En olisi uskonut näin Joulun alla että tulisi elämäni surullisin päivä. 12-vuotias koirani sai epileptisen kohtauksen kynnen leikkuun aikana mutta toipui siitä yllättävän nopeasti (pari minuuttia kesti ja hoiperteli seuraavat 10 minuuttia). Noh tänään sitten tapahtui sama homma töistä päästyäni ja eläinlääkäriasemalla todettiin että tutkimukset voidaan tehdä mutta tulisi menemään tuhansiin euroihin hinta eikä noin vanhalle koiralle varmaan kannata sellaisia tehdä joten eutanasialla mentävä vaikka se väärin onkin mutta parempi se on kuin antaa kärsiä (2 kohtausta 15 tunnin sisään). En tule koskaan unohtamaan koiraani joka oli minulle kuin oma lapsi enkä varmasti pysty enään uutta hankkimaan koska en pysty uudestaan enään kokemaan tätä tuskaa.
-Olet aina muistoissani Unelma. Kaikkea hyvää sinulle.
Osanottoni. Teit melkeinpä kauneimman ja epäitsekkäimmän asian, minkä toiselle voi tehdä, eli päästit kärsimyksistä. Se ei ole tässä elämässä ihan pieni asia ja vaikka nyt sydämesi onkin särkynyt, ajan kanssa helpottaa. Nyt sinun kuuluukin surra, koska ilman surua, Unelma olisi ollut sinulle yhdentekevä. Epäitsekäs tekosi osoittaa, ettei niin todellakaan ollut.
Vaikka nyt tuntuu siltä, ettet voisi enää uutta koiraa hankkia, tuskakin helpottaa ja päällimmäisinä muistoina on ne ihanat yhteiset hetket. Ja jos joskus päätät vielä uuden lemmikin hankkia, eihän se korvaa Unelmaa, vaan teille syntyy uusi yhteinen tarina. Oma tarinanne. Vielä ei vain ole sen aika.
Ensimmäisen lemmikin poismeno on aina erityinen hetki, vaikka tietäisi, että se kuuluu elämään. Lemmikit eivät ole mitään kulutushyödykkeitä, tietenkään, mutta kyllä heilläkin merkityksensä on tässä maailmassa. Kun on kohdannut läheisen poismenon, olipa se sitten ihminen tai lemmikki, ajan saatossa huomaa, että elämä jatkuu siitä huolimatta. Edesmenneitä ei kukaan voi korvata, mutta uudet ystävät elämässä eivät ole pois nukkuneilta.
Voimia ja tsemppiä!