Nukkuminen... Problemaattista aikaa puolen yön ja aamu kuuden välillä.
Olen kirjoittanut tätä viestiä kolme tuntia.
Tokihan kunnon tehtaanjohtaja osaa täyttää lomakkeet niin että tehdas ylittää kiintiötavoitteet reippaasti vaikka se on seisakissa. Sitten vielä todisteeksi arvotaan joku työnsankari jolle lyödään julkisesti prenikkaa rinnuksiin vaikkei ole perillä edes työnkuvastaan. Cлава!!! Cлава!!!Ei kuitenkaan niin paljon että nukahtaisi liukuhihnan ääreen, se ei sovi jos tehdas aikoo pysyä tuotantotavoitteissa.
Fyysisesti kyllä mutta henkisesti on vähän kiikun kaakun. Ei nyt niin huonosti mutta onhan tässä usein oltu paremmalla tuulella. Yöt alkaa olla jo normaaleja muutamien sekavien säpsähteluöiden jälkeen. Kerään voimia lukea mitä kirjoitin viime viikon torstaina... Ei ainakaan rankkua ole tullut.Mites @Iisoppi?
Onko jo olo helpottanut?
Kas kun en hirveästi muista millä tuulella olin... Mutta nyt ihan silleen seitin ohuesti olen onnellinen. Nousen taas, en tiedä kuinka monennen kerran. Ja en tiedä kuinka paljon minä tai mies jaksetaan... Päivä kerrallaan, joo.@Iisoppi Kiva, että olet takaisin. Toivottavasti paremmissa tunnelmissa kuin viime viikolla tähän ketjuun kirjoittaessasi.
Onneks olkoon, hyvä siitä tuli... ;-)Olen kirjoittanut tätä viestiä kolme tuntia.
Olipa hyvä, että katsoin nuo lompakossa olleet paperit läpi. Kuittien seassa kun oli myös paperirahaa. Olisin 25 euroa köyhempi, jos olisin heittänyt nuo suorilta roskiin.
Fyysisesti kyllä mutta henkisesti on vähän kiikun kaakun. Ei nyt niin huonosti mutta onhan tässä usein oltu paremmalla tuulella. Yöt alkaa olla jo normaaleja muutamien sekavien säpsähteluöiden jälkeen. Kerään voimia lukea mitä kirjoitin viime viikon torstaina... Ei ainakaan rankkua ole tullut.
Aika paljon kotimaisen kirjallisuuden professoreita on, jos tarkistat kirjamyyntitilastot seuraavan kerran kun ne julkaistaan.Aina ne noista kirjallisuuden Finlandia-palkinnoistakin jaksaa. No olen minä sen Puhdistuksen lukenut, olihan se ihan jännä. Jos on joku kotimaisen kirjallisuuden professori, niin varmaan Finlandia-ehdokkaat kiinnostaa, mutta tuskin ketään muuta.
Et ole uutta työpaikkaa tai opiskelemaan lähtöä harkinnut? On nimittäin aika tutun kuulosta tekstiä aiemmasta elämästäni. Nyt elän köyhyysrajan alapuolella (tosin en kelan mukaan) ja opiskelen uuteen ammattiin ja olen oikein onnellinen rahattomuudesta huolimatta.Pienen kikkailun avulla tänään alko neljän päivän vapaat, maanantaina seuraavan kerran töihin. Mukavaa.
Olen kyllä sitäkin funtsinu tässä koronamaailmassa, kun jengiä pistetään lomautuksille ja pihalle jatkuvasti, että tyytyväinen saa olla, että on duuni, mihin mennä. Toistaseks lainaa on sen verran jäljellä, että ilman jotain satumaista lottovoittoa siellä painetaan vielä aika monta vuotta. Olen melko kypsä duuneihini ja jos joku vähänkään isompi voitto kohdalle osuis, niin avaimet tippuis samoin tein, enkä työpaikalleni koskaan enää palais paitsi pakosta kannettuna, tuskin silloinkaan.
Vaikka yhteistyö näytti päällepäin toimivalta, Venäjän sisäinen tilanne hankaloitti kasvavassa määrässä yhteistyötä ja amerikkalaisten turvallisuus nousi erityiseksi huolenaiheeksi. Vuonna 1993 Moskovan kaduilla taisteltiin asein ja tykein. Ihmisten välinpitämättömyys toisiaan kohtaa kasvoi ja rahasta tuli pakkomielle. Ryöstöt, pahoinpitelyt ja palkkamurhat olivat jokapäiväistä rutiinia. Venäjän mafia ei ollut vain pieni ryhmä rikollisia tai gangstereita, se oli koko järjestelmä.
Et ole uutta työpaikkaa tai opiskelemaan lähtöä harkinnut? On nimittäin aika tutun kuulosta tekstiä aiemmasta elämästäni. Nyt elän köyhyysrajan alapuolella (tosin en kelan mukaan) ja opiskelen uuteen ammattiin ja olen oikein onnellinen rahattomuudesta huolimatta.
Heh, omasta palvelusajastani on jo 20v. mutta ainakin tolloin armeijan olisi voinut tiivistää noin kuukauteen, ehkä pariin. Kaikki mitä opetetaan siinä vuodessa, oppii parissa kuukaudessa kun jättää kaiken täysin turhan paskan pois. Ja vittuako sielä väkisin pitää varsinkin jotain latva-b-kakkosia häröilemässä vuotta vaikka niillä itellä intoa riittäiskin, jos näkee seinänkin läpite ettei näistä kyllä ole kun tykinruoaksi. Niitä oli paljon ainakin tollon v.2000. Nykyään tosin taitaa saada vapautuksen/vapautetaan paljon helpommin.Armeijaa jäljellä enää tasan kolme viikkoa. Nopeasti on vuosi mennyt, mutta varsinkin viime aikoina on ollut fiilis, että jotain järkevämpääkin olisi voinut tehdä.
Mä tykkäsin olla pidempään. Tai oikeammin välillä huhti-syyskuu, kun sai olla laivalla ja merellä. Loka-tammi oli ihan persauksista, kun noi rynkyt yms oli jo liiankin tuttuja.Intti voisi olla joku 2kk (se peruskausi) ja sen jälkeen kertauksia. Toki "johtajien" pitää olla pidempään, mutta perusjääkärille yms. olisi riittänyt max 2kk. Ihan hyvin sen rynkyn ja konekiväärin oppi siinä ajassa purkamaan ja kasaamaan sekä ampumaan niillä. Ja viikonloppun kertauksen aikana noin 15v myöhemmin opin sytyttämään TNT-panoksen oikeaoppisesti ja pelastautumaan jostain poterosta napalmihyökkäyksen jälkeen (en oppinut intissä mutta muutamassa kymmenessä minuutissa nuo oppi). Ja eiköhän aikuinen opi käytännössä kaiken muunkin yhtä nopeasti kun tarve vaatii.
Ha, onko veli Vetti ehta Silakka? Jos nyt pitäs mennä armeijaan niin sinne mäkin pyrkisin. Tiä sitten mikä olis fiilis kun todellisuuden näkis. Ei sillä, kloppina vitutti mettäleirit, nykyään ne olis luksustaMä tykkäsin olla pidempään. Tai oikeammin välillä huhti-syyskuu, kun sai olla laivalla ja merellä. Loka-tammi oli ihan persauksista, kun noi rynkyt yms oli jo liiankin tuttuja.