Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[kalkkifredi]

Onko Emilio Estevez ikinä ollut mitään muuta kuin Gordon Bombay? Tai no, olen kuullut jostain Breakfast clubista, oliko se sellaisessa? Ja sit eikös se ole sukua jollekin paremmalle näyttelijälle, olikos se nyt Nick Cage?

E: Eikun siis Charlie Sheenin veli tietysti...

Emilio Estevez oli Charlie Sheenin kanssa Men At Workissa ja sitten se oli myös Rapo Manin pääosassa. Hienoja leffoja kummatkin. On se kai jotain muitakin proggiksia tehnyt, mutta ne on varmaan ihan paskoja. Martin Sheen on Charlien ja Emilion isä ja se näyttää ihan Michael Douglasilta. Wall Street -leffassa oli Charlie ja Martin Sheen sekä Michael Douglas ja siinä meni ihan sekaisin, kun hahmojen sukulaissiteiden ja yhdennäköisyyden kelaamiseen meni koko aika.

Hot Shots 2:ssa oli myös kohtaus, jossa Topper Harleya vastaan tuli toisessa venessä joko Martin Sheen tai Michael Douglas. Kummatkin nousi toisensa ohittaessaan seisomaan ja huusivat ''loved you in Wall Street''.

 

[Turha Kaukalo]

Tosi härski on elokuvan nimi Hot Shots, mikä tuo luontevasti mieleen Charlie Sheenin härskeilyt. Michael "Craddle Robber" Douglas on kans yks porsas.

 

[kalkkifredi]

Ja Martin Sheen näyttää ihan Michael Douglasilta, joten siihen törmätessä voi vahingossa huutaa sille, että ''bloody swine'' , kun luulee nähneensä Michael Douglasin, vaikka todellisuudessa on nähnyt Martin Sheenin.

 

[aceman81]

Kuka meni vittuilemaan Mestarille ekan korisfinaalin jälkeen? Saa syyttää ittiänsä siitä että kohta kajahtaa #LetsKouPaisons
Instagram

 

[Turha Kaukalo]

Se oli Martin Sheen Stonen Sharonin jalkovälissä lipittelemässä eikä Michael Douglas.

 

[kalkkifredi]

Varmasti oli Michael Douglas ja Sharon Stone veti kommandona.

 

[Turha Kaukalo]

Pojat on vaan isälleen kateellisia, kun isä painoi Sharonia poikien joutuessa tyytymään käsiinsä.

 

[kalkkifredi]

Joku noista on myös Catherine Zeta-Jonesin kanssa kimpassa. Tom Jonesin serkku tapailee Repo Manin lentävää Chevy Malibua.

 

[Turha Kaukalo]

Siis Martin S. panee Sharonia JA Catherinea. Eikö sille possulle mikään riitä?

Ei.

Ilmankos ainakin toisesta pojastaan tuli doku.

 

[kalkkifredi]

Joo, Emiliosta tuli dena. Charliesta taas tuli koksupäinen seksihurjastelija, jossain määrin siis faijan jalanjäljissä.

 

[Turha Kaukalo]

Ihailen Charlieta, sucks pussy and cocaine.

 

[Hollanti]

Kävin ekaa kertaa uudessa Pitkälahden Abcissa. Pomon kaa syömässä ja ruoka oli hyvää.

 

[Turha Kaukalo]

Sitä vaan, että lähes tekisi mieleni dokata, kun katsoo rehvellystä Kalsarikänniketjussa.

Kaiholla tässä muistelen juomavuosiani. Sitä ihanaa oloa, kun alkoholi vaikuttaa ja reippaasti vaikuttaakin. Better than sex, definitely.

 

[kalkkifredi]

Anna mennä vaan ja suo itsellesi nestemäinen, kokoillan kestävä tantraorgastinen ilo!

 

[chauron]

Misäs euroviisuthreadi?

 

[Turha Kaukalo]

Kännimuistoja

Aamukänni on ihana asia, kun jo puolilta päivin on aivan sekaisin. Voi mennä lähipubiin sitten nostelemaan lisämaljoja ammattilaisessa seurassa. Ihailen kaikkea alkoholiin liittyvää! Känni on luova tila, erittäinkin hyvää huumoria esiintyy kännissä.

 

[kalkkifredi]

Aamupäiväinen baari on lämminhenkinen kohtaamispaikka, jossa ei voi olla viihtymättä. Keskustelu ammattilaisten kanssa avartaa mieltä ja luo toivoa paremmasta huomisesta. Nykyään sunnuntai lienee ainoa päivä, jolloin baarit ovat koko bisnestuntien ajan viihtyisiä paikkoja, kun muina päivinä ilta-aikaan paikalle pakkautuu liian sekalainen seurakunta populaa ristikemiat tappaa fiiliksen. Jos siis asiaa tarkastellaan asiakkaan perspektiivistä.

Missään en ole ikinä saanut niin lämmintä vastaanottoa kuin aamupäivän kohmeloisessa baarissa. Sukupolvesta tai -puolesta riippumatta kaikki uskovat samaan asiaan, humalaan, ja se tekee yhteisöstä tiiviin, innovatiivisen ja dynaamisen.

 

[puuha-pete]

Aamupäivän kännit on kyllä parhaat. Kouluaikoina kun oli aikaa ja kurssit vähissä, tuli käytyä kaverin kanssa pelaamassa sulkapalloa maanantaina aamusta 8-10. Sitten siitä paikalliseen kuppilaan nauttimaan lonkeroa ja katsomaan Emmerdalen uusinnat. 90% kerroista lähti aika laukalle homma, mutta se vasta lystiä oli. Aika mukavasti oli porukkaa muuten aina paikalla vaikka maanantain aamusta kyse olikin. Se vasta oli aikaa, voi veljet. Edelleen sellaista muistelee kaiholla. Nykyään kalenteri on valitettavasti niin täynnä, että vaikka aamusta aloitettua ryyppäämistä ei oikein tahdo ehtiä toteuttaa. Kiireetön lauantai aamun tissuttelu on helkkarin mukavaa puuhaa.

 

[kalkkifredi]

Yksi nuokkuu, toinen tärisee, kolmas punoittaa ja hymyilee tyhmästi, neljäs on löytänyt jo uuden nousun ja viides on sammunut pöytään. Ajatukset lausutaan peloitta ääneen ja ne lentää villinä idästä länteen, pohjoisesta etelään. Villinä lentäessään ne hakee toisiaan kuin siittiöt kohtua ja kun ne lopulta kohtaavat, syntyy jotain sanoinkuvailemattoman kaunista, yhteinen sävel. Se laittaa ajan lentämään ja lasit tyhjenemään. Kaikki prosessiin osallistuvat haluavat omalla efortillaan kasvattaa siitä aatesiittiöstä suurta aikuista tarinaa. Valitettavan usein käy niin, että kliimaksi on vasta lähestymässä, kun afterworkkilaiset tulevat voimalla sisään kuin erikoisjoukot piiritystilanteeseen. Mennen vaihtuu Hugo Bossiin ja se on sielukkaan ihmisen valomerkki.

Se, mitä se tarina olisi voinutkaan pitää sisällään ja mihin sfääreihin se olisi voinutkaan kasvaa ilman väliintuloa, sitä voi vaan miettiä. Miettiä hetken, kunnes se jää vain sumuiseksi muistoksi eilisen ilosta. Sitä on aamukaljoittelu baarissa.

 

[Turha Kaukalo]

Joskus, kun oli paremmat ajat, sai kaljaa kaupasta seiskalta kun kauppa aukeni. Sinne, kauppaanhan se oli menevän mielevä mieli jo vartin vaille seitsemän, enkä suinkaan ollut ainoa, joka ovella vaati ovea auki ja sassiin. Sitä yhteenkuuluvuutta. Sitten kello vinksahti seitsemään ja pääsimme ostoksille eli hakemaan 12-kapsäkillisen kaljaa ynnä muutamia alkoholilimonadeja, joita voi kiskaista heti alkuun, jos ja kun ei olut vielä maita ja muutenkin, ei kannata hyljeksiä mitään alkoholijuomia. Kesäisessä säässä saatoimme istahtaa puistonpenkille ratkomaan maailman pulmia ihan ulkomaita myöten. Mutta kello eteni! Hieman jo jännitti, että tuleeko baarissa noottia jostain, minkä itse on unohtanut, vai menikö eilinen hyvin. Ja tässä kohtaa ilmenee se elämän kaunein solidaarisuus: muut asialle omistautuneet vakuuttavat, että hyvin se eilenkin meni. Niin kaunista. Sitten soljumme baariin.

 

[kalkkifredi]

Esille nouseva romanttinen iasia on todellakin lähikuppilayhteisön suvaitsevaisuus. Kukapa meistä ei olisi joskus harhaillut aamulla nurkkapöytään fyysistä ja henkistä helpotusta hakemaan, ja illan mittaan päätynyt paidattomaksi mölyäjäksi, joka heiluttaa helikopteria musiikin tahtiin. Silti kun seuraavana aamuna herää asuntonsa lattialta - hieman siitä sängyn vierestä, jonne asti on ryömimisen voimalla päässyt - kuivan karstan maistuessa suussa, paikkoja särkien ja takaraivossa pienen moraalisen morkkiksen kolkuttaen, voi silti palata pääkallopaikalle ja huomata olevansa lämpimästi vastaanotettu. Eilinen oli eilinen ja mitään suurta vahinkoa ei sattunut, kutsu pöytään tulee entiseen tapaan ja lasi nenän eteen ojennetaan vilpittömästi hymyillen ja silmiin katsoen. Aivan kuten aina ennenkin.

 

[Turha Kaukalo]

I love the taste of alcohol in the morning.

 

[banaaninviljelijä]

Hienoja muisteloita täällä. Omalta kohdaltani valitettavasti en muista, että oisin aamupäivästä baariin mennyt, vaikkakiin on ollut useampikin aamuja elämässä, jotka olen aloittanut nostamalla olutpullon huulilleni. Janohan näitä lukiessa tuli.

 

[Virveliä kainaloon]

Jaaha, huomenta vaan. Eipä ole hetkeen tullut nukuttua lähes yhteen. Äskeinen postilaatikolla käyntini oli ehdottomasti Ilmeeni kun-ketjun kamaa. Ja kun noita tuloksia ei nyt näy mistään. Luotetaan siihen, että Posti on tässä mokaillut.

 

[A Siente]

Olipahan ihan helvetin ahdistavaa olla rappukäytävässä yhtäaikaa naapurin kanssa. Ulkonta mentiin molemmat sisälle ja mä jälkimmäisenä. Näin n. 10 metriä ennen rappuun menoa et voi vittu kohta tulee ahdistava mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Koodiston mukaan mun olis vaan pitänyt odotella pidemmän aikaa ulkona ennen sisälle menoa. Rappuun astuessa kuulin et naapuri on viel rappukäytävässä. Hitaasti maleksin ylös, mutta silti kerkeän saavuttamaan. Ja oli tietenkin just tuo viereinen naapuri. Voi saatana et ahdisti ihan helvetisti. Äkkiä avain lukkoon ja sisälle turvaan. Syke oli jotain 140 ja olo ihan hemmetin ahdistunut. Ei mua kadulla haittaa muut ihmiset, mutta jotenkin omaan kotiin mennessä ei haluais todistajia paikalle. Ei siinä paljoa moikkailtu tai kuulumisia vaihdettu, saatika sitten katseita.