Kiusallisia tilanteita

[krobbe]

Kaikille meille sattuu joskus tilanteita, jotka ovat hankalia ja todella kiusallisia. Kertoillaanpa näistä. Itselleni sattui seuraava todella hankala tilanne nuoruudessani kauan sitten.

Olin kävelyllä uuden upean tyttöystäväni kanssa kun kesken kaiken tunsin suunnattomia ilmavaivojen oireita, eli minua alkoi kesken romanttisen promenaadimme pierettämään vallan hirveästi.

Olimme juuri ylittämässä joen ylittävää siltaa, mikä osoittautui pelastuksekseni, sillä enhän halunnut pilata treffejämme laskemalle ilmoille romantiikasta kaukana olevia suolikaasuja varsinkin kun paine oli niin kova, että nk. tuhnuaminen tuntui mahdottomalta.

Sanoin tytölle että katsellaan hetki kuinka kauniisti vesi virtaa tuossa joessa ja tarrasin kaiteeseen kiinni ja puristin epätoivoisesti pakaroitani yhteen (käytin bodareiden hyvin tuntemia perslihaksia) toivoen, että onnistuisin hillitsemään sisälläni ulospääsyä vaativan kaasupurkauman.

Siinä laineita katseltiin jokunen minuutti, niin johan tilanne helpottui. Virtaava vesi ilmeisesti vaikutti suolistooni jollain positiivisella ja rauhoittavalla tavalla. Päädynkin lopuksi toteamaan että vanha kansan viisaus "vesi vanhin voitehista" piti kyllä tuolloinkin paikkansa mitä suurimmassa määrin.

Ps. Jos olisin tiennyt, että tyttö jättää minut jo parin viikon päästä, olisin kyllä pieraissut ja vieläpä romakasti!

 

[Juicey]

Lappeenrannan Prismassa sattui takavuosina hieman itselleni kiusallinen tilanne. Jonotin kassalla muutaman venäläisen matkailijan takana ja touhu oli taas mallikasta; tavaraa ilmestyy kärryihin lisää pitkin jonotusta, rahat on ties missä ja liekö tuota tarpeeksikaan, Tax Freetä pitää saada kassalta (kun se kirjoitettiin tuolloin erikseen info-pisteessä, nythän on omat Tax Free -kassat) ja kaikki tuntui menevän poskelleen. No, pääsivät kuitenkin jossain aikataulussa pois ja tuli oma vuoro. Siinä kun kassan ystävälliseksi ja puheliaaksi osoittautunut jantteri piippaili ostoksia listalta niin tuli vähän turhankin ylimieliseen sävyyn moitittua noita itäturisteja toiminnan laadusta. Saatoin mainita kansallisuudestakin varmasti jotain hyvinkin aikuismaista - toki huumoritarkoituksella. Jäin alkuun vähän ihmettelemään äkillisesti laskeutunutta happamuuden ilmapiiriä kunnes katse osui kassapojan nimikylttiin. "Aleksej". Mitäpä muutakaan.

Sanottakoon tähän että Aleksej - olet huipputyyppi ja hoidit tilanteen ihan oikein etkä ruvennut ripittämään typerää ja ylimielistä käytöstä, ymmärsin itsekin saapuneesta hiljaisuudesta aika nopeasti hävetä käytöstäni.

 

[ernestipotsi]

Olin erään kaveriporukan kanssa viettämässä iltaa ja kävelimme ulkona. Yksi kavereistani (sanotaan häntä vaikka "Kalleksi") alkoi polttamaan ja astui muutaman metrin etäämmälle, koska siinä oli tuhkakuppi. No, muiden kanssa jatkettiin paskan jauhamista. Jutut olivat semmoista kaverivittuilua erinäisistä asioista kun yhtäkkiä päätin huutaa selin meistä 5m päässä olevalle "Kallelle" jotain että "vitun norsu, sulla on läski perse, sen alle mahtuis vaikka koko Kerava!".

Muuten kaikki meni nappiin, mutta "Kalle" seisoi vieressäni ja hahmo jota olin kuvitellut "Kalleksi" olikin joku hieman tukevassa kunnossa oleva muija, joka oli pukeutunut samanvärisiin farkkuihin ja paitaan kuin "Kalle".

Hups!

 

[Silkkeri]

Täällä myös ollut ongelmia ilmavaivojen kanssa. Istuin taannoin eräässä kuppilassa olutta siemaillen ja tulikin aika lähteä kuselle. Koko päivän olin kärsinyt vatsavaivoista ja erityisesti tuota kaasua pukkasi jatkuvalla syötöllä. WC-koppi oli epäkunnossa, joten vatsavaivoista huolimatta oli tyytyminen yhteen lukuisista pisoaareista. Vessassa oli lisäkseni 3 muutakin mieshenkilöä kusella ja pieremisen tarve oli tässä vaiheessa jo lähes sietämätön. Ajattelin kuitenkin hoitaa asian kerrallaan ja käydä vaikka pihalla päästämässä enimmät kaasut myöhemmin.

Väärä valinta. Ei kauaa kerennyt kulua kusilaarin ääressä, kun virtsan pinnistämiseen käytetyt lihakset suuntasivat voimansa väärään suuntaan täydellä teholla ja kusen sijaan päästin ulos n. 5 sekuntia kestäneen, desibeleiltään rock-konserttia muistuttaneen pierun, joka kaikui kaakeleista varmaan pari sekuntia itse suorituksen jälkeenkin. Luonnollisesti muut wc:n asiakkaat eivät reagoineet tapaukseen mitenkään, mutta itse repesin hallitsemattomaan räkänauruun vaikka tilanne nolotti ihan saatanasti. Paransi varmaan helvetisti osakkeita :)

Kyllähän siellä sitten illan mittaan oli vissiin vähän sana kiertänyt, sen verran huvittuneita katseita sain osakseni. Porukka varmaan ajatteli että tahallaan paukuttelin.

 

[Nume]

Muutama vuosi sitten omistin moottoripyörän ja oli kesäkuun alun päiviä. Keli oli todella viileä ja räntäsateen uhkakin oli koko matkan päällä. Motoristin nahkahanskat käsissä tuli erittäin kylmä ja päätinkin pysähtyä kahville vähän lämmittelemään. En yleensä juonut noihin aikoihin kahvia, joten tilanne oli sitä myötenkin hieman outo.

Lampsin kassalle, kaadoin itselleni kupin kahvia ja kun olin laittamassa kahvipannua takaisin paikalleen niin huomasin pannun alla viiden sentin kolikon. Kuten sanottua, niin näppini olivat aivan jäässä enkä tuntenut mitään sormissani kun annoin kolikon kassamyyjälle. Myyjä katsoi minua todella oudosti ja pudotti tulisen kolikon pöydälle. Minä siinä vielä sanoin, että kukakohan tuommosen tempun mennyt tekemään, että laittaa kolikon tuonne pannun alle. Myyjä ei kuitenkaan kommentoinut tilannetta sen kummemmin, tilanne meni niin nopeasti ohi.

Join kahvit siinä rauhassa ja ajelin mp-lenkin loppuun ja menin kotiin, jolloin asuin vielä vanhempieni luona. Kerroin heille sitten siitä, että joku oli jotain sabotaasia ilmeisesti yrittänyt sillä kolikolla. No molemmathan repesivät aivan täydelliseen nauruun. Opinpahan sen, että joissain varsinkin vanhemmissa kahvinkeittimissä täytyy pitää kolikkoa pannun alla, jottei kahvi pala pohjaan jos keitin on pitkään päällä ja kahvi siinä pannussa. Mistä minä olisin voinut tietää?!

 

[Ostoskassi]

en1103:n aamu

Varmaan sopii tähän ketjuun parhaiten. Tänä aamuna aurinko nousi varhain ja linnut lauloi. Ulkona on yksi tämän vuoden lämpimimmistä päivistä ja jotenkin aamu meni putkeen ja oli todella hyvä fiilis. Töihin lähdön aika. Ulkona matkan varrella on portaat, jotka ovat usein jäässä ja aivan saamarin liukkaat, tämä aamu ei tehnyt poikkeusta. Jään päällä oli vettä joka lisäsi liukastumisen vaaraa. Selvisin jälleen ilman kaatumisia ja matka jatkui kohti metroasemaa. Saavuttuani asemalle huomasin ylhäällä näytössä vilkkuvan "Ruoholahti 0 min.", kuulin metron tulevan joten päätin juosta siihen koska ehtisin metroon varmasti ilman sen suurempia ongelmia. Ajattelin mielummin juosta siitä sen vähäisen matkan laiturille kun odotella uutta kymmenen minuuttia. Juostessani liukuportaita alas märät kengänpohjat meinaavat johtaa kaatumiseen, mutta selviän säikähdyksellä. Portaiden alapäässä on keskellä hissi joka jakaa ihmiset siten, että minusta katsottuna hissin oikeaa puolta menee ne jotka menevät metroon ja toiselta puolelta ne jotka jäävät metrosta pois, näin ollen kaarran hiukkasen oikealle portaiden alapäässä. Ehtiminen metroon oli päivänselvää kunnes kuolleesta kulmasta hissin takaa juoksee noin ala-asteikäinen poika (n.10-vuotias). Molempien kasvoilta paistaa epäusko sillä vauhtia on molemmilla aivan liikaa törmäyksen välttämiseksi. Poika näyttää ymmärtävänsä sen, että fysiikan lait eivät ole hänen puolellaan kun vastaan juoksee sata kiloa elopainoa omaava karpaasi. Puhdas kroppataklaus on seurauksena, josta itse Tuomo Ruutukin olisi ylpeä. Pidättelen henkeäni kun poika koittaa pitää itsensä pystyssä, mutta ei voi estää kohtaloaan. Poika kaatuu selälleen ja huokaisen helpotuksesta, kun pojan pää ei osu lattiaan, vaan vaikuttaa siltä että säikähdyksellä selvittiin. Äkkiä nostan pojan pystyyn kainaloista anteeksipyytelyjen kera ja pojan (ilmeisesti) äiti tulee myös paikalle. Pojalla ei kuitenkaan näyttäisi olevan fyysisiä vammoja joten huikkaan siinä vielä "sorry't" ja jatkan matkaani metroon joka on tämän kaiken seurauksena juuri lähdössä. Hyppään viime hetkellä ovien väliin ja jatkan matkaani. Metrossa vielä pohdin ja mietin mielessäni, että kenen vika ja miksi? Lopulta ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tapahtunut, mennyttä ei voi muuttaa, ei kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.