Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Sämppäri]

Oot kyllä oikeessa.

Story of my life

Meneekö teistäkin nää viikot ihan saatanan nopeeta? Huomenna taas perjantai ja saa taas leipoa herkkumuffinseja.

 

[Palstalegenda]

Varsinkin kun kyseessä on juhlapöydän konvehdit. Kyseiset konvehdit on niin pahoja ettei edes naapurin koira söisi niitä vaan tyytyisi ennemmin omaan paskaansa.

Tänään Prismassa oli noita kolme laatikkoa paketissa, hintana kolme euroa paketti. Ostin kuudella eurolla kuusi konvehtirasiaa. Ensi jouluksi joululahjat tai siis syön itse.

 

[Blue F]

Kyllähän minä en mieltäni pahoita, jos joku on eri mieltä, mutta olihan Sisäilmaa vaan aivan timanttinen tekele.

 

[Blue F]

Naurattaa vähän, miten helposti täällä saa joidenkin pasmat sekasin. Pikku rapala veteen, kelaus ja hotkasu.

Ehkä tää kieroutuneisuus on sitten kehittyneempää

Vittuilu on taiteenlaji. Kansanperinne. Hieno sellainen. Itse tykkään kalastella ennemminkin pienikoukkuisella mato-ongella. Antaa "uhrin" haistella. Maistella. Nuuhkia ja lipaista, ilman pienintäkään käsitystä, että saalis on jo itseasiassa kiinni, vaikkei hän itse sitä vielä ymmärräkään.

Ihanaa seurata siitä vierestä, kuinka toinen, sinislmäinen pässi sotkeutuu verkkoon entistä pahemmin ja pahemmin, ollen jo aivan takussa. Mutta ei, ei se tajua vieläkään. Kevyitä, todella ohkaisia siivuja löylyä pikku hiljaa, juuri sopivasti. Tulee jo pieni myötähäpeä, että eikö se oikeasti vieläkään ole samalla taajuudella. Ei, ei se ole. Kaukana siitä. Elää omassa kuplassaan, minä omassani. Paljon paremmassa. Pakkohan sille on kalja tarjota, kun on niin... ihanan höpsö.

Nää on yleensä juuri niitä tyyppejä, jotka haluavat selittää omia vitsejään, heti sen jälkeen kun ovat itse nauraneet niille. Minä en yleensä vaivaudu sen tasoisiin juttuihin edes hymähtää.

 

[Johnny B. Goode]

Huomenna taas perjantai ja saa taas leipoa herkkumuffinseja.

Kirjauduikko vahingossa väärällä nimimerkillä?

 

[vilperi]

Olen ennenkin ajanut fillarilla talvella, paljon pidempiäkin matkoja kuin nyt. Tai tähän ihmetykseen se matkan pituus ei itse asiassa vaikuta sillä kyse on nyt siitä että ensimmäisen kerran olen törmännyt talvella siihen ongelmaan tämän nykyisen lukon kanssa että se ei meinaa aueta.

Heti kun on pienempikin pakkanen tai edes vähän kylmempi niin lukon avaaminen on hankalaa. Lukon päällä on sellainen muoviläppä joka pitää ensin avata ja sitten voi vasta lukon avata. No näitä muoviläppiä ja lukkoa on vaikea tosiaan avata kun on vähänkin kylmempää. Ja ennen ei ole kovemmillakaan pakkasilla ollut muiden pyörän lukkojen kanssa vastaavaa ongelmaa. No, tiedän kyllä mikä ongelmaan varmaan auttaa eli pitää lukkosulaa hommata. Ja kuulemma kannattaa myös lukkoa pitää alaspäin suunnattuna.

No nyt on ollut vähän muutenkin huonoja kelejä talvipyöräilyyn. Minulla on siis nastat renkaissa joten jäiset tien pinnat eivät ole niinkään se ongelma vaan nyt on ollut sitten teillä niitä varsinaisia ongelman aiheuttajia eli tiet ovat olleet lumen tulon myötä epätasaisia. No, tänään pääsin kuitenkin pitkästä aikaa kulkemaan työmatkani pyörällä.

 

[Sämppäri]

Kirjauduikko vahingossa väärällä nimimerkillä?

En. Olen seesteinen. Rauha on saavuttanut sieluni. Kokaiinit peräsuolen päältä on nyt muisto vain. Eräänlainen muffinsi sekin kyllä.

 

[Johnny B. Goode]

En. Olen seesteinen. Rauha on saavuttanut sieluni. Kokaiinit peräsuolen päältä on nyt muisto vain. Eräänlainen muffinsi sekin kyllä.

Olsit heti sanonu että jäbä on siirty space cakeihin. One love, me bredren! Preizz da aaalmiddy Jah, da creada of all livin'!

 

[Hera80]

Olen löytänyt pähkinän. Terveellinen välipala. Pari kolme kourallista päivän aikana. Avot!

 

[Roger Moore]

Keijo Leppäsellä on rusetti kaulassa uutisissa. Näyttää omituiselta. Eikö mikään ole enää pyhää?

 

[banaaninviljelijä]

Jaa. Viimeinen työharjoittelupäivä edessä ensimmäisessä keittiössä evö. Eilen oli arviointi ja tuolin sain. Olen tyytyväinen varsinkin kun ottaa huomioon sen, että en tosiaan ole ennen ammattikeitttiössä työskennellyt. Tästä on hyvä ponnistaa.

 

[Iisoppi]

Elämä on...

 

[godspeed]

Näen harva se päivä lähikaupassa kärryjään työntelevän miehen samat helvetin likaiset kuteet päällään, hiusten sojottaessa jokainen eri suuntaan. En tiedä mikä on kuvio, eikä tuo häiriötä kenellekään aiheuta missään määrin, mutta asunnottomalta vaikuttaisi kun kärryssäkin on kaikki samat pussit joka kerta. Eihän sitä tietysti ole mitään hyötyä kysyä missä mennään, mutta se näky on jo hieman pelottavakin kerta toisensa jälkeen. Eivätkä toisten asiatkaan sinänsä minulle kuulu. Ehkä ajattelen, että miksi tämä on mahdollista, varsinkin kun tiedän tarkalleen, että ihan oikeita asunnottomiakin voidaan kai mitata jo tuhansissa. Sellaisia, jotka syövät joka kolmas päivä.

 

[Sue]

Näen harva se päivä lähikaupassa kärryjään työntelevän miehen samat helvetin likaiset kuteet päällään, hiusten sojottaessa jokainen eri suuntaan. En tiedä mikä on kuvio, eikä tuo häiriötä kenellekään aiheuta missään määrin, mutta asunnottomalta vaikuttaisi kun kärryssäkin on kaikki samat pussit joka kerta. Eihän sitä tietysti ole mitään hyötyä kysyä missä mennään, mutta se näky on jo hieman pelottavakin kerta toisensa jälkeen. Eivätkä toisten asiatkaan sinänsä minulle kuulu. Ehkä ajattelen, että miksi tämä on mahdollista, varsinkin kun tiedän tarkalleen, että ihan oikeita asunnottomiakin voidaan kai mitata jo tuhansissa. Sellaisia, jotka syövät joka kolmas päivä.

Kysy vain. Ihan vain, että miten menee. Häntä ei ehkä liian moni ystävällisesti lähesty.

Tämä ajatus pohjaa siihen, että kun aikanaan tupsahdin tähän kaupunkiin täysin ulkopuolisena ja kutakuinkin virattomana (etäopiskelin, ei ollut töitä, ei mitään ryhmää, johon integroitua, kasauduin vain kotiin ja tulin todella ihmisaraksi ja surulliseksi), hakeuduin vaistomaisesti paikkoihin, joissa saatoin olla turvallisesti näkymätön. Lueskelin kirjastossa, heiluttelin jalkoja Sokoksen aulapenkin reunalla, katselin ihmisiä juna- tai bussiaseman aulassa. Ja olin lohduttoman yksin ja rikki, vaikka peitin sen.

Kaikilta muilta paitsi asunnottomilta. Ainoat, jotka istuivat viereen ja vaistosivat suruni, olivat asunnottomat. Ja heitä oli monta, monella eri kertaa. Piipahtivat vierellä, vaihtoivat muutaman sanan, näkivät minut - heillä oli aikaa nähdä minut. Heille olin ihminen. Ja joka kerran lähtiessään katsoivat silmiin ja sanoivat jotakin kaunista. Kyllä se siitä, tsemppiä, pärjäile. Vaikken sanallakaan ollut avannut tilannettani. He olivat kyllin hienovaraisia ollakseen kysymättä liikaa ja samalla kyllin hienovaraisia osoittaakseen ymmärtävänsä. Asunnottomat nostivat mut ylös ihmispelosta ja toivat uskon siihen, että selviän elämässä. Siitä lähtien olen rakastanut heitä.

Anteeksi kanssakirjoittajat, jälleen henkilökohtainen täyslaidallinen pienestä ärsykkeestä. On jotenkin hauras ilta ja tämä tuli mieleen.

 

[godspeed]

@Sue

Olen huono lähestymään, koska olen syntynyt täysin eri elämään. En minä voi edes kysyä...

Tunnen osaltani jopa noloutta tai tyhjyyttä, vaikka oma syyni on mielenterveydellinen. Tietysti se voi olla muilllakin, mutta siihen vähäosaiset itsensä hirttävät. Jotkut eivät, ja he sitten jaksavat "seikkailla". Mahdollisesti ihan oikeat kyvyt katoavatkin niiden roskisten taakse. Kukaan ei valitse tyhjyyttä, eikä kyse ole välttämättä valtavirran ajatusten mukaisesti taiteilijaromantiikasta tai huumeriippuvaisista. Heidät tuomitaan vaikka olisi mistä kyse. Mutta meidän kaikkien pitäisi lähteä samalta viivalta riippumatta valinnoista, vaikka se on realismia, ettei näin aina ole.

Elämässä on mahdollista omilla valinnoilla edetä asioissa niitä muuttaen, ja esimerkkinä myös rahattomat narkomaanit ovat tehneet sen, mutta hekin ovat omanneet jonkin turvaverkon elämässä. Suomessa sellainen mahdollisesti jossain määrin on. Jos ei ole, niin järjestelmä kusee. Ja se kusee ihan saatanasti.

 

[Sue]

@godspeed

En tiedä, tavoitinko viestiäsi kaikilta osin oikein, mutta yritän.

Totta, sinne roskisten taa peittyy kykyjä, paljon. On se kyky sitten koulutusta, työkokemusta, lahjakkuutta, elämänymmärrystä, inhimillisyyttä, välittämistä. Mä ajattelen, että siellä voisi olla meistä kuka tahansa, jos elämä menisi tiettyjä ratoja pitkin tai olisi sattunut syntymään toiseen perheeseen. Ja siksi mä ajattelen, ettei tarvitse olla elänyt samaa elämää kuin toinen voidakseen kulkea hetken rinnalla, ihmisenä. Toki jos oma vointi ei sitä salli (ymmärrän omasta kokemuksesta tämänkin hyvin), itseään pitää suojella. <3

Ajattelen myös, että asunnottomuus meidän leveysasteillamme on hyvin harvoin yksiselitteisesti valinta. Lisäksi järjestelmä voi pudottaa monin tavoin ja monessa kohdin. Nykyisin tarjotaan paremmin asuntoja kaikille, mutta onko riittävästi tukea asunnon pitämisen taitoihin, itsearvostuksen nostoon, uuden minäkuvan muodostamiseen - minusta ei. Asunnottomuuden kova ydin on täynnä häpeää, toistuvia pettymyksiä ja itsetunnon puutetta, eikä pelkkä kämppä sitä korjaa. No joo, kohta tämä menee poliittiseksi ja saan passituksen löylyhuoneeseen, hui.

 

[godspeed]

En tiedä, tavoitinko viestiäsi kaikilta osin oikein, mutta yritän.

No ihan samasta asiasta me puhuimme, mutta joskus sanat ovat erilaiset.

 

[Sue]

Niin arvelin ja toivoin vain vahvistavani sinun ajatuksiasi. :) Ehkä teit jo oman osuutesi, kun ylipäänsä näit hänet.

 

[p_3ksi]

Tulipa laitettua vielä Moccamasterilla iltakahvit, tietysti Pauligin. Suodatinpussina Melitta 1x4, väri ruskea. Kahviin tilkka maitoa ja kahvin kanssa kaupan hyllyltä haettua Runebergintorttua.

 

[vilperi]

Joskus ihmetyttää ja vituttaa se kuinka lyhyt ihmisen muisti on. Nämä iltapäivälehtienkin harrastamat jutut "Muistatko vielä hänet?" ovat välillä ihan surkuhupaisia kun se henkilö jota muistellaan on joku legenda jota ei nyt vaan voi unohtaa. Tällaisia ovat olleet tässä viime vuosina esimerkiksi Otakar Janecky ja Kari Hakala.

Ja ehkä vähän ilmaisin itseäni huonosti. Siis hienoa että kyseisiä henkilöitä muistellaan mutta ei ne tarvitsisi välttämättä mitään kysymystä muistatko vielä hänet? Jos se henkilö on tosiaan sellainen legenda jota nyt ei vaan voi ihan hetkessä unohtaakaan. Sitä tarkoitin.

Sitten taas jossain sosiaalisessa mediassa vaikka Emmerdale-ryhmässä muistellaan kaiholla "vanhoja hahmoja" ja nämä hahmot on jotain parin vuoden takaisia. Heh, oikeasti vanhoja hahmoja ei sitten kuitenkaan muistellakaan. Esimerkiksi hahmoja niiltä ajoilta kun sarja rupesi pyörimään Suomessa.

Välillä vaan tulee sellainen fiilis että onko ihmisen muisti noin lyhyt? Toisaalta taas minullakin on erikoinen muisti. Muistan jotain asioita tarkasti vuosienkin takaa mutta sitten taas joitakin asioita en. En muista esimerkiksi kovin tarkasti lapsuuttani toisin kuin taas monet muut ihmiset.

 

[Rautapohkeet]

Joskus ihmetyttää ja vituttaa se kuinka lyhyt ihmisen muisti on. Nämä iltapäivälehtienkin harrastamat jutut "Muistatko vielä hänet?" ovat välillä ihan surkuhupaisia kun se henkilö jota muistellaan on joku legenda jota ei nyt vaan voi unohtaa. Tällaisia ovat olleet tässä viime vuosina esimerkiksi Otakar Janecky ja Kari Hakala.

Onhan Janeckynkin sankariteoista jo yli 20 vuotta aikaa. Sikäli en ihmettele, että häntä tuollaisiin muisteloihin nostellaan, kun eihän jonnet edes tiedä kyseistä kaveria. Aika liitää ja vanhat pelurit unohtuu oli legendoja tai ei, niin hyvä että näitä välillä esiin nostellaan.

 

[Introexpertti]

Onhan Janeckynkin sankariteoista jo yli 20 vuotta aikaa. Sikäli en ihmettele, että häntä tuollaisiin muisteloihin nostellaan, kun eihän jonnet edes tiedä kyseistä kaveria. Aika liitää ja vanhat pelurit unohtuu oli legendoja tai ei, niin hyvä että näitä välillä esiin nostellaan.

Ja varsin jutut joissa on meininkiä "mitä kuuluu nyt".

 

[Turha Kaukalo]

Ja löysin itteni taas löylyistä vaikka piti tulla kierrättämään. Tämä jo vituttaa. Eikö tuota Löylyhuonetta voisi tunkea jonnekin niin ettei sinne vahingossa eksy. Kamalaa.

 

[Virveliä kainaloon]

Ja löysin itteni taas löylyistä vaikka piti tulla kierrättämään. Tämä jo vituttaa. Eikö tuota Löylyhuonetta voisi tunkea jonnekin niin ettei sinne vahingossa eksy. Kamalaa.

Yritin asiallisesti kysyä Moderaattoreilta ja Ylläpidolta asiasta, mutta ilmeisesti käyttäjäystävällisyys ei kiinnosta.

 

[Glove]

"Muistatko vielä hänet?"

”Tältä hän näyttää nyt!”

Ei voisi vähempää kiinnostaa, miltä joku takavuosien tusinamissi näyttää viisikymppisenä.