Onpa jokusen kerran tullut aikanaan kuunneltua, miten jonkun kissa tykkää päivisin olla ikkunalaudalla, mutta illaksi aina kömpii sängyn jalkopäähän ja tykkää ihan hirveästi silakoista jne. Siis jotain vastaavaa supermielenkiintoista on tullut kuunneltua useamman kissanaisen suusta. Hirveää kun omat arvot ja maailmankuva menee ihan uuteen järjestykseen tällaisen järistyttävän tietopläjäyksen seurauksena.
On ihan ok, että jollakin on kissa. Pitäisi vaan tajuta, että se kyseinen eläin saattaa olla muiden silmissä tyystin epäkiinnostava. Kauan sitten olen ollut treffeillä, missä sain koko illan kuunnella tarinoita minulle tuntemattomasa kissasta. Eihän sitä varmaan kuunetelisi hetkeäkään näitä juttuja leidin kissasta, ellei kokisi aitoa kiinnostusta mirriä kohtaan. Siitä kissasta viis veisaan.