Olipa rankkaa luettavaa, mutta onneksi onnellisella lopulla. Hienoa, että olet noin vaikeista kotioloista ja koettelemuksistasi huolimatta päässyt kerran ja toisenkin kerran kuiville ja pois kurimuksesta, kohti tasapainoista ja onnellista arkea.
Arkielämäänsä monet ovat tyytymättömiä, mutta tavallinen arkinen elämä jossa käydään töissä, seurustellaan elämänsä naisen kanssa ja kirjoitellaan Jatkiksen palstalle ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Sekin on hienoa, että olet kouluttautumassa ammattiin, jossa voit hyödyntää elämänkokemustasi. Antaa varmasti päihdetyössä ja vastaavassa enemmän auktoriteettia autettaviinkin, koska tiedät itse tarkkaan mistä on kyse.
Kirjoituksesi kohta terapeutista muistutti tämänkin palvelun tarpeellisuudesta. Yksi asialleen ja ihmisille omistautunut terapeutti voi olla käänteentekevä henkilö, jonka avulla huonoon kuntoon joutunut ihminen voi saada puitua asioitaan, juteltua ongelmistaan jollekulle ja vähitellen eheytyä. On erittäin lyhytnäköistä karsia näistä ja jättää ihmisiä oman onnensa nojaan niissä elämäntilanteissa, jossa pienikin tuki ja ihmisenä kohteleminen voi olla se, mikä saa syöksykierteen hidastumaan.
Ja vaikka päättäjät eivät välittäisikään ihmisistä ihmisinä vaan vain kasvottomina kuluerinä, niin luulisi heidän miettivän edes taloudellisia säästöjä. Tuki- ja terapiapalvelut, jotka auttavat ihmistä nousemaan jaloilleen maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin.
Ehkä vanha sananlasku "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa" on äärimmäisen kliseinen ja naiivi, mutta eiköhän siinä ainakin tässä tapauksessa ole se totuuden jyvä, että monet tilanteessasi olleet ovat nykyisin joko haudan levossa tai entistä syvemmällä. Sinä puolestasi vaikutat vahvistuneen ja päässeen monista ongelmistasi yli, jolloin pystyt entistä vahvempana persoonana auttamaan muita.
Keep up the good work!