Kiekkovuosi 1990 – 25 vuotta vanhan lopusta ja uuden alusta

  • 17 866
  • 74

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kuten edeltävän Kiekkovuoden 1989 tapaan Kiekkovuodesta 1990 on kulunut tänä vuonna 25 vuotta. Ajattelin perustaa uuden toikin kun muutoin olisi hieman erikoista puhua väärässä toikissa.

Kyseinen vuosi oli tavallaan Leijonien osalta viimeinen ns. Perinteinen kiekkovuosi jolloin ei edellisen kevään harmittavan tappioiden vuoksi odotettu mitään äärimmäisen suuria asioita ja toisaalta taas ensimmäinen vuosi jolloin Leijonat olivat saaneet totutetuksi kokonaan uuden suhtautumisensa pelaamiseen edelliskauden jännittämisten sijaan.

Samalla myös Leijonia seuraava yleisökin vaikutti ymmärtäväisemmältä ja ennen kaikkea kannusti jälleen omana aikanaan kaikkien aikojen eniten Leijonia hyville sijoille.

Yleismaailmallisesti DDR pelasi viimeistä kertaa ja varsin nimellisenä valtiona erillisesti jääkiekossa ja D-sarjaa ei voitu jatkaa tämän kauden jälkeen koska maita ei ollut siihen tarpeeksi. Jälkikäteen Saksojen yhdistymisten takia eri MM-turnausten lopputuloksia muutettiin jälkikäteen erilaiseksi kuin mitä olisi voinut tulla.

Lisäksi kansainvälisen jääkiekon laajentumisesta käytiin jälleen valtavaa keskustelua koska Sveitsi puuttui omista MM-kisoistaan Itävallan kauden 1987 A-sarjan kisojen tapaan ja monta erilaista ehdotusta oli ilmassa. Mielenkiintoinen ratkaisu olisi ollut myös vain 10 maan A-sarjan MM-kisat joita oli enemmän tai vähemmän ehdoteltu jo pitempäänkin kuin vain vajaat kolme-neljä vuotta kaudesta 1986 eteenpäin.

12 maan MM-kisoja tosin pidettiin omana aikakautenaan liian laajana sarjana, mutta jotakin piti tehdä sillä Neuvostoliiton hajoaminen vaikutti ennen pitkää liiankin todennäköiseltä ja MM-jääkiekko oli laajentumassa joka tapauksessa.

Vuonna 1990 lopulta sovittiin ennen pitkää 12 maan MM-kisoista kaudesta 1992 eteenpäin mikä ei todellakaan miellyttänyt suurimpia kiekkomaita vaikkakin keskikastin tai B-sarjan eliittimaille tämä päätös oli hieno. Tosin Sveitsiä, Itävaltaa, uutta yhdistynyttä Saksaa ja Italiaa lukuun ottamatta juuri kukaan maa ei alempien sarjojen perusteella halunnut 10 maan MM-kisoja mikä taas vuorostaan olisi käynyt ainakin Suomen ja Norjan edustajille kompromissina sillä jääkiekon laajenemisen realiteetit ja paineet oli kuitenkin pakko hyväksyä.

Lopulta 12 maan kisoja pidettiin tuolloin viimeisenä laajentumisena sillä tasoerojen pelättiin todella kasvavan ja jääkiekon mahtimaat hakivat vielä tuolloiseen alustavaan päätökseen jopa lykkäystä muutamaksi vuodeksi kauden 1992 sijaan.

Mitä ajatuksia kiekkovuosi 1990 herättää teissä arvon lukijat?

Itselläni ensimmäinen hauska muisto noista jäi etenkin kisojen erikoisesta tunnusmusiikista mikä muistutti jotain jumppaohjelmaa ja toinen oli tietenkin aina Antero Karapalon selostukset Yleisradion ottelulähetyksissä.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Espanjalla oli kauden 1990 jääkiekon D-sarjan MM-kisoissa melkoisen vaikea taival edessään. Kun Uusi-Seelanti jätti tulematta kisoihin ja muutenkin maan kiekkoliitto kertoi vetäytyvänsä määräämättömän pituiselle tauolle kunnes maan jääkiekkoa saataisiin kehitettyä niin Espanjan kiekkoilulle ja menestykselle tämä oli katastrofi. Toisaalta taas Espanjalla oli kolmen maan tynkäkisoissa myös paikkansa. Yksinkertaisesti olla huonoin joskin ei kuitenkaan taisteluitta.

Iso-Britannian maajoukkueen uusi ja loppupelissä kohtalokkaankin menestyksekäs päävalmentaja Alex Dampier vitsailikin, että Espanjan maajoukkuetaso olisi ollut erinomainen vaikka C-sarjan tasollakin jääkiekossa mikäli otteluajat olisivat olleet vain 20 minuuttia ja jääkiekossa olisi ollut vain yksi erä. Heh heh...

Yritystä piisasi, mutta ajoittaista nopeaa syöttöpeliä lukuun ottamatta mikä sittemmin tuntuu olleen espanjalaisen jääkiekkoilun nopea perikuva jo nämä kuluneet neljännes vuosisataa niin ei edes oikein minkään tasoinen puolustus sitä vastoin romutti koko kiekkotoiveet noususta.

Kuitenkin Espanjalla oli oman jääkiekkotasonsa mittakaavalla kuitenkin menettelevä joukkue jolta vain puuttui kaikki tarvittava menestykseen. Ja aivan kelvoton joukkue ei viimeisestä sijastaan huolimatta ollut sillä peräti kaksikin tasapeliä Australiaa vastaan osoitti kuitenkin, että joukkue pystyi kehittymään kunhan vain saisi aikaa.

Toki välivuosi Uuden-Seelannin tapaan ei olisi ollut ehkä pahitteeksi, mutta tulevaisuus oli tuomassa kuitenkin erään oman aikakautensa superpelaajan Espanjaan eli Alain Iturralden joka kuitenkin jätettiin pois maajoukkueesta vuoden 1990 kisoissa.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Australialle vuorostaan D-sarjan MM-kisat kaudella 1990 tuntuivat olevan jonkinlaista pakkopullaa nieltäväksi ja vaikka jopa C-sarjan noususta pelaamalla haaveiltiin niin Jääkenguruiden ehkä hieman yleishuono peliasenne etenkin Espanjaa vastaan kostautui tasapelein ja kun vielä Iso-Britannia oli uuden päävalmentajansa Alex Dampierin johdolla todella alkanut ammattilaistaa englantilaista jääkiekkoilua niin aussit hävisivät pelinsä suurin murskaluvuin 0-14 ja 3-17.

Jälleen eräs ratkaisupelaaja oli joukkueella tietenkin Adelaiden Tiikereiden Lentävä Suomalainen Arto Kalevi Malste. Joka tapauksessa tässä kuitenkin joukkue joka pelasi Cardiffissa D-sarjan MM-kisoissa 1990:

Maalivahdit: Damian Holland ja Ron Klajnblat (Erikoinen sukunimi totta vie kaverilla...)

Puolustajat: Andrew Watts, Jim Kinlough, Arto Malste, Howard Howie Jones, Glen Foll, ja Jarrod Scott

Hyökkääjät: Chris Blagg, Glen Grandy, Phil Hora, Darren Johnson, Todd Johnson, Adam McGuiness, Peter Tonkin, Robert Stark ja Phillip Ross

Päävalmentaja: Ryan Switzer

Joukkueenjohtaja ja Toimitusjohtaja: Szabolcs 'Mr. Subman' Majsay

Joukkuehuoltaja ja Varustehuoltaja: Wayne Heller
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Iso-Britannian jääkiekolle vuosi 1989 oli tietyllä tapaa ollut katastrofaalisen huono, mutta toisaalta taas se oli ollut oppivuosi ja ensimmäinen vakava vuosi brittiläisessä jääkiekossa ylipäänsä moneen vuoteen. Päävalmentajana toiminut Terry Matthews sai lähteä ja Alex Dampier tuli tilalle. Matthewsille pistettiin paljon brittien kiekkoliitossa lokaa niskaan, mutta järkyttyneitä kiekkopomot olivat Dampierin päätöksestä ottaa maajoukkueeseen lukuisia kaksoiskansalaisia kauden 1990 D-sarjan kotikisoihin Cardiffissa. Lisäksi kiekkopomot liitossa eivät aluksi pitäneet ollenkaan Dampierin radikaaleista joukkueen kunto-ohjelmista ja jääajan korotuksista. Taktiset puoletkin laitettiin kokonaan uuteen uskoon voimapeliin luottaneen Matthewsin ajan sijaan.

Edellisvuonna voimapeliin luottaminen oli maksanut sen joukkueen hitaudella ja häviöllä tärkeässä Belgia-ottelussa. Tuolloin Belgian maajoukkueen päävalmentajan Dirk Laenenin mielestä britit olivat yksinkertaisesti väsyneet ja luovuttaneet kun eivät saaneet omalla voimapelillään tavoitteittaan läpi. Laenenin luotsaama Belgia luotti oman aikansa mittapuulla erittäin tekniseen ja taitavaan jääkiekkoiluun jossa tärkeimpänä oli pitää pää mukana pelissä.

Ja kiekko tietenkin omien mailojen ulottuvilla sijoittaen niitä sittemmin myös maaliin. Laenenin mielestä britit olivat Romaniaa vastaan ylittäneet jopa oman taitotasonsa, mutta olivat selvästi laiskempia ja hitaampia muutoin heitä vastaan. Toisin sanoen siis britit alisuorittivat Belgiaa vastaan ja siten menettivät nousupelinsä. Toisaalta taas Belgian maalivahtina toiminut Yannick Verstappen oli kyllä omalla tasollaan melkoisen kova maalivahti. Edellisvuonna parhaimmat pistemiehet olivat olleet Tony Hand, John Iredale, Scott Neil ja erityisesti brittien tuolloinen superlupaus ja vasta 20-vuotias Ian Cooper. Maalivahdeista ehdottomasti paras edellisvuonna oli ollut David Graham.

Kuitenkin vuoden 1990 MM-kisojen D-sarjassa Dampierin radikaalit taktiikat ja kokonaan uusi valmennustyyli etenkin brittiläisen jääkiekkoilun saralla osoittivat myös, että britit olivat palaamassa pikkuhiljaa vakavasti takaisin jääkiekkoiluun. Kaksoiskansalaiskiistakin alkoi unohtua taka-alalle kun britit alkoivat menestyä ja vain Espanjan ensimmäisen erän sisukkuus ja Australiaa vastaan käydyn toisen ottelun ensimmäinen erä oli joukkueelle vaikeaa. Siinä missä aluksi joukkueella oli ollut suuria vaikeuksia mukautua Dampierin oppeihin ja pelikäsitykseen alkoi joukkue kuitenkin hitsautua yhteen tavalla joka tulisi tuottamaan menestystä. Motivaatio yleisestä voittamisesta ja palaamisesta C-sarjaan kaudeksi 1991 oli ensisijainen tavoite ja vasta sitten voitiin todella keskustella paremmasta jatkosta. Loppupelissä voitiin sanoa, että britit olivat palanneet enemmän vastaamaan C-sarjan hissijoukkuemaan tasoa tai jopa sarjan keskikastia mihin se oikeasti olisi kuulunut.

Kun miettii Dampierin brittien maajoukkuetta kauden 1990 perusteella se oli oikeastaan melko keskinkertainen kiekkomaajoukkue eliittinä väärässä sarjassa. Keskinkertaisena omalla mittakaavallaan sillä ei olisi ollut vuoden 1990 C-kisojen kärkimaita vastaan mitään jakoja, mutta C-sarjan keskikasti ja huonoimmat maat kuten C-sarjaan noussut Belgia saivat tosissaan kamppailla ja etenkin Dampierin valmentajakaudella Belgia ennemminkin jo hävisi kuin voitti brittejä vastaan harjoitusotteluissa. Briteillä oli maajoukkueessaan myös äärimmäisen kovaa luistelunopeutta kun Matthewsin ajan passiivinen syöttötaktiikka ja varmistuslaukaustekniikka hylättiin kokonaan ja alettiin kehittää aivan omaa syöttötekniikkaa.

Nopeudesta oli myös hyötyä lähtötilanteissa ja brittien pelaajista etenkin Tony Handin kyvyt olivat hyvin tiedossa muutenkin. Mikäli britit olisivat päässeet C-sarjaan jo kaudeksi 1990 kauden 1991 sijaan niin se olisi voinut olla eräänlainen musta hevonen sillä maajoukkue pystyi yllättämään positiivisesti jopa sitä itseään paremmatkin C-sarjan kiekkomaat ja myös huonoimmillaan olemaan todella pahoissakin vaikeuksissa ajoittain. Vuoden 1990 D-sarjan MM-kisoissa nähtiin näytöstyyliin Uuden-Seelannin vetäydyttyä myös Walesin maajoukkue joka tosin pelasi vain näytösotteluita ja jonka tuloksia ei otettu huomioon.

Brittien peliasu noissa D-sarjan kisoissa oli tummanpuhuvan sininen perinteisin Union Jackin värein ja lisäksi joukkuekapteenilla Chris Kellandilla oli mustaharmaa olkamerkki C-kirjaimen lisäksi. Toinen peliasu oli sinivalkoinen tietenkin Union Jackin Leijonalla koristeltuna. Vuoden 1990 brittien maajoukkueella oli myös melko huono puolustus minkä kehittäminen oli vaikea projekti ja pitkälti puolustuksen virheiden takia Espanjalla ja Australialla oli ollut omat hetkensä otteluissa. Liikkuvuus kuitenkin korvasi puutteita siinäkin taitotason kehittymättömyydestä huolimatta.

Dampierin ensimmäisen kauden maajoukkue vuonna 1990 käytti kuitenkin vielä myös Matthewsin ajan voimapeliä tietyin ehdoin ja sen toimivuudessa etenkin joukkueen kaksoiskansalaiset olivat avainasemassa. Maalintekijöistä parhaimmat olivat Tony Hand, Ian Cooper, Jamie Crapper ja John Lawless. Kaksoiskansalaisia oli kuusi kappaletta ja he olivat Chris Kelland, Brian Mason, Jamie Crapper, John Lawless, Gary Stefan ja Kevin MacNaught. Vaikka taktiikoista voisi puhua Dampierin joukkueiden osalta vuosien 1990-1994 suhteen kauankin niin tässä kuitenkin brittien joukkue kaudelta 1990:

Maalivahdit: Jeff Smith, Martin McKay ja David Graham

Puolustajat: Stephen Cooper, Paul Hand, Chris Kelland, Brian Mason ja Phil Lee

Hyökkääjät: Grant Slater, Jamie Crapper, Ian Cooper, John Lawless, Anthony Johnson, Stephen Johnson, Scott Neil, Anthony Tony Hand, Peter Smith, Gary Stefan, John Iredale, Paul Smith ja Kevin MacNaught

Päävalmentaja: Alex Dampier

Joukkueenjohtaja: Tony Johnson
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Etelä-Korealla oli vuonna 1990 eli 25 vuotta sitten varsin edellisen vuoden tapaan varsin pirteä joukkue sinällään. Nopeus ja syöttöpelaaminen olivat edelleen kohdallaan, mutta vuoden 1990 C-sarjan kisoissa Etelä-Korealla ei sinällään ollut paljon juhlittavaa. Joukkuepelaamista edellisvuoden aluesooloilun sijaan oli huomattavasti parannettu ja pelin voittamisen eteen tehtiin paljon töitä. Rytmitys ja ryhmitys peleihin sen sijaan oli edellisvuotta huonompaa.

Nopeuspelaaminen toi näyttävyyttä joukkueelle, mutta väsyminen myös takasi murskatappioita. Siitä huolimatta Jugoslavian ylivoimaiset kolossirunttaajat puolustuksessa tai tekniset sankarit kuten Razinger ja Kopitar, Romanian sankari Halauca ja Bulgarian Konstantin Mihailov maalivahtina nuoruutensa vedossa olivat hätää kärsimässä kuten myös Belgian Yannick Verstappen näiden nopeiden ja pienien Etelä-Korean miesten kynsissä.

Niukat häviöt Jugoslavialle, Romanialle ja Bulgarialle luvuin 2-4, 4-6 ja 5-8 toivat sitten ylivoimaisen väsymyksen jälkeen murskatappiot 2-10 Unkarille, 3-10 Kiinalle ja 1-10 Tanskalle. Etelä-Korea olisi voinut hävitä myös ensimainituille maille samankaltaisin luvuin kuin jälkimainituille, mutta etenkin kisojen alussa Etelä-Korealla ei ollut mitään hävittävää ja siten Jugoslavia oli suurissa vaikeuksissa aina ottelun viimeiseen erään asti Etelä-Korean nopeiden pelaajien takia.

Etelä-Korean paras hetki oli tietenkin voittaa Pohjois-Korea hyvin tiukassa ja tunteita uhkuneessa pelissä 4-3. Mikä sitten aiheutti myös Pohjois-Korean pelaajien osalta melkoisen häpeäaallon, mutta toisaalta tuolloin Pohjois-Korea osasi kuitenkin myös tunnustaa vastustajan pelanneen paremmin kuin aihetta oli. Etelä-Korean sankari tuossa pelissä oli Belgiaa vastaan 1-6 päättyneessä ottelussa ainoan järkevän maalin tehnyt Seo Tae-Suk.

Tae-Sukia erityisesti kehuttiin etenkin Belgian päävalmentajan Dirk Laeninin osalta turnauksessa muutenkin. Etelä-Korea olisi pudonnut Belgian tapaan D-sarjaan kaudeksi 1991, mutta sitä ei pelattu joukkueiden riittämättömyyden takia ja lisäksi myös Saksojen yhdistyminen aiheutti B-sarjan jäämisen yhtä joukkuetta liian pieneksi jolloin C-sarja säilytettiin ennallaan tai sitä oltiin valmiina tarvittaessa laajentamaan. Etelä-Korea herätti pienen hetken ajan keskustelua muutenkin vuonna 1990 kun maassa syntynyt Jim Paek valittiin NHL:n pariin ja mies toki oli ollut muutaman vuoden varattuna sarjaan.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Belgialla oli vuoden 1990 C-sarjan MM-kisoissa Unkarissa näytönpaikka. Sillä tuntui olevan kasassa erittäin kovatasoinen joukkue vaikka joitakin poisjääntejä ja erittäin myöhäisiä leimattuja pelaajia oli kisojen osalta keskiössä. Bob Morris Senior eli Jään Punaisten Paholaisten Iso-Kiero näin leikkisästi sanottuna ja hänen oikea kätensä päävalmentaja Dirk Laenen valitsivat maajoukkueeseen suuren ja pitkän valintavaiheen jälkeen seuraavat pelaajat:

Maalivahdit: Yannick Verstappen, Francis Koot ja Jo de Dijcker

Puolustajat: Marc Fransen, Dave Baelus, Werner van Rethy, Peter van Sweevelt, Tom Matthe, Mike Pellegrims ja Jos Lejeune

Hyökkääjät: Gert Peeters, Jan van Beveren, Bart Staquet, Kristoff van den Broeck, Geert Certiaens, Serge Gestels, Cristophe Koch, Bart Roels, Tim Vos, Wim van Geel ja Youri Steylen (Myös Youri Stejilen joissakin yhteyksissä oli herran nimi...)

Steylen nimettiin maajoukkueeseen myöhäispelaajana koko maajoukkueen parhaimman pelaajan Verstappenin lisäksi eli Pellegrimsin kanssa. Belgialle murheellisia poisjääntejä maajoukkueesta kisojen alla olivat Jan Horemans ja Steven Raeymakers. Hekin olivat elintärkeältä maalivahtipuolelta ja etenkin Belgiassa kiekkodynastiastaan tunnetun Raeymakersin vesan poisjäänti oli murheellinen tilanne Laeninille. Raeymakersin isäukko Andre Raeymakers oli oman aikakautensa paras belgialainen pelaaja ja myös Stevenin veli Bruno oli erittäin hyvä pelaaja ainakin belgialaisessa mittakaavassa ja puhumattakaan itse Stevenistä. Joukkueena kauden 1990 C-sarjan MM-kisoissa Unkarissa Belgia oli Etelä-Korean tapaan ajoittain erittäin nopea ja Etelä-Koreaan verrattuna Jään Punaiset tai Jään Mustat Paholaiset pelasivat huomattavan teknistä jääkiekkoa. Reaalinen sarjataso Belgialla oli toki Etelä-Koreaa vastaan verratessa parempi ja muutenkin maa tuntui kuuluvan C-sarjan keskikastiin tai tilanteesta ja vuodesta riippuen joko parempaan tai huonompaan suuntaan siitä. Myös hissijoukkueen vaara oli olemassa joskin vuoden 1990 päätteeksi Belgia ei tietenkään pudonnut mihinkään.

Totta oli myös se, että C-sarjan kermamaita Jugoslaviaa ja Tanskaa vastaan pelaaminen oli käytännössä maalikarkeloa toiseen päähän yrityksistäkin huolimatta. Ne veivät Belgiaa luvuin 17-1 ja 15-1. Siten Belgian oli hyväksyttävä omat realiteetinsa ja jopa päävalmentaja Laenen itse myönsi, että vaikka Belgia olisi onnistunut nousemaan jopa B-sarjaan asti aivan kaikkien kappaleiden osuessa kohdilleen parhaimmalla mahdollisella miehistöllä niin sarjataso olisi ollut sen hetken resursseilla kerta kaikkiaan liian kova.

Kisat saivat myös huonon alun kun Unkari voitti maan 11-0 ja Unkarikin oli tavallaan liian hyvä vastus sille. Ehkäpä tasaisin ottelu muutoin kuin pakkovoitoksi 6-1 mennyt Etelä-Korean ottelu oli Bulgariaa vastaan. Tuossa ottelussa Belgian sankari oli Jan van Beveren jonka tehoprosentti oli lopulta kisoissa Belgian tekemistä maaleista luokkaa 56 %. Loput maalit jakaantuivat alkuperäisen ennakkosuosikin Mike Pellegrimsin, Bart Roelsin, Bart Staquetin ja Serge Gestelsin välillä. Ja he tekivät Gestelsiä lukuun ottamatta 2 maalia siinä missä Gestels teki vain yhden maalin. Jan van Beveren teki 9 maalia. Bulgariaa käyty tasainen ottelu oli päättymässä Belgian 3-2 voittoon, mutta lopulta Bulgaria yksinkertaisesti upotti maaleja ottelun viimeisellä 4 minuutilla peräti 3 maalia yhtä moneen minuuttiin. Eli minuuttia ennen loppua Bulgaria voitti Francis Kootin ja puolustuksen perseilyn takia pelin 5-3. Tämän jälkeen tasaisin ottelu erikseen oli Pohjois-Koreaa vastaan joka tiedettiin jääkiekossa kurinalaiseksi, mutta myös siekailematta kovia otteita käyttäväksi silloin kun sillä oli vastassa lähtökohtaisesti edes jonkinlaiseksi uhaksi koettu joukkue.

Ensimmäisen erän jälkeen Belgia-Pohjois-Korea-ottelussa oli jaettu 8 jäähyminuuttia yksinomaan Pohjois-Korealle ja eräässä vaiheessa Belgia oli päässyt pelaamaan hetken aikaa kahdenkin miehen ylivoimaa. Belgian päävalmentaja Laenen protestoi ankarasti Pohjois-Korean Punaisen Kiekko-Jätin eli Chong Hon suorittamaa runttausta kohtisuoraan Tim Vosia jonka seurauksena Vosin leuka meni sijoiltaan. Chong Ho sai siitä runttauksesta palkinnoksi vain 4 minuuttia istumista kun kuka tahansa A-sarjan tai B-sarjan päätoimitsija olisi langettanut siitä taklauksesta ja mailalla maassa makaavan pelaajan sohimisesta ottelurangaistuksen ja ehkä jopa porttikiellon koko jääkiekkoon.

Punainen Aasian Goljat oli syyllistynyt samanlaiseen taklaukseen Tanskan Michael Widenborgia vastaan ja sai silloin vain 2 minuuttia joskin onneksi Widenborgilta meni vain ilmat pihalle ja sohimisesta suivaantuneet tanskalaistoverit kävivät myös tiukkaan puolustukseen maassa henkeä haukkovan Widenborgin avuksi. Belgialla oli kuitenkin todella huonoa ylivoimapelaamista koko ottelussa ja kahden erän jälkeen Pohjois-Korea johti 2-0. Viimeisessä erässä ja Punaisen Jättiläisen istuessa ansaitua jäähyä vaihtopenkillä Dirk Laenen teki melkoisen päätöksen jota hän oli toki erikoisesti tehnyt aiemminkin päävalmentajana eli alkanut aktiivisesti peluuttaa nopealla temmolla kuudetta kenttäpelaajaa jäällä aina kun erikoistilanteet tai pelitilanne oli joukkueelle edullinen. Säännöllinen peluuttaminen oli nähty aiemminkin kun joukkueella ei enää ollut järkeviä voitonmahdollisuuksia, mutta Pohjois-Koreaa vastaan niin pienen maalieron ollessa kyseessä pitkän pelaamisen temppu kuudella kenttäpelaajalla oli uhkarohkeaa. Lopulta Yannick Verstappenin vetämisestä pois kentältä ei ollut mitään konkreettista apua. Ikävä kyllä Pohjois-Korea sai viimeisellä hetkellä tyhjiin ja se oli voittanut 3-0 Belgian.

Kiinaa vastaan taas ottelu alkoi huonosti. 12 sekuntia kesti Kiinan ensimmäisen maalin saanti. Bart Roels teki maalin Belgialle melkein heti perään eli 23 sekuntia myöhemmin salamasyötöstä jonka tarjosivat Mike Pellegrims ja Jan van Beveren. Belgian paras pelaaja oli kypärätempun tehnyt ja ensimmäisen maalin syöttänyt van Beveren. Valitettavasti Belgia pelasi Kiinaa vastaan ja se pelitaso mikä riitti niin Pohjois-Koreaa kuin Etelä-Koreaa vastaan ei riittänyt Kiinaa vastaan. Tosin ensimmäinen 20 minuuttia oli hyvin tapahtumarikasta jääkiekkoa ja 16 pelattua minuuttia kohti nähtiin 6 maalia. Huolimatta 2-4 tuloksesta ensimmäisen erän jälkeen Kiina voitti lopulta 4-8. Jan van Beveren iski vielä 3-6 tilanteen maalin 41:n minuutin ja aivan ottelun viime hetkillä 59:llä minuutilla 4-8 tilanteen maalin. Viimeisen erän aikana 45 sekunnin välillä peliajassa 58:15-59:00 Kiina teki 2 maalia ja Belgia yhden aiemman 3-6 tilanteen jälkeen. Viimeinen ottelu Romaniaa vastaan sujui huonosti ja se päättyi Belgian tappioon 1-7. Toiseksi viimeinen sija ei miellyttänyt pelaajia, mutta sarjapaikka oli sentään säilytetty sääntömuutosten johdosta.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1990 C-kisoissa Unkarilla oli tietyllä tapaa tuhannen dollarin (tai vaikkapa tuhannen forintin näin leikkisästi sanottuna.) paikka ottaa itselleen jopa C-sarjan kotikisoissa mestaruus ja nousta pitkästä aikaa B-sarjaan. Sen joukkue oli edellisen kauden eli vuoden 1989 lisäksi kaudella 1990 erittäin kova omalle aikatasolleen. Ja nousumahdollisuuksia vain nosti aina omiaan kannattava unkarilainen jääkiekkoyleisö. Ongelmana oli, että maan kiekkoliitolla oli tuolloin erittäin paha rahapula ja jäähalleja aiottiin hallituksen tasolta jopa romuttaa tuolloin ja niitä myös romutettiin tai mikäli ei romutettu niin jääkiekolle ei yksinkertaisesti ollut sijaa vuosikausia jatkuneiden ongelmien takia.

Vuoteen 1991 mennessä Unkarilla oli pystyssä enää vain 4 jäähallia (mikä oli sama kuin Romanialla vuonna 1977...) ja tuolloin jopa maan kaikkia jäähalleja pois lukien Laszlo Papp Sportsarenaa ja pahimpina päivinä jopa sitäkin uhkasi romuttaminen tai sulkeminen. Vuonna 1990 eli 25 vuotta sitten Unkarissa oli Budapestin ja edellä mainitun kuuluisan areenan lisäksi 3-4 muuta jäähallia eli hieman määritelmästä riippuen vain 5-6 jäähallia. Tietenkin ulkoratoja oli, mutta Unkarin asiat olivat lievästi sanottuna pahasti rempallaan. Tosin siltikin C-sarjan MM-kisat maa kykeni pahoista talousvaikeuksista huolimatta järjestämään eikä se luovuttanut niitä Belgiaan tai Romaniaan vaatimuksistakin huolimatta.

Ensimmäiset vastustajat eli Belgia ja Etelä-Korea kaatuivat luvuin 11-0 ja 10-2 mikä tiesi hyvää sille. Valitettavasti Kiinaa vastaan tuli tappio huolimatta pitkään johtamisesta 2-0 sijaan luvuin 2-3. Ottelu oli erittäin tasainen, mutta ilman Miklos Papain ja Gabor Hudakin maaleja Unkari olisi ollut hätää kärsimässä. Otteluista ehkä kaikkein kovatasoisin oli Romaniaa vastaan käyty ottelu 2.4.1990 Laszlo Papp Sportsarenalla joka päättyi suuren yleisön edessä tasapeliin 2-2. Jos vielä Kiinalle häviäminen oli jokseenkin mukiinmenevä vahinko niin nousuhaaveet menivät käytännössä Konstantin Mihailovin torjuntoihin Bulgariaa vastaan. 3-5 hävittiin ja se oli tavallaan lopun alkua.

Lopullinen pelivire särkyi ensin fyysisesti tiukassa ottelussa Pohjois-Koreaa vastaan 2-4 ja henkinen kantti loppui lopullisesti katastrofiin Jugoslaviaa vastaan jonka kanssa piti taistella C-sarjan mestaruudesta ja voittaa se. Jugoslavia vei Unkaria luvuin 1-8 ja kautta koko Unkarin maan katastrofiksi haukutun kiekkotapahtuman huipensi Tanskalle häviäminen luvuin 2-4. Tanskaa vastaan Unkari sentään pelasi jo jälleen omalla tasollaan. Murheellisinta oli se tosiasia, että Jugoslaviaa ja Tanskaa ja hyvin tietyin ehdoin myös Romaniaa vastaan kaikki muut maat C-sarjassa Unkari olisi pystynyt voittamaan ja Jugoslavian tunnettua tasoa vastaan mitään muuta maata vastaan ei odotettu tappioita eikä aina edes niinkään tiukkoja otteluitakaan. Jugoslaviallekin häviäminen reaalioloissa olisi ehkä ollut korkeintaan 1-4 luokkaa kuin 1-8...

Joka tapauksessa Unkarin onnistui säilyä C-sarjassa, mutta jääkiekko tuntui muuttuneen maassa naurunalaiseksi pelleurheiluksi ja jopa koko lajin olemassaolo maassa oli omana aikanaan uhattuna vakavasti. Unkarin harvoja valopilkkuja maajoukkueessa olivat Balazs Kangyal, Csaba Kovacs Senior, Janos Ancsin, Laszlo Ancsin, Miklos Papai, Csaba Horvath ja maalivahtina toiminut oman aikansa Szuperman eli György Poznik.

Laitan tähän myös muut pelaajat joukkueesta kaikkiaan kaudelta 1990:

Maalivahdit: György Poznik ja Gabor Geczi

Puolustajat: Balazs (Bika) Kangyal, Istvan Terjek, Zoltan Scheiber, Erno Paraizs ja Csaba Horvath

Hyökkääjät: Janos (Jani) Ancsin, Laszlo Ancsin, Gabor Hudak, Miklos Papai, Pek György, Zoltan Leleszi ja Csaba Kovacs Senior, Tibor Kiss, Tamas Dobos, György Orban ja Jozsef Farkas

Päävalmentaja: Gabor Boroczi
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Tähän väliin laitan pienen videon Unkarin vuoden 1990 C-sarjan MM-kisoista Unkarin ottelusta Romaniaa vastaan. 2.4.1990 Janos Ancsin teki maalin 3 sekuntia ennen ensimmäisen erän loppua 1-0 osuman ja pelikelloon jäi pienen laskennan jälkeen 2 sekuntia aikaa. Toisessa erässä alkupuolella Romania tasoitti pelin 1-1 tilanteeseen ja kun ottelun toista erää oli jäljellä 7 minuuttia ja 33 sekuntia teki Miklos Papai Unkarin 2-1 maalin. Toisen erän loppuun mennessä Romania teki 2-2 tasoituksen tähtihyökkääjänsä Istvan Gerebin voimalla. Unkarille vaarallisin pelaaja oli pelissä Gerebin ohella Romanian eliittipuolustajana tunnettu Mihail Lucian Popescu. Myös Paul Burada ja Cornel Chirita pitivät Unkaria ahtaalla Romanian pyörittämässä hyökkäyspelissä.

Tässä videokuvaa Unkarista vuoden 1990 C-sarjan MM-kisoista:

https://www.youtube.com/watch?v=6lsPKHJDyhs
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Bulgarialla oli vuoden 1990 kisoissa nuoruuttaan ja parasta teräänsä lähestyvä maalivahti Konstantin Mihailov tärkeä mies pitämään Bulgariaa C-sarjan MM-kisoissa Unkarissa. Avauspäivänä Bulgaria voitti Kiinan tiukan kamppailun jälkeen 3-2 ja sittemmin hieman harmittavasti hävisi Pohjois-Korealle lukemin 3-5. Jugoslavialle hävittiin sen jälkeen 3-6 vaikka lukemat ilman Mihailovia olisivat varmaan olleet ainakin 3-10 tai jopa reilusti enemmän. Belgiankin kanssa Bulgaria oli enemmän tai vähemmän pahoissa vaikeuksissa, mutta sen se voitti Belgian viime hetken uskomattomien möhläilyjen myötä 5-3.

Ihme kyllä Bulgarian onnistui venyä myös voittamaan kotiyleisönsä edessä pelannut Unkarikin maalein 5-3. Ja sitten häviämään Unkarin ihmevoiton jälkeen hyvinkin selvin luvuin Romanialle 2-7.

Tosin Mihailov tarvitsi välillä lepuutusta ja muun muassa Romaniaa vastaan Mihailov ei pelannut juuri ollenkaan vaan varamaalivahtina toiminut Ivailo Asenov sai torjua kiekkoa sen minkä ehti. Etelä-Korea oli myös erittäin paha vastus Bulgarialle ja siihen peliin Asenov torjunnoillaan sentään otti voiton luvuin 8-5, mutta sekään ei ollut kovin taattu etenkään ottelun alkuvaiheessa kun luistelunopeus ei joukkueella riittänyt Etelä-Koreaa vastaan. Viimeisessä ottelussa Tanskaa vastaan Mihailov palasi maaliin, mutta Asenovin ollessa maalissa luvut Tanskaa vastaan olisivat olleet paljon rumemmat.

Konstantin Mihailovin ja Ivailo Asenovin lisäksi Bulgarian avainpelaajia olivat Belgia-ottelun sankareina toimineet Ivaylo Velev, Plamen Veselinov, Kiril Hodulov, Georgi Dimitrov ja Stoian Batchvarov. Kaikki nämä miehet olivat tietenkin hyökkääjiä ja hyökkäyspään peli Bulgarialla toimi ainakin ajoittain melko hyvin vaikka tietenkin se oli maalivahtipelaamiseen nähden normaalisti vaatimattomampaa. Molemmat kuitenkin täydensivät Bulgarian erittäin surkeaa puolustuskaartia joka kyllä oli C-sarjan omalla mittapuulla vain välttävän tasoinen ja B-sarjassakin Bulgarialla olisi ollut koko vuosi pilalla osin sen osa-alueen puutteiden vuoksi.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Pohjois-Korealla oli vuoden 1990 C-sarjassa melkoisen kovakin joukkue tasoon nähden sinällään. Punaiseksi Goljatiksi kutsuttu, melkein 2 metriä pitkä ja isoimmillaan 118 kiloa painanut Chong Ho oli pakkien aatelia ja jos ei vielä pituus vaikuttanut (Kiinalla ja Etelä-Korealla ei ollut kuin 3 yli 180 sentin mittaista pelaajaa ja Pohjois-Korean miehistössä seuraavaksi isoin pelaaja Pak Chang Dok oli ns. Vain 186 senttiä pitkä pelaaja. Ratkaisijapelaajista Li Won Son ja Tae Gi Sol olivat lähellä 180 senttiä mitoiltaan ja muut Pohjois-Korean pelaajat olivat lievästi sanottuna hyvin pieniä heihin verrattuna ja keskimitaltaan hieman pienempiä kuin Kiinan tai Etelä-Korean joukkueen pelaajat keskimäärin.) niin paino ainakin alkoi olla jo aika raamikkaassa muodossa verrattuna kiekkoileviin Toveri Kansalaisiin nähden.

Chong Ho oli ollut edelliseltä pelikaudelta pois säärivian takia, mutta oli sittemmin palannut joukkueeseen ja mysteeriä riitti Kim Il-Sungin lempijoukkueen jättiläisen ympärillä kisoissakin. Hänen huhuttiin olleen välivuoden aikana myös koulutusleirillä kunto-ohjaajana suorittamassa valintoja maajoukkueeseen tai jopa tekemässä päätöksiä valitettavista leirisiirroista...

Valitettavasti vaikka nopeutta sinällään riitti ja etenkin Pohjois-Korean kovalla nelikolla voimaakin niin mitään todella järisyttävää joukkue ei saanut aikaiseksi ja Tanskaa ja Belgiaa vastaan Chong Hon sikailut olivat kyllä sen ajan toimitsijoiden toiminnalla ja sen jälkeenkin karmeaa katsottavaa. Pelikiellon arvoisista taklailuista ja kiekkomailalla sohimisista jaettiin vain 2 minuutin ja 2+2 minuutin tuomiot... Toisaalta C-sarjan MM-kisoissa noihin aikoihin tuomaritoiminta oli aikamoisen villiä ja välillä hajontaa tuntui olevan liikaakin tuomioiden jakelussa. Ja siten tuomiot olivat välillä liian matalia tai liian kovia. Toisaalta Tanskan maajoukkueen kaverit antoivat Chong Holle vähän takaisinkin joskin joukkotappeluun Punaista Goljatia vastaan ei ehditty kunnolla ryhtyä joskin selväksi tehtiin, että Michael Widenborgin kimppuun ei käydä sillä tavalla.

Pohjois-Korealla aluksi tuli voitto Bulgariasta luvuin 5-3, tappio selvin ja osin tietoisesti olemalla altavastaajan asemassa Tanskaa vastaan 0-8 ja Kiina voitettiin yllättäen luvuin 6-3. Jugoslavia lopetti ensimmäisen 15 minuutin jälkeen puheet Pohjois-Korean yllätyksestä ja ottelu päättyi Pohjois-Korean tappioksi luvuin 2-8. Belgian kanssa vaikeuksia riitti, mutta silti Pohjois-Korea voitti luvuin 3-0. Pohjois-Korea oletti ilman muuta häviävänsä Unkarille kotiyleisön edessä, mutta se voitti yllättäen luvuin 4-2 ja C-sarjan ehkä tunnepitoisimmassa ja Pohjois-Korealle aina tärkeimmän Etelä-Korean kohtaamisessa sitä järkytti hävitä Etelä-Korealle luvuin 3-4. Kuitenkin Pohjois-Koreassa valmentajat osasivat kuitenkin tunnustaa tappion silloin kuin se tuli. Pohjois-Korean sijoittuminen C-sarjan keskikastiin ja etenkin jopa lähelle kärkisijoja oli todella piristävää, mutta paljon vei pois jääkiekon kunnioituksesta maajoukkueen pelaajien ja erityisesti Voimanelikon huono käyttäytyminen vastustajia kohtaan.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Romanialla oli vuonna 1990 C-sarjan MM-kisoissa Unkarissa D-sarjasta palanneena välittömästi oikeammalla tasollaan. Eli C-sarjan kovimman kaartin välittömässä läheisyydessä ja jopa sarjanoususta kamppailevana maana. Tricolori Hocheilla oli melkoinen joukkue kasassa ja joukkueen painotus vaihteli eri vastustajasta riippuen paljon ja sillä oli paljon potentiaalia. Kaikkein selvimmin se otti jääkiekossa yhteen Unkarin kanssa vaikka muutama muukin nimellinen arkkivihollinen sillä oli ollut C-sarjassa aiemminkin.

Romania näytti ensin olevan melkoisessa tappiokierteessä. Paljon hyviä otteita, mutta valitettavan vähän tuloksia. Niin sanottiin kun Romania hävisi Kiinalle, Jugoslavialle ja Tanskalle. Tosin näistä maista kaksi jälkimmäistä olivat C-sarjan kovimmat maat sinänsä ennakkoveikkailuissa Unkarin ohella joten Romanian ei tarvinnut sinänsä hävetä suorituksiaan. Etenkin kun tulokset olivat niitä vastaan 3-6 ja 2-4. Kiinalle häviäminen taas luvuin 2-4 oli ongelma josta tuli väistämätön seuraus sarjataulukossa lopulta maalieron muodossa kun loppusijoituksia ratkottiin.

Aiemmin kerrotusta Romanian ja Unkarin tasapelistä tuli käännekohta ja siten Romania alkoi voittaa otteluita. joskin erikoisesti se oli suurissa vaikeuksissa molempia Korean tasavaltoja vastaan pelatessa voitoista huolimatta ja lopulta Romania voitti vielä kaiken päätteeksi Belgian. Näitä otteluita aiemmin se voitti Bulgarian väsyneen joukkueen luvuin 7-2. Ottelut Pohjois-Koreaa, Etelä-Koreaa ja Belgiaa vastaan päättyivät luvuin 6-4, 7-4 ja 7-1.

Tällaisia pelaajia Tricolori Hocheissa pelasi vuonna 1990 eli 25 vuotta sitten:

Maalivahdit: Gheorghe Hutan,Viorel Radu ja Adrian Ungureanu

Puolustajat: Danut Popovici, Mihail Lucian Popescu, Laszlo Horvath, Attila Nagy, Christian Daia, Valentin Toader, Ion Dimache, Florin Bunescu ja Iulian Popovici

Hyökkääjät: Paul Burada, Andrei Petrus Nudu, Istvan Gereb, Alexandru Halauca, Cornel Chirita, Marius Gliga, György Dragomir, Nelu Alexe ja Eugen Radu
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Kiinalla oli jälleen kyky olla Aasian maista kovin C-sarjassa vuonna 1990. Kiinalla oli tosin myös jonkin verran vaikeaa tavoitteensa suorittamisessa, mutta ellei Tanskaa ja Jugoslaviaa laskettu niin kyky olla voittajaehdokkaana sarjassa oli jopa hieman parempi kuin vuotta aiemmin. Toisin kuin edellisenä vuonna Kiinalla oli myös käytettävään oman aikansa parhaat kiinalaispelaajat kuten Zhinan Zhang, Beiyu Wang ja Anfu Wang. Myös Yi Sui, Don Li ja Weng Liu olivat Kiinan maajoukkueelle tärkeitä pelaajia Wangin veljesten ja Zhangin ohella. Aina Kiina ei kuitenkaan osannut ennakoida vastustajaansa ja puolustuspään virheet ja täysin virkeä Bulgaria veivät siltä kisojen avauspäivänä potentiaalisen voiton luvuin 3-2.

Kiina tosin toipui nopeasti ja voitti Romanian joskin pitkään se oli piikki lihassa kiinalaisille. 4-2 voitto meni lopulta heille. Jossain määrin ennakkoon erittäin vaikeaksi ja tiukaksi arveltu peli Unkaria vastaan kääntyi lopulta Kiinan voitoksi täpärästi luvuin 3-2, mutta Pohjois-Korean Chong Hon pelotevaikutus piti Kiinaa kourissaan ajoittain tuntuvastikin kirjaimelleen ja häviö luvuin 6-3 oli shokkitulos sillä yleensä Pohjois-Korea ja Etelä-Korea voitettiin mennen, tullen ja palatessa siihen aikaan jääkiekossa.

Ehkä Pohjois-Korealle häviämisestä suivaantuneena Kiina voittikin Etelä-Korean selvin luvuin 10-3 ja sittemmin voitti ensimmäisen vaikean erän jälkeen Belgian lopulta luvuin 8-4. Ennen Belgiaa vastaan Kiina oli hävinnyt jo valmiiksi tappioksi tiedetyn Tanska-ottelun taistelemalla kuitenkin itselleen yhden maalin. Ottelu päättyi Kiinan tappioon 1-6.

Kisojen ehkä yllättävimmässä ottelussa Jugoslaviaa vastaan Kiina oli aiheuttaa sensaation joka kuitenkin juurikin tasapelin ja sitäkin enemmän Jugoslavian ja Tanskan keskinäisen ottelun perusteella varmisti sarjanousun Jugoslavialle. Sensaatiomaista tasapeliä Jugoslaviaa vastaan häiritsi toki jugoslaavien puolivillainen suhtautuminen pelaamiseen ja osin tietenkin se, että sensaatioon ja Tanskan mahdolliseen nousemiseen B-sarjaan tarvittiin Kiinan voitto Jugoslaviasta tai parempi maaliero.

Lopulta Kiinalle ja Jugoslavialle riitti kuitenkin tasapeli jokseenkin huonoimmillaan karmivaksi kutsutussa sumputuspelissä missä kiinalaiset tukkivat keskialueen ja maalivahdin alueella kiekkoilu meni väistämättä melkoiseksi kehimiseksi puolin ja toisin. Kiinalla oli kuitenkin loppupelissä täysi syy olla tyytyväinen saavutettuihin tuloksiin.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Tanska oli vuoden 1990 C-sarjan MM-kisoissa tahdotusti ja tahtomattaankin sarjan huippujoukkue. Tanskalla oli kuitenkin kova halu päästä pelaamaan B-sarjaan ja ennen kaikkea kehittämään maajoukkuettaan tulevaisuuden B-sarjan normaaliksi joukkueeksi ja jopa huippujoukkueeksi saakka. Edelleen Tanskan jääkiekkoa vaivasi uuden vuosikymmenen ja yleensäkin vuosituhannen viimeisen vuosikymmenen vaihteessa melko heikko liigataso. Fyysisyyttä ja etenkin syöttöpeliä yritettiin lisätä edellisen kauden B-sarjavisiittiin verrattuna. Tavoitteena oli nousta B-sarjaan vuodeksi 1991 ja lopettaa maan esiintyminen tai vaarantuminen pelkkänä hissijoukkueena.

Tavoite oli yksinkertaisesti vain voittaa C-sarjassa koska yleinen vastustajien taso Jugoslaviaa lukuun ottamatta oli C-sarjassa vuonna 1990 Punaisille Leijonille liian heikko ollakseen vakavasti otettavia tai ennen kaikkea B-sarjan jääkiekkoa jo riittävän kovana pitäneelle maajoukkueelle hyödytöntä. Toisaalta huolimatta edelleen hienoista pelimiehistä Tanskan joukkue tuntui olevan edelleen turhankin lämmiteltävissä olevaa sakkia ja turhia jäähyjä otettiin liikaa. Michael Widenborg kärsi joukkueen avainpelaajista kylkiluihin kohdistunutta säteilykipua melkein koko lopputurnauksen ajan sen jälkeen kun oli saanut Pohjois-Korean Punaiselta Goljatilta eli Chong Holta lievästi sanottuna mailahierontaa erittäin rajun taklauksen jälkeen.

Lisäksi Widenborg kärsi ajoittain kovistakin päänsäryistä ja joukkue oli lähettää Widenborgin kotiin ja yrittää pärjätä ilman häntä. Kaikki mahdolliset Widenborgin korvaajaksi aiotut varapelaajat kun olivat Tanskan Liigassa kiinni tai kesälomilla eikä tietenkään edes tuolloin liian myöhäisiä tulijoita saanut leimata kisapassein edes C-sarjassa. Puhumattakaan sitten B tai A-sarjan parissa vastaavista erikoistilanteista. Tanskan ja Pohjois-Korean välisessä muutoin yksipuolisessa voittomatsissa Tanskan hyväksi Widenborgin kolhut ja Tanskan saamat ylimääräiset jäähyt ja oheissakolla pelottelut ottelun jälkeen vielä pukuhuoneissa pelaajien kesken löivät joukkueelle synkän mielen tunnelman.

Kisojen avausottelunsa Tanska pelasi hyvin heppoisella tasolla voittaen Belgian ns. Vain 15-1 ja Widenborgin ja parin muun pelaajan pienempiä vammoja lukuun ottamatta Tanska voitti Pohjois-Korean 8-0, kohtasi yllättävänkin tiukan Romanian ja voitti senkin 4-2 ja voitti sentään herrasmiesmäisesti ja taitokiekkoa Tanskalle 10 minuutin ajan esittäneen Etelä-Korean maalein 10-1. Tanska pelasi Etelä-Korean ja Pohjois-Korean otteluita vastanneen pelin myös Kiinan kanssa ja voitti sen 6-1. Sen jälkeen oli enää vastassa vain yksi todella kova maa joskin Unkari oli ollut Romanian ohella Tanskalle pienellä varauksella myös vaarallinen ennen kisoja. Unkari oli tosin mokannut pahasti nousuhaaveensa tai edes sarjataulukossa paremman olemisensa lukuisin vältettävissä olevin tappioin. Tanskan kovin vastus oli Jugoslavia.

Ja se näkyi joskin paikalle vaivautuneet unkarilaiskatsojat saivat ainakin 5.4.1990 Jugoslavia-Tanska-ottelussa ehkä koko sarjan ainoaa ns. Huippumaiden näkövinkkelistä katsottuna hienoa jääkiekkoilua. Joskin ns. Huippumaiden arvioilla ei tehnyt yhtään mitään C-sarjassa kun niillä ei oikeastaan tehnyt edes B-sarjassakaan. Varsin pian oli selvää, että Tanska oli kuitenkin ottelussa alakynnessä fyysisen pelin ja etenkin Jugoslavian nopeiden pelaajien kuten Razingerin, Kopitarin ja Tislarin pitäessä kiekkoa hallussa ja laukoessa mahdottomankin tuntuisista paikoista kiekkoa lähelle maalia tai maaliinkin asti Tanska alkoi väsyä paineessa. Edes syöttöpelin parantunut kontrasti suhteessa edelliseen kauteen ei riittänyt Tanskalle. Tanskan eräs murheellinen tosiasia olivat taas turhat jäähyt ja lisäksi myös Jugoslavian pelaaminen pelissä kerrankin myös taidolla kuin pelkällä brutaalilla voimalla.

Tosin vielä ensimmäisen erän jälkeen luvut Jugoslavialle olivat vain 2-0 ja mitä tahansa oli vielä tehtävissä. Kahden erän jälkeen tilanne oli jo 3-0 Jugoslavialle, mutta jostain ihmeen syystä kuin taikaiskusta aiemmin loukkaantunut ja näkönsä sittemmin jälleen teräväksi saanut Michael Widenborg herätti Tanskan nousuhaaveet eloon tekemällä kaventavan 3-1 maalin Tanskalle ampumalla ensin minuutin ajan kolmannessa erässä jatkuvia kovia kanuunanlaukauksia ja saamalla terävän syöttölaukauksen ensin Jens Nielseniltä alemmalta keskialueelta, harhautti Jugoslavian Zvonko Suvakin, palautti nopeasti alemmas laitaan Olaf Ellerille, Eller syötti liikkuvan puolustuksen Jesper Duusille ja lopulta Duus syötti sittemmin lähes uskomattoman tuntuisen syötön alemmalta punaviivalta suoraan siniviivalle ja lähes millimetreissä mitaten paitsioalueen ulkopuolella olleelle Widenborgille joka kavensi helkkarin terävällä rannelaukauksella käytännössä Jugoslavian maalivahdin sokeasta kulmasta kiekon maaliin.

Kaikki tämä tapahtui 2 minuutissa kolmannen erän alussa. Valitettavasti nousuhaaveet romuttuivat alle 5 minuutissa ensin Jugoslavian 4-1 maaliin ja lopulta koko ottelun päättäneisiin 5-1 lukemiin. Tanskan unelma oli nousun suhteen melkein kokonaan ohi ja ihme kyllä sen viimeinen toive Jugoslavian sarjanousun toteutumattomuudesta oli käydä toteen sen pelatessa Kiinan kanssa tasan 3-3. Tosin keskinäisellä ottelulla oli myös merkitystä. Tanska pelasi Bulgariaa vastaan lopulta keskinkertaisen kovan pelin voittaen vain 7-2 ja loppupelissä masentuneen ottelun Unkaria vastaan joka ei 4-2 voitosta huolimatta tuntunut miltään muulta kuin turruttavalta katkeruudelta. Tanska jäi rannalle B-sarjasta kaudeksi 1991 ja Jugoslavia nousi sinne.

Saksojen yhdistyminen ei auttanut tanskalaisia eikä myöskään IIHF:n vahvistetut uudet säännöt joissa voittajat ja laskijat B-sarjan ja C-sarjan välillä pidettiin vain yhden välisenä. Vanhemmilla säännöillä Tanska olisi noussut, mutta säännöt olivat muuttuneet ja niitä oli noudatettava. Lohdutuspalkinnoksi Tanska sai järjestää C-sarjan mm-kisat vuonna 1991.

Nämä pelaajat pelasivat Punaisissa Leijonissa tai Kiekkoviikingeissä vuonna 1990 25 vuotta sitten:

Maalivahdit: Lars Pagh Kristensen ja Sandor Neumann

Puolustajat: Jesper Duus, Benny Pedersen, Frederik Åkesson, Jens Carlsen ja Torben Schultz

Hyökkääjät: Michael Widenborg, Heinz Ehlers, Jens Nielsen, Christian Jörgensen, Brian Holse, Olaf Eller, Sören Huus, Kent Aalborg, Jörn Ole Bertelsen, Henning Ludvigsen, Lars Östergaard, Jan Lyö Christensen ja Anders Bach
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Jugoslavialla oli vuonna 1990 tekemistä pitää maan jääkiekkojoukkuekin yhtenäisenä koko tasavaltaa raastavan kansallisuuskiistan aikana jonka lopullinen panos oli jopa koko Jugoslavian kansakunnan olemassaolo mikä sittemmin päättyi murheelliseen tragediaan ja verilöylyyn. Vielä keväällä 1990 joukkue kuitenkin saatiin kasaan ja joukkueeseen sentään meni pelaajia eikä tapahtunut kuten noin vuoden kuluttua tulisi vuonna 1991 käymään jolloin pelaajilla oli valtavia riitoja jopa keskenään ja jolloin joukkueen jäseniä jouduttiin pitämään erossa toisistaan mikäli tappelevat osapuolet tiedettiin toistensa vihaajiksi.

Jugoslavialla oli paljon samaa kuin mitä edelliselläkin kaudella joukkueessa joskin myös ensimmäistä kertaa ehkä sitten Sarajevon Talviolympialaisten 1984 joukkue alkoi välillä pelata myös teknisempää ja taidokasta jääkiekkoa vuoden 1990 C-sarjan kisoissa. Toisaalta Jugoslavia ei tapojensa mukaan vierastanut maalle legendaariseksi muodostunutta voimakiekkoiluakaan.

Ennen kisoja ainoa tavoite oli nousta B-sarjaan kaudeksi 1991 ja se aikoi raivata vastustajansa pois tieltä keinolla millä hyvänsä. Pahimmat vastustajat arveltiin ennen kisoja olevan Tanska ja Unkari. Varauksella myös Romania kuulosti pahalta vastustajalta. Rynnäkköpelillä ja nopeiden huippuluistelijoiden avulla Jugoslavia oli lähes pitelemätön C-sarjassa.

Kaikkein vaikein ottelu Jugoslavialle kisoissa oli Tanskaa vastaan käydyn ottelun lisäksi Etelä-Koreaa vastaan. Etelä-Korean nopeus oli yllättää Jugoslavian kiekkotähdet ja ottelu päättyi lopulta Jugoslavian 4-2 voittoon tiukan kamppailun jälkeen. Romania voitettiin 6-3, Bulgaria myös 6-3, Pohjois-Korea 8-2, Belgia 17-1 ja lopulta Tanska kokonaisuutena ehkä turnauksen ehjimmän ottelun jälkeen 5-1. Jugoslavia varautui Unkaria vastaan myös yhtä vaikeaan tai melkein yhtä vaikeaan peliin kuin mitä Tanskaa vastaan oli pelattu. Lopulta voitto tuli siitä murskaluvuin 8-1. Loppua kohti Jugoslavialla oli suurin piirtein yhtä paljon kiinnostusta peliin kuin Romanialla oli ollut kauden 1989 D-sarjan MM-kisoissa Uutta-Seelantia vastaan sen voittaessa luvuin 52-1...

Siltikin Jugoslavia olisi voinut hävitä ehkä kaiken Kiina-ottelussa joka päätti koko C-sarjan MM-kisat vuoden 1990 osalta Unkarissa. Lopulta se pelasi enemmänkin kuin tiukan pelin jälkeen 3-3 tasapelin ja se riitti vuodeksi 1991 B-sarjaan nousemiseen. Joukkueen tärkeimmät pelimiehet olivat Matjaz Kopitar, Zvone (Zvonko) Suvak, Andrej Razinger, Boris Pajic, Murajica Pajic, Drago Mlinarec, Toni Tislar, Bojan Zajc, Anton Ilijas, Alan Ilijas ja Milos Piperski.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Hollannilla oli kaudeksi 1990 B-sarjaan suhteellisen kovat odotukset ja ennen kisoja sijoitukset ennakoiden puolesta vaikuttivat toteutuvan. Päävalmentaja Larry van Wieren oli erittäin luottavainen Ijs-Oranjen suoritukseen Ranskassa pelatuissa B-sarjan MM-kisoissa. Äärimmäinen minimitavoite oli kuulua tietenkin sarjaan sen sijaan, että pudottaisiin C-sarjaan. Larry van Wieren oli itse aikanaan pelaajana kokenut liiankin hyvin mikä merkitys jääkiekolle oli kun sarjatasoilta pudottiin ja noustiin maassa.

Varsinainen päätavoite oli kuulua B-sarjan sijoille 5-6 sillä joukkueen oma normaali suoritustaso riitti tähän. Äärimmäinen tavoite tuntui olevan nelospaikka sillä B-sarjan kermamaat Sveitsi, Italia, Ranska ja Itävalta juuri A-sarjasta pudonneen Puolan lisäksi tuntuivat hieman liian vahvoilta. Nelospaikkakin tuntui toteutuvan vain mikäli aivan kaikki pelimiehet olisi saatu kentälle.

Erilaisten muiden valintojen jälkeen Ijs-Oranje vuoden 1990 B-sarjan kisoihin näytti tältä:

Maalivahdit: Jan Bruijsten, Guido Walenciak ja Marcel Nijland

Puolustajat: Antoine Geesink, Nico van Galenlast, Robert Prick van Wely, Evert-Jan (Erik-Jan) van de Werf, Johan de Vries, Henk Hille ja Fred Homburg

Hyökkääjät: Tony Collard, Gerard van Hunen, John Koren, Ron Berteling, Robert Herckenrath, Dave Morrison, Risto Mollen, Mike Louwers, Frank Janssen, Henri Stoer, Theo van Gerwen, Eric Lambooy ja Tom (Tommie) Speel

Hollannin maajoukkue jääkiekossa käytti aikanaan paljon erilaisia taktiikoita minkä hyödyntämistä kuitenkin haittasi edelleen huono tai melko huono fyysisen voimapelaamisen suhde taitotasoon nähden. Myös aloituksia Hollanti hävisi etenkin B-sarjan tasolla aivan liian usein. Hyökkäyspeli joukkueella oli ehkä lähtösuhteessa erittäin hidasta, mutta nopeaa ja taitavaa syöksypeliä etenkin kärkimiesten Tony Collardin, Ron Bertelingin ja Dave Morrisonin osalta. Laitapelaaminen oli varsinaista kärkipelaamista parempaakin etenkin Frank Janssenin pelatessa.

Janssenin syöttötaidot yhdistettynä edellä mainittujen kärkimiesten huippuvetoihin laiskan oloisesta puolustuksesta ja ajoittain hitaasta hyökkäyksen liikepelistä huolimatta tuottivat enemmän kuin usein tulosta.

Kuten aiemmin totesin niin B-sarjan kermamaiden ainoa toivo oli saada heti ottelun alussa pitävä ote voitosta Hollantia vastaan vain selvällä maalierolla tai Italian tapauksessa helkkarin kovalla puolustuspelaamisella. Näitä keinoja huomattavasti epätoivoisempi keino oli muun muassa Ranskan harjoittama yksinkertainen Hollannin hyökkäyspelin väsyttäminen jatkuvalla kiekkojen roiskinnalla laidasta laitaan ja jatkuva kiekon pitäminen ja leipominen omien pelaajien käsissä keskialueella tai viivelähtöpelillä alemmalla keskialueella.

Toisaalta Ijs-Oranjen oma erikoinen pudottautumispeli ja aktiivisyöttely keskialueelta laitaan ja hyökkääjille olivat eliminoida tämän taktiikan kokonaan. Näillä keinoin ennen pitkää Hollanti oli useimmiten vaikeuksissa ja hävisikin pelejään. Ijs-Oranje kuitenkin piti vielä itselleenkin epäedullisessa pelissä otteensa vakaana usein hyvällä syöttöpelillä.

Turnauksen ensimmäinen ottelu Puolaa vastaan oli ensimmäisen erän osalta erittäin tasainen. Puolalla oli erittäin vaikeaa pysyä aluksi Ijs-Oranjen vauhdissa ja ensimmäinen maali tuli vasta tilanteessa jossa Puolalla oli kahden miehen ylivoimapeli käynnissä. Antoine Geesink ja Johan de Vries istuivat silloin jäähyaitiossa ottelun 8:lla peliminuutilla Kun Puola sitten sai pelinsä jotenkin käyntiin niin jo ensimmäisen erän jälkeen 3-0 sille. Toisen erän aikana Puolan peli piristyi entisestään ja puolustus ei pysynyt sen tahdissa.

Lopulta kolmannen erän loppuun ja 52:teen peliminuuttiin mennessä tilanne oli jo 6-0 sille. Toisessa erässä maaleja ei tehty. Tony Collard iski sentään yhden maalin 52 minuutin jälkeen saaden luvut 6-1, mutta lopulta Puola voitti pelin 7-1.

Puolan voiton arvoa heikensi se seikka, että peräti 5 maalia syntyi ylivoimalla ja vain 1 maali tasakentällisillä ja 1 maali alivoimalla. Ja ilman maalivahtejaan, tasakentillä ja etenkin omalla alivoimallaan Puola oli hätää kärsimässä ottelussa. Ottelu oli potentiaalistaan huolimatta pettymys Ijs-Oranjelle.

Ijs-Oranjen toisessa ottelussa Sveitsiä vastaan maalivahtina Puolaa vastaan toiminut Guido Walenciak vaihdettiin Jan Brujisteeniin. Sveitsillä oli tekninen ja taidollinen ylivoima Hollantiin nähden, mutta silti ottelun alussa Sveitsin valmennus järkyttyi kun Theo van Gerwen iski ottelun avausmaalin. Sveitsi ei yksinkertaisesti pysynyt ottelun alussa Hollannin tahdissa vaikka luvut olivat ensimmäisen erän jälkeen sille sentään edes 2-1.

Hollannin peli alkoi väsyä vasta toisessa erässä ja todella näkyvästi kolmannessa erässä. Silloin Sveitsi olisi voinut iskeä vaikka luvut 10-1, mutta toisessakin erässä luvut olivat vieläkin vain 4-1 Brujistenin hienojen torjuntojen johdosta.

Kolmannen erän Sveitsin 5-1 maali ja Theo van Gerwenin 48:n peliminuutin hylätty 5-2 kavennusmaali lopettivat taistelun ja Sveitsi voitti lopulta maalein 6-1. Ijs-Oranjelle kaksi tappiota putkeen oli huono juttu. Ranskaa vastaan Hollanti tuntui olevan myös alakynnessä etenkin ennakoissa.

Lopulta ottelusta tuli huippuluokan jääkiekon taistelunäytös josta ei dramatiikkaa puuttunut. Jo ottelun toisella minuutilla Hollannin Tony Collard teki ottelun avausmaalin ja kolmannella minuutilla Ranskan Philippe Bozon iski kavennuksen 1-1:teen. Steven Woodburn iski Ranskalle luvut 2-1 yhdeksän minuutin kohdalla ja Sylvain Beauchamp 19:sta peliminuutilla iski luvut 3-1 Ranskalle.

Toisessa erässä tiukkuus jatkui, mutta kumpikaan joukkue ei saanut yliotetta toisistaan. Hollannilla oli huippuluokan hyökkäyspeli, mutta huono puolustus kun taas Ranskalla oli huono hyökkäyspeli jatkuvan eriarvoisuuden, syöttämättä jättämisten ja yleisen peliasenteen huonouden takia, mutta sillä oli kuitenkin hyvä puolustuspeli mikä oli elintärkeää 3-1 lukujen pitämisessä.

Kolmannessa erässä Beauchamp iski luvut 4-1 Ranskalle 43:n peliminuutin jälkeen ja 48:lla peliminuutilla nähtiin draamaa kun Hollannin Theo van Gerwenin tekemä kavennusmaali 4-2 hylättiin. Ijs-Oranje nosti mellakan asiasta ja tilanne paheni kun minuuttikaupalla odottelun jälkeen hylättiin. Ottelun päätteeksi Tony Collard teki Hollannille vielä varsinaisen 4-2 maalin aivan viime hetkellä kun maalivahti Brujisten oli vedetty pois kentältä ja kun Hollanti peluutti kuutta kenttäpelaajaa jäällä.
4-2 jäi lopputulokseksi. Ijs-Oranje hävisi siis jälleen taistellen.

Italiaa vastaan Ijs-Oranjella ei juuri ollut mahdollisuuksia ensimmäisen erän jälkeen. Vaikka tilanne oli jälleen vain 2-1 Italian eduksi. Antoine Geesink, Tony Collard ja Robert Herckenrath vastasivat Hollannin maaleista ottelun 17:sta, 27:nnen ja minuutin verran Italian 4-1 maalin jälkeen ja 46:nnen peliminuutin jälkeen. Herckenrathin maali lopetti Italian kolmen maalin putken ja tilanteen jossa Hollanti oli jo 7-2 tappiolla. Italia voitti lopulta helkkarin kovan puolustuspelin ansiosta ja osin legendaarisen Jim Corsin torjunnoillakin luvuin 8-3. Siinä vaiheessa Hollannin oli vallannut tappiomieliala.

Seuraavaksi Hollanti kohtasi varsin nimellisenä valtiona enää olemassa olevan Itä-Saksan. Väsymys piinasi Jan Brujistenia ja häntä ei Larry van Wieren vaihtanut maalilta ennen kun DDR johti jo 4-0. Ja kaikki tämä avauserän jälkeen. Nuori Marcel Nijland vaihdettiin maalille ja toinen erä sujuikin Ijs-Oranjelta huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen erä. 37 peliminuutin jälkeen Hollanti sai viimein maalinsa Ron Bertelingin sen tehdessä. Sitä ennen DDR oli johtanut 25 minuutin jälkeen jo 5-0. Tilanne 5-1 ei kestänyt kauan kun aivan toisen erän loppuhetkillä Itä-Saksa kasvatti eron jo 6-1:teen.

Kolmannessa erässä Ijs-Oranje teki vielä 44:llä peliminuutilla 6-2 osuman Eric Lambooyn ja 48:lla peliminuutilla 6-3 osuman Tony Collardin toimesta. Se ei riittänyt ja Hollanti hävisi jälleen.

Itävaltaa vastaan tilanne oli sama kuin Sveitsiäkin vastaan eli tekninen ja taidollinen ylivoima oli Itävallan puolella. Toisin kuin Sveitsi niin Itävaltaa ei yllätetty ja se lähti heti pelaamaan täysillä. Tosin silti Itävaltakin oli ajoittain vaikeuksissa Ijs-Oranjea vastaan. Ennen pitkää Itävalta kuitenkin johti jo 5-0. Tilanne johtui Marcel Nijlandin vaihtamisesta Guido Walenciakiin vain 2-0 tilanteen jälkeen ja se oli Larry van Wierenin virhearvio. Walenciak pysyi maalilla myös kolmannessa erässä ja lopputuloksena oli 8-0 murskavoitto Itävallalle.
Tämän jälkeen Hollannin oli B-sarjassa säilyäkseen pakko voittaa yhtä paljon potentiaalistaan huolimatta otteluitaan hävinnyt Japani. Japani oli tunnettu uskomattomasta nopeudestaan ja syöttöpelistään B-sarjassa. Siten ottelun voittaminen oli hyvin vaikeaa Hollannille alustavasti.

Siten B-sarjan putoamiskamppailussa Ijs-Oranjen maalivahdiksi otettiin Jan Brujistenin sijaan yllättäen Marcel Nijland. Nijland joutui heti pahaan paikkaan kun ottelun ensimmäisellä minuutilla Japani meni 1-0 johtoon Sayaka Ishiin tekemästä maalista. Minuuttia myöhemmin Hollanti tasoitti Gerard van Hunenin maalilla ottelun 1-1:een. 11 minuutin jälkeen Dave Morrison siirsi Hollannin 2-1 johtoon ja Japani tasoitti Sayaka Ishiin toimesta pelin 2-2:een 14 minuutin jälkeen. Toisen erän alusta oli kulunut minuutti ja Tony Collard siirsi Hollannin 3-2 johtoon ja 36 minuutin kohdalla varttia myöhemmin Risto Mollen kasvatti johdon 4-2:een. Kolmannessa erässä Japani teki kaksi maalia Koshi Kiyoen ja Akihito Sugisawan toimesta 43:n ja 48:n peliminuutin jälkeen.

Tasapeli 4-4 oli lopputulos ja Hollanti olisi pudonnut ilman DDR:n yhdistymistä C-sarjaan.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Ennen Japanin osuutta vuoden 1990 B-sarjan kisoissa pienenä jälkimainintana Hollannin osalta sanottakoon, että helppoa maalla ei tosiaan ollut noissa kisoissa ja Larry van Wieren säilytti päävalmentajan pestinsä lähinnä kiekkoliiton puheenjohtaja van Erpin pitämän vakavan puhuttelun jälkeen. Äärimmäinen minimisijoitus olisi pitänyt olla sijoilla 6-7, mutta toisaalta DDR:n yhdistyminen Länsi-Saksaan antoi sentään vakavan ja tärkeän oppitunnin joukkueelle.

Ranskaa vastaan Hollanti teki virallisen protestinkin ottelun tapahtumista ja sen ottelun viheltäjä Lynch oli vaarassa menettää jopa koko toimitsijalisenssinsä sen ottelun perseilyistä. Ei kuitenkaan menettänyt ainakaan tiettävästi. Ja ehkä viimeinen todella paha seikka Ijs-Oranjelle kisoissa oli se, että se sortui ottamaan joukkueen normaalien pelikaavojen vastaisesti myös uskomattoman paljon jäähyjä otteluissaan.

Ijs-Oranjen rangaistuimmat pelaajat olivat Nico van Galenlast ja Tony Collard 18 minuutilla ja 14 minuutilla. He olivat koko turnauksen toiseksi ja neljänneksi eniten jäähyjä ottaneet pelaajat. Ijs-Oranje otti joukkueena eniten jäähyminuutteja koko turnauksessa ja lisäksi eniten pelikieltoja kaikista joukkueesta. 110 jäähyminuuttia oli reippaasti eniten kaikista joukkueista ja pelikiellot tulivat Puolaa, Ranskaa ja Itä-Saksaa vastaan käydyistä otteluista joukkueelle.

Nico van Galenlastille tuli yksi ottelurangaistus ja Gerard van Hunenille kaksi ottelurangaistusta joista toinen määrättiin jälkikäteen hänelle ottelun jälkeen. Mikä ei tietenkään miellyttänyt van Hunenia tai van Wiereniä. Seuraava vuosi eli 1991 tuli olemaan tärkeä Ijs-Oranjelle myös olympiakarsintojen ja koko B-sarjan mahdollisesti muuttuvan sarjajärjestelmänkin takia sillä kaudeksi 1992 jääkiekon MM-kisat olivat laajentumassa 12 joukkueen turnaukseksi.

PS. Asiaa riittäisi tai olisi riittänyt enemmänkin, mutta pidemmän katsauksen lähetyksessä oli aika paljon ongelmia joten lyhyemmäksi jäi. Pienenä kysymyksen heitän, että onko joillakin muilla käyttäjillä tullut pitkän tai hyvin pitkän viestin lähetyksessä serverivikaa tai erroria numero 503? Itselläni tuollainen virhe sattui eilen enemmän tai vähemmän koko päivän vaikka nyt sentään kone on onneksi toiminut normaalisti.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1990 Japanin jääkiekkomaajoukkue oli omalla tasollaan erittäin mielenkiintoinen joukkue sinällään. Nousevan Auringon Maan kiekkojoukkueella oli paljon samaa joukkueessaan kuin mitä edellisenkin vuoden joukkueen osalta. Sillä oli jälleen kerran B-sarjan nopein joukkue luisteluvoimaltaan, mutta edelliskauteen verrattuna korkeintaan keskitason voimapelaaminen oli muuttunut huonoksi ja jopa surkeaksi.

Osin siitä syystä johtuen, että Japanilla oli hädin tuskin yksikään pelaaja 25 vuotta sitten pelanneessa maajoukkueessa 180 senttimetriä suurempi. Jopa Kiinalla, Etelä-Korealla ja Pohjois-Korealla oli enemmän fyysisiä voimapelaajia kuin mitä Aasian parhaimmalla kiekkomaalla eli Japanilla oli.

Kun Japania muutoin kiekkomaana tuolloin yleensä mietti niin parhaimpina päivinään se ei missään tapauksessa ollut huono, mutta ei missään nimessä myöskään paraskaan. Toisin sanoen sitä itseään huonommat maat pitivät sitä voittamattomana ja sitä itseään paremmat maat olisivat vieneet Japania kuin märkää rättiä vaikka B tai C-maajoukkueillaan.

Parhaimmillaan taas yllättäessään jonkun kovankin luokan maan ja olleessaan jopa reilusti edellä sitä japanilaisten eräs huono piirre oli olla enemmän joukkueena tuohon aikaan enemmän menestyvien osiensa summa kuin varsinainen kunnollinen voittamiseen keskittynyt joukkue. Tämä ero oli ehkä ratkaisevin laatuero vuonna 1990 kun sitä vertasi tavallaan huomattavasti sinällään parempaan Ijs-Oranjeen eli Hollantiin.

Ja kun maat taistelivat sitten lopulta olemattomaksi osoittautuneessa putoamiskamppailussa C-sarjaan. Vuonna 1990 Japanin jo ennestäänkin sisukas puolustuspeli parantui kun maajoukkueeseen otettiin erittäin lupaava ja edelliskaudelta virheellisesti ulos jätetty Takayuki Miura.

Huippuluokan yleinen syöttöpelikin oli parempaa kuin edellisenä vuonna ja se myös näkyi yleensä kentällä parempana pelitehokkuutena. Toisaalta taas ehkä tyydyttävä pelitaso B-sarjatasolle ei millään riittänyt sarjan kermamaita vastaan pelatessa. Toisaalta jopa kermamaatkin joutuivat varomaan Japanin saadessa hyökkäyspelinsä ja syöttöpelinsä kohdilleen sillä se tiesi tarkkoja vetoja ja tehokkaita maaleja. Kisojen osalta Italiaa vastaan se yllätti olemalla tappiolla vain 2-0 ensimmäisen erän jälkeen, mutta sittemmin pelitahti romahti ja 7-1 oli lopputulos Japanin tappioksi.

Puolan A-sarjapudokkaana tunnetun joukkueen Japani järkytti menemällä ensimmäisessä erässä johtoon ja piinaamalla sitä hyvin pitkään vaikka lopulta kolmannen erän romahduksen myötä Japani hävisi 8-2. Kolmannen erän alussa tuossa ottelussa Puola oli vain 3-2 johdossa, mutta osin Japani sai myös kiittää siitä Puolan yksinkertaisen surkeaa ylivoimapeliä.

Sveitsin taas piti B-sarjan kermamaana voittaa Japani hyvin selvin luvuin, mutta 6-1 voitto oli lopulta yllättävänkin aliarvostettu sille. Etenkin kun Sveitsi johti vain 1-0 ensimmäisen erän jälkeen ja toiseen erään mennessä vain 4-0 kun ennen ottelua Sveitsin ennustettiin vievän Japania 10-0...

Japanin otteet B-sarjan kermamaita vastaan olivat kohtalaisen välttäviä sinällään sillä Japani ei yllättävänkin hyvistä otteista huolimatta tavoitellut voittoa ja suuri unelma olisi ollut jo tasapelikin. Lisäksi Japani pelkäsi liian kovaa voimapeliä ja siitä mahdollisesti johtuvia loukkaantumisia jotka olivat vaivanneet maajoukkuetta pitkin talvikautta avainpelaajien osalta. Ennen kisoja Japanin maajoukkueen johto oli ottaa useita Nippon All-Starsin (Japanin B-maajoukkue.) pelaajia joukkueeseen, mutta oli lopulta onneksi ottamatta.

Sen sijaan B-sarjan keskikastia vastaan hyvänä päivänä Japanilla oli mahdollisuudet vaikka mihin. Vaikka edelleen Japani pelasi lähinnä sarjapaikan säilymisen kannalta ja viitospaikka oli reaalinen maksimisuoritus mihin aivan kaiken osuessa kohdalleen eväät olisivat riittäneet. Japani oli toista vuotta peräjälkeen tuottaa shokkitappion Ranskalle, mutta jättiyllätys jopa tasapelin pitämisestä romuttui aivan loppuhetkillä 3-2 tappioon.

Ranskalla oli pelissä yksinkertaisen hidas puolustus, tähtipelaajien ja laitapelaajien sooloilu, ylipassiiviset hyökkäykset, liian hitaat lähdöt kiekkoon vaihtoineen päivineen ja kaiken päätteeksi umpisurkea ylivoimapelaaminen vikana. Ylivoimapeli oli niin huonoa Ranskalta, että vain Puolalla oli B-sarjassa huonompi ylivoimapelaaminen joka kelpasi juuri ja juuri Japanin ja Hollannin voittamiseen...

Ranskan joukkue ei ollut lainkaan iloinen tuloksestaan vaikka Japanin vaarallisuus nopean hyökkäyspelin ja syöttöpelin osalta tiedettiinkin. Sen olisi pitänyt jälleen kerran voittaa Japani 5-0 tai 10-0. Sillä ei kuulemma ollut väliä ennen ottelua.

Toisaalta taas Itävalta veikin sitten jälleen yhden todella huikean pelin jälkeen Japania luvuin 7-2, mutta ensimmäisessä erässä omasta mielestään täysillä pelannut Itävalta sai silti yllättyä kun luvut olivat vain 2-1. Toista erää ei aivan alkua lukuun ottamatta Japani siitä eteenpäin jaksanutkaan ja tulos oli selvä. Itä-Saksaa vastaan Japani ei yksinkertaisesti päässyt puolustuksen läpi ja oma puolustus yksinkertaisesti jyrättiin alta ja ilman huikeita torjuntoja Japani olisi voinut olla 5-0 tai 10-0 tappiolla jo ensimmäisen erän jälkeen. Toteutuneesti Japani oli 3-0 tappiolla. Moraali romahti ja edes toisen erän maali ei lohduttanut Japania joka lopulta hävisi 6-1.

Ratkaisevassa päätösottelussa Hollantia vastaan Japanin sankareita olivat Norio Suzuki, Motoki Ebina, Sayaka Ishii, Koshi Kiyoe, Akihito Sugisawa ja tietenkin itse Takayuki Miura joka näiden herrojen ohella vakuutti myös Ranskaa vastaan pelatussa pelissä. Näiden pelaajien lisäksi vakuuttava mies oli myös Yuji Iga joka myöhemmin tuli viemään paljon hollantilaisilta ja englantilaisten jääkiekon ystäviltä vuosia myöhemmin. (Iga muun muassa vei brittien olympiamatkan Lillehammeriin 1994 hyvin erikoisella rystylaukauksellaan ja Latviallekin mies oli melkoinen kiusanhenki.) Japani pelasi Hollantia vastaan 4-4 tasapelin ja säilyi sarjassa maalieron turvin vaikka Hollanti tai edes Japani ei olisi pudonnut mahdollisesta häviöstäkin huolimatta sillä Itä-Saksan yhdistyminen teki pudottamisen tarpeen mitättömäksi.

Erikoista oli miniminä pidetyn sarjapaikan säilymisen lisäksi se seikka, että niin Japanissa kuin muuallakin maailmalla alettiin puhua vain entistäkin enemmän Takayuki Miuran taitojen sijaan huomattavasti edellistä vuotta enemmän hänen pikkuveljensä Hiroyuki Miuran taidoista. Hiroyuki Miura oli jo myös aivan ensimmäistä kertaa ehdolla maajoukkueeseen, mutta häntä ei vielä otettu.

Tässä kuitenkin Japanin maajoukkue vuodelta 1990 eli 25 vuotta sitten:

Maalivahdit: Katsunori Hirano ja Kenji Nobuta

Puolustajat: Kunio Takagi, Atsuo Kudo, Yasuhiro Honma, Takayuki Miura, Kadohashi Tetsunobi, Tadashi Haga ja Fumihiko Kajikawa

Hyökkääjät: Toshiyuki Sakai, Koshi Kiyoe, Hikomi Senuma, Yuji Iga, Shuji Momoi, Sayaka Ishii, Hirotoshi Osawa, Akihito Sugisawa, Noriwaka Kadohashi, Hiroshi Hikigi, Yuji Iwamoto, Motoki Ebina ja Norio Suzuki
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Ja kun aiemmin unohdin mainita niin Ijs-Oranjen eli Hollannin joukkuekapteeni vuonna 1990 oli Ron Berteling.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Ja kun vertaa Japanin joukkueen pelaajakokoa muiden Aasian maajoukkuemaiden pelaajien kanssa niin Japanilla löytyi kuitenkin viisi 180 senttimetrin ylittävää pelaajaa kooltaan kun taas Kiinalla ja Etelä-Korealla oli vain kolme 180 senttimetrin ylittävää pelaajaa vuoden 1990 pelijoukkueissaan. Ja Pohjois-Korealla tietysti oli vain tämä kuuluisa Voimanelikko enemmän kuin 180 senttimetriä pitkiä pelaajista. Pienin pelaaja Japanin joukkueesta oli 170 senttimetriä pitkä ja vain korkeintaan 64 kiloa painanut Akihito Sugisawa.

Yhtä pitkiä pelaajia kuin Sugisawa olivat Hikomi Senuma ja Sayaka Ishii, mutta Ishii painoi jopa 74 kiloa kun taas Senuma oli suurimmillaan jopa 85 kiloa painanut pelaaja. Suurin ja painavin pelaaja oli 184 senttimetriä pitkä ja 86 kiloa painanut Fumihiko Kajikawa. Yhtä pitkä tai aivan marginaalisesti pienempi pelaaja (180-183 senttimetriä oli yleensä hänen pituusmittansa ja aivan korkeintaan saman verran kuin Fumihiko Kajikawan kanssa oli hänellä pituutta.) oli 85 kiloa painanut Toshiyuki Sakai.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1990 pelaajista Japanilla pelasi vielä Naganon olympialaisissakin Takayuki Miura, Atsuo Kudo, Akihito Sugisawa, Toshiyuki Sakai ja Yuji Iga.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Sen sijaan Naganon Olympialaisten jälkeen 1998 MM-kisoissa Japanilla pelasi enää vuoden 1990 maajoukkueen pelaajista Sveitsissä vain Takayuki Miura, Akihito Sugisawa ja Toshiyuki Sakai.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Ja unohdin tosiaan mainita, että Japanin päävalmentajana toimi vuoden 1990 kisoissa kuten myös aiemminkin kerrotuissa vuoden 1989 kisoissa B-sarjassa Yoshio Hoshino.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1990 B-sarjan kisoihin Valkokotkat eli Puolan jääkiekkomaajoukkue lähti alustavasti vain yksi tavoite mielessään eli A-sarjaan nouseminen kaudeksi 1991 tuntui olevan ainoa tavoite. Tämän kaiken lisäksi Puolan tavoitteena oli pysäyttää maajoukkueen hissiliike ja jatkuva putoamisvaara A-sarjassa kaudesta 1992 ja siitä eteenpäin kun joukkuelaajennus oli luvassa.

Alustavasti huonoimmillaan joukkueelle arvioitiin äärimmäisen kovassa B-sarjassa sijoja 2-4 johtuen lähinnä erittäin kovasta Sveitsistä, Italiasta ja kotiyleisönsä edessä pelanneesta Ranskasta. Puolalle itselleen muun muassa jo viides paikka olisi ollut äärimmäinen pettymys ja enemmänkin huonoin mahdollinen sijoitus hyväksyä olisi ollut toinen sija sillä etenkin Sveitsin ja Italian peliä ja pelitapoja pelättiin Valkokotkien leirissä hyvinkin paljon.

Alustavasti B-sarjan voittaminen ja A-sarjaan uudelleen nouseminen oli kuitenkin päätavoite. Puolan maajoukkue koostui vuonna 1990 pitkälti samoista pelaajista kuin edelliselläkin kaudella eli 12 pelaajaa oli viime kauden joukkueesta mukana. Siinä missä Puolan pelitavat ja taktiikat eivät sopineet A-sarjaan niin B-sarjassa joukkueen käyttämät taktiikat ja pelitavat olivat luonnollisia ja joukkue ainakin alustavasti tuntui olevan kotonaan B-sarjan tason jääkiekossa.

Halu kuitenkin pelata A-sarjassa oli kova ja Puolassa jääkiekolla oli vielä 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa paljon enemmän tilausta ja uskoa tavallisella kansalla oli joukkueelle kuin mitä on ollut sen jälkeen joskin todella kovista Puolan Kultaisen Sukupolven ajoista jääkiekon maine oli jo kärsinyt paljon ja se oli syöksykierteessä myös maan omien ongelmien takia.

B-sarjan kisoissa Ranskassa vuonna 1990 Puolan jääkiekkojoukkueen vauhti oli todella hyvää ja joukkueen pelitasapaino oli huomattavasti parempi kuin A-sarjan kisoissa tai ylipäänsä oli ollut muutamaan vuoteen. Puolan omissa lehdissä ja asiantuntijoiden mukaan Puolan tasapaino oli kuin parempi paketti Calgaryn 1988 kiekkokisojen vastaavasta tai vanhemmilta ajoilta. Syöttöpelaaminen oli A-sarjan vastaavaan verrattuna B-sarjassa huomattavasti parempaa ja sopi siihen erinomaisesti. Lähes mikään joukkue ei ainakaan alustavasti tuntunut olevan sen katkaisijaksi sarjassa pois lukien Sveitsiä tai Italiaa.

Lopulta ainoa ongelma alustavasti Puolalle oli voimapelaamisen ongelma joskin huomattavasti pienempänä kuin mitä A-sarjan tasolla. Siten aivan paras joukkue Puola ei alustavasti välttämättä olisi ollut, mutta sillä oli parempi kokonaisuus joukkueena. Valitettavasti Puolan lehdistön optimismi ja maajoukkueusko tulisi romahtamaan pahalla tavalla.

Siinä missä Hollannilla ja Japanilla oli tavallaan perustellut syyt olla niin huonoja kuin olivat tai jopa romahtaa omaa tasoaan alemmas melko sallitusti koska niiltä ei aina edes odotettu mitään niin Puolalle kisat olivat enemmän tai vähemmän synkkä katastrofi.

Jo aivan ensimmäisessä ottelussa oli nähtävissä Puolan ylivoimapelin uskomaton surkeus, tasakentän ongelmat ja jopa alivoiman vaikeudet yhtä hitaan ja ongelmallisen puolustuksen kanssa. Ensimmäinen ottelu Hollantia vastaan tosin oli eräänlainen pakkovoitto loppupelissä ja etenkin sen arvoa söi paljon se, että Puolan maaleista 5 tapahtui ylivoimalla, 1 maali tasakentillä ja 1 alivoimalla lähinnä Hollannin oman puolustuksen tultua yllätetyksi.

Puolan ensimmäinen maali tuli Hollantia vastaan kahden miehen ylivoimalla 8 minuutin jälkeen Janusz Syposzin iskiessä maalin kun muut eivät sitä ylivoimaisesta tarjoilusta ja sumputuksen uhreiksi joutuneina saaneet. Marek Stebnicki teki toisen maalin ja myöhemmin myös koko ottelun päätösmaalin 18 minuutilla ja aivan ottelun lopussa. Kolmannen maalin Puolalle teki Mariusz Puzio aivan ensimmäisen erän lopussa.

42 minuutin jälkeen kolmannessa erässä kun Puola ei yksinkertaisesti saanut maalia toisessa erässä surkean ylivoimapelaamisen takia niin neljännen maalin teki lopulta hieman yllättäen Krzysztof Niedziolka 42 minuutin jälkeen ainoana tasakentällisenä maalina ja Janusz Syposz teki maaliluvuiksi 5-0 48 minuutin jälkeen ja Krystian Sikorski 51 minuutin jälkeen 6-0 maalin. Tämän jälkeen Tony Collard teki vielä maalin Hollannille ja lopulta ottelu päättyi Puolan voittoon 7-1 Marek Stebnickin toisella osumalla. Puola oli voitosta huolimatta vaikeuksissa ja paljon saatiin kiittää maalivahteja Andrzej Haniszia ja Gabriel Samolejta Puolan voitosta. Toisessa ottelussa Japania vastaan Puola oli jälleen aluksi alakynnessä ja johti vain 3-1 avauserän jälkeen. Toisessa erässä umpisurkea ylivoimapelaaminen jatkui ja luvut olivat vain 4-2 toisen erän jälkeen. Lopulta lähinnä Japanin täydellinen väsyminen Puolan fyysiseen peliin ja pystysuunnan pysäytyskiekkoon avasivat Puolan maalihanat ja Puola voitti 8-2 Japanin.

Tässä vaiheessa vielä kaikki näytti hyvältä, mutta pian Puola tulisi kokemaan melkoisen tappioputken jota ei todellakaan odotettu. Itävaltaa vastaan ottelu oli odottamattoman tiukka ja sen sijaan, että Puola olisi edes huonoimmillaan pelannut täysipainoista jääkiekkoa ja ottanut edes tasapisteet 60 minuutin jälkeen niin toisen erän, 1-1 tilanteen ja 40 minuutin jälkeen Puola lievästi sanoen romahti taas samaan ylivoiman umpisurkeaan hyödyntämiseen, alkoi 2-1 tilanteen jälkeen vauhkoilemaan, ottamaan jäähyjä liikaa ja lopulta hävisi melko lailla voitettavissa olevan pelin 4-1 Itävallalle. Puolan ylivoimapelaaminen oli surkeudestaan huolimatta kelvannut vielä Hollantia ja Japania vastaan, mutta Itävallan kaltaista ylemmän keskitason tai jopa huipputason B-sarjan maata vastaan sellainen ei kelvannut.

Ikään kuin Itävallan voitosta virkistyneenä myös Itä-Saksa osoittautui liian vaikeaksi Puolalle ja DDR:n harjoittama voimapelaaminen pakotti puolalaiset melkoiseen sumputukseen, koukkimiseen ja kampituksiin ja pian ottelu alkoi muistuttaa enemmän miesten ja mailojen keskinäiseltä sohimiselta kuin uskottavalta jääkiekolta. Turhauttavan tasaisen pelin jälkeen tasapeli 1-1 oli katastrofi Puolalle ja sarjanousu alkoi vaikuttaa naurunalaiselta asialta. Etenkin kun vastaan asettui Sveitsi.

Ihme kyllä Puola alkoi pelata täysillä Sveitsiä vastaan vaikka teknisesti ja taktisesti oltiin alakynnessä niin ensimmäisen erän päätteeksi Puola johti 3-2. Välillä maalivahdit Samolej ja Hanisz saivat torjua kiekkoa reilusti jopa reaalisten taitojensa vastaisesti ja vaikka Sveitsi pääsi lopulta johtoon luvuin 4-3 niin Puolan ylivoiman surkeus vei siltä pari-kolme maalia ottelussa etenkin sen toisessa erässä. Lopulta vain ihme pelasti Puolan nöyryytykseltä 45 minuutin täysväsymyksen jälkeen ja Sveitsi voitti lopulta Puolaa imartelevasti luvuin 5-3 vaikka potentiaalia vaikka 10-3 voittoon oli myös Puolan omien jäähyilyjen takia. Sveitsille häviämisen jälkeen nouseminen A-sarjaan oli käytännössä melkein mahdotonta. Ranskaa vastaan oli saatava pakkovoitto ja samoin Italiaa vastaan. Mikä oli helpommin sanottu kuin tehty.

Ranskan ja Puolan välisessä ottelussa kohtasivat kaksi vuoden 1990 B-sarjan MM-kisojen surkeinta ylivoimapelaamista esittäneet joukkueet. Molemmat joukkueet olivat pakkovoiton edessä ja Ranskalla oli lisäksi Italian tappion aiheuttaman masennuksen lisäksi myös kotiyleisön paineet niskassaan. Ottelu meni enemmän tai vähemmän vaikeaksi kehimiseksi puolin ja toisin ja jäähyjä riitti ottelussa muille jaettaviksi. Molemmat joukkueet tuntuivat enemmän osiensa summalta kuin täysipainoisesti voitosta kamppailevilta jääkiekkojoukkueilta. Ranska ei kyennyt takaamaan johtoaan ja Puola ei pystynyt kääntämään kovan työn jälkeen saavuttamaansa tasapeliä voitoksi.

Lopulta tuloksena oli molempien joukkueiden sarjanousun ehdokkuuden päättänyt 3-3 tasapeli. Puolan joukkueen peli-ilo oli kokonaan kadonnut Italiaa vastaan pelatussa ottelussa joka oli koko vuoden 1990 B-sarjan MM-kisojen viimeinen ottelu. Italialaiset pelasivat suorastaan koko Puolan joukkuetta lähes pilkaten alle puolikuntoisen luistelun nopeudella ja ensimmäisen erän päätteeksi luvut olivat ns. Vain 2-0 Italian eduksi. Puola ei yksinkertaisesti päässyt läpi Italian timantin kovasta puolustuspelaamisesta maalialueen lähettyvillä ja jos onnella pääsi niin sitten Italian maalivahti Jim Corsi kyllä esti enimmäkseen Puolan pelaajien laukausten läpimenon maaliinsa.

Toisen erän lopussa Italia johti lisättyään pelitempoaan jo 6-0, mutta Puola teki sentään kaksi maalia lyhyen ajan sisään vailla reaalista etua. Vaikka Italia olisi voinut halutessaan voittaa luvuin 15-2 niin se voitti lopulta luvuin 9-2. Puola oli vuoden 1990 B-sarjan MM-kisoissa Ranskassa lopulta kuudes ja se oli katastrofi. Kirjaimellisesti katastrofi. Kun järkytyksestä oli selvitty niin vuoden 1991 B-sarjan MM-kisoista Puola halusi vain ja ainoastaan voiton tai mahdollisen laajenemisen yhteydessä nousuun riittävän sijan. Vuoden 1990 B-sarjan kisoista ei siis jäänyt positiivisia muistoja Valkokotkille. Harmittavana pidettiin myös Mariusz Czerkawskin pois jättämistä kisoista. Yleisiä hyviä pelaajia Puolan joukkueessa olivat Krzysztof Niedziolka, Janusz Syposz, Mariusz Puzio, Marek Stebnicki ja Krystian Sikorski maalivahtien Andrzej Haniszin ja Gabriel Samolejn lisäksi.

Tässä kuitenkin joukkueessa pelanneet pelaajat vuodelta 1990 eli 25 vuotta sitten:

Maalivahdit: Andrzej Hanisz ja Gabriel Samolej

Puolustajat: Andrzej Kadziolka, Janusz Syposz, Stanislav Crywus, Zbigniev Bryjak, Henryk Gruth, Marek Cholewa ja Robert Szopinski

Hyökkääjät: Roman Steblecki, Mariusz Puzio, Krystian Sikorski, Marek Stebnicki, Janusz Janikowski, Krzysztof Niedziolka. Miroslaw Copija, Janusz Hajnos, Jacek Plachta, Waldemar Klisiak, Piotr Zdunek, Jacek Szopinski ja Krzysztof Podsiadlo

Puolan päävalmentajana toimi edelleen Leszek Lejczyk.
 

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuoden 1990 B-sarjan MM-kisat jäivät Itä-Saksan jääkiekkojoukkueen viimeisiksi kilpailuiksi. DDR oli kokenut vuoden 1989-1990 valtavan ja lopullisen mullistuksen Berliinin muurin murtumisen johdosta 1989 marraskuussa. Tämä herätti myös IIHF:ssä ja yleensäkin koko jääkiekon saralla.

DDR oli joutunut usein ennenkin pelaamaan Länsi-Saksan kanssa yhdistettynä joukkueena erityisesti olympialaisissa ja koska koko maan urheiluelämä alkoi olla vuonna 1990 varsin nimellistä muutenkin niin yhdistyneen Saksan joukkueen kanssa pelaamisesta neuvoteltiin.

Neuvottelut olivat kiihkeitä ja samalla kun yhdistymisestä ei tullut totta vielä aivan vuoden 1990 alussa tai myöhemmin keväällä samana vuonna muutenkaan (huolimatta, että jälkikäteen DDR:n olisi kannattanut yhdistyä jo hieman aiemmin, mutta valitettavasti byrokratia ja itsepäisyys voittivat tuolloin.) niin DDR päätti vielä lähettää B-sarjan MM-kisoihin Ranskaan viimeistä kertaa joukkueen.

Se oli harmin paikka Tanskalle joka olisi voinut säilyttää paikkansa B-sarjassa DDR:n yhdistymisen myötä. Tai vaihtoehtoisesti Japani ja Tanska olisi pudotettu poikkeuksellisesti ja Hollanti ja Jugoslavia nostettu. Vuoden 1990 kevätkauden ja B-sarjan kisojen lähestyessä kieltäytyminen ja yhdistyminen olisi auttanut Tanskaa eniten. Joka tapauksessa näin ei käynyt.

Poliittinen vääntö ja koko jääkiekon muutenkin rappioitunut olemus DDR:ssä sai ehkä koko maajoukkueen historian parhaimman pelaajan ja menestyneimmän valmentajan muutenkin eli vuosien 1981-1989 päävalmentajan Joachim Zieschen eroamaan tehtävästään. Zieschen piti olla päävalmentaja myös vuonna 1990, mutta kuten todettua hän erosi siitä poliittisten syiden takia.

Joachim Zieschen erottua päävalmentajan tehtävistä uudeksi päävalmentajaksi tuli Rüdiger Noack, varapäävalmentajaksi Hartmut Nickel ja valmentajaksi Roland Herzig. Käytännössä kolmikko hoiti enemmän tai vähemmän kolmen miehen joukkiona valmentamisen entisen Zieschen selkeää valmennuslinjaa vastaan. Joukkuelääkäreinä toimivat edelleen DDR:n tunnetut puoskarit Langer ja Dewitz ja Joukkuejohtajana toimi käytännössä tiettävän tunnetusti Stasin mieheksikin todettu Herr Ortmann. Rüdiger Noack kuului vuoden 1966 DDR:n huippumaajoukkueen pelaajiin Zieschen tapaan.

Vuoden 1990 kisoihin Itä-Saksan mahdollinen lähiaikojen yhdistyminen Länsi-Saksaan oli tiedostettu ja siten DDR:n voittaessa myös B-sarjan toiseksi sijoittunut maa oli pääsemässä alustavasti mukaan A-sarjaan ja vuorostaan Itä-Saksan ollessa viimeinen mahdollinen toiseksi viimeinen maa olisi pudonnut sarjasta. Mahdollisesti C-sarjasta oltiin nostamassa jopa kahta maata tilalle, mutta lopulta päädyttiin vain yhteen maahan.

Etenkin kun DDR ei vetäytynyt ennen kisoja. Kun Itä-Saksaa miettii jääkiekkomaana sen historian aikana eli vuosien 1949-1990 niin sen suurimmat hetket keskittyivät juurikin 1960-luvun puoleenväliin ja erityisesti vuotta 1966 on pidetty DDR:n jääkiekon huipentumana.

Se saavutti tuolloin ainoan EM-mitalinsa pronssin muodossa ja samalla se oli ainoa mitali muutenkin harmittavasti. Tosin vuoden 1967 jälkeen DDR:n kiekkoliitto ei koskaan saavuttanut samanlaista määrää puoluetukea rahallisesti muihin urheilulajeihin verrattuna. Tosin DDR:n kiekkojoukkue alkoi saamaan merkittävää muuta tukea Stasin Erich Mielken johtajuuskaudella. Suurimmalle osalle pelaajista ja etenkin DDR:n alkuaikoina pelanneista jääkiekkojoukkueeseen liittyminen oli keino välttää DDR:n asepalvelus tai ns. Bausoldat-palvelus...

Vuonna 1966 DDR tosiaan suurimpana saavutuksenaan voitti Ruotsin maalein 4-1, mutta ehdottomasti suurin sankari tuossa ottelussa oli DDR:n maalivahti Peter Kolbe joka torjui 74 Ruotsin laukomaa kiekkoa ja päästi taakseen vain yhden. Vertailun vuoksi DDR sai vain 27 laukausta maalia kohti ottelussa. Tuosta ottelusta ja sen takia Leif Holmqvist sai Ruotsin maalivahtina kokea ikänsä tai ainakin hyvin kauan urallaan pilkkaa ja kritiikkiä omana aikakautenaan tavalla jota enemmän ehkä suhteessa Ruotsin maalivahdeista on kokenut vain Tommy Salo jos hänkään.

DDR voitti 1960-luvun puolivälissä tai oli ainakin valmis säännöllisesti voittamaan myös Suomen tai Yhdysvaltain kaltaisia joukkueita. DDR myös voitti Suomen vuonna 1966 4-3 vaikka ainesta olisi voinut olla suurempaankin murskavoittoon ja lähinnä maalivahtina toimineen Lahtisen torjunnat pitivät Suomea pystyssä.

Vuoden 1990 DDR:n historian viimeisiksi jääneissä kiekkokisoissa oli joukkueella sinällään enemmän tunnetta ja voimaa pelissä kuin mitä oli ollut muutamaan vuoteen ainakin sitten edellisen A-sarjan visiitin vuonna 1985. Joukkueen kokonaiskuva tietystä nimellisyydestä huolimatta oli edelleen omalle tasolleen tehokasta ja erityisesti puolustuspelin onnistuneisuus oli parempaa kuin Länsi-Saksalla samana vuonna. Samalla hyökkäyspeli oli nopeampaa kuin edellisenä vuonna ja jopa nopeinta muutamaan vuoteen.

Toisaalta DDR:n kiekkoa vaivasi sama ongelma kuin Länsi-Saksaakin eli tavallaan sulkeuduttiin liian helposti kuoreen vastoinkäymisten tullessa kohdalle, mutta DDR:llä kuitenkin oli tavallaan viimeisenä vuotenaan ehkä kokonaisuutena vahvempi joukkue kuin Länsi-Saksalla. Ainakin taktisella puolella ja ennen kaikkea liikepelin osalta. Länsi-Saksa olisi varmasti voinut hyötyä jo kevään 1990 A-sarjan kisoissakin joistakin DDR:n pelaajista ja ehkä välttää putoamisenkin.

Lisäksi Joachim Zieschen poisjäänti maajoukkueen päävalmentajan tehtävistä ei tuonut suinkaan katastrofia joukkueelle vaan päinvastoin Rüdiger Noackin valmennustapa jopa nosti yleistä pelivirettä kovemmaksi aikoihin. Huolimatta positiivisistakin asioista DDR ei kuitenkaan ollut aivan mestariehdokas B-sarjassa vaan kuului Itävallan kanssa hyvin kapeaan B-sarjan keskikastiin ja se oli joko reaalitasoltaan sen alapuolella huonoimpina päivinään ja parhaimpina päivinään sen yläpuolella.

Kaikkein vaarallisin se oli jälleen kerran silloin kun sillä oli vain voitettavaa. Näin oli etenkin kisojen avauspäivinä Ranskassa. Itä-Saksan sitkeän kova puolustus, yleinen hyökkäyksen sisukkuus ja peräänantamattomuus olisi ehdottomasti kelvannut myös A-sarjan tasolla mikäli DDR olisi siellä pelannut. DDR:n tekninen kiekonkäsittelyn tarkkuus, maalinteon varmuus vastustajan puolustuksen läpi päästessään ja syöttöpelin tehokkuus vetivät yhtä paljon vertoja jopa Sveitsin vastaavalle kisojen aikana. DDR pelasi jopa uskomattoman tasapelin sen kanssa luvuin 2-2. Ranska vuorostaan voitti osin umpisurkean ylivoimapelaamisensa takia vain 3-2. Ainoa kiekkomaa joka edes rajallisesti hallitsi DDR:n pelitempoa B-sarjan kisoissa vuonna 1990 oli Italia. Ja senkin Italia voitti vain nopeudessa.

Muutoin DDR oli Italiallekin ajoittain liian kova vastus ja vasta kolmannessa erässä Italia vihdoin ja viimein väsytti DDR:n ja voitti lopulta 6-3. Käytännössä kaksi tappiota veivät sarjanousun haaveet maalta. Tosin DDR pelasi silti pirteästi koko turnauksen loppuun asti toisin kuin viime vuonna jolloin se luovutti käytännössä kesken kisojen. Puolan kanssa pelattiin puuduttava 1-1 tasapeli. Samalla se oli joukkueen historian viimeinen tasapeli. Ja siten sarjanousu oli ohi. Hollanti voitettiin vaikka Hollannin ajoittaisen nopeuden suhteen oltiinkin pulassa. 6-3 meni voitto DDR:lle. Japanille kostettiin edellisvuoden shokkitappio selvin luvuin 6-1 ja se oli DDR:n historian viimeinen voitto.

8.4.1990 Megevessä Ranskassa DDR kohtasi maajoukkueen historian viimeisessä ottelussaan Itävallan ja hävisi B-sarjan keskikastin kunnian kamppailussa vasta kolmannessa erässä ja dramatiikkaa pohjustaen viime hetkellä luvuin 3-2 Itävallalle. DDR oli lopulta vuoden 1990 B-sarjan MM-kisoissa viides vaikka ainesta oli jopa sarjan voittoon asti joskin erittäin rajallisesti joten maksimisuoritus oli sijoille 2-4 realistisempi odotusarvoltaan. DDR:n viimeisenä vuonna mitään muuta erityistä vikaa ei ollut, mutta jälleen joukkueesta jätettiin pois lupaava nuori mies eli Mirko Lüdemann.

Erikoisesti Lüdemann oli kuitenkin reservipelaajana ja oli mukana MM-leirillä ja paikan päällä leimaamattomana pelaajana. Vaikka DDR olisi voittanut B-sarjan niin toiseksi sijoittunut maa olisi noussut ja jäädessään viimeiseksi alustavasti toiseksi viimeinen maa olisi pudonnut tai sitten putoajia C-sarjaan ei olisi ollut lainkaan kuten lopulta kävikin DDR:n yhdistyessä BRD:n eli Länsi-Saksan kanssa lokakuussa 1990 luoden siitä GDR:n eli yhdistyneen Saksan Tasavallan ja sehän kuten tunnettua pelasti Hollannin B-sarjan paikan vuodeksi 1991. Joukkueen paras maalintekijä pelaajista vuoden 1990 B-sarjan MM-kisoissa oli Ralf Hantschke ja eniten jäähyjä ottaneet pelaajat olivat Harald Kuhnke ja Thorsten Deutscher. Entisistä DDR:n pelaajista tulevaisuudessa yhdistyneen Saksan jääkiekkomaajoukkueessa pelasivat Rene Bielke, Torsten Kienass, Jorg Handrick, Mario Naster, Jan Schertz ja Mirko Lüdemann joskin Lüdemann ei tietenkään varsinaisesti kauden 1990 B-sarjan MM-kisoissa pelannut.

Tässä kuitenkin DDR:n historian viimeinen maajoukkueen kokoonpano vuodelta 1990 eli 25 vuotta sitten:

Maalivahdit: Rene Bielke ja Thomas Bresagk

Puolustajat: Dirk Perschau, Olaf Engelmann, Tom Göbel, Gerd Vogel, Thorsten Deutscher, Frank Liebert, Torsten Kienass ja Joachim Lempio

Hyökkääjät: Ralf Hantschke, Frank Proske, Harald Kuhnke, Jorg Handrick, Thomas Graul, Detlef Radant, Andreas Ludwig, Hubert Hahn, Mario Naster, Jan Schertz, Andreas Gebauer ja Henry Domke.
 
Viimeksi muokattu:

Thusberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
Vuonna 1990 B-sarjan MM-kisoissa Ranskassa odotettiin luonnollisesti erittäin paljon itse kisaisännältä eli Ranskalta. Sillä oli edelleen yksi kovimpia kiekkosukupolvia Ranskan jääkiekkomaajoukkueen tason mittapuulla käytettävissään ja potentiaalia joukkueessa riitti. Odotukset saattoivat olla loppupelissä aivan liiankin kovat. Vaikka toki taso hyväksi muutoin sinällään tiedettiinkin.

Ranskan arveltiin ennakoissa vielä edellistä kauttakin selvemmin olevan voitossa kiinni. Sarjanousulle oli edellytykset, mutta pelko muuttumisesta hissijoukkueeksi oli toisaalta varsin kova ja taso ei oikein tuntunut riittävän kovinkaan hyvin A-sarjaan muuta kuin tietenkin siinä pysymiseen. Sijat 2-3 olivat mahdollisia ja hyväksyttäviä liittotasolla lähinnä Sveitsin ja Italian kaltaisten kiekkomaiden huippuluokan jääkiekon takia. Toki ne olisivat myös pettymyksiä. Nelospaikka sen sijaan oli äärimmäinen minimisuoritus ja kotikisojen ollessa kyseessä käytännön katastrofi ja sitä alempi sija kuten vaikka viides olisi ollut Ranskalle B-sarjatasolla jo oikea katastrofi.

Kun Ranskan joukkuetta noin 25 vuotta sitten verratessa miettii niin se oli varsin voimakas joukkue ja sillä oli potentiaalia käytettävissä, mutta edelleen se oli jossain määrin liian passiivinen suhteessa potentiaaliinsa. Kjell Larssonin toimiessa päävalmentajana joukkue tavallaan oli jo tottumassa hänen valmennustyyliinsä, mutta toisaalta se oli edelleen huonoa ja aivan liian varovaisen oloista. Ranskan kiekkojoukkueen taso tuntui vuoden 1990 B-sarjan kisoissa vaihtelevan paljon ottelu ottelulta. Sillä ei ollut selkeää päämäärää etenemisessään pois lukien tietenkin sarjavoitto joka vain alkoi näyttää yhä mahdottomammalta suoritukselta kisojen edetessä.

Välillä joukkueella oli hyvä puolustus, mutta umpisurkea hyökkäyspeli ja sama oli välillä toisin päin eli oli hyvä hyökkäyspeli ja liian passiivisen heikko puolustus. Marginaalisesti vuoden 1990 kohdalla verratessa hyökkäyspeli oli lopulta huonompaa kuin puolustuspelaaminen. Toisaalta taas puolustus oli välillä hyvin paljon erään tietyn jättiläisen harteilla josta tulee pian asiaa enemmänkin...

Edelleen syöttöpelin hienoudesta huolimatta Ranskan pelaajilla tuntui itsellään olevan joitakin vallan ihmeellisiä olettamuksia voittojen tai häviöiden saralta eikä näistä ongelmista tunnuttu pääsevän eroon ja kun päästiin niin edelleen tuntui siltä, että hyökkäyspään täytyi itse liikaa auttaa puolustusta ja se vei liikaa aikaa oman hyökkäyksen aloittamisista. Toisinaan taas puolustuspään pelaajat osasivat toimia luovitetusti oikein omalla tasollaan, mutta silloin hyökkäyspää ei osannut hyödyntää hyviä syöttöjä. Puolustuspään vastustajan hyökkäyksen karttaminen totta kai olisi ollut sinällään arvokasta oikein hyödynnettynä mikäli puolustuspään peli olisi ollut Ranskalla nopeampaa ja syöttöpaikat huomattavasti tarkemmin harjoiteltuja.

Fyysisen voimapelin suhteen Ranskalla toki riitti vastustajia vastaan etua, mutta toisinaan puolustus tuntui suorastaan luistelevan päin vastustajaa kuin päättömät ritarit ja pois lukien muutamia avainpelaajia ei Ranskan joukkueella ollut aina muuta mahdollisuutta kuin toivoa Jean-Marc Dijanin tai Patrick Foliotin eli maalivahtien huipputorjuntoja. Avainpelaajien ollessa pelivireessä asia toki oli luonnollisesti toista luokkaa. Yksin tai muutoin yksittäisinä paripelaajina sooloilemalla ei kuitenkaan rakenneta huippujoukkuetta jääkiekossa. Tietyllä tapaa joukkueen yleinen pelihitaus omaan taitotasoon ja potentiaaliin nähden oli nousuhaaveiden kuolemantuomio kaudella 1990.

Mikä tahansa B-sarjatason maa tuona vuonna aina Itävallasta ja DDR:stä lähtien käytännössä voitti sen nopeuspelissä ja A-sarjan mikä tahansa maa olisi käytännössä murskannut Ranskan sen siellä pelatessa. Jopa Japani oli sille tuskaisen nopea joukkue joskin sentään voimapelaaminen auttoi. Ainoat maat mitkä Ranska tuntui nopeuspelaamisessa selvästi voittavan olivat vain Hollanti ja masentunut Puola. Ja sinä päivänä kun peli ei mennyt huonoon nopeuspelaamiseen niin Ranskalla oli kotikisoissaan kisojen toiseksi surkein ylivoimapelaaminen, (Vain Puolalla oli vielä surkeampi. Totta kai Ranskan ja Puolan ylivoimapelillä Hollannin voitti, mutta molempien kohdalla se oli hyvin noloa.) heikko tasakenttäpelaaminen käytännössä mitä tahansa B-sarjan keskikastia kovempaa maata vastaan ja kaiken karmeuden huipensivat kisojen tärkeissä otteluissa otetut jäähyt.

Lisäksi Ranskaa vastaan Hollanti teki vielä kirvelevän protestin omasta ottelustaan sitä vastaan jonka oikeudenmukaisuutta Ranskaa kohtaan epäiltiin ja tuomaristokin joutui sopupeliepäilyjen kohteeksi. Kuitenkin sinä päivänä kun niin puolustus ja hyökkäys toimivat sopusoinnussa ilman sooloilua tai liikaa passiivisuutta niin Ranskan jääkiekkomaajoukkue pystyi pelaamaan aivan A-sarjaankin kelpaavaa viihdyttävää jääkiekkoa ja jota vastaan B-sarjan huippumaat tai edes jopa A-sarjankaan maat eivät vain voineet lähteä pelaamaan takki auki. Mystistä oli myös Ranskan alivoimapelaamisen sinnikkyys suhteessa vaikeuksiin nähden muilla osa-alueilla. Käytännössä Sveitsin ja Italian kaltaisten maiden piti saada Ranskan voitontahto pysähtymään puolen tunnin aikajaksolla tai pahimmassa tapauksessa hävitä peli sille.

A-sarjan mailla taas ensimmäinen 15-20 minuuttia olisi todennäköisesti riittänyt Ranskan kaltaisen maan pysäyttämiseen, mutta niidenkin piti olla se aika varuillaan. Erityisen vaikeaa oli Sveitsillä ja Italialla pysäyttää juurikin nopeaa Ranskan keskialuepeliä suhteessa hitaaseen viivelähtöiseen puolustukseen. Maalivahtien lisäksi Ranskalla oli kaksi pelaajaa ylitse muiden kauden 1990 joukkueessa maalivahtien lisäksi. Philippe Bozon ja Hockey Geant eli tiettävästi ainakin 196 senttimetriä pitkä ja ainakin 105 kiloa painanut (treenikaudella jopa 120 kiloa.) painanut puolustuksen jättiläinen eli Jean-Philippe Lemoine.

Potentiaalia oli siis käytössä, mutta valitettavasti jo Itävaltaa vastaan nähtiin Ranskan vaikeudet ja se voitti vain niukasti 4-3. Vuoden 1989 kohtaamiseen verrattuna Ranska ei enää lähtenyt yhtä takki auki DDR:n joukkuetta vastaan kuin edellisenä vuonna, mutta se oli silti liian selvästi vaikeuksissa sitä vastaan. Ranska voitti vain 3-2 Christian Pougetin, Louis Coten ja Philippe Bozonin syöttökuviosta tulleen maalin takia. Hollantia vastaan vuorostaan voitettiin 4-2 ottelu joka olisi pitänyt mieluummin voittaa vaikka 6-0. Otelua varjosti yksi Hollannin hylätty maali, joukkotappelu jossa jopa Larry van Wieren joutui päävalmentajana puolustamaan itseään ja Ranskaa vastaan esitetyt vakavat sopupeliepäilyt. Japania vastaan oltiin voitosta huolimatta hätää kärsimässä aidosti ja jossain määrin kotiyleisö pyöritteli epäuskoisena päitään kun voittolukemat olivat vain 3-2 Ranskalle. Huippumaita vastaan ainoastaan Puola voitiin voittaa sellaisella pelaamisella kuin oltiin pelattu, mutta Italiaa ja Sveitsiä vastaan ei ollut käytännössä mitään toivoa.

Tuuri loppui Italiaa vastaan. Puolustus oli liian kova Ranskalle ja samoin myös Italian maalivahti Jim Corsi. Italia olisi voinut jo ensimmäisessä erässä mennä vaikka 10-0 johtoon, mutta johti lopulta osin jäähdyttelytyyliin 3-0 erän päättyessä. Lopulta Italia voitti hyvin jäähdytellen ottelun 4-1 ja Ranskan nousuhaaveet olivat käytännössä ohi. Puola ja Sveitsi oli pakko voittaa sarjanousua varten. Näin ei käynyt. Ensin Puolaa vastaan Ranska pelasi kisojen kahden surkeinta ylivoimaa esittäneiden maiden välisessä keskinäisessä kehimisessä 3-3 tasapelin menettäen nousumahdollisuutensa lopullisesti ja sitten yrittäessään periaatteessa toimia Italian sarjanostajana Sveitsiä vastaan se hävisi sille Sveitsin osalta vaikean ensimmäisen erän jälkeen lopulta 4-1. Tässä vaiheessa Ranskalle buuattiin avoimesti yleisöstäkin.

Sen pelitaso olisi voinut lähettää huonoimmillaan koko maan melkein C-sarjaan ja A-sarjapaikkaa ei joukkue kyllä olisi ansainnut esittämällään pelillä kaudeksi 1991. Kjell Larsson oli erota tehtävistään ja jälkikäteen arveltuna olisi voinut senkin liitto jo toteuttaa tuolloinkin. Joukkue oli lopulta neljäs kun Itävaltakin meni ohi sarjakolmoseksi. Joukkueen avainpelaajia olivat Dennis Murphy, Benoit Laporte, Sylvain Beauchamp, Steven Woodburn, Louis Cote, Christian Pouget, Peter Almasy, Philippe Bozon ja Jean-Philippe Lemoine.

Tässä Jääkukkojen joukkue vuodelta 1990 eli 25 vuotta sitten:

Maalivahdit: Jean-Marc Dijan ja Patrick Foliot

Puolustajat: Christian Pouget, Steven Woodburn, Stephane Botteri, Michel Leblanc, Bruno Saunier, Denis Perez, Jean-Christophe Lerondeau, Louis Cote ja Jean-Philippe Lemoine

Hyökkääjät: Philippe Bozon, Antoine Richer, Benoit Laporte, Sylvain Beauchamp, Peter Almasy, Yves Crettenand, Dennis Murphy, Christophe Ville, Yannick Goicoechea ja Laurent Lecomte
 

Pitkävedossa tänään

Päivän pelit:

  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
  • 1
  • x
  • 2
Kärpät vs Jukurit
  • 2.20
  • 3.80
  • 2.92
Pelicans vs HIFK
  • 1.86
  • 3.80
  • 3.80
Tappara vs TPS
  • 1.76
  • 4.10
  • 4.00
Apua pelaamisen hallintaan pelaamaltilla.fi
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös