Kapulainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Blues
Nyt, kun Marjamäen potkuja on ruodittu toisessa ketjussa jo tarpeeksi, voisi olla hyvä aika hetkeksi muistella mitä kaikkea hyvää Marjamäki on ollut aikaansaamassa Espoossa. Harva valmentaja on kulkenut samanlaista polkua Espoossa.
Tunnustan heti alkuun, etten tunne erityisen tarkasti hänen polkuaan. Käsittääkseni hän aloitti organisaatiossa 2002 nuorten puolella (oliko suoraan A:ssa)? Viisi vuotta vierähti nuorten valmennuksessa ja saavutuksina oli yksi hopea (2007) ja yksi pronssi (2006). Jos en aivan väärin muista, oli Blues keväällä 2007 runkosarjassa Cami Miettisen johdolla erittäin hyvä. Cami iski runkosarjassa 39 pelissä 52 pistettä ja pudotuspeleissä 12 pelissä peräti 21 pistettä. Kevät huipentui seitsemänteen finaaliin, jossa Pelicans (?) vei mestaruuden.
Nuorissa Marjamäki ehti toimia jo hyvin monen espoolaisen juniorin valmentajana ja edistää heidän uraansa merkittävästi. Olisi hienoa, jos tänne jaksettaisiin tuoda esille niitä pelaajia, jotka ovat saaneet nuorissa nauttia Laten opeista ja niistä saaneet uuden potkun uralleen.
Karvaan finaalikevään jälkeen koitti siirto isompiin ympyröihin miesten liigajoukkueen kakkoseksi. Silloista Bluesin valmennuskaksikkoa pidettiin hyvin kokemattomana ja uhkarohkeana vetona organisaatiolta. Olihan päävalmentaja Petri Matikaisenkin kokemus liigatasolla varsin ohutta. Eli joukkue lähti kauteen kokemattomalla päävalmentajalla, jolla oli liigatasolla täysin kokematon kakkonen. Tästä kaksikosta kuitenkin kehkeytyi espoolaisen kiekkohistorian hienoin valmentajakaksikko. Pari täydensi toisiaan Summas-Westerlundmaisen hienosti. Matikaisen erinomainen kyky motivoida pelaajia ja ottaa heistä kaikki irti täydentyi Marjamäen erinomaisella käsityksellä pelistä.
Matikainen-Marjamäki -kaksikko saavuttikin kaksi finaalipaikkaa ja oli kerran pronssipelissä vuosina 2007-2011. Vaikka peli ei runkosarjassa ollut joka vuosi hienoa, oli joukkueen kevät useimmiten sitäkin hienompi. Tästä osoituksena Petri Matikainen valittiin kahdesti vuoden valmentajaksi. Kunnia, josta varmasti merkittävä osa kuuluu myös Lauri Marjamäelle.
Vuodesta 2011 alkaen Marjamäki itse veti vastuuta päävalmennuksesta. Aika on ollut Matikaisen ajan tavoin kaksijakoinen. Peli on ollut usein hyvin kaunista ja tehokasta, mutta hyviä jaksoja on seurannut selvästi huonommat jaksot. Kaudella 2011-2012 Blues jäi runkosarjassa kahdeksanneksi. Villikortti -kierroksen jälkeen Blues onnistui kuitenkin tekemään historiaa (toistamiseen). Kuuluisassa seitsemän ottelun sarjassa Blues onnistui kaatamaan runkosarjan voittaneen KalPan oltuaan jo 3-0 tappiolla ottelusarjassa. Se, miten Marjamäki onnistui kääntämään joukkueen surkean suoritustason 3-0 -tilanteessa on itselleni edelleen mysteeri. Tämä kausi päättyi tunnetuin seurauksin, joita voi tarkemmin vartvoa potku-ketjussa.
Se, mitä haluaisin nostaa esille Marjamäen, toki myös Matikaisen osalta, koskee pelaajien kehittymistä Espoossa. Molemmat herrat ovat tehneet hienon ja pitkän päivätyön espoolaiselle kiekkoilulle. Kari Heikkilä loi Espooseen pohjan hyvälle työnteolle ja orastavan siemenen menestykselle. Se oli kuitenkin Matikainen ja Marjamäki, jotka korjasivat tämän sadon. Se, mikä on ollut hienonta tällä aikakaudella on ollut molempien uskallus antaa nuorille kunnolla vastuuta. Asia mikä ei aina ole ollut niin itsestäänselvää Espoossa. Toki Espoossa on jo vuosia ollut hieno nuoriso-orgaanisatio, josta on tuotettu kotimaiseen kiekkoiluun huippupelaajia, jo Jere Lehtisestä lähtien. Bluesin alkuvuosina tämä hieno perinne pääsi pahasti unohtumaan ja vasta Matikainen-Marjamäki toi sen takaisin.
Vuosien aikana Bluesissa pelasi monta nuorta pelaajaa, joista valmennus onnistui koulimaan avainpelaajia. Heidän joukossaan on pelaajia, kuten: Oskar Osala, Mikko Lehtonen, Mikko Koskinen, Ville Lajunen, Toni Kähkönen, Jani Lajunen, Tomi Sallinen. Tulossa oheiselle listalle ovat myös Miro Aaltonen ja Juuso Ikonen. Lisäksi pelaajat, kuten Ryan Keller, Ben Eaves, Bernd Brückler, Jere Karalahti ja viimeisenä Teemu Ramstedt saivat Matikaisen ja Marjamäen alaisuudessa uralleen aivan uutta nostetta. Tällä on varmasti vaikutus siihen miten pelaajat näkevät Bluesin mahdollisuutena tarjota joko väylä liigatasolle ja sieltä eteenpäin tai nostaa ura uuteen nousuun.
Niistä kolmesta mitalista mitä Marjamäki on Espooseen ollut tuomassa huolimatta omasta mielestäni yllä oleva lista on huomattavasti hienompi saavutus hänen vuosistaan. Oheisten pelaajien lisäksi hyvin moni oman organisaation pelaaja on saanut reilun mahdollisuuden näyttää osaamistaan, kuten Camilo Miettinen, Roope Ranta, Jere Sallinen...
Tämä perintö on hienointa mitä Marjamäki olisi voinut antaa espoolaiselle kiekkoperheelle. Kukaan ei varmasti osannut edes kuvitella 2002 nuoren valmentajan saapuessa tyttöystävänsä vanavedessä Espooseen kuinka merkittävä rooli hänellä tulisikaan olemaan espoolaiselle kiekkoilulle tulevan vuosikymmenen aikana. Valitettavasti tämä hieno tarina sai näin ikävän päätöksen. Toivon mukaan Blues organisaationa osaa kunnioittaa Lauria sopivalla tavalla. Lisäksi olisi hienoa, jos ensi kaudella fanit myös osaisivat huomioida Marjamäen saapumisen takaisin Espooseen, vaikka Kärppien riveissä tuleekin. Jos Cami sai fantastisen vastaanoton, ansaitsi Marjamäkikin hienon vastaanoton, vaikkei samalla tavalla faneja koskettanutkaan kuin Cami. Vähintään kuitenkin yhtä tärkeä toimija espoolaiselle kiekkoilulle.
Hyvät jatkoajan Blues-kirjoittajat kommentoikaa ja kirjoittakaa omia hyviä kokemuksianne Marjamäestä tänne. Onko muita pelaajia kenen uraan Marjamäellä oli merkittävä vaikutus?
Tunnustan heti alkuun, etten tunne erityisen tarkasti hänen polkuaan. Käsittääkseni hän aloitti organisaatiossa 2002 nuorten puolella (oliko suoraan A:ssa)? Viisi vuotta vierähti nuorten valmennuksessa ja saavutuksina oli yksi hopea (2007) ja yksi pronssi (2006). Jos en aivan väärin muista, oli Blues keväällä 2007 runkosarjassa Cami Miettisen johdolla erittäin hyvä. Cami iski runkosarjassa 39 pelissä 52 pistettä ja pudotuspeleissä 12 pelissä peräti 21 pistettä. Kevät huipentui seitsemänteen finaaliin, jossa Pelicans (?) vei mestaruuden.
Nuorissa Marjamäki ehti toimia jo hyvin monen espoolaisen juniorin valmentajana ja edistää heidän uraansa merkittävästi. Olisi hienoa, jos tänne jaksettaisiin tuoda esille niitä pelaajia, jotka ovat saaneet nuorissa nauttia Laten opeista ja niistä saaneet uuden potkun uralleen.
Karvaan finaalikevään jälkeen koitti siirto isompiin ympyröihin miesten liigajoukkueen kakkoseksi. Silloista Bluesin valmennuskaksikkoa pidettiin hyvin kokemattomana ja uhkarohkeana vetona organisaatiolta. Olihan päävalmentaja Petri Matikaisenkin kokemus liigatasolla varsin ohutta. Eli joukkue lähti kauteen kokemattomalla päävalmentajalla, jolla oli liigatasolla täysin kokematon kakkonen. Tästä kaksikosta kuitenkin kehkeytyi espoolaisen kiekkohistorian hienoin valmentajakaksikko. Pari täydensi toisiaan Summas-Westerlundmaisen hienosti. Matikaisen erinomainen kyky motivoida pelaajia ja ottaa heistä kaikki irti täydentyi Marjamäen erinomaisella käsityksellä pelistä.
Matikainen-Marjamäki -kaksikko saavuttikin kaksi finaalipaikkaa ja oli kerran pronssipelissä vuosina 2007-2011. Vaikka peli ei runkosarjassa ollut joka vuosi hienoa, oli joukkueen kevät useimmiten sitäkin hienompi. Tästä osoituksena Petri Matikainen valittiin kahdesti vuoden valmentajaksi. Kunnia, josta varmasti merkittävä osa kuuluu myös Lauri Marjamäelle.
Vuodesta 2011 alkaen Marjamäki itse veti vastuuta päävalmennuksesta. Aika on ollut Matikaisen ajan tavoin kaksijakoinen. Peli on ollut usein hyvin kaunista ja tehokasta, mutta hyviä jaksoja on seurannut selvästi huonommat jaksot. Kaudella 2011-2012 Blues jäi runkosarjassa kahdeksanneksi. Villikortti -kierroksen jälkeen Blues onnistui kuitenkin tekemään historiaa (toistamiseen). Kuuluisassa seitsemän ottelun sarjassa Blues onnistui kaatamaan runkosarjan voittaneen KalPan oltuaan jo 3-0 tappiolla ottelusarjassa. Se, miten Marjamäki onnistui kääntämään joukkueen surkean suoritustason 3-0 -tilanteessa on itselleni edelleen mysteeri. Tämä kausi päättyi tunnetuin seurauksin, joita voi tarkemmin vartvoa potku-ketjussa.
Se, mitä haluaisin nostaa esille Marjamäen, toki myös Matikaisen osalta, koskee pelaajien kehittymistä Espoossa. Molemmat herrat ovat tehneet hienon ja pitkän päivätyön espoolaiselle kiekkoilulle. Kari Heikkilä loi Espooseen pohjan hyvälle työnteolle ja orastavan siemenen menestykselle. Se oli kuitenkin Matikainen ja Marjamäki, jotka korjasivat tämän sadon. Se, mikä on ollut hienonta tällä aikakaudella on ollut molempien uskallus antaa nuorille kunnolla vastuuta. Asia mikä ei aina ole ollut niin itsestäänselvää Espoossa. Toki Espoossa on jo vuosia ollut hieno nuoriso-orgaanisatio, josta on tuotettu kotimaiseen kiekkoiluun huippupelaajia, jo Jere Lehtisestä lähtien. Bluesin alkuvuosina tämä hieno perinne pääsi pahasti unohtumaan ja vasta Matikainen-Marjamäki toi sen takaisin.
Vuosien aikana Bluesissa pelasi monta nuorta pelaajaa, joista valmennus onnistui koulimaan avainpelaajia. Heidän joukossaan on pelaajia, kuten: Oskar Osala, Mikko Lehtonen, Mikko Koskinen, Ville Lajunen, Toni Kähkönen, Jani Lajunen, Tomi Sallinen. Tulossa oheiselle listalle ovat myös Miro Aaltonen ja Juuso Ikonen. Lisäksi pelaajat, kuten Ryan Keller, Ben Eaves, Bernd Brückler, Jere Karalahti ja viimeisenä Teemu Ramstedt saivat Matikaisen ja Marjamäen alaisuudessa uralleen aivan uutta nostetta. Tällä on varmasti vaikutus siihen miten pelaajat näkevät Bluesin mahdollisuutena tarjota joko väylä liigatasolle ja sieltä eteenpäin tai nostaa ura uuteen nousuun.
Niistä kolmesta mitalista mitä Marjamäki on Espooseen ollut tuomassa huolimatta omasta mielestäni yllä oleva lista on huomattavasti hienompi saavutus hänen vuosistaan. Oheisten pelaajien lisäksi hyvin moni oman organisaation pelaaja on saanut reilun mahdollisuuden näyttää osaamistaan, kuten Camilo Miettinen, Roope Ranta, Jere Sallinen...
Tämä perintö on hienointa mitä Marjamäki olisi voinut antaa espoolaiselle kiekkoperheelle. Kukaan ei varmasti osannut edes kuvitella 2002 nuoren valmentajan saapuessa tyttöystävänsä vanavedessä Espooseen kuinka merkittävä rooli hänellä tulisikaan olemaan espoolaiselle kiekkoilulle tulevan vuosikymmenen aikana. Valitettavasti tämä hieno tarina sai näin ikävän päätöksen. Toivon mukaan Blues organisaationa osaa kunnioittaa Lauria sopivalla tavalla. Lisäksi olisi hienoa, jos ensi kaudella fanit myös osaisivat huomioida Marjamäen saapumisen takaisin Espooseen, vaikka Kärppien riveissä tuleekin. Jos Cami sai fantastisen vastaanoton, ansaitsi Marjamäkikin hienon vastaanoton, vaikkei samalla tavalla faneja koskettanutkaan kuin Cami. Vähintään kuitenkin yhtä tärkeä toimija espoolaiselle kiekkoilulle.
Hyvät jatkoajan Blues-kirjoittajat kommentoikaa ja kirjoittakaa omia hyviä kokemuksianne Marjamäestä tänne. Onko muita pelaajia kenen uraan Marjamäellä oli merkittävä vaikutus?
Viimeksi muokattu: