Onpas aika hauska sattuma,Harvoin olen tuntenut sellaista itkuraivoa, kun aikoinaan noin eläkeikäinen työkaveri juoksutti minua, silloin kaksvitosta hyväkuntoista kaveria sulkapallokentällä. Hän osasi, minä en. Vitutti aivan järkyttävästi - äijä seisoi paikoillaan ja neppaili, minä juoksin jalat altani. Aivan paska laji. En mennyt enää ikinä, tuosta on nyt reippaasti yli kaksikymmentä vuotta.
Minä pelailin opiskeluaikana parikymppisenä kerran pari viikossa luokkakaveria vastaan, yleensä olin se häviävä osapuoli. Ei ollut kunnosta kiinni, olin silloin ihan hyvässä kunnossa, mutta kun toinen oli niin paljon taitavampi lyömään sitä palloa. Toki vastus oli sitä tasoa, että hän pelasi tyttöjen SM-skaboissa.Harvoin olen tuntenut sellaista itkuraivoa, kun aikoinaan noin eläkeikäinen työkaveri juoksutti minua, silloin kaksvitosta hyväkuntoista kaveria sulkapallokentällä. Hän osasi, minä en. Vitutti aivan järkyttävästi - äijä seisoi paikoillaan ja neppaili, minä juoksin jalat altani. Aivan paska laji. En mennyt enää ikinä, tuosta on nyt reippaasti yli kaksikymmentä vuotta.
Harmillisen pitkä aika. Jouluna kaksi koiraa ja yksi kissa, kissaa ei paljon kiinnostanut, toinen koirista oli siskon ystävällinen samojedi ja toinen aavistuksen pienempi, karvahatun kokoinen uusi tuttavuus. Kauhean räksytyksen se piti ja kyräili kovasti, sitten kun lahjoin sen kinkulla, oltiinkin hyvissä väleissä.Tuli tuossa äsken mieleeni, että olen viimeksi silittänyt / rapsuttanut kissaa lähes yhdeksän vuotta sitten ja koiraa puolestaan kahdeksan vuotta sitten. Lapsena sitä tuli usein osoitettua hellyyttä lemmikkejä kohtaan, mutta vuosien vieriessä eteenpäin tuo ominaisuus sekä varsinkin mahdollisuudet noihin hetkiin ovat vähentyneet tai oikeastaan kadonneet lähes täysin. Tällaiselle eläinrakkaalle ihmiselle noin pitkä aika on aikamoinen järkytys.
Niinhän se on. Nuo kanssapelaajat seisoskelee ja neppailee ja meikäläiseltä lähtee jalat alta. Kostan pesäpallon lyömisellä suoraan kohti päätä.Harvoin olen tuntenut sellaista itkuraivoa, kun aikoinaan noin eläkeikäinen työkaveri juoksutti minua, silloin kaksvitosta hyväkuntoista kaveria sulkapallokentällä. Hän osasi, minä en. Vitutti aivan järkyttävästi - äijä seisoi paikoillaan ja neppaili, minä juoksin jalat altani. Aivan paska laji. En mennyt enää ikinä, tuosta on nyt reippaasti yli kaksikymmentä vuotta.
Vaikka en edelleenkään tiedä onko kyse ihan tosiasioista vai jostain ihmeellisestä, vuosikymmeniä jatkuneesta performanssista nettifoorumilla, niin ainakin tällaiset jutut antaa sinusta kuvan melko ikävänä ihmisenä.Harrastatteko te kans kierrätystä? Eikö se ole trendikästäkin näinä aikoina. Joo kaverilta vein tyttöystävän. Tai en ole varma onko se kaveri vai ex-kaveri...
Ehkä tietyissä piireissä tuo on suhteellisen arkipäiväistä kiertokulkua? Viikko eteenpäin niin seuraava kaveri ottanut jo kopin.Vaikka en edelleenkään tiedä onko kyse ihan tosiasioista vai jostain ihmeellisestä, vuosikymmeniä jatkuneesta performanssista nettifoorumilla, niin ainakin tällaiset jutut antaa sinusta kuvan melko ikävänä ihmisenä.
Oot vaan nynny.Vaikka en edelleenkään tiedä onko kyse ihan tosiasioista vai jostain ihmeellisestä, vuosikymmeniä jatkuneesta performanssista nettifoorumilla, niin ainakin tällaiset jutut antaa sinusta kuvan melko ikävänä ihmisenä.
Laatuleidi kiertää ringissä, pullosta tulee enemmän riitaa ja jopa ruumiita.Ehkä tietyissä piireissä tuo on suhteellisen arkipäiväistä kiertokulkua? Viikko eteenpäin niin seuraava kaveri ottanut jo kopin.
Tytär kävi myös kotosalla - oli pari päivää, ja jatkoi matkaa. Ai että oli kiva höpötellä ja ihan vaan katella uutisia sohvalta. Siinä vaan vaimon kanssa myhäiltiin, kun on niin viksu ja iso likka meillä.Poika tuli kotia käymään Jyväskylästä. Itse oon innosta piukeana ja kovasti jututtanut häntä. Nyt alkaa jo näyttää siltä, että hellitähän isukki vähän ja anna omaa aikaakin vähän. On se vain mukavaa höpötellä, kun ei olla kuukauteen nähty. Tykkään omista lapsistani kyllä mucho!
Ylihuomenna juhlitaan pojan 21v synttäreitä, ja takuuvarmasti parasta pöytään laitetaan!
Yksi todella hyvä keino englannin opiskeluun on esim. Netflixissä laittaa enkkutekstit päälle.Pahasti vaikuttaa siltä, että joudun aloittamaan englannin opiskelun ihan alusta. Tähän ikään mennessä kyseistä kieltä on tullut opiskeltua huikeat puolitoista vuotta (puoli vuotta peruskoulussa ja vuoden verran lukiossa vuosituhannen alussa) ja vaikka kykenenkin ilmaisemaan ajatuksiani englanniksi, on sekä sanavarastoni että erityisesti kieliopillinen osaamiseni helvetin heikkoa.
Pitkää saksaa, joka alkoi kolmannella luokalla sekä ruotsia. Keravalla aloitin aikoinaan peruskouluni ja silloisessa koulussa kielivaihtoehtoina olivat joko ruotsi tai saksa. Englantia ei pidetty tulevaisuuden kielenä, joten siksi sitä ei myöskään opetettu.@alwahla
Mitä kieliä sä sitten peruskoulussa opiskelit? Eihän se englanti pakollinen ole, mutta kuitenkin.
Joo, nykyduunissa kun en tarvitse muuta kun suomea ja turkua (ja vähän lappeenrantaa), niin olen em Netflix-jutun lisäksi alkanut lukea kirjoja englanniksi.Yksi todella hyvä keino englannin opiskeluun on esim. Netflixissä laittaa enkkutekstit päälle.
Oli pakko heti pelastaa sut saatanalta.Mulla on 6666 tykkäystä. Älkää ikinä tykätäkö mun hömpötyksistä.
Ei-Jeesushan se tietysti. Sun nyt ainakin olis luullut jättäneen mut rauhaan.Oli pakko heti pelastaa sut saatanalta.
Voi myös reagoida, niin kuin Lintilä siihen lähetettyyn meemiin: "V*ttu".”Tietoisesti en tiedosta, että olisin itse viestiä lähettänyt.”
Siinäpä takaportti pelikieltoihin.
Sama. Käsittääkseni ollaan silti eri ikäluokkaa jonkun verran.Mä kun olen vuodelta miekka ja kivi, niin kolmannelta tais alkaa englanti, seiskalta ruotsi (pakko) ja kasilta saksa. Mitään viitosluokan kielivalintoja ei ollut olemassa. Puhumattakaan ekalta luokalta. Hyvä kun äidinkielen oppi.
