Eisenhower kirjoitti:
"Jortikka toisi maajoukkueeseen aivan uudenlaisen kulttuurin, johon kuuluvat lukuisat joukkueesta kieltäytymiset."
Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun kuulen tällaisen arvioinnin Jortsusta maajoukkueen peräsimessä. Yhtä monta kertaa olen tivannut tällaiselle väitteelle perusteluja. Niin nytkin.
Tuntuu, että 80- ja 90-lukujen taitteessa Jortikasta syntynyt yleinen mielikuva _poikkeuksellisen_ v-mäisenä valmentajana ohjaa vieläkin useimpien ihmisten ajattelua. Kun Jortsu palasi Tepsin peräsimeen Jursinovin kauden päätteeksi, netin keskustelupalstoilla monet olivat varmoja, että seuraavan kauden jälkeen kato tulisi olemaan Tepsissä kova, kun kaikki Jortikkaan kypsyneet pelaajat pakkaisivat tavaransa ja pyyhkisivät Auran rantojen pölyt lopullisesti pois jaloistaan. (Kuriositeettina mainittakoon, että nuo samaiset ennustajaeukot olivat tavallisesti aivan yhtä varmoja siitä, että Tepsi ei Jortsun alaisuudessa menestyisi.) Näin ei kuitenkaan tapahtunut missään vaiheessa, päin vastoin: esim. Tomi Kallio on kertonut, että suunnitelmat siirtymisestä muualle unohtuivat Jortikan kanssa pidetyn lyhyen keskustelun jälkeen. Jortikan maine ei estänyt Marko Kiprusoffin, Esa Keskisen, Kai Nurmisen tai Kimmo Rintasen kaltaisten "taiteilijoiden" paluuta Turkuun, vaikka varsinkin kolmella ensiksi mainitulla oli varmasti valmentajastaan jo varsin vahva ennakkokäsitys. Huomionarvoista on myöskin se, että Tepsin runko pysyi Jortikan kolmen kauden aikana kasassa harvinaisen hyvin: kakkos-, kolmos- ja nelosketju pelasivat lähestulkoon samoissa koostumuksissa koko valmennuskauden ajan. Tuskin Turun ulkopuolelta tulleet ratkaisupelaajat kuten Tony Virta, Kalle Sahlstedt, Joni Lius, Jouni Loponen jne. Jortikan sydänystäviä olivat, mutta eipä keskinäinen viha kuitenkaan riittänyt ajamaan heitä menestyvästä joukkueesta pois. Jostain syystä jokainen edellä mainituista herroista jätti Tepsin samaan aikaan kuin Jortikkakin, sattumaako?
Joo joo. Tiedän kyllä, että on eri asia valmentaa SM-liigajoukkuetta ja maajoukkuetta. Silti haluaisin jonkun, tässä tapauksessa vaikka Eisenhowerin, kertovan minulle, miksi Jortikan astuminen maajoukkueen peräsimeen aiheuttaisi kieltäytymisaallon. Onko Jortikka todella nykyäänkin niin poikkeuksellisen vittumainen valmentaja, että hän saisi merkittävän osan suomalaisista huippupelaajista kieltäytymään tehtävästä, jota perinteisesti on ainakin minun naiivin käsitykseni mukaan pidetty kunnia-asiana? Keitä mahdollisesti olisivat nämä nykyiset ja tulevat potentiaaliset maajoukkue-edustajat, joille muutaman viikon yhteiselo Jortikan kanssa vuoden aikana olisi liian kova pala? Miksei Tepsissä kokeiltu järjestelmä, jossa kahdelle apuvalmentajalle oli annettu suuri rooli voisi toimia myös maajoukkueessa?
Itse näkisin suurempana esteenä Jortikan maajoukkueuralle miehen puutteelliset mediataidot. Isot herrat halunnevat päävalmentajan olevan edelleenkin eräänlainen lajin keulakuva median suuntaan. Jortsusta ei ole siihen Aralle räätälöityyn rooliin, johon kuuluu kaikkien miellyttäminen ja sujuva esiintyminen seminaareissa ja TV-studioissa. Viime vuosien enemmän tai vähemmän julkiset töppäilyt eivät ainakaan asiaa paranna.
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, en ole omaa kantaani päättänyt. Westerlund tuntuisi tällä hetkellä kiinnostavimmalta nimeltä. Tammisesta toteaisin, että lienee kaikkien osapuolten kannalta parasta antaa miehen jatkaa nykyisissä hommissaan.
"Jortikka toisi maajoukkueeseen aivan uudenlaisen kulttuurin, johon kuuluvat lukuisat joukkueesta kieltäytymiset."
Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun kuulen tällaisen arvioinnin Jortsusta maajoukkueen peräsimessä. Yhtä monta kertaa olen tivannut tällaiselle väitteelle perusteluja. Niin nytkin.
Tuntuu, että 80- ja 90-lukujen taitteessa Jortikasta syntynyt yleinen mielikuva _poikkeuksellisen_ v-mäisenä valmentajana ohjaa vieläkin useimpien ihmisten ajattelua. Kun Jortsu palasi Tepsin peräsimeen Jursinovin kauden päätteeksi, netin keskustelupalstoilla monet olivat varmoja, että seuraavan kauden jälkeen kato tulisi olemaan Tepsissä kova, kun kaikki Jortikkaan kypsyneet pelaajat pakkaisivat tavaransa ja pyyhkisivät Auran rantojen pölyt lopullisesti pois jaloistaan. (Kuriositeettina mainittakoon, että nuo samaiset ennustajaeukot olivat tavallisesti aivan yhtä varmoja siitä, että Tepsi ei Jortsun alaisuudessa menestyisi.) Näin ei kuitenkaan tapahtunut missään vaiheessa, päin vastoin: esim. Tomi Kallio on kertonut, että suunnitelmat siirtymisestä muualle unohtuivat Jortikan kanssa pidetyn lyhyen keskustelun jälkeen. Jortikan maine ei estänyt Marko Kiprusoffin, Esa Keskisen, Kai Nurmisen tai Kimmo Rintasen kaltaisten "taiteilijoiden" paluuta Turkuun, vaikka varsinkin kolmella ensiksi mainitulla oli varmasti valmentajastaan jo varsin vahva ennakkokäsitys. Huomionarvoista on myöskin se, että Tepsin runko pysyi Jortikan kolmen kauden aikana kasassa harvinaisen hyvin: kakkos-, kolmos- ja nelosketju pelasivat lähestulkoon samoissa koostumuksissa koko valmennuskauden ajan. Tuskin Turun ulkopuolelta tulleet ratkaisupelaajat kuten Tony Virta, Kalle Sahlstedt, Joni Lius, Jouni Loponen jne. Jortikan sydänystäviä olivat, mutta eipä keskinäinen viha kuitenkaan riittänyt ajamaan heitä menestyvästä joukkueesta pois. Jostain syystä jokainen edellä mainituista herroista jätti Tepsin samaan aikaan kuin Jortikkakin, sattumaako?
Joo joo. Tiedän kyllä, että on eri asia valmentaa SM-liigajoukkuetta ja maajoukkuetta. Silti haluaisin jonkun, tässä tapauksessa vaikka Eisenhowerin, kertovan minulle, miksi Jortikan astuminen maajoukkueen peräsimeen aiheuttaisi kieltäytymisaallon. Onko Jortikka todella nykyäänkin niin poikkeuksellisen vittumainen valmentaja, että hän saisi merkittävän osan suomalaisista huippupelaajista kieltäytymään tehtävästä, jota perinteisesti on ainakin minun naiivin käsitykseni mukaan pidetty kunnia-asiana? Keitä mahdollisesti olisivat nämä nykyiset ja tulevat potentiaaliset maajoukkue-edustajat, joille muutaman viikon yhteiselo Jortikan kanssa vuoden aikana olisi liian kova pala? Miksei Tepsissä kokeiltu järjestelmä, jossa kahdelle apuvalmentajalle oli annettu suuri rooli voisi toimia myös maajoukkueessa?
Itse näkisin suurempana esteenä Jortikan maajoukkueuralle miehen puutteelliset mediataidot. Isot herrat halunnevat päävalmentajan olevan edelleenkin eräänlainen lajin keulakuva median suuntaan. Jortsusta ei ole siihen Aralle räätälöityyn rooliin, johon kuuluu kaikkien miellyttäminen ja sujuva esiintyminen seminaareissa ja TV-studioissa. Viime vuosien enemmän tai vähemmän julkiset töppäilyt eivät ainakaan asiaa paranna.
Mitä tulee alkuperäiseen aiheeseen, en ole omaa kantaani päättänyt. Westerlund tuntuisi tällä hetkellä kiinnostavimmalta nimeltä. Tammisesta toteaisin, että lienee kaikkien osapuolten kannalta parasta antaa miehen jatkaa nykyisissä hommissaan.