Koira – ihmisen paras ystävä

[ZayWest]

Meillä oli kynnenleikkuu aikamoista tuskaa ja homma helpottui kertaheitolla kun hommasin Dremelin dog nail grinderin, jolla hioo kynnet vaivattomasti ja kivuttomasti. Ei ole saksiin paluuta.

Joo kyllähän tuohon löytyisi helpottavia vaihtoehtoja, mutta tämä oma sankari esittää aina muka alistunutta ja yhteistyöhaluista. Kuten nytkin alkuun lekurin kanssa. Sitten kun alkaa tapahtumaan, on tuo koirani jo miettinyt minkä piilon valitsee asunnosta tai miten kovaa kylppärissä kapinoi. Nyt ei vain ollut kuin vaihtoehto vääntää vastaan.

Mutta kyllä noista on tullut itse selvittyä, toisen auttaessa homma sujuu väännön myötä ja joskus myös ulkoilma ympäristön kera toiminut.

Nyt ajattelin että menköön kokeneen ammattilaisen käsissä ja kyllähän tuo jutteli ovelasti minulle kun leikkasi samalla ja koiran keskittyminen oli minun otteessa kun kuuntelin juttua kynsistä ja juttelin lekurille.

Mutta ei tuokaan koirani taistelutahtoa vienyt enkä ehkä kaipaakaan sitä. Kuitenkin niin rauhallinen muutoin vaikka nyt syttyykin tietyistä asioista. Mutta ikinä ei hauku muille koirille esimerkiksi ja käskyt menevät perille ihan neutraalilla äänellä. Eli tällöin olkoon vähän kapinahenkeäkin.

 

[Surukuku]

Meillä oli kynnenleikkuu aikamoista tuskaa ja homma helpottui kertaheitolla kun hommasin Dremelin dog nail grinderin, jolla hioo kynnet vaivattomasti ja kivuttomasti. Ei ole saksiin paluuta.

Pitääkö minkälaista ääntä?
Tuo meidän italiano on ihan hepulin vallassa jo kun kynsisaksia edes näyttää. Lisäksi on hyvin herkkä äänille… kiva combo.

Meillä on kokeiltu hiomistakin, mutta meidän lansu-narttu saa hepulin heti, kun koneen käynnistää ja pinkaisee sängyn alle piiloon hyväksi toviksi. Normi kynsisaksilla homma luonnistuu, joskin siinäkin voi meikäläinen joutua istuskelemaan (muka tiukkana) vieressä, kun vaimo operoi. Helpotus on suuri kaikille osallistujille, kun viimeinenkin kynsi on leikattu ja on pikku makupalan aika....
Nuorempi koira, pystiffi-narttu taas ei luultavasti välittäisi vaikka puutarhasaksilla tai moottorisahalla vetelisi - ei yksinkertaisesti hätkähdä juuri mistään ja kipukynnyskin vaikuttaa olevan aika korkealla. Sen kynnet on siis helpompi leikata, mutta välillä meinaa sen kärsivällisyys olla paikallaan loppua kesken kaiken ja sitten joudun minä taas pitelemään neidin päätä sylissäni ja puhelemaan pehmoisia. Toki, ei tuon kokoista riskiä koiraa voi/halua väkisin pidellä missään, joten tsykolokiaa, tsykolokiaa ja tarvittaessa pikku makupaloja on käytetty - näin aikuisempana (koira siis) homma on paljon rauhoittunut...

 

[Torsti56]

En olisi uskonut näin Joulun alla että tulisi elämäni surullisin päivä. 12-vuotias koirani sai epileptisen kohtauksen kynnen leikkuun aikana mutta toipui siitä yllättävän nopeasti (pari minuuttia kesti ja hoiperteli seuraavat 10 minuuttia). Noh tänään sitten tapahtui sama homma töistä päästyäni ja eläinlääkäriasemalla todettiin että tutkimukset voidaan tehdä mutta tulisi menemään tuhansiin euroihin hinta eikä noin vanhalle koiralle varmaan kannata sellaisia tehdä joten eutanasialla mentävä vaikka se väärin onkin mutta parempi se on kuin antaa kärsiä (2 kohtausta 15 tunnin sisään). En tule koskaan unohtamaan koiraani joka oli minulle kuin oma lapsi enkä varmasti pysty enään uutta hankkimaan koska en pysty uudestaan enään kokemaan tätä tuskaa.

-Olet aina muistoissani Unelma. Kaikkea hyvää sinulle.

 

[WildCore]

Suuren suuret pahoittelut parhaan ystäväsi menetyksestä @Torsti56 . Ne antaa uskomattoman paljon, mutta samalla vievät kyllä paljon mennessään.

 

[Introexpertti]

Helvatusti jaksamista ja voimia @Torsti56 . Ikävää luettavaa, kun juurikin saman ikäisen karvalapseni kanssa lenkiltä kotiuduttiin.

Voin niin samaistua noihin viimeisimpiin lauseisiisi.

 

[Torsti56]

Kiitoksia @WildCore ja @Introexpertti viesteistänne jotka lämmittävät tällä hetkellä todella paljon.

 

[BOL]

En olisi uskonut näin Joulun alla että tulisi elämäni surullisin päivä. 12-vuotias koirani sai epileptisen kohtauksen kynnen leikkuun aikana mutta toipui siitä yllättävän nopeasti (pari minuuttia kesti ja hoiperteli seuraavat 10 minuuttia). Noh tänään sitten tapahtui sama homma töistä päästyäni ja eläinlääkäriasemalla todettiin että tutkimukset voidaan tehdä mutta tulisi menemään tuhansiin euroihin hinta eikä noin vanhalle koiralle varmaan kannata sellaisia tehdä joten eutanasialla mentävä vaikka se väärin onkin mutta parempi se on kuin antaa kärsiä (2 kohtausta 15 tunnin sisään). En tule koskaan unohtamaan koiraani joka oli minulle kuin oma lapsi enkä varmasti pysty enään uutta hankkimaan koska en pysty uudestaan enään kokemaan tätä tuskaa.

-Olet aina muistoissani Unelma. Kaikkea hyvää sinulle.

Osanottoni. Teit melkeinpä kauneimman ja epäitsekkäimmän asian, minkä toiselle voi tehdä, eli päästit kärsimyksistä. Se ei ole tässä elämässä ihan pieni asia ja vaikka nyt sydämesi onkin särkynyt, ajan kanssa helpottaa. Nyt sinun kuuluukin surra, koska ilman surua, Unelma olisi ollut sinulle yhdentekevä. Epäitsekäs tekosi osoittaa, ettei niin todellakaan ollut.

Vaikka nyt tuntuu siltä, ettet voisi enää uutta koiraa hankkia, tuskakin helpottaa ja päällimmäisinä muistoina on ne ihanat yhteiset hetket. Ja jos joskus päätät vielä uuden lemmikin hankkia, eihän se korvaa Unelmaa, vaan teille syntyy uusi yhteinen tarina. Oma tarinanne. Vielä ei vain ole sen aika.

Ensimmäisen lemmikin poismeno on aina erityinen hetki, vaikka tietäisi, että se kuuluu elämään. Lemmikit eivät ole mitään kulutushyödykkeitä, tietenkään, mutta kyllä heilläkin merkityksensä on tässä maailmassa. Kun on kohdannut läheisen poismenon, olipa se sitten ihminen tai lemmikki, ajan saatossa huomaa, että elämä jatkuu siitä huolimatta. Edesmenneitä ei kukaan voi korvata, mutta uudet ystävät elämässä eivät ole pois nukkuneilta.

Voimia ja tsemppiä!

 

[cheap_shot]

Vetää mielen aina matalaksi lukea näitä viestejä, tsemppiä @Torsti56 ! Koiran lopettaminen on yksi oman elämäni kovimpia paikkoja, mutta ajan kanssa tulet muistelemaan koiraasi hymyssä suin vaikka nyt varmasti tuntuukin hirveältä.

 

[Knox]

@Torsti56 osanottoni. Teit oikean päätöksen. Eläimet ansaitsevat päästä pois, kun sen aika on. Se on ihan perseestä, mutta aika auttaa.

Kun edellisen koirani vointi huononi, tehtiin kaikki mitä tehtävissä oli. Kokeiltiin eri lääkkeitä, kokeiltiin lisäravinteita ja hetken jopa näytti, että vointi paranee. Kunnes se meni huonompaan suuntaan. Viimeisen kerran eläinlääkärillä kysyin, että onko mitään tehtävissä. Eläinlääkäri sanoi, että voimakkailla kipulääkkeillä voidaan tietysti tehdä koiran olo mukavaksi, mutta muuten ei. Päätin samantien, että nyt on aika päästää kaveri pois. Ei ole koiran elämää se, että lääkitään jotta koira pystyy olemaan koira.

Ja pitkään minäkin olin sitä mieltä, että uutta koiraa en ota. Nyt tuossa jaloissa makaa karvainen pösilö. Aikaa se otti, mutta jälleen, aika auttaa.

 

[K.A.H]

Sitä minä aina mietin, että miksi koirat (ja muutkin eläimet) pääsääntöisesti lopetetaan kun vakavampi sairaus iskee, mutta ihmisten pitää perhana kitua ja kärsiä viimeiseen hengenvetoon saakka vaikka mikä olisi? Ja vieläpä niin, että sellaista ihmistä pidetään julmana joka antaa sairaan koiran kärsiä eikä vie sitä piikille, mutta ihmisten kohdalla taas moni pitää eutanasiaa tietyllä tavalla vääränä tai julmana. Ristiriitaista. Voimia ja osasottoni @Torsti56

 

[Alamummo]

Olen niin pahoillani @Torsti56 , rakkaan lemmikin ja perheenjäsenen lähtö on yksi kovimpia paikkoja. mihin ihminen voi joutua. Olen joutunut olemaan monasti läsnä, kun koira on vetänyt viimeisen henkäyksensä ja sydämensä lakannut lyömästä ja joka hemmetin kerta se tuntuu yhtä kamalalta, suru on niin kokonaisvaltaista. Ikävä koiran lähdön jälkeen on ollut todella raastavaa. Vaikka viimeisen lähdöstä on yli neljä vuotta, niin päivääkään ei mene, ettenkö koiriamme haikeudella ja rakkaudella muistaisi. Uutta meille ei ole tullut. Sydän sanoisi kyllä, mutta pää sanoo ei. Ehkä sitten, kun on työt on tehty ja koiralle on todella aikaa.

Kaikesta huolimatta toivon, ettet menetä joulufiilistäsi kokonaan. Koira on hengessä mukana vaikkei olekaan fyysisesti enää läsnä. Tämä ajatus lohdutti minua kun jouduin tulemaan koirattomaan kotiin, ehkä sinuakin.

 

[Peltinen]

Sitä minä aina mietin, että miksi koirat (ja muutkin eläimet) pääsääntöisesti lopetetaan kun vakavampi sairaus iskee, mutta ihmisten pitää perhana kitua ja kärsiä viimeiseen hengenvetoon saakka vaikka mikä olisi? Ja vieläpä niin, että sellaista ihmistä pidetään julmana joka antaa sairaan koiran kärsiä eikä vie sitä piikille, mutta ihmisten kohdalla taas moni pitää eutanasiaa tietyllä tavalla vääränä tai julmana. Ristiriitaista.

Tästä oli jokunen vuosi erinomainen kolumni jossain lehdessä. Siinä kerrottiin Unton (tai joku vastaava nimi) viimeisestä päivästä siten, että vasta viimeisessä lauseessa paljastui Unton olevan labradorinnoutaja. Juttu oli niin hyvin kirjoitettu, että harmittaa kun ei tullut otettua sitä talteen. Se antoi ajattelemista arvokkaasta ja lempeästä kuolemasta. Tiedän tapauksen, että maksasairauteen hitaasti kituneen koiran omistajille oli eläinlääkäri ilmoittanut tekevänsä eläinsuojeluilmoituksen eläinrääkkäyksestä jos koiraa ei lopeteta. Silti samassa tilassa oleva vanhus joutuu kitumaan kuoliaaksi ja se on kaikkien mielestä oikein.

 

[Lämpö]

Mietin kuinkahan kauaksi tämä ketju on valunut. Valitettavasti samasta syystä kuin oma asia, oli ketju noussut tänään pinnalle.

Tänään jouduimme lopettamaan vajaan vuoden ikäisen koiramme. Edellinen vanhus kuoli reilu vuosi sitten syksyllä. Ja taas on sydän täysin murtunut.
Maaliskuussa kirjoitin ketjuun kuinka haastavaa pentuarki on ollut. Haasteet jatkuivat käytännössä koko vuoden. Terveysongelmia toisensa perään.
Lopulta marraskuun alussa saimme selvyyden. Siihen asti olimme toivoneet, että asiat ratkesivat, niin, että asiat parantuisi. Asiat ratkesivat, mutta ei positiivisella tavalla. Onneksi kuitenkin saimme toimintaohjeet miten toimia, vaikka uutiset olivatkin sydäntäsärkeviä. Uskoisin, että loppuelämä oli onnistunut. Tänään vielä kirmasi viimeisellä lenkillä koirapuistossa ennen lähtöä eläinlääkäriin. Nyt pitää taas koota omia sydämen sirpaleita, vaikka tiedämmekin, että ratkaisu oli täysin oikea.

Elämäsi oli aivan liian lyhyt. Rakastit kaikkea ja kaikkia. Ja aina täysiä.

 

[Kourujärven Ponnistus]

@Lämpö osanottoni kaverin poismenon johdosta. Lämmintä joulua ja parempaa uuttavuotta 2023.

 

[Cappe71]

En olisi uskonut näin Joulun alla että tulisi elämäni surullisin päivä. 12-vuotias koirani sai epileptisen kohtauksen kynnen leikkuun aikana mutta toipui siitä yllättävän nopeasti (pari minuuttia kesti ja hoiperteli seuraavat 10 minuuttia). Noh tänään sitten tapahtui sama homma töistä päästyäni ja eläinlääkäriasemalla todettiin että tutkimukset voidaan tehdä mutta tulisi menemään tuhansiin euroihin hinta eikä noin vanhalle koiralle varmaan kannata sellaisia tehdä joten eutanasialla mentävä vaikka se väärin onkin mutta parempi se on kuin antaa kärsiä (2 kohtausta 15 tunnin sisään). En tule koskaan unohtamaan koiraani joka oli minulle kuin oma lapsi enkä varmasti pysty enään uutta hankkimaan koska en pysty uudestaan enään kokemaan tätä tuskaa.

-Olet aina muistoissani Unelma. Kaikkea hyvää sinulle.

Karmea tapahtuma kerrassan @Torsti56
Mutta usko pois, koirasi on varmasti kiitollinen myös sinulle ja seuraa elämääsi pilven reunalta! Paljon voimia sinne.

 

[Cappe71]

Mietin kuinkahan kauaksi tämä ketju on valunut. Valitettavasti samasta syystä kuin oma asia, oli ketju noussut tänään pinnalle.

Tänään jouduimme lopettamaan vajaan vuoden ikäisen koiramme. Edellinen vanhus kuoli reilu vuosi sitten syksyllä. Ja taas on sydän täysin murtunut.
Maaliskuussa kirjoitin ketjuun kuinka haastavaa pentuarki on ollut. Haasteet jatkuivat käytännössä koko vuoden. Terveysongelmia toisensa perään.
Lopulta marraskuun alussa saimme selvyyden. Siihen asti olimme toivoneet, että asiat ratkesivat, niin, että asiat parantuisi. Asiat ratkesivat, mutta ei positiivisella tavalla. Onneksi kuitenkin saimme toimintaohjeet miten toimia, vaikka uutiset olivatkin sydäntäsärkeviä. Uskoisin, että loppuelämä oli onnistunut. Tänään vielä kirmasi viimeisellä lenkillä koirapuistossa ennen lähtöä eläinlääkäriin. Nyt pitää taas koota omia sydämen sirpaleita, vaikka tiedämmekin, että ratkaisu oli täysin oikea.

Elämäsi oli aivan liian lyhyt. Rakastit kaikkea ja kaikkia. Ja aina täysiä.

Isot osanotot myös sinulle @Lämpö
Se tunne kun koira viilettää viimeisellä lenkillä vailla murheita ja kun itse tietää sen lenkin olevan viimeinen, on se tunne kamalin mitä olen itse kokenut. Mutta hän on päässyt nyt kivuista ja voit olla itsesi päätökseen tyytyväinen. Hyvää Joulua sinne!

 

[Lämpö]

Isot osanotot myös sinulle @Lämpö
Se tunne kun koira viilettää viimeisellä lenkillä vailla murheita ja kun itse tietää sen lenkin olevan viimeinen, on se tunne kamalin mitä olen itse kokenut. Mutta hän on päässyt nyt kivuista ja voit olla itsesi päätökseen tyytyväinen. Hyvää Joulua sinne!

Kiitos. Aloin lukemaan tätä viestiä juuri ennen jouluruokailua, mutta en päässyt kuin toista lausetta muutaman sanan eteenpäin ja oli pakko lopettaa lukeminen, kun huomasin kyynelkanavien auenneen. Päätin säästää näin yksin yövuoroon lukemisen.

Tyhjä olo ollut, mutta toki joulu ja touhut ympärillä hivenen sitä täyttänyt. Koiramme olisi tänään täyttänyt vuoden. No, itketään itkuja ja muistellaan hyviä hetkiä, mutta ensi vuonna voisi yrittää keskittyä myös omaan hyvinvointiin.

Joulut kaikille ja rapsutuksia jatkoaikalaisten koirille!

 

[Jakke76]

Osanotot @Lämpö ja @Torsti56 . Rakkaasta karvakamusta luopuminen on raskasta ja siinä ei ilman kyyneleitä selviä. Aika parantaa pahimman surun ja muistot elävät ikuisesti. Hyvää joulua teille molemmille ja kaikille muillekin karvakamujen ystäville.

 

[Vino]

Osanottoni @Torsti56 ja @Lämpö . Näistä rakkaista karvaturriaisista on aina niin vaikea luopua ja joka kerta se tuntuu yhtä pahalle. Paljon tsemppiä molemmille!

 

[Alamummo]

@Lämpö En tiedä mitä sanoa. Pala nousi kurkkuun ja sydämeen sattui, kun luin, että olit joutunut luopumaan vasta vuoden ikäisestä koirastasi. Voin vain kuvitella tuskasi ja ikäväsi määrän. Paljon jaksamista suruusi.

 

[Heimopäällikkö]

Aina tulee hieman paha mieli toisten puolesta lukiessa näitä tarinoita, kun on jouduttu jättämään hyvästit rakkaalle ystävälle. Omasta parhaasta ystävästä jouduin luopumaan muutama vuosi sitten ja edelleen hän on vähintään viikottain mielessä, eikä ole käynyt vielä mielessä ottaa uutta koiraa. Tsemppiä teille kaikille ystävänsä menettäneille.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä biisi, joka allekirjoittaneella avaa kyllä kyynelkanavat hyvällä prosentilla mutta hyvällä tavalla.

Linkki: https://youtu.be/MlFFynGzvzg

 

[Lämpö]

@Lämpö En tiedä mitä sanoa. Pala nousi kurkkuun ja sydämeen sattui, kun luin, että olit joutunut luopumaan vasta vuoden ikäisestä koirastasi. Voin vain kuvitella tuskasi ja ikäväsi määrän. Paljon jaksamista suruusi.

Kiitos. Näin se menee. Välillä järki sanoo, että parempi näin, kun lopputulos olisi ollut jossain kohtaa neliraajahalvaus, eikä joka tapauksessa aikuiseksi olisi tullut elämään. Mutta välillä miettii kuinka nuori koira oli, ja piti olla pitkä elämä edessä. Silloin sisällä tuntuu fyysisesti jokin ”muljahdus”, kun ajatus sattuu niin paljon.

 

[Surukuku]

Toisaalta sydäntä särkevää, toisaalta lämmittävääkin lukea tätä ketjua, kuinka välittävät ihmiset ymmärtävät toimia lemmikkiensä kanssa oikein silloin, kun se paikka tulee - vaikka sydän toisaalta kuinka rimpuilisi vastaan.
@Lämpö ja @Torsti56 Olen itse kulkenut nuo askeleet useasti eikä siihen koskaan totu... eikä tarvitsekaan. On vain suru ja ikävä, mutta toisaalta rauhallinen mieli siitä, että tuntee tekevänsä oikein sellaista elämää kohtaan, jolle ei muuta mahdollisuutta enää löydy, joka ansaitsee tuskattoman, turvallisen lähdön läheistensä seurassa tästä maailmasta.

Minä saan tässä tunnin, puolentoista sisään lähteä hakemaan hoitolaisemme kotiin kasvattajaltaan, jossa ne Joulun seudun ovat olleet. Kuinka tyhjältä talo eilen illalla tuntuikaan, kun tulimme reissusta kotiin eikä tuttua tohinaa ja iltarutiineja ollutkaan, oli vain outo hiljaisuus...
En tiedä, kuinka ja kaipaavatko koiramme yhtä paljon meitä ja kotiaan kuin minä/me heitä....

 

[eriatarka]

Taas on alkanut jokavuotinen koiranomistajien harmittelu, kun jengi ampuu raketteja. Ymmärrän tämän, meilläkin oli koira, kun olin lapsi, ja tämä säikkyi pauketta. Uskoisin että koirat olisi helpompi ottaa huomioon, jos koiranomistajat ottaisivat muut huomioon 1) korjaamalla koiransa paskat, 2) pitämällä koirat kytkettyinä, 3) pysyttelemällä poissa kuntoradoilta, joilla koiran ulkoiluttaminen kielletty.

 

[Rod Weary]

Syvä uuh. Kannattaisi jättää trollaamatta tässä ketjussa, jos ei tuon tärkeämpää asiaa ole.