se antaa makunystyröiden kokeiltavaksi. Työn puolesta on saanut välillä maistaa lasillisen jos toisenkin korkeamman hintaluokan viinosia ja kyllä se ero on aivan käsittämätön. Ihan alkaa ymmärtää mitä kaiken maailman kirjailijat intohimoisesti purkavat paperille tajuntaa räjäyttävinä kokemuksina näiden nektariinien juovuttamina. Keskihintainen punkku on ihan jees, mutta ilkeämmän hintainen on aina ollut sietämättömän herkullista.

Toinen on tietty sitten tuo jaloista aineista kallisarvoisin (siis meikäläisen juomatottumuksille), Whisky. Ei mikään bourpon tai edes whiskey vaan Skotlannin nummien ja purojen puhtaudessa virtaavien vesien elähdyttävä korkea veisuu. Voi Maria Callas minkä nautinnon iäkäs ja rauhassa tynnyrissä rehottanut Elämän vesi voikaan saada aikaan...!

Ja jälleen, mitä wanhempaa ja usein myös kipakamman hintaista aine on, sitä kovemmalla kertoimella kama kolisee. Vaikea uskoa kuinka samettista muinainen mallas onkaan, mutta uskottava sitä on omia aisteja, niin vajavaisia kuin ne joskus ovatkin.

Taiteesta: korkeagyldyyri tuottaa joskus niin vaikeasti sulateltavaa ja kornia paskaa että pahaa tekee. Modernin taiteen kanssa se isoin ongelma tässä päässä kokijaa on se että välillä se ymmärtämisen ja arvostaminen välinen jana ei kohtaa millään. Mikäli taiteen ymäärtäminen vaatii selittämistä ja vuosien opiskelua hiljaissa saleissa niin jotain on pielessä. Toisaalta kaikkea ei aina pidä keksiä saman tien. löytämisen ja sen eluusiivisen "Ahaa!"-elämyksen saaminen on joskus pienen orgasmin veroinen tapahtuma. (OK, ehkä kuitenkin aika pieni orgasmi...)

Vuosien kokeilemisen ja tarkkailemisen ja arvottamisen jälkeen olen itse löytänyt ne aiheet ja muodot joista minun sekä älyllinen että henkinen sekä visuaalinen taidenautintoni muodostuu. Kokeileminen on kivaa, mutta rahan hassaaminen siihen että näen oikean kokoisen kahtia halkaistuin hain formaldehydissä... ei. Uutisväläys riittää.

 

[werther]

Viestin lähetti Gren
Taiteesta: korkeagyldyyri tuottaa joskus niin vaikeasti sulateltavaa ja kornia paskaa että pahaa tekee. Modernin taiteen kanssa se isoin ongelma tässä päässä kokijaa on se että välillä se ymmärtämisen ja arvostaminen välinen jana ei kohtaa millään. Mikäli taiteen ymäärtäminen vaatii selittämistä ja vuosien opiskelua hiljaissa saleissa niin jotain on pielessä. Toisaalta kaikkea ei aina pidä keksiä saman tien. löytämisen ja sen eluusiivisen "Ahaa!"-elämyksen saaminen on joskus pienen orgasmin veroinen tapahtuma. (OK, ehkä kuitenkin aika pieni orgasmi...)

Ei korkeakulttuuri ole ainoa, joka tuottaa uskomatonta paskaa, vai väitätkö saavasi kicksejä David Hasselhoffin kuuntelemisesta :p
On moniaita matalammankin kulttuurin alueita, joita en jaksa ymmärtää sitten millään. Tällaisia ovat esim. anime, hip-hop, laskettelu ja tractor-pulling. Eivät vain mene jakeluun, eivät millään. Ehkä se vuosien tutustuminen aiheeseen auttaisi.

 

[finnishninja]

Viini on kanuuna homma!

Minä olen viinin ystävä. Valitsen aina viiniä ruokajuomaksi kun on mahdollisuus. En tosin ole kranttu, sillä lähes kaikki viinit käyvät. Punaviini on ykkönen, myös valkoinen on kivaa, varsinkin kalan kanssa.

Halvoista viineistä tulee mieleen kun otin ensimmäisiä kännejä tuhatyhdeksänsataaeilen. Suursuosikki oli Rioja Tinto. Ei makunsa puolesta, vaan hinnan - 3.80 mk. Jos sait pullon ykäämättä napaan niin tottaviä olit ylikovaa sivumyätääses:D

 

[Gren]

Viestin lähetti werther
Ei korkeakulttuuri ole ainoa, joka tuottaa uskomatonta paskaa, vai väitätkö saavasi kicksejä David Hasselhoffin kuuntelemisesta :p
On moniaita matalammankin kulttuurin alueita, joita en jaksa ymmärtää sitten millään. Tällaisia ovat esim. anime, hip-hop, laskettelu ja tractor-pulling. Eivät vain mene jakeluun, eivät millään. Ehkä se vuosien tutustuminen aiheeseen auttaisi.

No niin, tuo Hasselhof-viittaus onnistuu olemaan aika osuva. Kun jokin asia on tarpeeksi hirveää roskaa, se on aivan käsittämätömän nautinnollista "taidetta". Daven musisointi esimerkiksi, mies hakkaa kaikenmaailmanjanosvalmuset mennen tullen.

Ei "korkeampi" kulttuuri ole suinkaan ainoa asia maailmassa joka tuottaa kummallista ja käsittämätöntä taidetta, mutta varmaan arvasit että en edes tällaista yrittänyt sanoakaan.

 

[scholl]

Kävin tänään vaihteeksi teatterissa. Ei nykyisellään tule todellakaan kovin usein käytyä. Syynä se, miksi marraskuun lopussa nyt sitten lipun välittömästi ostin, oli se, kun kuolin, että Halonen ammutaan lavalla. Olihan se nähtävä. Jälkeenpäin kuulin, että eri näytöksissä kuolevat henkilöt vaihtuvat, joten aloin pelätä pahinta eli entä jos menenkin iltana, jolloin Halonen ei joudukaan liipasimelle. Pelko osoittautui turhaksi.

Kyseessä oli siis Tuntematon Sotilas -näytelmä ja täytyy sanoa, että se teki minuun vaikutuksen. Pidän siitä, ettei yritä olla liian taiteellisia. Tuossa siis yhdistettiin vanhaa ja uutta ja se toimi mielestäni oikein hyvin. Muutenkin näytelmä oli viihdyttävä ja hauska sekä mielestäni hyvin näytelty. Ainoa, mikä oikeastaan vitutti oli se, että yhdessä vaiheessa yrittivät saada yleisöä yhteislauluun.

Kolme ja puoli tuntia voi tuntua pitkältä ajalta ja aluksi se tuntuukin, sillä Kansallisteatterin penkit ovat erittäin epämukavat. Niissä on jaloille varsinkin vaikea saada mukava asento. Tuntuu, ettei veri kierrä lainkaan. Sittemmin siihen tottuu ja aika menee hyvin. Onneksihan väliajan jälkeen toinen puolisko menee aina joutusammin muutenkin.

Ilahduttavaa oli nähdä, että hyvin eri-ikäiset ihmiset olivat lähteneet näytelmää katsomaan. Siellä oli myös pukeutumisen suhteen aika laaja skaala. Se viittaisi siihen, että tuosta näytelmästä voi tulla todella suosittu useiksi vuosiksi.

Mietin siinä taas jälleen kerran näyttelijän työtäkin. Jotenkin voin vielä ymmärtää sen, että samaa juttua pitää tehdä ilta toisensa jälkeen, mutten oikein ymmärrä sitä loppuaplodeerausjuttua näyttelijän kannalta. Minua ainakin vituttaisi todella kovasti se, jos minun pitäisi mennä miljoona kertaa kumartamaan. Yleisöllehän se on ihan sama. Hehän vain istuvat paikoillaan ja taputtavat mahdollisesti. Paitsi ne Keravan juniin kiirehtivät urpot, jotka lähtevät aina tunkemaan kesken pois.

Loppujuttu tosiaan vaihtelee hahmojen osalta kai näytännöittäin. En halua nyt kertoa miten niitä siellä joutuu seinään, mutta tapoja oli parikin. Sen tosin haluan kertoa, että Niinistö ei tänään teilattu, vaan kaikki olivat joko vasemmistonilkkejä kuten Halonen, Arto Paasilinna, Lipponen, Nukkumatti tai sitten muuten mulkunoloisia kuten Adolf Ehrnrooth, Linkola, Karpo, Ransu-koira ja Lenita Airisto. Kaikkia nimiä ei jaksa edes mainita, mutta koko Katri-Helena, Tarja Cronberg, Raija Pelli jne. kööri oli kyllä semivittumaista jengiä, joten hyvillä mielin lähdin himaan. Tuntui, että kerrankin porvarit saivat oikein korkojen kera takaisin kaiken vittuilun, mitä vasurit Halosen ja kumppaneiden valinnalla ovat vuosikymmenten ajan aiheuttaneet. Erittäin vapauttava ja hieno kokemus.

 

[Viljuri]

Itse en kyllä sijoittaisi suomalaisten laitosteattereiden esityksiä mihinkään korkeakulttuurin sfääreihin, pikemminkin päinvastoin. Hyvinkin banaalista verovarojen hukkaamisesta lienee kuitenkin perimmältään kysymys, esitysten ollessa puhtaita trivialiteetteja, viihteellisyydessään vähemmän viihteellisiä ja älyllisyydessään lähes aina avuttomia.

Voihan se toki jonkun mielikuvitusta stimuloida, kun fantasiaeskapismissa fasadeja lasketaan alas ja nostetaan ylös, mutta varmasti myös mielenkiintoisempia ja taas toisaalta turhanaikaisempiakin tapoja aikansa tuhlaamiseen loppujen lopuksi täysin hyödyttömään löytyy.

Onnittelut nyt kuitenkin HS:n kulttuuritoimitukselle.