Voittohan sieltä värikkäiden vaiheiden jälkeen tuli. Itselleni tämä oli ensimmäinen näkemäni KooKoon ottelu ja täytyy kyllä sanoa, että ero viimevuotiseen joukkueeseen on melkoinen.
Avauserässä KooKoon peli oli täysin tukossa. Puolustus oli hyvää, eivätkä vantaalaiset saaneet kovinkaan montaa todellista maalipaikkaa. KooKoo vastaavasti ei tainnut saada yhtäkään. Kiekko heitettiin jatkuvasti punaisen jälkeen päätyyn, mikä ei tuntunut sopivan joukkueen hyökkääjille ollenkaan.
Ykköskentällä on pahasti miinuksia alkukierroksien jälkeen, mikä tämän pelin jälkeen ei tunnu kovinkaan yllättävältä. Karhula on kaukana parhaastaan ja mies häviää jatkuvasti kaksinkappailuja. Loppua kohden oli muutamia väläyksiä paremmasta. Kattelus ja Soijärvi jatkavat viime kauden tasolla vaikka Soijärvi olikin tänään melko näkymätön.
Toisessa ja kolmannessa erässä KooKoo alkoi pelata enemmän kiekollista peliä. Viime kauteen verrattuna joukkue on tasaisempi, taklaavampi ja taistelevampi. Ainakin tämän pelin perusteella kelpaa minulle.
Yksittäisistä pelaajista vaikutuksen tekivät Jaakko Suomalainen, sekä ässävahvistukset Janne Mäkelä ja Joose Lipponen. Oikeastaan kaikki uudet pelaajat vaikuttivat vahvistuksilta ja tuovat materiaaliin selvästi lisää leveyttä. Mäkelää tuli heti verrattua Lindforsiin ja Pölläseen. Mielestäni näistä kumpikaan ei ollut alkukaudesta lähelläkään Mäkelän tasoa. Molemmat paransivat paljon loppukaudesta, mutta todennäköisesti Mäkelä tekee samoin. Mäkelän kenttää voisi peluuttaa enemmänkin.
Uusi mies Vänttinen oli melko näkymätön, mutta taisteli kiitettävästi. Näkymättömyys päättyi sitten kolmannen erän huikeaan yksilösuoritukseen ja voittomaaliin. Viime kaudella tuli hehkutettua Kinnusen maalia Vantaata vastaan, mutta tämä nousee vähintään samalle tasolle.
Vantaata on tullut kehuttua viime vuosina liikkuvasta ja taitavasta pelityylistä. Tämä kausi näyttää tuoneen selvän muutoksen heidänkin peliinsä. Joukkue on kookas ja panostaa entistä enemmän fyysisyyteen. Taitoa ja nopeuttakin löytyy mestiksen tasolle paljon, mutta viime kaudesta muutos on huomattava. Fyysisyys meni yli kolmannessa erässä, jossa jäähyn saanut Petja Pietiläinen meni telomaan vaarallisen näköisesti laidan lähellä jäästä noussutta Kattelusta.
Kolmannen erän ikävät tapahtumat laskevat valmentaja Kaupin ennestään varsin korkeita pisteitä. Viime kaudella mies totesi aivan oikein, etteivät pahat ylilyönnit yksinkertaisesti kuulu jääkiekkoon. Petja Pietiläisen pään täydellinen pimeneminen menee toki henkilökohtaiseen piikkiin, mutta lopullisesti näistä vastaa valmentaja. Etenkin kun joukkueen sikailu jatkui vielä poikittaisilla mailoilla, joista etenkin Hakkaraisen KooKoo-pakin niskaan tarjoama isku näytti vaaralliselta.