Jossain määrin Puolaa sivuten tuli luettua, että varmaankin kiitos viimeaikaisen politiikan, kotimaisen mediamme osittaisen tarkoituksettoman tai tarkoituksellisen väärinymmärryksen ja jossain määrin yleisen perehtymättömyyden takia Puolaa ei tunnuttaisi hirvittävästi Suomesta käsin tuettavan ongelmatilanteiden tullessa.
Yllätyksenä tuli kuitenkin vielä Puolaakin suurempi tukemattomuus veljeskansoista kaukaisimmallemme eli Unkarille.
Tai ehkä ei sittenkään kun Unkarissa tietysti on Orbanismi ja niin edespäin siinä missä taas Puolassa ongelmat ovat kehittyneet tai olleet kehittymättä vasta viime aikoina kun kotimainen nk. Tiedostava Mediamme näin lainausmerkeissä on vasta herännyt jokunen aika sitten kauneusuniltaan.
Mitä taustaa vasten tilanne on Puolaa ajatellen näin kotimaisesti sanottuna tiedollinen tragedia ja mistä varmaankin keskuudestamme poistunut, Puolan asioista perillä ollut pernaveikko olisi samaa mieltä kanssani tai toisi esille ainakin mahdollisen hyvin perustellun eriävänkin mielipiteen tarpeen mukaan.
Toki Puola ei nyt ihan halveksituin maa ollut tukemisen suhteen ongelmien osalta.
Toisaalta Puola oli vain vähän vähemmän inhottu maa näissä asioissa kuin mitä Kypros, Kreikka, Bulgaria ja Malta ovat tai olisivat suomalaisten mielissä.
Malta itse asiassa oli inhotuin maa tukemisen suhteen heti Unkarin jälkeen ja tämän jälkeen tulikin sitten jo Bulgaria.
Mielenkiintoisena piirteenä jostain syystä Suomessa ei inhota lähimainkaan Romaniaa niin paljon kuin Bulgariaa.
Huolimatta toki siitä, että Romaniakin nk. Inhokkimaihin kuuluu lievempänä sellaisena ja tietenkin sen omista ongelmistaan johtuen kuten mustalaisrikollistensa ulkoistamisesta ympäri Eurooppaa.
Vaikka eiväthän kaikki Romanian romanit edes ole Romanian romaneita vaan osa sellaisiksi heistä väitettyjä ovat muun muassa nk. Sintejä eli saksalaispohjaisia mustalaisia, Vuorten Mustalaisia Balkanilta tai Tsekin ja Slovakian rajavuorilta, nk. Alamailta eli Puolan Mustalaisia, Kelderareja ja ennen pitkää nk. Metsämustalaisia/Metsien Mustalaisia eli jo Baltiasta olevia mustalaisia tai ihan Ruotsin tai Suomen Mustalaisia.
Eniten Suomessa tuettaisiin hädän tullen tuttuja maita eli tilanteen mukaan Eestiä tai Ruotsia ja toisin päin.
Norjan kanta harmittavasti ei tullut tutkimuksessa esille kun Norja ei ole EU-maa sellaisenaan huolimatta erillisistä EU-kauppasopimusten pykälistä EFTA/ETA-maana. Sveitsiä ei myöskään laskettu mukaan, mutta sen sanottiin keskimäärin olleen neutraali suhtautumiseltaan. Myöskään tietenkään Balkanin maita Sloveniaa ja Kroatiaa huomioimatta ei tullut esille.
Jostain kumman syystä Kroatiaa suosittiin enemmän suomalaisten mielissä enemmän kuin Sloveniaa mikäli apua pitäisi joihinkin näistä maista antaa tai tehdä hyvin laajaa yhteistyötä.
Lieneekö ne syyt Kroatian suosinnassa aurinkorannoissa ja näin jääkiekollisesti sanottuna eräässä Bornassa?
Ja liekö suomalaisilla tragediana mielikuvissa sitten Slovenian aselahjusjuttu?
Toisaalta erikoisesti Tsekin kanta oli laskettu ja se oli neutraali siinä missä Slovakia oli Slovenian kanssa yhtä eli marginaalisesti vihamielinen maa suomalaisissa mielikuvissa.
Pienenä yllätyksenä tuli myös erittäin suuri tukemisen halukkuus Tanskankin osalta nykyään kun sitä on useimmiten jo selvästi enemmän vierastettu kuin Ruotsin tai Norjan tukemista tai on ollut suhtautumisessa laskettu kuuluvaksi noin Saksan luokkaan kansainvälisissä väleissämme.
Historiallisessa yhteydessä toki Tanskan tukeminen ja ihannointi hetkittäin Suomessa oli ymmärrettävä juttu kun Talvisodassa heti Ruotsin ja Norjan jälkeen tai ihan vähän Norjaa enemmän tai vähemmän lähteistä riippuen (Norjan Talvisodan veteraanien todellinen määrä ja myös aseavunkin merkityksestä puhuttaessa on jossain määrin yllättävänkin vähätelty tai piilossa pidetty juttu.) sotilasapua tai humanitaarista apua lähettänyt maa oli Tanska.
Baltian muita maita eli Latviaa ja Liettuaa tuetaan tai haluttaisiin tukea myös, mutta jo esimerkiksi Belgialle ja Itävallalle tukea haluttaisiin erikoisesti antaa enemmän kuin Liettualle ja sekin sotii suomalaisia historiallisia yhteyksiä vasten varsin paljon.
Etäisyydetkin vaikuttavat ja tosiaan Portugalin ja Espanjan osat ovatkin jo suomalaisten mielissä kaukaisempia.
Portugalista jostain syystä pidetään Suomessa ainakin nykyään enemmän kuin Espanjasta vaikka suomalaisia ei niin paljon ole Portugalissa kuin Espanjassa!
Tosin vaikka Espanja marginaalisesti onkin vierastetumpi kuin Portugali niin silti Espanja on monelle suomalaiselle ainakin nykyään tuettavampi maa kuin tosiaan moni nk. Itäblokkimaa.
Iso-Britannia ja Italia olivat myös Suomessa tutkimuksissa yllättävänkin vierastettuja ongelmineen.
Irlanti-myönteisyys on hieman kasvanut, mutta pysytellyt melko samanlaisena eli kohtalaisen positiivisena tai sellaisena josta ei vain löydy sellaista erityisen moitittavaa.
Vierastetuin maa tukemiselle nk. Suomen Ystävänä Euroopassa on näinä päivinä suomalaisten mielissä Ranska.
Suomi tosiaan näinä päivinä perinteisesti on näillä näkymin valmis auttamaan melkein mitä tahansa Euroopan maata poikkeusolojen ulkopuolella.
Varsinkin kunhan avuntarve on riittävän perusteltu.
Joskin pelkästään ilmasto-ongelmiin vedoten ja vain mikäli niitä pelkästään olisi niin silloin Suomi ei juuri tuntuisi auttavan oikeastaan ketään.
Suomi poikkeuksena muista EU-maista löysi myös eniten niitä maita joita se ei auttaisi ongelmatilanteissa tai voisi pitää niitä itselleen vihamielisenä myös ongelmatilanteiden ulkopuolelta puhuttaessa.
Muiden maiden jaloimmat auttajat eli mitä tahansa maata valmiit auttamaan poikkeusoloissa tai ilman olivat Espanja, erikoisesti suomalaisten omasta inhostaan huolimatta Puola puolalaisineen oli innokkaampi auttamaan Suomea kuin toisin päin, Romania erikoisuuksistaan ja ongelmistaan huolimatta, Tanska ja Saksa.
Suomea itsessään poikkeusoloissa tai ECMM-joukkojen sotilaallisen yhteistyön pohjalta valmiina auttamaan olisivat melkein kaikki EU:n jäsenmaat, mutta Kreikka ja Unkari ovat juurikin Suomen voimakkaan heitä vastaan osoittaman vihamielisyyden takia viime vuosina kieltämässä apunsa.
ECMM-joukot ovat nimenomaan periaatepohjalta ja ihan oikeiden puheidenkin myötä EU:n omat asevoimat ja olleet viimeiset 25 vuotta vuodesta 1995 lähtien, mutta tietysti ne ovat melko vähäisinä pysyneet ja vuosista riippuen jopa melkein olemattomina kun osinhan ne ovat vain pienempimuotoisia jäsenmaiden omia asevoimien joukoista muodostettuja ylikansallisia erikoisjoukkoja.
Eräässä vaiheessa ECMM-joukot nimenomaan Suomen osalta puhuttaessa olivat eräiden artiklaiden pohjalta niin ECMM:n omien sellaisten kuin niihin sisällytettävien pohjoismaisten puolustusvoimien yhteisten sellaisten osalta tietenkin ja olikohan muun muassa vuonna 1995 tai hieman sen jälkeen varmaankin vuosina 1996-1997 näin esimerkiksi juurikin tanskalaiskomennossa.
Vastaavasti ainakin kertaalleen muutoin tai ainakin silloin kun Suomi on saanut olla puheenjohtajamaa eli vuosina 1999, 2006 ja viime vuonna eli 2019 niin tuolloin se itse tietenkin oli ECMM-joukkojen päävastaajana komentosuhteineen.
Eli ainakin teoriassa ECMM-joukkojen johtajuus on tai tulisi olemaan jälleen Suomen osalta jossain vaiheessa eli näillä näkymin jälleen vuonna 2033 merkittävä ja ellei tietenkin muuta tapahdu, mutta käytännössä tässäkin asiassa pätee lähinnä Saksan, Ranskan tai aikaisemmin Iso-Britannian sana ja siinäkin se oli tosiaan melko vähäinen. ECMM-joukot ovat erillisyydestään huolimatta myös NATO-avustakin riippuvaisia.
Ja ilman muuta Tanskan osuus ECMM-joukkojen alkutaipaleelta on merkittävä kun muistaakseni Tanskan Puolustusvoimista tuli perustamisaloitekin.
ECMM-joukkojen eli alkujaan Euroopan Unionin Valvontatehtäväjoukkojen (Euroopan Unionin Valvontatehtäväjoukot perustettiin selväksi sotilasjärjestöksi lopulta lopullisesti paperille jääneen vuonna 1992 tai 1993 hieman lähteestä riippuen lakkautetun edeltäjänsä eli Euroopan Yhteisön Valvontajoukkojen tai juurikin EY:n Yhteisten Puolustusvoimien tilalle.
EY:n aikana kun sotilasjärjestö ei sopinut puhtaan talousjärjestön kuvaan eikä EY:n muututtua EU:ksi sille ollut käyttöä tai edes valtuuksia todella hoitaa tarkoitettuja tehtäviään.
Euroopan Unionin Valvontatehtäväjoukoilla sen sijaan on enemmän toimivaltaa ja valtuuksia toimia laajemmillakin alueilla kuin vain pelkästään Euroopan Unionin alueella kansainvälisessä sotilasyhteistyössä, mutta ulkopuoliset tehtävät hoidetaan lähtökohtaisen vahvasti YK:n kautta ja vain hyvin harvoin NATO:n kautta sinänsä.) osuus voi sen 25-vuotisjuhlan kynnyksellä ja ajan mittaan kasvaa merkittäväksi.
Etenkin mikäli liittovaltiohankkeessa päästäisiin eteenpäin.
Toisaalta ilman yhdentymistä kohti liittovaltiota ECMM:n tavoitteitakin pitäisi kehittää suuremmaksi kaikkia ja myös Suomen Puolustusvoimien etuja ajaviksi.
Varsinkin kun ECMM-joukkoihin liittyminen oli vuonna 1995 heti EU-sopimuksen tultua voimaan pitkälti tai ainakin varmasti osittain jälleen kerran poliittinen väistöliike ilman, että NATO:n joukkoihin tarvitsisi liittyä suoraan.
Sittemminhän Martti Ahtisaaren aikana toki vuonna 1997 Suomesta tuli jo NATO:n nk. Liitännäisjäsen erillisellä sopimuksella joka on oikeastaan jo niin lähellä NATO-maan asemaa kuin pystyy olemaan ilman, että juurikin olisi NATO:n täysjäsen.
Ainakaan tuota vuoden 1997 sopimusta ei enää paljoa enempää jo nykyisestään oikein edes pystyisi laajentamaan.
Kun muutoin sitten pitäisi jo tulla täysjäseneksi, jäädä jatkamaan tuota sopimusta tai joutua NATO:n ulkopuolelle myös liitännäisjäsensopimuksesta vaikka ei NATO kyllä ole NATO-kielteisten propagandasta huolimatta koskaan varsinaisesti painostanut Suomea liittymisasian suhteen.
Pitää jättää tuo pohdinta mahdollisesti NATO-puolen pohdintoihin tai muihin Puolustusvoimia koskeviin aihealueisiin kunhan vain jaksaisi kirjoittaa niistäkin ennen pitkää.
Niistä nyt puhumistani isommista tutkimuksista en valitettavasti muista tarkkaa lähdettä, että missä kohdin törmäsin siihen kun siitä on jo aikaa.
Lohdutukseksi asiaan herättiin YLE:n puolella pitkä aika sitten muista lähteistä näkemääni juttuun.
Joskin huomattavasti lyhennettyyn sellaiseen ja tiivistettynä nk. Eurooppa-kirjeeseen mielipidekyselyn muodossa ja tässä linkki aiheeseen:
Saat Euroopan unionin sisäpiirijutut kerran viikossa suoraan sähköpostiisi, kun tilaat Ylen Eurooppa-uutiskirjeen.
yle.fi
www.is.fi
