Palikat esiin
Leikitäänpä sitten, kun tilaisuus on luotu. Peruspaketti ketjujen osalta olisi omin silmin seuraava:
Koodi:
[b]
Virkkunen Williams Tuominen
Kivenmäki Classen X
Nielikäinen Uusikartano Kuusela
Y Kuparinen Z[/b]
Paketissa ykkös- ja kolmosketjussa olisi todennetusti hyvin yhteen liittyvät palikat, kakkos- ja nelosketjussa muutama peruspalikka ja joitakin muuttuvia komponentteja.
Paikka X:
Viime kauden kokemuksen perusteella välttäisin yhdistämästä kaksikkoa Kivenmäki – Korpisalo. Jarkka ei ole niitä vääntövoimaisimpia ja puolustusorientoituneimpia ketjukumppaneita, joita kuitenkin tarvittaisiin enemmän kuin yksi (Classen) Kivenmäen vastuuttomien sooloilujen ja neppailujen paikkaamiseen. Toki Korpisalo täydessä tikissään olisi X-kandidaateista todennäköisesti tuottoisin ketjun pisteiden kerryttäjänä, mutta uskoisin edullisuustarkastelun kääntyvän päälaelleen, jos mukaan laskettaisiin myös pakkasmaalit. Ikävä tuntemus on kuitenkin sellainen, että Korpisalon pelipaikkaa ei tarvitse edes pohtia, sillä sen verran pahaenteisiltä uutiset käden kunnosta kuulostavat.
Niemi olisi vahvin ehdokkaani kakkoseen. Perusteluita on kaksi. Ensinnäkin Ässien sentteriosasto lienee hyökkäyksen pelipaikoista tasokkain tällä hetkellä. Ennen kauden alkua en tätä olisi uskonut, mutta Uusikartanon huima piristyminen sitten harjoituspelien ja Williamsin tulo ovat kohentaneet rutkasti sentteriosaston tasoa. Rosterissa on viisi sentteriä, jotka kaikki mahtuvat 12 laadukkaimman hyökkääjän joukkoon, joten jokainen pitää myös mahduttaa pelaavaan kokoonpanoon. Laidassa senttereistä voinnevat pelata Williams, Classen ja Niemi. Oikeastaan olisi siis melko sama, kumpi kakkosessa pelaisi laidassa ja kumpi keskellä, Classen vai Niemi. Toinen argumentti Niemen puolesta on nimenomaan miehen fyysiset ominaisuudet ja puolustusnöyryys, jotka kompensoisivat Kivenmäen puutteita. Kiekollisia avuja hyökkäyspäässä ei Niemeltä edes hirveästi tarvittaisi: Classen hoitaisi ne kiekot, jotka Kivenmäen lavasta jostain syystä irtoaisivat.
Paikat Y ja Z:
Niin lupaavalle ja roimat fyysiset ulottuvuudet omaavalle jannulle kuin Joensuu on, pitää kyllä jo tuossa iässä antaa liigapelejä vakituisesti. Kuormituksen (mm. junnu- ja maajoukkuematsit) kohtuullisuuden kannalta nelosketju lienee se paras ruutu. Itse kokeilisin poikaa kuitenkin satunnaisissa peleissä myös hyökkäysvastuullisessa kentässä. Tämä siksi, että muistilohkoihin on piirtynyt kuva turhankin usean lupaavan ässäjunnun urakehityksen tyssäämisestä viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana, kun ainoaksi vastuuksi on jäänyt kiekon rännitys nelosketjun jämäminuuteilla.
Jos niin onnellisesti kävisi, että Korpisalokin vielä nähtäisiin patapaidassa, lähtökohtaisesti – etenkin huomioiden loukkaantumisen – iskisin hänet nelosketjuun. Näin nelosketjullekin tulisi automaattisesti muukin status kuin hengähdystaukojen antaminen osaavimmille ketjuille.
Nelosen primäärikoostumus olisi siis Joensuu – Kuparinen – Korpisalo. Jos Jesseä peluutettaisiin ylempänä tai Korpisalo ei tervehtyisi, Kiilholma paikkaisi. Ei siksi, että hänellä olisi jotain erityisosaamista, mutta kun parempaakaan ei ole tarjolla. Varmasti ulkona meikäläisen kuvioista olisivat Wesslin (yksipuolisuus sekä puutteellinen pelikäsitys ja fysiikka) ja Ketola (päämäärätön koheltaminen, riittämätön kiekon kontrolli).
-------------------
Jos palataan fantasiasommitteluista todellisiin kokoonpanoihin, akuuteinta olisi mielestäni rukata ylivoimakoostumukset kuntoon. Kun tilastoista puhdistetaan yksi ottelu, jossa tehtiin peräti viisi yv-maalia (Kärppiä vastaan), ylivoimatehoksi tulee heikko 12,6%. Varsinkin viivapelaajien valinta ja pelaajien kätisyyksien yhteensopimattomuus ovat pistäneet silmään niissä muutamassa liigapelissä, jotka tällä kaudella olen Ässiltä nähnyt.
Punis