Kompuutterijääkiekkopelit

[Everton]

Eli mitä pelattiin ennen EA:n NHL:ää?

Itse ainakin olen vieläkin sitä mieltä että vanha kunnon Amigan Wayne Gretzky Hockey II on kaikkien aikojen lätkäpeli!
Pelattiin sitä itsetehdyllä liigalla kavereitten kanssa, ja muistanpa pelanneeni yksikseni SM-liigaa vielä joskus 96-97. Kultasia muistoja on paljon, liigaa pelattiin varmaankin n.30 kautta jonkun kolmen vuoden aikana, täysin manuaalisesti, mitään liigaahan WGH2.ssa ei ollut. Eli kompuutteripelit katottiin, omat pelit pelattiin ja kaikki on vieläkin tallella olevissa vihkoissa ylhäällä. (mulla on aina ollut kummallinen perversio tilastointiin)
Jokaisella oli oma NHL-joukkue johon sitten sai tehdä omia pelaajia tietyn määrän ja vaihdella muitten pelaajien kanssa. Mestari sai palkinnoksi parantaa kauden jälkeen kaikkia pelaajiaan, ja lisäksi parhaan pelaajan äänestyksen voittajia. Ja oli meille oikein kiertopalkintokin (korukaupasta ostettu pokaali kaiverruksin), tosin se ei kauaa kiertänyt kun meikä sai voittoputken päälle :D
Kyllä se oli sitten hieno peli. Joystickejä hajosi ja tappeluita käytiin. Ja mukana oli tietysti kunnon kabinettikeskusteluja, että kuka lentää liigasta pihalle ja kuka otetaan tilalle.

Muita lätkäpelejä mitä muistan pelanneeni oli ainakin Blades of steel (ihan paska) ja Superstar Ice Hockey (...no joo...). Super Nintendolla sitten kaveri järjesti kilpailevan liigan joskus 94 kun eka NHL ilmestyi, mutta eipä se vedonnut samalla tavalla kuin WGHII, those were the days!

 

[Sistis]

Legendoista suurin: C64 ja Slapshot. Muistissa vieläkin, kun voitin isäni siinä 19-1.

Toinen legenda PC.n Faceoff.

 

[Andrej]

PC:llä WGH2 ja Faceoff. Faceoff oli hetken aikaa ihan hauska, mutta siihen kyllästyi erittäin nopeasti. Sen sijaan WGH:ta jaksoi kyllä hakata erittäin kauan.

WGH muuten oli siitä omituinen jääkiekkopeli, että sitä oli paras pelata hiirellä.

 

[Jii]

Slapshot... siinäpä vasta klassikko.

 

[jake styles]

C64 ja Powerplay Hockey. Tässä pystyi jopa puolustajalla heittäytymään kiekon eteen. Se oli jotain.

Muistiin on jäänyt myös Nintendon 8-bittisen Ice Hockey ja sen uskomattomat joukkotappelut :)

Allekirjoitan myös WGH:n kehut. Siinä oli realismia, yli- ja alivoimapelikin toimi ainakin sen ajan mittapuun mukaan mielettömän hyvin.

 

[Viikate]

Lapsuuteni oli ankea, pelasin ennen EA:n pelejä vain Faceoffia.

Faceoff oli kyllä sinänsä hauska peli, ikimuistoinen on se kerta, kun verestin noin vuoden mittaisen NHL98:n peluun jälkeen muistoja kokeilemalla Faceoffia... Kulttuurishokki oli verraten suuri.

Faceoffissa kaameinta oli, että pelaajat eivät tajunneet paitsiosta yhtään mitään. Rauhallisen miehen pinnakin paloi, kun Faceoffin ylivoima"kuviossa" pelasi viivamiehelle vetopaikan, ja tämä koukkasikin ilmeisen tahallaan keskialueen puolelle ja heti takaisin aiheuttaen paitsiovihellyksen... Ja hyökkäyksessä oli pakko kuljettaa itse kiekko siniviivan yli, kun muut hyökkääjät alkoivat kuitenkin kuljettaa sitä poikittain viivan edessä toisten mennessä paitsioon...

 

[Everton]

Viestin lähetti Andrej
WGH muuten oli siitä omituinen jääkiekkopeli, että sitä oli paras pelata hiirellä.

Muistelenpa ylivoimaisuuteni k.o. pelissä johtuneen juuri siitä. Ainakin Amigalla sai oikeaa näpykkää painamalla muut syöttämään itselleen, joikkaripelaajilla ei sitä mahkua ollut... Ainoa ärsytyksen tekijä WGH:ssa oli ns. lurumaalit: tietskapelaaja luistelee yksin läpi, koukkaa lähes kulmaan ja sitten ujuttaa kiekon maaliin ilmeisestikin jostain tolpan ja veskarin välistä. Sitä en itse oppinut tekemään, paitsi joskus harvoin säkällä. Ei hajuakaan mitä pelin tekijät ovat ajatelleet sitä kehittäessä???

 

[Sid]

Viestin lähetti Everton


Ainoa ärsytyksen tekijä WGH:ssa oli ns. lurumaalit: tietskapelaaja luistelee yksin läpi, koukkaa lähes kulmaan ja sitten ujuttaa kiekon maaliin ilmeisestikin jostain tolpan ja veskarin välistä. Sitä en itse oppinut tekemään, paitsi joskus harvoin säkällä. Ei hajuakaan mitä pelin tekijät ovat ajatelleet sitä kehittäessä???

Tämä minuakin jäi kaivelemaan, maalintekotapa jota nimitimme "kulmaränkkäykseksi". Oli se katkeraa hävitä jatkoajalla tietsikalle, joka pelillisesti oli koko ajan alakynnessä. Kaikenkaikkiaan tätä klassikkoa tuli Pata13:n Amigalla väännettyä toista tuhatta tuntia.

 

[Moto]

Kyllä se Wäinö kakkonen oli ihan ässäpeli. Tuli aika lailla sitä Amigalla tahkottua ja olen helvetin katkera, ettei sitä saa toimimaan Pentiumeissa.

Tässä jo hiiriohjausta kehuttiin, mutta itse en sitä juuri käyttänyt. Muistan kerran, kun pelasin sitä kaverin, joka ei ollut aiemmin peliä pelannut, kanssa ja minulla oli jostain syystä vain yksi joystickki käytössä. Toinen oli varmaan rikki tai jotain, koska kyllä minulla miltei aina oli kaksi tsoikkaria. No, minä sitten kokeneena pelurina rupesin pelaamaan hiirellä ja noviisikaveri tsoikkarilla. Laukaukset meni pelissä minulle jotain 50-10, mutta onnistuin häviämään pelin suunnilleen 5-1 lukemin. Kukakohan mahtoi olla minulla maalissa? Epäilisin Jan Lundellia, mutta kun ei sitä ollut olemassa vielä tuolloin... :D

Joitain muita erikoisuuksia pelin maalivahtitoiminnassa oli. Minulla oli pitkään tallennettuna hidastus, jossa tietokone teki maalin minun verkkooni jostain oman siniviivan tuntumasta. Siten, että veskari oli maalissa. Samaten (tämä taisi olla Wäinö ykkösessä) vuoden 1991 MM-joukkueilla pelatessani Saksan kassari Klaus Merk onnistui maalinteossa siten, että vastustaja veskari oli maalillaan. Sama juttu kävi minulle kerran NHL97:ssakin, maalintekijänä oli Daren Puppa ja imuroijana (nyt menee vaikeaksi) Joaquin(?) Gage.

 

[Sid]

Tuli aika lailla sitä Amigalla tahkottua ja olen helvetin katkera, ettei sitä saa toimimaan Pentiumeissa.

Tuo ei pidä paikkaansa, sillä kaverini tekee välillä nostalgiatrippejä Amiga-emulaattorin avustuksella.

edit: Sillä on P120 MHz, joten en tiedä osaako emulaattori suhteuttaa pelinopeuden uudempiin Pentteihin.

 

[Everton]

Viestin lähetti Moto
Joitain muita erikoisuuksia pelin maalivahtitoiminnassa oli. Minulla oli pitkään tallennettuna hidastus, jossa tietokone teki maalin minun verkkooni jostain oman siniviivan tuntumasta. Siten, että veskari oli maalissa.

Muistan ainakin että molset jämähtivät joskus paikalleen jonkinn hienon torjunnan jälkeen. Naureskeltiin aina että nyt revähtivät nivukset...Ei siinä auttanut kuin yrittää vaan armottomasti saada kiekkoa ja paitsio tai pitkä aikaiseksi. Vastustaja tietty yritti maalia.
Vielä vähän legendaarisista kikoista: oli erittäin raukkamaista "roikkua" vastustajassa niin, että tämä jäi paitsioon, mutta pakkohan sitäkin oli aina välillä tehdä. Ja pitihän siinä olla tarkkaa ettei vaan kaada kaveria ja ota jäähyä.

 

[axe]

Mun suosikkihokipeli oli C64:n American Ice Hockey. Tunnetaan kai jollain toisellakin nimellä. Pelaajat oli köykäsiä tikku-ukkoja, laukaukset hiljaisen oloisia lääpäsyjä ja kontaktipeli pelkkää mailalla kaatamista, josta välillä tuli jäähy ja välillä ei. Mutta silti siinä oli jotain hienoa. Paljon parempi kuin se joku (International Ice Hockey?), jossa kenttä oli keskialueelta normin näköinen, mutta molemmat päädyt sitten mielettömän pitkiä eikä pelissä tehty muuta kuin luisteltu suoraa linjaa keskellä kenttää kiekollisella pelaajalla. Powerplay Hockeystakaan en tykännyt, koska siinä se maalinteko oli ihan arpapeliä. Sitä vaan ampui ja se meni tai ei mennyt, ihan lotolla. American Ice Hockeyssa taas pystyi valitsemaan jääkuteja ja korkeita laukauksia, valelaukauksella pystyi kahvittelemaan molaria läpiajossa. Yksittäinen helmi oli kun toisesta päädystä (ruudun vasen reuna) pystyi tekemään maalin maalin takaa molarin selän kautta!

Hauskaa tuo kehitys kyllä. Joskus -93 sitten pelasi ekoja EA:n NHL Hockeyja Segalla ja oli aivan äimänkäkenä kuinka hieno se oli, pelaajista näki oliko ne righteja vai leftejä ja kaikkea! Sitten muutama vuosi eteenpäin, uudet versiot samasta pelistä eikä sitä ysikolmosta pelannut enää kirveelläkään, kun ne äijät kääntyivätkin kuin Valeri Krykov, kun oli jo tottunut Tony Salmelaisen kurveihin.

Viimeset 3-4 vuotta minä olen ollut ihan ulkona näiden pelien kehityksestä.