Keskustelua Ässien organisaatiosta

[Chickendinner]

Kaikki liigaympyröissä pyörivät nuoret pelaajat ovat pelanneet juniorisarjoissa joissa päämääränä pitäisi olla pelaajien kehittäminen. Siellä he ovat 10-20 vuoden ajan opetelleet, harjoitelleet ja kehittäneet yksilötaitojaan herkkyysikäkaudet huomioiden. Herkkyysikäkaudet ovat ne pienet aikaikkunat, joissa tietyt ominaisuudet kehittyvät herkimmin ja tehtyä harjoittelua kohden saadan suurin hyöty. Nämä juniorivuodet ovat sitä aikaa, jolloin kannattaa panostaa täysillä yksilötaitojen kehittämiseen. Jos luistelu, kiekonkäsittely, laukaisu yms. lajitaidot eivät tällä vuosikausien opettamisella ja harjoittelulla kehity liigatasolla riittäviksi, ei siihen enää kannata tuhlata liigajoukkueen ja valmentajien aikaa. Silloin pitää vaan harjoitella ja kehittää heikkouksiaan omatoimisella harjoittelulla omalla ajalla. Näinhän toimi viime kaudella esim. Niko Peltola, joka jäi harjoitusten päätteksi omatoimisesti harjoittelemaan laukaustaan.

Kysehän onkin tässä kohtaa pyrkiikö pelaaja kehittymään liigatasolla riittäväksi vai erinomaiseksi tai kenties jopa pidemmälle. Siinä vaiheessa kun lupaava pelaaja siirtyy liigajoukkueen valmennukseen hän harvoin on valmis tuote vielä millään osa-alueella.

Mitä, jos kyseessä on muuten täysin liigakelpoinen pelaaja, jolla on jopa loistavia ominaisuuksia, mutta jokin yksittäinen puute kuten laukaus tai luistelu estää nousun huippupelaajaksi. Koetko, että tällaisessa tilanteessa nuoren liigapelaajan kohdalla yksilöllisen ominaisuuden harjoittaminen on hukkaan heitettyä aikaa?

Junioreista liigaan nousevien nuorten pelaajien suurin kehityspotenttiaali on fysiikassa ja urheilijan kurinalaisen elämäntavan omaksumisessa. Kun ollaan huipulla, pienet asiat tekevät suuret erot. Esim. ravinto, tunnollinen lihashuolto ja halu omatoimiseen harjoitteluun. Vaikka lajitaidot olisivat huippuluokkaa, voima ja työkapasiteetti ovat lapsen kengissä verrattuna kokeneempiin pelureihin. Voimaharjoittelu ja fysiikkaharjoittelu yleensäkin voidaan hyvin toteuttaa ryhmäharjoitteluna vaikka kaikki olisivatkin eri lähtötasolla. Koska laji on kaikilla sama, sopii sama ominaisuuksien harjoitusrytmi kaikille. Saman harjoitusrungon toistomäärät ja kuormat voidaan määrittää yksilöllisesti jokaisen henkilökohtaisen lähtötason mukaisesti. Tämä siis sillä oletuksella, että kaikki osallistujat ovat kuitenkin urheilijoita eivätkä sohvaperunoita. Uskoisin nimenomaan tämän alueen olevan Aholla hyvin hallussa ja nuorten pelaajien hyötyvän siitä.

Otetaan esimerkiksi tulevan kauden joukkueesta Mikko Salmio, Matias Varttinen ja Jesperi Kotkaniemi esimerkiksi. Onko mielestäsi järkevää, että heidän fyysisten ominaisuuksiensa harjoittelu koostuu samoista harjoitteista ja samojen ominaisuuksien kehittämisestä, mutta toistoja ja kuormia muokkaamalla saadaan kaikille optimaalinen harjoitusohjelma? Tästä olen kyllä täysin eri mieltä, mikäli en vain ymmärtänyt väärin lukemaani.

 

[Pata-Ässä]

Kysehän onkin tässä kohtaa pyrkiikö pelaaja kehittymään liigatasolla riittäväksi vai erinomaiseksi tai kenties jopa pidemmälle. Siinä vaiheessa kun lupaava pelaaja siirtyy liigajoukkueen valmennukseen hän harvoin on valmis tuote vielä millään osa-alueella.

Pidän itsestään selvänä, että ammatikseen pelaava pyrkii kehittymään niin hyväksi kuin ikinäkin mahdollista. Jos joku ei halua, ei hänellä oikeastaan ole riittävää halua ja motivaatiota amattiurheilijaksi eikä sellaista pelaajaa kannata roikottaa ammattilaisorganisaatiossa. Eivät nuoret pelaajat missään nimessä ole valmiita, etenkään fyysisesti. Toki kehittyminen jatkuu niin pitkään kuin oma tekeminen sen mahdollistaa, mutta Liiga-tasolla joukkueen harjoittelun pitää keskittyä ensisijassa joukkueen menestymiseen.

Otetaan esimerkiksi tulevan kauden joukkueesta Mikko Salmio, Matias Varttinen ja Jesperi Kotkaniemi esimerkiksi. Onko mielestäsi järkevää, että heidän fyysisten ominaisuuksiensa harjoittelu koostuu samoista harjoitteista ja samojen ominaisuuksien kehittämisestä, mutta toistoja ja kuormia muokkaamalla saadaan kaikille optimaalinen harjoitusohjelma? Tästä olen kyllä täysin eri mieltä, mikäli en vain ymmärtänyt väärin lukemaani.

Harjoittelun ohjelmointi on kaikilla pääpiirteittäin sama ja samat pääperiaatteet ja säännöt pätevät jokaiselle. Ensin kehitettään maksimivoimaa vasta sitten tehoa ja nopeutta, ei päin vastoin. Viikko ja päivätasolla energiantuottosysteemejä pyritään kuormittamaan samalla logiikalla eli ensin alaktinen järjestelmä sitten laktinen eikä toisin päin. Tällä tasolla tilanne on kaikille sama. Kaikille myös yhden jalan kyykky on haastavampi ja lajinomaisempi kuin kahden jalan kyykky. Ainahan voidaan tehdä pientä räätälöintiä, mutta suuressa kuvassa samat säännöt ja periaatteet pätevät kaikkiin. Kaikki ovat kuitenkin urheilijoita ja omaavat monipuolisen pohjan harjoittelulle joten määrät, kuormat ja painotukset ovat niitä erottavia tekijöitä.

 

[Chickendinner]

Pidän itsestään selvänä, että ammatikseen pelaava pyrkii kehittymään niin hyväksi kuin ikinäkin mahdollista. Jos joku ei halua, ei hänellä oikeastaan ole riittävää halua ja motivaatiota amattiurheilijaksi eikä sellaista pelaajaa kannata roikottaa ammattilaisorganisaatiossa. Eivät nuoret pelaajat missään nimessä ole valmiita, etenkään fyysisesti. Toki kehittyminen jatkuu niin pitkään kuin oma tekeminen sen mahdollistaa, mutta Liiga-tasolla joukkueen harjoittelun pitää keskittyä ensisijassa joukkueen menestymiseen.

Eikö yksilöiden maksimaalinen kehitys omaan potentiaaliinsa nähden olisi erinomainen tuki joukkueen menestymiseen? Lisäksi tällaiset pelaajat saadaan kiinnitettyä halvemmalla, mikäli pidempiä sopimuksia tehdään oikea-aikaisesti. Tämän lisäksi paikka, jossa pelaajien kehitys on suuressa roolissa vetää puoleensa juuri sen tyyppisiä pelaajia, joita pitkällä aikajänteellä menestystä hakeva seura tarvitsee.

Harjoittelun ohjelmointi on kaikilla pääpiirteittäin sama ja samat pääperiaatteet ja säännöt pätevät jokaiselle. Ensin kehitettään maksimivoimaa vasta sitten tehoa ja nopeutta, ei päin vastoin. Viikko ja päivätasolla energiantuottosysteemejä pyritään kuormittamaan samalla logiikalla eli ensin alaktinen järjestelmä sitten laktinen eikä toisin päin. Tällä tasolla tilanne on kaikille sama. Kaikille myös yhden jalan kyykky on haastavampi ja lajinomaisempi kuin kahden jalan kyykky. Ainahan voidaan tehdä pientä räätälöintiä, mutta suuressa kuvassa samat säännöt ja periaatteet pätevät kaikkiin. Kaikki ovat kuitenkin urheilijoita ja omaavat monipuolisen pohjan harjoittelulle joten määrät, kuormat ja painotukset ovat niitä erottavia tekijöitä.

Erilaisten kehotyyppien vaatimukset ja yksilöiden voimatasojen sekä eri lihasryhmien epätasapainot luovat tarvetta hyvinkin räätälöityyn harjoitteluun. Maksimivoiman, räjähtävyyden, kehonhallinnan ja kimmoisuuden yms harjoitteiden tarpeet vaihtelevat kuitenkin suuresti ja niiden oikeanlainen harjoittelu poikkeaa toisistaan suuresti.

En selvästikään ole yhtä valveutunut fyysisen harjoittelun teoriasta tai käytännöstäkään kuin sinä, mutta perustan mielipiteeni pelaajien käytännön harjoitteluun ja seuranneeseen kehitykseen.

On sitten kyse fyysisestä tai taidollisesta harjoittelusta, niin mitä yksilöllisempää ja räätälöidympää sitä tehokkaampaa. Tämä on minun nöyrä mielipiteeni näkemäni perusteella.

edit: Esimerkiksi tässä keskustelussa mainittu Jesse Joensuu olisi varmasti yksilöllisemmällä lähestymistavalla nyt hyvin erityyppinen urheilija.

 

[TosiFani]

...
On sitten kyse fyysisestä tai taidollisesta harjoittelusta, niin mitä yksilöllisempää ja räätälöidympää sitä tehokkaampaa. Tämä on minun nöyrä mielipiteeni näkemäni perusteella.

Jääkiekkoilijan harjoittelu ei ole rakettitiedettä, heikkouksia vahvistetaan. Tähän harvoin tarvitaan erityisvalmentajia tai olosuhteita, perustekeminen yleensä riittää.

Useimmiten suurin ongelma on urheilijaelämän opettelu, harjoittelun, levon ja ravinnon tasapainon löytäminen. Kun nuoret pelaajat saavat ensimmäisen liigasopimuksen, homma lähtee usein laukalle. Tässä kohtaa pelaajan lähipiirin ja seuran pitäisi olla hereillä.

 

[Chickendinner]

Jääkiekkoilijan harjoittelu ei ole rakettitiedettä, heikkouksia vahvistetaan. Tähän harvoin tarvitaan erityisvalmentajia tai olosuhteita, perustekeminen yleensä riittää.

Hyvin tapauskohtaista. Perusmuotin perusliigapeluri ei varmasti tarvitsekaan ja heistä tulee yleensä ihan peruspelaajia.

Useimmiten suurin ongelma on urheilijaelämän opettelu, harjoittelun, levon ja ravinnon tasapainon löytäminen. Kun nuoret pelaajat saavat ensimmäisen liigasopimuksen, homma lähtee usein laukalle. Tässä kohtaa pelaajan lähipiirin ja seuran pitäisi olla hereillä.

Tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen, josta äsken oli puhetta vaikka usein totta onkin.

 

[TosiFani]

Hyvin tapauskohtaista. Perusmuotin perusliigapeluri ei varmasti tarvitsekaan ja heistä tulee yleensä ihan peruspelaajia...

Patrik Laine kehittää voimatasojaan ihan perusharjoittelulla, samoin moni muu huippupelaaja. Häntä valmentaa kokenut valmentaja, joka on saanut aikaan hyviä tuloksia. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan laadukkaasta, oikein rytmitetystä harjoittelusta, johon liittyy olennaisesti lepo ja ravinto.

 

[Chickendinner]

Patrik Laine kehittää voimatasojaan ihan perusharjoittelulla, samoin moni muu huippupelaaja. Häntä valmentaa kokenut valmentaja, joka on saanut aikaan hyviä tuloksia. Kyse ei ole rakettitieteestä vaan laadukkaasta, oikein rytmitetystä harjoittelusta, johon liittyy olennaisesti lepo ja ravinto.

Kyllä nyt kesällähän Pate on mukana Turussa Rautalan ryhmässä ja hyvä jos homma pelittää. Voimatasojen kehittäminen onkin varmasti yksi Laineen suurimmista kehityskohteista. Tämä on myös varmasti fysiikkaaharjoittelun helpoimpia ja yksinkertaisimpia osa-alueita valmennuksen osalt vaikka paljon raakaa työtä vaatiikiin.

 

[TosiFani]

... Tämä on myös varmasti fysiikkaaharjoittelun helpoimpia ja yksinkertaisimpia osa-alueita valmennuksen osalt vaikka paljon raakaa työtä vaatiikiin.

Niin ja ihan sama pätee kaikkien osa-alueiden kehittämiseen, ei rakettitiedettä vaan kovaa työtä, mihin liittyy olennaisesti urheilijan elämäntyyli.

 

[Chickendinner]

Niin ja ihan sama pätee kaikkien osa-alueiden kehittämiseen, ei rakettitiedettä vaan kovaa työtä, mihin liittyy olennaisesti urheilijan elämäntyyli.

Ok. Jos mielestäsi yksinkertainen kaikille samanlainen ryhmäliikunta on paras tapa kehittää pariakymmentä eri ikäistä, kokoista ja kuntoista urheilijaa, niin mitä siitä sen enempää väittelemään.

 

[San Jose Shark #50]

Tästä hyvänä esimerkkinä Raimo Helminen, joka on aika pahasti epäonnistunut valmennushommissaan. Onhan niitä onnistujiakin olemassa, mutta paljon se riippuu ihmisen persoonasta, ei aikaisemmasta pelaajataustasta.

Riippuu vähän miten tuo epäonnistuminen määritellään. IMO Raipe ei valmennusurallaan ole saanut aikaan mitään näkyvää - hyvässä tai pahassa. Ei Raipe välttämättä mikään grande catastrophe valmentajana ole, mutta luultavasti on liian ujo ja vaatimaton luonteeltaan jotta koskaan nousisi huippuvalmentajaksi. Mutta noin yleisemmin, aika harvassa ovat ne kotimaiset huippuvalmentajat, joilla on omaa pelaajataustaa. Lähinnä vain Curry, Suikka ja Kojo on ollut selkeitä onnistujia. Heikki Leime, Raipe, Hannu Virta, Kari Makkonen muiden muassa ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistujia.

 

[TosiFani]

Ok. Jos mielestäsi yksinkertainen kaikille samanlainen ryhmäliikunta on paras tapa kehittää pariakymmentä eri ikäistä, kokoista ja kuntoista urheilijaa, niin mitä siitä sen enempää väittelemään.

Missä minä olen näin sanonut? Ilmeisesti haluat ymmärtää tahallasi väärin.

Sinä olet kertonut tässä ketjussa, miten muualla on parempaa valmennusta, on valmentajia joka lähtöön ja jokaiselle osa-alueelle. Minä taas olen yrittänyt kuvata mitä se todellisuus on, ettei jääkiekon harjoittelu tai valmennus ole mitään salatiedettä. Suomessa ei ole sellaista valmentajaa, jolla olisi jotain salattua tietoa, jonka avulla hän nostaa pelaajia pinnalle.

Kyse on ensi sijaisesti pelaajasta, hänen ominaisuuksista. Sitten tulee valmentaja, jolla pitää olla osaamista pelaajan kehittymiseen. Mutta ilman pelaajan halua kehittyä, halua elää urheilijan elämää, valmentajan neuvot ovat turhia.

Nostin esille Hannu Rautalan kesäryhmän, koska häntä arvostetaan korkealle jääkiekkopiireissä. Hänhän on tullut yleisurheilun puolelta ja tehnyt pitkään töitä jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelun kanssa. Hän on liikunnanopettaja ja valmentaja, mutta ei hänelläkään ole sitä salattua tietoa, pitkä kokemus ja sen luoma näkemys harjoittelusta.

Jääkiekon fyysinen harjoittelu on monesti puuhastelua, kun verrataan vaikka yleisurheiluun. Tai sanotaan mielummin, että vielä vähän aikaa sitten jääkiekollijoiden harjoitelu oli puuhastelua, trendi on muuttumassa. Ehkä tästä syystä Jyrki Ahokin pidetään vaativana valmentajana, vaikka tuskin hänen harjoitteet esim. yleisurheilijoista kovilta tuntuisivat.

Väitän, että Jyrki Aholla on tarvittava osaamien jääkiekkoilijoiden kehittämiseen. Väitän, että jos Aho vetäisi Rautalan kesäryhmän harjoittelun, tulokset olisivat samantasoiset. Ja eiköhän Ässissäkin eriytetä valmennusta.

 

[Vellihousu]

Nostin esille Hannu Rautalan kesäryhmän, koska häntä arvostetaan korkealle jääkiekkopiireissä. Hänhän on tullut yleisurheilun puolelta ja tehnyt pitkään töitä jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelun kanssa. Hän on liikunnanopettaja ja valmentaja, mutta ei hänelläkään ole sitä salattua tietoa, pitkä kokemus ja sen luoma näkemys harjoittelusta.

Rautalan valmennuksesta oli itse asiassa juttua vajaa vuosi sitten Urheilusanomien Nhl - ekstrassa. Jutusta käy hyvin ilmi, miten Rautala, ikänsä puolesta jo eläkeikäinen ukko, perustaa valmennuksensa edelleen 70 - luvun yleisurheiluvalmennuksen oppeihin. Hän ei kommenteissaan arvostele, mutta antaa kyllä ymmärtää että lätkän ympärillä on hiukan liikaa hifistelyä ja trendikkyyttä ja vähemmän raakaa, mutta järkevästi rytmitettyä perustyön tekemistä.

Samassa jutussa muuten tulee hyvin esiin joidenkin tässä keskustelussa väheksymä asia eli ryhmädynamiikan merkitys kesäharjoittelussa. Yhdessä harjoittelu ja yksilölliset harjoutustavoitteet eivät välttämättä sulje toisiaan pois.

 

[Chickendinner]

Sinä olet kertonut tässä ketjussa, miten muualla on parempaa valmennusta, on valmentajia joka lähtöön ja jokaiselle osa-alueelle. Minä taas olen yrittänyt kuvata mitä se todellisuus on, ettei jääkiekon harjoittelu tai valmennus ole mitään salatiedettä. Suomessa ei ole sellaista valmentajaa, jolla olisi jotain salattua tietoa, jonka avulla hän nostaa pelaajia pinnalle.

Missä minä olen näin sanonut? Ilmeisesti haluat ymmärtää tahallasi väärin.
Kyllähän minä realiteetit tiedostan, mutta mielestäni pitää pyrkiä kehittymään ja kehittämään prosesseja.

Mielestäsi kaikkien seurojen valmennus on siis samantasoista? Tai ainakin jossakin muualla käytettävä uusi tieto ja metodit ovat turhaa hifistelyä?

Kyse on ensi sijaisesti pelaajasta, hänen ominaisuuksista. Sitten tulee valmentaja, jolla pitää olla osaamista pelaajan kehittymiseen. Mutta ilman pelaajan halua kehittyä, halua elää urheilijan elämää, valmentajan neuvot ovat turhia.

Tätä itsestäänselvyyttä ei kai kukaan ole kieltänyt, mutta silti se on joka viestissä toistettava?

Nostin esille Hannu Rautalan kesäryhmän, koska häntä arvostetaan korkealle jääkiekkopiireissä. Hänhän on tullut yleisurheilun puolelta ja tehnyt pitkään töitä jääkiekkoilijoiden kesäharjoittelun kanssa. Hän on liikunnanopettaja ja valmentaja, mutta ei hänelläkään ole sitä salattua tietoa, pitkä kokemus ja sen luoma näkemys harjoittelusta.

Jääkiekon fyysinen harjoittelu on monesti puuhastelua, kun verrataan vaikka yleisurheiluun. Tai sanotaan mielummin, että vielä vähän aikaa sitten jääkiekollijoiden harjoitelu oli puuhastelua, trendi on muuttumassa. Ehkä tästä syystä Jyrki Ahokin pidetään vaativana valmentajana, vaikka tuskin hänen harjoitteet esim. yleisurheilijoista kovilta tuntuisivat.

Väitän, että Jyrki Aholla on tarvittava osaamien jääkiekkoilijoiden kehittämiseen. Väitän, että jos Aho vetäisi Rautalan kesäryhmän harjoittelun, tulokset olisivat samantasoiset. Ja eiköhän Ässissäkin eriytetä valmennusta.

Hannulla on käsissään vähän eri tason materiaalia mitä perusvalmentajalla, joten siellä on yleensä perusjutut valmennettavilla vähän eri pohjalla kuin muilla.

 

[TosiFani]

...Hannulla on käsissään vähän eri tason materiaalia mitä perusvalmentajalla, joten siellä on yleensä perusjutut valmennettavilla vähän eri pohjalla kuin muilla.

Väärin, ei ole. Tuossa ryhmässä tehdään ihan sitä samaa työtä, mitä tehdään monessa muussakin kesäharjoitteluryhmässä. Patrik Laine hankkii voimaa jalkoihin ihan samalla tavalla kuin Matias Varttinen. Heidän ominaisuudet voivat olla erilaisia ja tästä syystä harjoittelussa on erilaisia painotuksia, mutta sitä samaa perustyötä tekevät niin NHL tähdet kuin liigapelaajatkin. Ei ole olemassa jotain salattuja ihme harjoituksia, joita Rautala paljastaa vain NHL tähdille.

Jyrki Aholla ei ole Rautalan kokemusta, mutta sama tieto hänellä on. Ja hänen ura kertoo, että hän näyttää osaavan myös soveltaa tätä tietoa käytäntöön, Ahon joukkueet ovat aina olleet hyvin harjoitelleita. Tätä tarkoitan väittäessäni, että Ässien valmennus on hyvällä tasolla. En näe, että tässä kohtaa tulisi suurta eroa muihin liigajoukkueisiin. Se, missä eroa voi tulla, on erilaiset oheistoiminnot. Jossain isommissa seuroissa voi olla käytössä enemmän lihashuoltoon liittyviä apuja, ravintoterapeuttia ja se luisteluvalmentaja.

 

[Chickendinner]

Väärin, ei ole. Tuossa ryhmässä tehdään ihan sitä samaa työtä, mitä tehdään monessa muussakin kesäharjoitteluryhmässä. Patrik Laine hankkii voimaa jalkoihin ihan samalla tavalla kuin Matias Varttinen. Heidän ominaisuudet voivat olla erilaisia ja tästä syystä harjoittelussa on erilaisia painotuksia, mutta sitä samaa perustyötä tekevät niin NHL tähdet kuin liigapelaajatkin. Ei ole olemassa jotain salattuja ihme harjoituksia, joita Rautala paljastaa vain NHL tähdille.

Jyrki Aholla ei ole Rautalan kokemusta, mutta sama tieto hänellä on. Ja hänen ura kertoo, että hän näyttää osaavan myös soveltaa tätä tietoa käytäntöön, Ahon joukkueet ovat aina olleet hyvin harjoitelleita. Tätä tarkoitan väittäessäni, että Ässien valmennus on hyvällä tasolla. En näe, että tässä kohtaa tulisi suurta eroa muihin liigajoukkueisiin. Se, missä eroa voi tulla, on erilaiset oheistoiminnot. Jossain isommissa seuroissa voi olla käytössä enemmän lihashuoltoon liittyviä apuja, ravintoterapeuttia ja se luisteluvalmentaja.

Väärin ymmärretty, vaihteeksi.

Materiaalilla tarkoitin luonnollisesti valmennettavia urheilijoita. Siellä fyysiset perusominaisuudet ovat yleensä paremmassa kunnossa joten voidaan keskittyä kovaan työhön voimatasojen kasvattamisessa, koska selviä aukkoja ei perusfysiikassa tai kehonhallinnassa ole. Tämäkin on kuitenkin vain kesällä tapahtuvaa voimaharjoittelua, kun keskustelu muuten on pyörinyt päivittäin seuroissa tapahtuvan työn ympärillä.

 

[Pata-Ässä]

Eikö yksilöiden maksimaalinen kehitys omaan potentiaaliinsa nähden olisi erinomainen tuki joukkueen menestymiseen?...Erilaisten kehotyyppien vaatimukset ja yksilöiden voimatasojen sekä eri lihasryhmien epätasapainot luovat tarvetta hyvinkin räätälöityyn harjoitteluun. Maksimivoiman, räjähtävyyden, kehonhallinnan ja kimmoisuuden yms harjoitteiden tarpeet vaihtelevat kuitenkin suuresti ja niiden oikeanlainen harjoittelu poikkeaa toisistaan suuresti.

Totta kai yksilöiden kehitys tukee joukkueen menestystä ja kaiken harjoittelun tarkoituksena tietysti onkin jokaisen maksimaalinen kehitys.

@Vellihousu muotoili aikaisemmassa viestissään ryhmässä harjoittelun hyvin eli "Yhdessä harjoittelu ja yksilölliset harjoutustavoitteet eivät välttämättä sulje toisiaan pois."

Yritän esittää asian vertauksella koulumaailmaan. Koko luokalla on sama lukujärjestys, josta käy ilmi mitä opiskellaan/harjoitellaan milloinkin. Jos ohjelmassa on matematiikkaa, kaikki harjoittelevat yhdessä matematiikkaa, mutta jokainen oman tasonsa mukaan. Yksi harjoittelee yhteenlaskuja, toinen kertolaskua ja kolmas potenssiin korotusta. Kaikki siis opiskelevat saman suuren opetussuunnitelman ja viikottaisen lukujärjestyksen puitteissa yhteisissä tiloissa ja saman opettajan valvonnassa, jolloin harjoitteet voivat olla osin samoja, osin erilaisia. Periaatteessa sillä ei ole merkitystä missä aineessa olet hyvä tai huono, koska kaikki aineet ovat tärkeitä ja kaikissa niissä pitää kehittyä. Jossain vaikeassa aineessa ehkä joudut tekemään vähän enemmän kotiläksyjä kuin helpossa aineessa.

Jääkiekossa tarvitaan tiettyjä ominaisuuksia ja ne ominaisuudet ovat tärkeitä joka pelaajalle iästä, vahvuuksista ja heikkouksista riippumatta. Urheilussa ja eri ominaisuuksissa pätee myös sääntö "Use it or loose it" eli jos et käytä ja harjoittele jotain ominaisuutta, se heikkenee. Siksi kaikkien on harjoitettava kaikkia tärkeitä ominaisuuksia joko kehittääkseen niitä tai minimissään ylläpitääkseen saavutettua tasoa. Esim. maksimivoimataso lähtee jyrkkään laskuun neljän viikon harjoitustauon jälkeen, mutta melko vähäisellä viikottaisella harjoittelulla saavutettu taso voidaan ylläpitää läpi kauden. Kaikkien siis tarvitsee harjoitella samoja ominaisuuksia, joten kaikki voivat harjoitella samassa ryhmässä saman suuren suunnitelman mukaan. Yksilöllisiä eroja voi sitten tulla siinä tekeekö joku enemmän harjoitteita kehittääkseen ominaisuuksiaan vai vähemmän vain ylläpitääkseen ominaisuuksiaan. Esimerkiksi vanhemmilla pelaajilla voimatasot ovat nuorempia korkeammat, joten niitä voidaan harjoitella vähemmän, kun taas lihashuolto ja loukkaantumisten ehkäisy vaatii vanhemmiten enemmän aikaa.

Jonkun pelaajan yksi heikkousalue ei siis tee suurta eroa muiden harjoitteluun verrattuna, vaikka heikkoutta pyrittäisiinkin kehittämään. Kyse on enemmän pienistä painotuksista kuin suurista linjaeroista harjoittelussa. Uskon, että peräänkuuluttamasi yksilöllinen harjoittelu ja heikkouksien huomioiminen on jo vahvasti sisällytetty Ässien harjoitteluun. Se ei vain suuresti pistä silmään, koska kaikki harjoittelevat yhdessä, jolloin sivullinen helposti rinnastaa mielessään harjoittelun kuntosaliketjujen ryhmäliikuntaan, jossa kaikki eri tasoiset jumppaajat tekevät ohjaajaa seuraten samat jutut. Yksilölliset erot tulevat esiin sitten, kun aletaan tarkemmin vertailemaan jokaisen tekemiä toistomääriä eri ominaisuuksille.

 

[angnus]

Riippuu vähän miten tuo epäonnistuminen määritellään. IMO Raipe ei valmennusurallaan ole saanut aikaan mitään näkyvää - hyvässä tai pahassa. Ei Raipe välttämättä mikään grande catastrophe valmentajana ole, mutta luultavasti on liian ujo ja vaatimaton luonteeltaan jotta koskaan nousisi huippuvalmentajaksi. Mutta noin yleisemmin, aika harvassa ovat ne kotimaiset huippuvalmentajat, joilla on omaa pelaajataustaa. Lähinnä vain Curry, Suikka ja Kojo on ollut selkeitä onnistujia. Heikki Leime, Raipe, Hannu Virta, Kari Makkonen muiden muassa ovat olleet enemmän tai vähemmän epäonnistujia.

Kyllähän Raipella niitä epäonnistumisia on tilillä ihan näytöiksikin asti, onko sitten kyseessä ujous, älykkyysosamäärä tai mikä tahansa, mutta valmentajaksi en häntä palkkaisi mihinkään.
Onnistujana pidän muuten myös Törmästä, vaikka nyt Hifkissä kävikin huonosti, mutta myös näyttöjä onnistumisista hänellä sitten löytyykin.

 

[Jäässä]

Luin juuri SK.n julkaisemaa liitettä "Jääkausi" jossa puidaan läpi Ässien menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Nykyinen toimitusjohta Eeva Perttula mainitsi haastattelussa että Ässät tulee organisaationa mahdollisesti ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olen vahvasti sitä mieltä että tämä olisi virhe. Eeva Perttula saa itse henkilökohtaisesti avata omaa arvopohjaa ja maailmakatsomusta, mutta itse en henkilökohtaisesti haluaisi että Ässät organisaationa ottaisi kantaa politiikaan.
Vaikka kuinka minun ja "Ässien" arvopohjat kohtaisivat, niin en halua että Ässät sotkeutuu politiikkaan. Sen ei ainakaan kuuluisi olla Ässien tehtävä.

Ässät on minulle erittäin tärkeä jääkiekkojoukkue, muille se voi olla tärkeä Esport-joukkue (mikälie?) mutta tuskin kukaan haluaa siitä omaa puoluetta itselleen. Täytyy myös todeta, että kun menen katsomaan Ässien peliä, niin monen muun asian pois sulkeminen on minulle tärkeää. Nautin Jääkiekosta ja siitä (ah) tunnelmasta.

Edit: tuo "puolue" juttu oli sarkasmia.

 

[San Jose Shark #50]

Nykyinen toimitusjohta Eeva Perttula mainitsi haastattelussa että Ässät tulee organisaationa mahdollisesti ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olen vahvasti sitä mieltä että tämä olisi virhe. Eeva Perttula saa itse henkilökohtaisesti avata omaa arvopohjaa ja maailmakatsomusta, mutta itse en henkilökohtaisesti haluaisi että Ässät organisaationa ottaisi kantaa politiikaan.
Vaikka kuinka minun ja "Ässien" arvopohjat kohtaisivat, niin en halua että Ässät sotkeutuu politiikkaan. Sen ei ainakaan kuuluisi olla Ässien tehtävä.

Ässät on minulle erittäin tärkeä jääkiekkojoukkue, muille se voi olla tärkeä Esport-joukkue (mikälie?) mutta tuskin kukaan haluaa siitä omaa puoluetta itselleen. Täytyy myös todeta, että kun menen katsomaan Ässien peliä, niin monen muun asian pois sulkeminen on minulle tärkeää. Nautin Jääkiekosta ja siitä (ah) tunnelmasta.

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Yhteiskunnallisiin asioihin sekaantuminen on hyvin liukas ja kalteva pinta, jolla saadaan äärimmäisen helposti harvennettua kannattajakuntaa. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä MaTu-politiikka. Julkinen kannamuodostus - ihan kumpaan suuntaan tahansa - on omiaan karkoittamaan vastakkaisella kannalla olevat pois seuran toiminnasta ja hallilta. Itse en ainakaan suvaitsisi lainkaan että Ässät ryhtyisi jollain tapaa veljeilemään punavihreiden suvakkien kanssa - huolimatta Alpo Suhosesta.

 

[Dee Snider]

Jossain kiusaamis, ym.. kampanjoissa kantsii olla toki mukana, mutta tiedän esimerkiksi erään vaikutusvaltaisen henkilön, joka pahoitti verisesti mielensä, kun mediakuutiolla Ässät kunniotti Lemmy Kilmisterin muistoa aikanaan. Hän raivosi, että minkälaista esimerkkiä terveistä elämäntavoista nuorille Ässät antaa, ylistämällä natsivaatteissa viihtynyttä ja sovinistista narkkarijuoppoa? #arvot ja muuta paskaa..

Ja kuten tuossa ylempänäkin kerrottiin, niin kun joka tuutista tulee tuota poliittista julistamista suuntaan jos toiseen, niin eikö Ässät voisi jatkaa #yhdessä linjalla? Mutta eipä tuo silti sinänsä meikäläistä haittaa, kunhan logo jätetään rauhaan.

 

[Surprise Me]

Olen samaa mieltä @Dee Snider kanssa. Ässät voi olla mukana Instagramissa hästäkillä pikkukakkonen, kunhan logo jätetään rauhaan. Se on pyhä eikä siihen vihervasurit kajoa.

 

[Vellihousu]

Luin juuri SK.n julkaisemaa liitettä "Jääkausi" jossa puidaan läpi Ässien menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Nykyinen toimitusjohta Eeva Perttula mainitsi haastattelussa että Ässät tulee organisaationa mahdollisesti ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olen vahvasti sitä mieltä että tämä olisi virhe. Eeva Perttula saa itse henkilökohtaisesti avata omaa arvopohjaa ja maailmakatsomusta, mutta itse en henkilökohtaisesti haluaisi että Ässät organisaationa ottaisi kantaa politiikaan. Vaikka kuinka minun ja "Ässien" arvopohjat kohtaisivat, niin en halua että Ässät sotkeutuu politiikkaan. Sen ei ainakaan kuuluisi olla Ässien tehtävä.

Minusta käsite "yhteiskunnallinen asia" täytyy ymmärtää tässä kontekstissa mahdollisimman laajasti. Se ei ole välttämättä yksi yhteen sama kuin poliittiset kannanotot ja puoluepolitiikka. Urheilu ja urheiluviihde ovat yhteiskunnallisia asioita nekin enkä pidä pahana jos Ässät ottaisikin kantaa toimialaansa liittyviin asioihin. Seuran toiminta kuitenkin perustuu myös ja ennen kaikkea jonkinlaisiin arvoihin.

Siitä yllä kirjoittaneiden kanssa kuitenkin samaa mieltä, että päivänpolitiikan kuumimmat perunat kannattanee jättää suosiolla rauhaan.

 

[TosiFani]

Luin juuri SK.n julkaisemaa liitettä "Jääkausi" jossa puidaan läpi Ässien menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Nykyinen toimitusjohta Eeva Perttula mainitsi haastattelussa että Ässät tulee organisaationa mahdollisesti ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Olen vahvasti sitä mieltä että tämä olisi virhe...

Minusta Ässien pitää kertoa selkeästi seuran arvot, tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita päivän politiikkaa vaan laajempia linjoja.

 

[Naurava Kulkuri]

Vaikea uskoa, että Ässät lähtisi sekaantumaan yleisesti mihinkään politiikkaan. Yhteiskunnalliset asiat joihin Ässien uskoisin ja toivoisin ottavan kantaa liittyy urheiluun, liikkumiseen ja hyvinvointiin. Ässät voisi ja heidän mielestäni kannattaisi kampanjoida ja tukea näkyvästi porilaisten nuorien liikkumista, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Tämän kentän tukeminen näkyvästi toimii hyvin pitkän tähtäimen markkinointina ja siksi siihen on helppo lähteä.

 

[Jäässä]

Vaikea uskoa, että Ässät lähtisi sekaantumaan yleisesti mihinkään politiikkaan. Yhteiskunnalliset asiat joihin Ässien uskoisin ja toivoisin ottavan kantaa liittyy urheiluun, liikkumiseen ja hyvinvointiin. Ässät voisi ja heidän mielestäni kannattaisi kampanjoida ja tukea näkyvästi porilaisten nuorien liikkumista, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä. Tämän kentän tukeminen näkyvästi toimii hyvin pitkän tähtäimen markkinointina ja siksi siihen on helppo lähteä.

Samaa mieltä kanssasi. Nuo on Ässille tärkeitä asioita, joten noita tulisi kamppanioida. Mutta ehkä siksi olenkin samaa mieltä että nuo ei liity millään tavalla politiikkaan.