matti&teppo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK
Huoh! Viikonloppu meni enemmän tai vähemmän väsyneesti. En saanut kissaa mielestäni edes käymällä meressä uimassa. On se kumma miten ihmiset katsovat uimahousuissa kävelevää kaupungilla. Menin muuten pummilla raitiovaunulla edestakaisin Hietsuun eli säästin neljä euroa, mutta en päässyt ravintolaan uimahousuissa tuhlaamaan niitä. Rautakankea ei varmaankaan saa jättää ravintolan narikkaan, mutta sainpas näytettyä kankea kioskin myyjälle. Eli sekin asia on nyt sitten hoidettu.
Mutta missä kissa on tai onko sitä edes olemassa? Oli aivan pakko lähteä etsimään. Mutta päätin ensin vähän istuskella.
Matti-”Tänään muuten mennään ettii sitä kissaa”
Teppo-”Eikä muuten mennä, mull on diili mennä spreijaa mäkkärii. Mut mennää vaa sen jälkee sitte”
Matti-”Älä nyt saatanan hullu sitä tee, sehä on tänään treeneissä. Saat viel koko jengin niskaas”
Teppo-”No mut ku mä lupasin jo, mull on maalitki”
Matti-”No niin kai sitte”
Lähdin ulos ja näytin löytämääni kankea talonmiehelle. Hän alkoi huutamaan minun pöllineen sen taloyhtiön kellarista eikä uskonut minua millään. Eli eikun kangen kanssa karkuun, kanki oli siis varmaan pakko piilottaa illalla hihaan kun tulee kotiin.
Jakiksen Tebiksellä, minne ei muuten sitten pääse bussilla 64, paikalliset partaiset ja likaiset miehet ostivat ikkunanpesuainetta. Ja paljon. Mahtaa heillä olla iso talo tai sitten kasvihuone jossa he kasvattavat selleriä. Iskutoveriani ei näkynyt eikä kuulunut. Istuin spraymaalipurkkien kanssa kiven päällä ja join jaffaa mitä minun piti kurlata. Mutta kossua ei ennen huomista. Keskityin juttelemaan itseni kanssa jottei aika tulisi niin pitkäksi.
Matti-”No kato tänne tulee koht jengii ni ei tartte mennä yksin”
Teppo-”Ja mihin aikaan?”
Matti-”Emmä vaa tiedä mut kyl se koht tääll on. Älä ny aina urputa siinä”
Teppo-”Okei, venataa nyt sitte”
Samassa poliisit ajoivat viereeni ja kyselivät mitä kuuluu. Vastasin ystävällisesti vastakysymyksellä: ”Kummalle?” . Päädyin istumaan auton takapenkille ja poliisit utelivat mitä ajattelin tehdä rautakangella ja spraymaalilla. Vastasin etsiväni kissaa, mitäs muutakaan. Poliisit lupasivat ajaa minut Pasilaan, mikä oli oikein kiva. Pääsinhän sillä tavalla lähemmäksi määränpäätäni jäähallia. Siellä on viimeksi nähty kissa ja kai siellä jossain on mäkkärikin, ajattelin.
Vallilassa pysähdyimme liikennevaloihin, jolloin havaitsin sen. Kissa. Kissa juoksi nopeasti talojen välissä ja ei kun perään. Mutta auton ovet olivat kiinni joten se jäi haaveeksi. Kerroin kuitenkin Matille nähneeni kissan, eli nyt me tiedämme mistä me löydetään se. Hah hah.
Poliisit kyselivät minulta kaikenlaista kivaa johon me tietysti vastailimme vuorotellen. Lopuksi yksi heistä totesi: ”Koeta nyt pärjätä” . Lähdin oitis Vallilaan etsimään sitä kissaa. Onneksi matka ei ollut pitkä joten päätin kävellä. Rautakangesta sai otettua hyvin tukea ja muut kävelijät olivat niin ystävällisiä että antoivat minulle hyvin tilaa. Suurin osa heistä vaihtoi suoraan kadun puolta nähtyään minut, mukavia maisemia varmaankin siellä toisella puolella. Vallilassa etsin kissaa kaikkialta, ja silloin huomasin jotain järkyttävää. Kauhistuin, ei voi olla totta. Koirantassun jälki. Koira on napannut sen kissan kiinni eikä mikään rautakanki. Ei ole muuta mahdollisuutta. Päätin lähteä kotiin miettimään miten ihmeessä löydän Helsingistä koiran. Eikä sitä enää jaksanut lähteä ottamaan kantaakaan spreijauskeikan muodossa.
Istuin taas bussissa, heittelin spraymaalipurkkeja ilmaan ja kyselin kanssamatkustajiltani ovatko he sattumalta nähneet suu veressä kävelevää koiraa. Minun olisi ehdottomasti löydettävä se. Huomasin matkustavani taas yksin rautakangen ja maalien kanssa. Miksi minun kohdalle osuu aina ne vihreäpenkkiset bussit mihin kukaan ei muu halua kyytiin?
Mutta missä kissa on tai onko sitä edes olemassa? Oli aivan pakko lähteä etsimään. Mutta päätin ensin vähän istuskella.
Matti-”Tänään muuten mennään ettii sitä kissaa”
Teppo-”Eikä muuten mennä, mull on diili mennä spreijaa mäkkärii. Mut mennää vaa sen jälkee sitte”
Matti-”Älä nyt saatanan hullu sitä tee, sehä on tänään treeneissä. Saat viel koko jengin niskaas”
Teppo-”No mut ku mä lupasin jo, mull on maalitki”
Matti-”No niin kai sitte”
Lähdin ulos ja näytin löytämääni kankea talonmiehelle. Hän alkoi huutamaan minun pöllineen sen taloyhtiön kellarista eikä uskonut minua millään. Eli eikun kangen kanssa karkuun, kanki oli siis varmaan pakko piilottaa illalla hihaan kun tulee kotiin.
Jakiksen Tebiksellä, minne ei muuten sitten pääse bussilla 64, paikalliset partaiset ja likaiset miehet ostivat ikkunanpesuainetta. Ja paljon. Mahtaa heillä olla iso talo tai sitten kasvihuone jossa he kasvattavat selleriä. Iskutoveriani ei näkynyt eikä kuulunut. Istuin spraymaalipurkkien kanssa kiven päällä ja join jaffaa mitä minun piti kurlata. Mutta kossua ei ennen huomista. Keskityin juttelemaan itseni kanssa jottei aika tulisi niin pitkäksi.
Matti-”No kato tänne tulee koht jengii ni ei tartte mennä yksin”
Teppo-”Ja mihin aikaan?”
Matti-”Emmä vaa tiedä mut kyl se koht tääll on. Älä ny aina urputa siinä”
Teppo-”Okei, venataa nyt sitte”
Samassa poliisit ajoivat viereeni ja kyselivät mitä kuuluu. Vastasin ystävällisesti vastakysymyksellä: ”Kummalle?” . Päädyin istumaan auton takapenkille ja poliisit utelivat mitä ajattelin tehdä rautakangella ja spraymaalilla. Vastasin etsiväni kissaa, mitäs muutakaan. Poliisit lupasivat ajaa minut Pasilaan, mikä oli oikein kiva. Pääsinhän sillä tavalla lähemmäksi määränpäätäni jäähallia. Siellä on viimeksi nähty kissa ja kai siellä jossain on mäkkärikin, ajattelin.
Vallilassa pysähdyimme liikennevaloihin, jolloin havaitsin sen. Kissa. Kissa juoksi nopeasti talojen välissä ja ei kun perään. Mutta auton ovet olivat kiinni joten se jäi haaveeksi. Kerroin kuitenkin Matille nähneeni kissan, eli nyt me tiedämme mistä me löydetään se. Hah hah.
Poliisit kyselivät minulta kaikenlaista kivaa johon me tietysti vastailimme vuorotellen. Lopuksi yksi heistä totesi: ”Koeta nyt pärjätä” . Lähdin oitis Vallilaan etsimään sitä kissaa. Onneksi matka ei ollut pitkä joten päätin kävellä. Rautakangesta sai otettua hyvin tukea ja muut kävelijät olivat niin ystävällisiä että antoivat minulle hyvin tilaa. Suurin osa heistä vaihtoi suoraan kadun puolta nähtyään minut, mukavia maisemia varmaankin siellä toisella puolella. Vallilassa etsin kissaa kaikkialta, ja silloin huomasin jotain järkyttävää. Kauhistuin, ei voi olla totta. Koirantassun jälki. Koira on napannut sen kissan kiinni eikä mikään rautakanki. Ei ole muuta mahdollisuutta. Päätin lähteä kotiin miettimään miten ihmeessä löydän Helsingistä koiran. Eikä sitä enää jaksanut lähteä ottamaan kantaakaan spreijauskeikan muodossa.
Istuin taas bussissa, heittelin spraymaalipurkkeja ilmaan ja kyselin kanssamatkustajiltani ovatko he sattumalta nähneet suu veressä kävelevää koiraa. Minun olisi ehdottomasti löydettävä se. Huomasin matkustavani taas yksin rautakangen ja maalien kanssa. Miksi minun kohdalle osuu aina ne vihreäpenkkiset bussit mihin kukaan ei muu halua kyytiin?