"Aalannin tuhansilla saarilla ja kallioilla aina varaan saaristoon asti eteläpuolella Turkua asuu ruotsalainen väestö merimiehiä ja kalastajia. He viljelevät jonkun vähän eloa ja potaatia, heillä on hevoisia ja karjaa, he polttavat kalkkia ja tiilejä, vievät laivoilla ulos puita, mutta heidän oikea peltonsa ja niittynsä on meri. Muutamat ovat laivainomistajia, rakentavat suuria laivoja ja purjehtivat vieraihin maihin saaden suuria voittoja. Toiset vievät kuutoisillaan ja kaleaseillaan kaloja, halkoja, kalkkia ja paljon muuta Tukholmaan, Turkuun, Helsinkiin ja Rääveliin. Nämä pienet kipparit purjehtivat yhden ja kahden miehen kanssa laivassa enimmite maan näkemisen mukaan tutuilla kulkuvesillään, paneuvat vastatuulella ankkuriin kallioiden suojaan, mutta saavat usein päällensä odottamattomat myrskynpuuskat ja tuulenpyörähdykset, jotka syökseyvät kallioiden nenissä heitä vastaan. Toiset elävät koko kesän kalastusveneissään ulkona merellä ja vievät syksyllä suolaisia kaloja ja turskia kaupunkeihin. Miehet, vaimot, ja lapset ovat koetelleet merta kaikissa tuulten vaiheissa, heidän kasvonsa eivät vaalistu valkeista aalloista, mutta aikansa vaivoja kärsittyä makaavat he mielellään ankkurissa rauhassa ja elävät hyvästi. Suomen luonteen rauhallisuus tekee heidät kärsivällisiksi ja huolettomiksi oman aikansa hukkaan-menosta. Sellaisia ovat useat meidän rannikko-asukkaista, heidän elämänsä on jakaunut kovan työn ja verkallisen levon alaiseksi." Maamme kirja 90: Saariston asukkaat lounaspuolisessa Suomessa.
Eli en tiedä.