Pohtiessani tätä keskustelua ja nähtyjä otteluita on mieleeni tullut muutama pointti keskusteluun. Ensinnäkin, vaikka kritiikkiä tulee ja osin oikeutetustikin, on tässä jonkunasteista ylireagointiakin havaittavissa. Kisat ovat lyhyet ja siksi kaikile tulee floppikisoja. Jos ajatellaan pitkää runkosarjaa missä tahansa sarjassa, myös kärkijoukkueille tulee huonoja hetkiä. Joku aloittaa huonosti, jollain tulee lyhyt notkahdus johonkin väliin ja joku putoaa aivan lopussa. Tähän on monia syitä tietysti, mutta tällaiset lyhyetkään kisat ei eroa tästä vaan joskus jotkut kovat joukkueet aloittavat huonosti ja koska sitä korjausaikaa ei ole, putoavat. Muistaako joku Kanadan viime vuodelta? Tai kun USA oli aikuisten kisoissa putoamissarjassa? Ja jos yhtään katselisi, varmaan löytyisi muitakin esimerkkejä.
Sitten siitä itse pelistä. Tsekki-ottelu oli lopulta varsin epäonninen. Puolustus oli kasassa ja Tsekki ei pahemmin maalintekoa päässyt yrittämään mutta sai kaksi maalia onnekkailla pompuilla. Paremmalla tuurilla olis voitettu 0-1 tai menty jatkoille. Tosin, hyökkäys oli munatonta ja yhdellä maalilla harvoin voittaa. Tanskaa vastaan tuli pari puolustuksen virhettä ja yksi maali jonka Veini olisi voinut ottaa. Ensin tuli se ylivoimamaali ja, noh, näitä tulee vaikka se huonosti pelattiinkin. Mutta kun se tappio kummitteli alla niin alkoi puristaminen. Toinen maali sitten oli vähän halvahko mutta muistutan että myös maalivahdit ovat siellä junnuja. Jos joku muu olisi ollut maalilla (kyllä, muutkin päästävät tuollaisia. Kuka muistaa Mikko Koskisen "Patrik Laineen maalissa" Suomi-USA -ottelussa keväällä? Vaikka) tuskin olisi ristiinnaulitseminen ollut vastaavaa mutta Veinillä on sulajan maine, mikä on kyllä 19-vuotiaalle junnulle snadisti liioittelua. Kolmas maali oli Mattilan höntyilyä jossa näkyi se pakotettu ylihyökkääminen ja halu kääntää nopeasti.
Koska, kuten alussa todettua, on otanta loppupeleissä pieni, ja pieneksi se myös jää, voidaan miettiä, onko syyllisten löytäminen lopulta mielekästä. (Apua mikä lause) Jos peli ei vain natsaa, se voi olla ettei se natsannut vaikkei sille yhtä syytä saadakaan.
Sitten pelaajistosta:
Hyökkääjät eivät ole olleet vaaditulla tasolla. Nättinen ja Borgström eivät ainakaan vielä ole kyenneet olemaan johtavia senttereitä mitä menestys vaatisi. Nykykiekossa voi toki edelleenkin pelata myös laidan kautta mutta jos sentterin kokonaisvaltainen pelaaminen ei riitä hyökkäyspäässä, laidat on kusessa. Toisaalta myöskään laidat eivät ole kyenneet pelaamaan maalintekoon johtavaa peliä. Kun vanhempien ikäluokkien pelaajat eivät ole kyenneet riittävän vahvaan peliin (tai ovat poissa Ahon, Laineen Puljun ja Saarelan tapaan) on odotuksia kasattu alaikäisten Tolvasen, Vesalaisen ja Räsäsen niskaan. Viime vuosi on aiheuttanut harhan että ne nuoret olisi jotenkin jatkuvasti niitä pelaajia jotka johtaisivat joukkoja. Vesalainen ja Tolvanen voivat keväällä pelata vielä u18 kisoja! Ja vaikka kovia ovatkin, eivät Laineen tai Puljun tasoisia pelaajia kuitenkaan.
Valinnoissa on nähdäkseni haettu liikaa Pohjois-Amerikan junnusarjoista pelaajia. Nyt näkyy varsinkin hyökkääjissä että näiden pelaajien kamppailupelaaminen ei ole samalla tasolla miehissä roolia saaneiden ja pelanneiden pelaajien kanssa. Vahvemmat hyökkäääjät voisi olla niitä jotka olisi sieltä kulmista päässyt maalin edustallekin ja saanut aikaan tilanteita jotka johtaa maaleihin. Puolustuksesta taas pohdin, olisiko vaikka Liigassa isoja minuutteja pelannut Robin Salo höntyillyt Mattilan tapaan Tanskan kolmannessa maalissa. Mutta pakistosta vikojen hakeminen on silti kauempana totuudesta.
Toisaalta iso ongelma on ollut laukaukset. Eli se ettei ne mene maalille. Tähän lääkkeet on yksinkertaisia: viivalla nopeampaa toimintaa, joka erta ei tarvi sitä yhtä harhautusta tehdä ennen syöttöä tai vetoa ja joskus voi tähdätä maaliin niin että voi tulla vaikka reboundeja sen ylänurkan sijaan joka sitten menee ohi.
Tämmöstä. Voi olla ihan paskaakin mutta tulipa jotain funtsittua.