Ehkä vähän seesteisempi päivä sikäli, että äiti oli jälleen elävien kirjoissa. Mutta yö oli sitten taas aika ohhoh-osastoa. Kannoin esikoisen tosiaan 18.30 tietämillä sänkyyn, nousi ylös 9.30. Välissä varovaisen arvion mulaan 38 herätystä. Nukuin hänen vieressään. Vähän väliä piti päästä kainaloon, sitten potkittiin peittoa pois, herättiin kylmään, peittoa päälle ja kainaloon, vettä pyysi joka välissä (hyvä niin), ja sitten rinse and repeat. 6.30 pyysi vettä, pullo oli tyhjä, vaati päästä mukaan täyttämään, koppasin kyytiin ja totesin, että tyttöhän hehkuu kuin kekäle. Keittiössä naprokseenia naamariin, vähän leipää evääksi ja takaisin sänkyyn.
Puolilta päivin lähdin kuopuksen kanssa autoajelulle pariksi tunniksi, kun naapuri oli löytänyt jostain moottorisahan ja ulos nukuttamisesta ei tullut mitään samaan aikaan esikoinen aivan nollat taulussa, lasittunein silmin katsoi Late Lammasta. Päikkäreille ei tänään taipunut. Armottomasta douppaamisesta huolimatta pohjalukemat lämmön suhteen 37,7. Huiput lähemmäs 39. Illalla sentään söi vähän. Normaalisti menee samoja pöperöitä kuin aikuisilla, nyt piti kaivaa kaapin perältä vauvan Piltti-purkki. Onneksi söi. Normaalisti on todella energinen, lähes hyperaktiivinen, nyt poloinen on aivan toinen ihminen.
Influenssaa epäilen itsekin, mutta nämä eivät ole olleet suunnilleen viikkoon muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Eli ainoa vaihtoehto on, että mä olen kantanut ne basillit jostain kauppareissulta mukanani. Olkaa hyvät vain. Omasta sairastumisesta en ole huolissani, mutta näiden pienten tuska on aika repivää. Toki nyt on kurkku kipeä, mutta ei anneta sen hidastaa tahtia.
Huomasin muuten, että on taitolaji kirjoittaa helvetin pitkiä viestejä, joiden sisällön voisi tiivistää kahteen virkkeeseen.