Ilmari Ahde
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Haukiputaan huorakuoro
Kremlin kellareihin kahlitut apinat opettelee kirjoittamaan, vielä pitää vähän treenata että saa tolkullista tekstiä aikaan.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Saija Tarkki herätti aikanaan kunnioitusta nuorissa kärppäpelaajissa – ”Eihän hän ollut ollenkaan niin pelottava kuin luulimme"Lue lisää »
-
Kunnianosoitus kärppälegendalleLue lisää »
-
Kotikaupunkiinsa palannut Kasper Kotkansalo kiitollisena: "Olemme saaneet läheisen nipun lyhyessä ajassa"Lue lisää »
-
Oululaista historiaa tekevä Saija Tarkki kasvoi kärppäuransa aikana teinitytöstä perheenäidiksiLue lisää »
-
Marko Anttila pelasi ottelun varapaidalla − "Jos joku tietää, tuokaa se hallille"Lue lisää »
-
Liiga-kierros: SaiPalle ei löydy pysäyttäjää – perjantaina oli kotijoukkueiden iltaLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 603 528
- 68 360
Rouvan ruotoa ortopedi ei ainakaan vielä ole saanut kuntoon. Kesän tutkimusten jälkeen pääsi kyllä leikkausjonoon, mutta kun ei ole töissä niin kestää aika lailla kauan. Ja töissä ei ole siksi, että selkä on paskana. Ensi viikolla sentään leikkausvalmennus, joten kai sieltä se leikkausaikakin joskus annetaan.
Tämä. Outoa, kun vielä pärjää kesäkengillä ja -takilla, eikä tarvi pipoa.
Kuitenkin marraskuu taittuu yli puolenvälin jo...
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Joo ja vaatii sitä aivojumppaa, että muistaa ottaa ne pari heijastinta mukaan, kun aurinkoiseen aikaan siirtyy jonnekin asioille. Kyllä, tänäänkin aurinkoiseen aikaan.
Tuli käytyä tutustumassa Tove Janssonin näyttelyyn Helsingin Taidemuseossa, koska olen kovasti mieltynyt hänen taiteeseensa. Samainen mielipide tuntui olleen monella muullakin, sillä porukkaa oli todella reilusti liikkeellä. Monasti sai vartoa, että pääsi katsomaan jotain kiinnostavaa teosta, koska hallit olivat pieniä ja väkeä - ihan vauvasta vaariin - tuntui tulevan aina vaan lisää ja lisää. Oli se kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista enkä kadu ollenkaan päätöstäni mennä sinne.
Aina kun olen käynyt HAMssa niin siellä on ollut Tove Janssonin taidetta esillä. Viimeksi oli julkisten tilojen seinämaalauksia esim. lastensairaalasta ja kaupungin talon ravintolasta (kuva liitteenä). En tiedä onko tämä uusi näyttely laajempi kuin aiemmat näyttelyt...
Liitteet
Äitini vahvuus ja hienous kun auttaa kaikkia ja erityisesti minua. Sama äiti kenelle sanon Tsiisus kun soittaa hyvää nimpparia :D
Ihan kaksipuolista se auttaminen kyl on, ennen tietenkin ollut yksipuolista hänen puolesta.
Kyllä hän tietää kuinka paljon arvostan häntä, että turha tulal sanomaan sano nämä kasvotusten. P.S. Nähdään pari kertaa ainakin viikossa ja soitellaan koko ajan.
Ihan kaksipuolista se auttaminen kyl on, ennen tietenkin ollut yksipuolista hänen puolesta.
Kyllä hän tietää kuinka paljon arvostan häntä, että turha tulal sanomaan sano nämä kasvotusten. P.S. Nähdään pari kertaa ainakin viikossa ja soitellaan koko ajan.
Äidit on parhaita, oma äiti ja anoppi nyt esimerkiksi. On kyllä käynyt hyvä tuuri tuon anopin suhteen, muistaa syntymäpäivänäkin lähettää onnittelut ja halaa kun sanotaan heipat. Ja on jaksanut tsempata minua silloin kun siihen on ollut tarvetta. Hieno ihminen!
No ei siinä... voi kai siitä nyt muutamalle läheisimmällä ystävälle kertoa.
Oltiin vaimon kanssa viettämässä vuosipäivää... ...Subwayssa.
No mä kerron pointin. Mistä ja mihin ollaan tultu. Menin 25 vuotta sitten Ameriiiiikan reissullani subbariin käväisemään pienen purtavan toivossa. Nätti, ikäiseni neitokainen tiskin toisella puolella räpytteli pitkiä ripsiään ja tiedusteli halukkuuttani valita IBMTni pienenä vai isona. No vielä vajaakasvuisena nuorena kollina siihen sitten, ettei kai sillä koolla niin, vaikka oikein amerikoissa ollaan...? Voi kun se neiti-ihminen otti hiukan nopealla tavalla ihoon punaväriä ja vielä lisää tummanpunaa ja... Silmäniskun säestämänä lähdin... lähdimme nurkan taakse murustelemaan...
Siitä hetkestä on sitten otettu mittariin neljännesvuosisata. Aika kuluu, vaikka tuota päivää elän ja eletään yhä. Vanhimman rakkautemmehedelmän syntymästä on aika lailla 25 vuotta. Tarkalleen 24 vuotta ja 270 päivää. Viime viikonloppuna vietin meidän isien juhlapäivää neljän lapsen ja kahden lapsenlapseni kanssa.
Harmaa marraskuu on mainio hetki ottaa hiukan omaa aikaa... pariskuntana... ilman lapsia. Ei kun pusakat päälle, lompakko taskuun ja matkalle kohti juhlapaikkaa, eli Lähderannan subbaria. Taas. Viehättävä neito, säihkyvine katseineen kysymään linjastonsa takaa, meiltä reiluilta nelikymppisiltä isovanhemmilta, isoa vai vähän pienempää italianherkkua? Johon milanolaisetsukujuuret omaava ja virheetöntä suomea lausuva ihanaineseni siihen sitten jo 24. kertaa, silmää minulle vinkaten: ettei sillä koolla ole tähänkään saakka ollut merkitystä. Onko se pieni, 15 senttinen, vai vain puolet siitä. Ihanasti sanottu. Pienet Italian BMT:et rapisevaan paperipussiin ja take away -mätöt uberin kyytiin ja kohti nuuksion karuja maastoja... mutta sitä ennen yö Hotelli Korppilammella. Iha-naa päästä murustelemaan puhtaisiin valkeihin lakanoihin...
Ai oikeesti...?
No, siis hippasen hiukoi vuosituhannen taitteessa. Mutta olin siis, en kaukana lännessä, vaan lähellä idässä, Pietarissa. Hirveä nälkä. Kivijalan juuresta pari porrasta, ehkä kuusi, kellariin ja paikalliseen "sämpyläpaariin". Nätti, minua 30 vuotta nuorempi neitokainen tiskin toisella puolella räpytteli huuliaan ja ehosteli maatuskamaista meikkiään, joka oli varmastikin perua hänen omalta isoäidiltään ja tiedusteli halukkuuttani valita sämpyläni pienenä vai isona, levitellen kaikkia 12 sormeaan esitellessään saatavilla olevia kokoja. Pieni riittää, sanoin. Kädenlämpöisen vehnäleivän sisällä oli teelusikallinen kellarikylmää hapankaalia. Parasta herralle, sanoi neiti suomea murtaen. Minä sitten sen kimppuun, asettaen ensin alahuulen leiväsköjen väliin, että saisi hiukan lihaa kannikoiden sekaan. Lopulta lähdin ja kiitin paikallisesta vierainvaraisuudesta ja kansallisherkusta.
No noista herkutteluhetkistä on nyt se samainen neljännesvuosisata. Aiemmin kävin kerran kuunkierrossa tapaamassa minua 30 vuotta nuorempaa maatuskaa, joka ehosteli meikkiään hapankaalilla ja tarjoili enää vain kuvia kuohkeista sämpylöistä, joita joskus oli ollut tarjolla. Toki nyt on mennyt muutama vuosi näkemättä, kun rajat on kiinni sattuneista syistä. Olen toki nyt jo huonopolvinen, joten pääsy pettupaariin ja sieltä poies voisivat olla hieman haasteellisia. No eipä sillä nyt niin väliä, kun annoskootkin ovat kuulemma puolittuneet, joten huulesta jäisi nykypäivä hirveesti reunojen ylle...
Vuosipäivää. No juurikin niin, vietän todellakin Hotelli Korppilammen, lähellä nuuksion karuja maastoja sijaitsevan erämaan laitamilla. Onhan täällä yksinäistä. Pieni päivänpaiste voi kuitenkin pelastaa päivän, illan tai vaikka kaksi. Hetki sitten sisälle asteli upea nelikymppinen pariskunta. Rakkaus... se suorastaan paistoi molempien kasvoilta, kun he ilmeisesti jonkinlaisen taksin kyydistä noustessaan, siirtyivät lunastamaan määränpäänsä avaimia. Mies kuului sanovan nuorelle säihkyväsilmäiselle ja hörökorvaiselle piccolopojalle, että nyt koolla on väliä. Todellakin on. Tämän todettuaan, avainkortin saatuaan ja poistuen vaivihkaa Suomi-verkka-asussaan kohti morsiussviittiä, ihana IMBT -tuoksu leijaili sieraimiini paperipussista hiljalleen leijaillen.
Aamulla sain nauttia aamiaiseni salissa yksin. Nuoripari oli ilmeisesti edelleen "murustelemassa"? Ei niitä ainakaan näkynyt. Ei ne aamiassämpylät täälläkään nyt niin kovin häävejä ole, sanoin sille samalle poitsulle vastaanotosta, joka hoiti ilmeisesti illan lisäksi vielä aamutkin. Juu, ei ne, sanoi aikalailla optimaalisen ikäinen pietarista kotoisin oleva venäjänaksenttiaan vahvasti korostava nuorukainen. Ehkä kaksvitonen, vaikka näyttääkin jo nelikymppiseltä. Geenejään, kun ei pääse valitsemaan, ajattelin. Nuorella herralla oli kuitenkin jotenkin kummallisen tutun oloinen nenä. Se muistutti minua jostakin? Ei iso, eikä pieni. Sopiva.
Oltiin vaimon kanssa viettämässä vuosipäivää... ...Subwayssa.
No mä kerron pointin. Mistä ja mihin ollaan tultu. Menin 25 vuotta sitten Ameriiiiikan reissullani subbariin käväisemään pienen purtavan toivossa. Nätti, ikäiseni neitokainen tiskin toisella puolella räpytteli pitkiä ripsiään ja tiedusteli halukkuuttani valita IBMTni pienenä vai isona. No vielä vajaakasvuisena nuorena kollina siihen sitten, ettei kai sillä koolla niin, vaikka oikein amerikoissa ollaan...? Voi kun se neiti-ihminen otti hiukan nopealla tavalla ihoon punaväriä ja vielä lisää tummanpunaa ja... Silmäniskun säestämänä lähdin... lähdimme nurkan taakse murustelemaan...
Siitä hetkestä on sitten otettu mittariin neljännesvuosisata. Aika kuluu, vaikka tuota päivää elän ja eletään yhä. Vanhimman rakkautemmehedelmän syntymästä on aika lailla 25 vuotta. Tarkalleen 24 vuotta ja 270 päivää. Viime viikonloppuna vietin meidän isien juhlapäivää neljän lapsen ja kahden lapsenlapseni kanssa.
Harmaa marraskuu on mainio hetki ottaa hiukan omaa aikaa... pariskuntana... ilman lapsia. Ei kun pusakat päälle, lompakko taskuun ja matkalle kohti juhlapaikkaa, eli Lähderannan subbaria. Taas. Viehättävä neito, säihkyvine katseineen kysymään linjastonsa takaa, meiltä reiluilta nelikymppisiltä isovanhemmilta, isoa vai vähän pienempää italianherkkua? Johon milanolaisetsukujuuret omaava ja virheetöntä suomea lausuva ihanaineseni siihen sitten jo 24. kertaa, silmää minulle vinkaten: ettei sillä koolla ole tähänkään saakka ollut merkitystä. Onko se pieni, 15 senttinen, vai vain puolet siitä. Ihanasti sanottu. Pienet Italian BMT:et rapisevaan paperipussiin ja take away -mätöt uberin kyytiin ja kohti nuuksion karuja maastoja... mutta sitä ennen yö Hotelli Korppilammella. Iha-naa päästä murustelemaan puhtaisiin valkeihin lakanoihin...
Ai oikeesti...?
No, siis hippasen hiukoi vuosituhannen taitteessa. Mutta olin siis, en kaukana lännessä, vaan lähellä idässä, Pietarissa. Hirveä nälkä. Kivijalan juuresta pari porrasta, ehkä kuusi, kellariin ja paikalliseen "sämpyläpaariin". Nätti, minua 30 vuotta nuorempi neitokainen tiskin toisella puolella räpytteli huuliaan ja ehosteli maatuskamaista meikkiään, joka oli varmastikin perua hänen omalta isoäidiltään ja tiedusteli halukkuuttani valita sämpyläni pienenä vai isona, levitellen kaikkia 12 sormeaan esitellessään saatavilla olevia kokoja. Pieni riittää, sanoin. Kädenlämpöisen vehnäleivän sisällä oli teelusikallinen kellarikylmää hapankaalia. Parasta herralle, sanoi neiti suomea murtaen. Minä sitten sen kimppuun, asettaen ensin alahuulen leiväsköjen väliin, että saisi hiukan lihaa kannikoiden sekaan. Lopulta lähdin ja kiitin paikallisesta vierainvaraisuudesta ja kansallisherkusta.
No noista herkutteluhetkistä on nyt se samainen neljännesvuosisata. Aiemmin kävin kerran kuunkierrossa tapaamassa minua 30 vuotta nuorempaa maatuskaa, joka ehosteli meikkiään hapankaalilla ja tarjoili enää vain kuvia kuohkeista sämpylöistä, joita joskus oli ollut tarjolla. Toki nyt on mennyt muutama vuosi näkemättä, kun rajat on kiinni sattuneista syistä. Olen toki nyt jo huonopolvinen, joten pääsy pettupaariin ja sieltä poies voisivat olla hieman haasteellisia. No eipä sillä nyt niin väliä, kun annoskootkin ovat kuulemma puolittuneet, joten huulesta jäisi nykypäivä hirveesti reunojen ylle...
Vuosipäivää. No juurikin niin, vietän todellakin Hotelli Korppilammen, lähellä nuuksion karuja maastoja sijaitsevan erämaan laitamilla. Onhan täällä yksinäistä. Pieni päivänpaiste voi kuitenkin pelastaa päivän, illan tai vaikka kaksi. Hetki sitten sisälle asteli upea nelikymppinen pariskunta. Rakkaus... se suorastaan paistoi molempien kasvoilta, kun he ilmeisesti jonkinlaisen taksin kyydistä noustessaan, siirtyivät lunastamaan määränpäänsä avaimia. Mies kuului sanovan nuorelle säihkyväsilmäiselle ja hörökorvaiselle piccolopojalle, että nyt koolla on väliä. Todellakin on. Tämän todettuaan, avainkortin saatuaan ja poistuen vaivihkaa Suomi-verkka-asussaan kohti morsiussviittiä, ihana IMBT -tuoksu leijaili sieraimiini paperipussista hiljalleen leijaillen.
Aamulla sain nauttia aamiaiseni salissa yksin. Nuoripari oli ilmeisesti edelleen "murustelemassa"? Ei niitä ainakaan näkynyt. Ei ne aamiassämpylät täälläkään nyt niin kovin häävejä ole, sanoin sille samalle poitsulle vastaanotosta, joka hoiti ilmeisesti illan lisäksi vielä aamutkin. Juu, ei ne, sanoi aikalailla optimaalisen ikäinen pietarista kotoisin oleva venäjänaksenttiaan vahvasti korostava nuorukainen. Ehkä kaksvitonen, vaikka näyttääkin jo nelikymppiseltä. Geenejään, kun ei pääse valitsemaan, ajattelin. Nuorella herralla oli kuitenkin jotenkin kummallisen tutun oloinen nenä. Se muistutti minua jostakin? Ei iso, eikä pieni. Sopiva.
En ole ikinä ennen edes huomannut, tänään ekan kerran näin ne joulukoristeet kaupassa.
Vuoden romanttisin mies iski jälleen! Vein tyttöystävän syömään oikein ravintolaan. Uu-la-laa. Käsi kädessä mentiin kohti Pasilan Triplaa. Siellähän on vaikka mitä. Kohtelias herrasmies, paitsi takkia en heittänyt vesilätäkköön. Mutta mitä vielä! Just ennen sisäänkäyntiä oli katos, missä jaettiin ilmaista grillimakkaraa. Jonkun taksifirman liput liehui vieressä. No suunnitelmiin muutos rakas rakas rakas.
Rakkaudella Petri.
PS. Ens kerralla on sit muijan vuoro tarjota.
Rakkaudella Petri.
PS. Ens kerralla on sit muijan vuoro tarjota.
Mitä merkitystä kun ei sulla kummiskaan seiso.
No hitto kun oon tällainen ruma hinkkari eikun siis tarkoitan himo_runkkari.
No käytiin vielä Burger Kingissä. Siis crispy chicken ateria nykyään vitosen (ennen oli vaan kaks kympillä niin ei tullut useinkaan otettua vaan pelkät kaks hampparia mukaan) ja onko se fish king joku uusi, kanssa vitosen ateria. Ja päälle vielä toiset hampparit niin maha täyteen. Hinta/laatu-suhteeltaan tosi hyvä verrattuna muihin ketjuihin.
Eli siis pöydässä oli samaan aikaan viisi hampparia ja yks tsirbu.
Mä söin kaks kalaa. Vähän niin kuin Jessekin frendien kans, mut sillä oli vielä lisäksi viis leipää. Ettei vaan olis narrifani kun sämpylät pitää silleen jakaa.
Eli siis pöydässä oli samaan aikaan viisi hampparia ja yks tsirbu.
Mä söin kaks kalaa. Vähän niin kuin Jessekin frendien kans, mut sillä oli vielä lisäksi viis leipää. Ettei vaan olis narrifani kun sämpylät pitää silleen jakaa.
Vielä kun olisi ollut joku, joka olisi muuttanut vedet viiniksi!
No sit mä en olis kävellyt vetten päällä. Mä olin lentänyt yli!
Aika mukava syksy ollut tähän saakka ainakin noin lenkkeily- ja pyöräilykelien suhteen. Mulle sopis oikein hyvin, jos koko talvi mentäis näin, mutta ikävä kyllä, ihan näin se ei taida mennä. Ens viikolle jo luvattu eniten vihaamaani räntäpaskaa ja sohjoa. Mikäs siinä, jos talvi oliskin kunnon talvi pikkupakkasineen ja kohtuullisella lumimäärällä, mutta liian monena viime vuotena talvet ovat olleet sekäsikiöitä, joissa viikon sisällä sataa ensin lunta yhdessä yössä 40 senttiä, sitten pari päivää plussakelejä ja sen jälkeen taas sen verran pakkasta, että ulkona liikkuminen on helvetin työlästä.
Jos vaan rahaa jostain sais, niin yhtään talvea en koskaan enää täällä viettäis, mutta toistaiseksi vielä on pakko nöyrtyä näihin paskakeleihin.
Jos vaan rahaa jostain sais, niin yhtään talvea en koskaan enää täällä viettäis, mutta toistaiseksi vielä on pakko nöyrtyä näihin paskakeleihin.
Hitto kun kapakassa on bingo. Mummot vallannut meitsin reviirin. Pitääkö mun kusta tohon sohvan kulmalle vai miten mä sen merkkaan. Evakossa toisella puolella joutuu olemaan. Ei mamma leiponut karjalanpiirakoita matkaan. Lähetän kirjeen kotiin. Lapset junalla Ruotsiin jne. Mä haluan rokkenrollia enkä Gideon neljäkymmentäseitsemää. Se joku tietovisa on toinen kun nynnytkin tulee iholle. Eee on ämceetoiseen. On noi biliksenkin pelaajat outoja kun lähestulkoon selvinpäin. Sama tikanheittäjissä. Miks ne ei mee sinne juppien Teerenpeliin. Mikään ei ole enää pyhää, edes sunnuntaina!
Weekend_Warrior
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Raipen SaiPa
Aurajuuston keksijälle annan kyllä sydänhymiön. Tein pannuruokaa, jauhelihaa, sipulia, paprikaa, herkkusieniä hyvin maustettuna ja melkein koko kolmio meni ton päälle. Jätin pienen biitin herkutteluun.
Laitoitko taustalle soimaan Mirellan Timanttei -biisin: "Mun keeeeeneleet, niin pitkään vuotaneet..."
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy