SM-liigan johtohenkilöt ovat miehekkäästi siistineet liigakiekkoa tällä kaudella, kurinpitohenkilöiden vasara on viuhunut kovaan tahtiin. Taklaukset ovat käytännössä loppuneet kokonaan, ja ne eivät kuulukaan jääkiekkoon, joten sikäli mennään hyvään suuntaan. Sen myötä myös kaukalosta on tullut turvallisempi paikka, aivotärähdykset ovat vähentyneet silmissä verrattuna edellisiin vuosiin jolloin laidat ryskyivät jatkuvasti.
Kukaan ei myöskään edes muista että jääkiekossa on joskus tapeltukin, mikä on myös hienoa, sillä tappeluita on aina ilkeä katsoa, ja niissä voi sattua. Minuakin sattui kerran kun olin 4. luokkalainen ja eräs luokkakaveri löi minua. Minä löin sitten takaisin, ja sain jälki-istuntoa, koska toista poikaa sattui ilmeisesti enemmän. En halua että kukaan jääkiekkoilija joutuu kokemaan samaa, sattuminen ei ole kivaa.
Mikä on myöskin ollut oikein tervetullutta, on se että pelin tempo on laskenut selvästi, sillä nyt pienessä laitamyötäisessäkin ehtii nähdä paremmin mitä tapahtuu, ja toisaalta pelaajat pysyvät terveempinä, koska vastustaja pitää mailallaan huolen siitä että vauhdin mukana tulevat vaaralliset tilanteet jäävät pois. Tämä on erinomainen muutos. Minua ainakin kiukutti nuorempana käydä kiekkopeleissä, kun ei millään tahtonut mukana pysyä. Koko ajan mentiin vauhdilla ja muutettiin äkkiä suuntaa, kuka sitä haluaa.
Mutta, erääseen epäkohtaan ei mielestäni ole kiinnitetty ollenkaan huomiota, ja siihen pitäisi tulla muutos. Nimittäin se kiekko itse. Vuosittain useampikin pelaaja loukkaantuu kiekon iskusta, joko vahingossa tai tahallisesti aiheutettuna. Kaikki muistavat tapauksen viime kaudelta jolloin Marek Zidlinsky teloitti törkeästi Kai Nurmisen nilkan lämärillään. Miten tuonkin tilanteen olisi voinut välttää? Kukaan ei voinut ennakoida että Zidlinskyllä pimenee niin totaalisesti päässä juuri silloin, että tahallisesti teloittaa Kai Nurmisen nilkan. Ratkaisu on varsin yksinkertainen:
Kielletään ensinnäkin lämääminen. Silloin mm. Zidlinsky ei olisi voinut tahallisesti teloittaa Nurmisen nilkkaa. Jos lämää, siitä pitäisi antaa 3 peliä pelikieltoa. Tämä auttaisi varmasti loukkaantumisia paljon. Minuakin sattui kerran pihalätkässä, kun sain kiekon nivusiini. Ei ollut kivaa. Mutta sitten, meillä löytyy liigasta pelaajia, jotka ampuvat kovaa myös ns. rannelaukauksia. Esimerkkinä parin vuoden takaa voidaan mainita esim. Brian Rafalski, joka huhujen mukaan veti ranteella yhtä kovaa kuin lämäsi, ja se ei siis kertonut siitä että herralla olisi ollut huono lämäri. Ja esimerkiksi minä itse lämään kovempaa kuin J. Kurri rannasi kiekkokoulussa joskus aikoinaan.
Vaarallisista rannelaukauksista päästään eroon laajentamalla rangaistus "kohtuuttoman kovasta pelistä" myös kiekon käsittelyyn. Asennetaan mailoihin anturit, joka väläyttää punaista valoa, jos veto lähtee liian lujaa. Varmuuden maksimoiseksi lopetetaan pelaaminen nykyisellä kiekolla, ja otetaan käyttöön pihalätkästä tunnettu muovikiekko. Yleisöystävällisyyttä lisäämään voidaan ottaa kiekon se malli, jossa on punaiset vilkkuvat valot. Tosin punainen on aika agressiivinen väri, jos semmoinen löytyy missä on siniset valot, olisi parempi. Sinisillä on tunnetusti rauhoittava vaikutus niin pelaajiin kuin katsojiin, mutta ne näyttävät ihan hienolta.
Jos pelaajia tämänkin jälkeen vielä loukkantuu paljon, voidaan ottaa askel pidemmälle. Annetaan pelaajille jalkaan huopatossut, ja tuplataan varusteiden paksuus. Mielellään vaikka triplataan. Jokainen peli aloitetaan siten että joukkueet menevät rinkiin kentän keskelle käsi kädessä, ja laulavat kuorossa "Käymme yhdessä ain". Näin saadaan hyvä tahto huokumaan jo ennen peliä.
Johan on kumma jos vielä yksikään jääkiekkoilija loukkaantuu, ja silloin SM-liiga on saavuttanut tavoitteensa.
Kukaan ei myöskään edes muista että jääkiekossa on joskus tapeltukin, mikä on myös hienoa, sillä tappeluita on aina ilkeä katsoa, ja niissä voi sattua. Minuakin sattui kerran kun olin 4. luokkalainen ja eräs luokkakaveri löi minua. Minä löin sitten takaisin, ja sain jälki-istuntoa, koska toista poikaa sattui ilmeisesti enemmän. En halua että kukaan jääkiekkoilija joutuu kokemaan samaa, sattuminen ei ole kivaa.
Mikä on myöskin ollut oikein tervetullutta, on se että pelin tempo on laskenut selvästi, sillä nyt pienessä laitamyötäisessäkin ehtii nähdä paremmin mitä tapahtuu, ja toisaalta pelaajat pysyvät terveempinä, koska vastustaja pitää mailallaan huolen siitä että vauhdin mukana tulevat vaaralliset tilanteet jäävät pois. Tämä on erinomainen muutos. Minua ainakin kiukutti nuorempana käydä kiekkopeleissä, kun ei millään tahtonut mukana pysyä. Koko ajan mentiin vauhdilla ja muutettiin äkkiä suuntaa, kuka sitä haluaa.
Mutta, erääseen epäkohtaan ei mielestäni ole kiinnitetty ollenkaan huomiota, ja siihen pitäisi tulla muutos. Nimittäin se kiekko itse. Vuosittain useampikin pelaaja loukkaantuu kiekon iskusta, joko vahingossa tai tahallisesti aiheutettuna. Kaikki muistavat tapauksen viime kaudelta jolloin Marek Zidlinsky teloitti törkeästi Kai Nurmisen nilkan lämärillään. Miten tuonkin tilanteen olisi voinut välttää? Kukaan ei voinut ennakoida että Zidlinskyllä pimenee niin totaalisesti päässä juuri silloin, että tahallisesti teloittaa Kai Nurmisen nilkan. Ratkaisu on varsin yksinkertainen:
Kielletään ensinnäkin lämääminen. Silloin mm. Zidlinsky ei olisi voinut tahallisesti teloittaa Nurmisen nilkkaa. Jos lämää, siitä pitäisi antaa 3 peliä pelikieltoa. Tämä auttaisi varmasti loukkaantumisia paljon. Minuakin sattui kerran pihalätkässä, kun sain kiekon nivusiini. Ei ollut kivaa. Mutta sitten, meillä löytyy liigasta pelaajia, jotka ampuvat kovaa myös ns. rannelaukauksia. Esimerkkinä parin vuoden takaa voidaan mainita esim. Brian Rafalski, joka huhujen mukaan veti ranteella yhtä kovaa kuin lämäsi, ja se ei siis kertonut siitä että herralla olisi ollut huono lämäri. Ja esimerkiksi minä itse lämään kovempaa kuin J. Kurri rannasi kiekkokoulussa joskus aikoinaan.
Vaarallisista rannelaukauksista päästään eroon laajentamalla rangaistus "kohtuuttoman kovasta pelistä" myös kiekon käsittelyyn. Asennetaan mailoihin anturit, joka väläyttää punaista valoa, jos veto lähtee liian lujaa. Varmuuden maksimoiseksi lopetetaan pelaaminen nykyisellä kiekolla, ja otetaan käyttöön pihalätkästä tunnettu muovikiekko. Yleisöystävällisyyttä lisäämään voidaan ottaa kiekon se malli, jossa on punaiset vilkkuvat valot. Tosin punainen on aika agressiivinen väri, jos semmoinen löytyy missä on siniset valot, olisi parempi. Sinisillä on tunnetusti rauhoittava vaikutus niin pelaajiin kuin katsojiin, mutta ne näyttävät ihan hienolta.
Jos pelaajia tämänkin jälkeen vielä loukkantuu paljon, voidaan ottaa askel pidemmälle. Annetaan pelaajille jalkaan huopatossut, ja tuplataan varusteiden paksuus. Mielellään vaikka triplataan. Jokainen peli aloitetaan siten että joukkueet menevät rinkiin kentän keskelle käsi kädessä, ja laulavat kuorossa "Käymme yhdessä ain". Näin saadaan hyvä tahto huokumaan jo ennen peliä.
Johan on kumma jos vielä yksikään jääkiekkoilija loukkaantuu, ja silloin SM-liiga on saavuttanut tavoitteensa.