En tiedä Ilveksen taustoista mitään, joten en sen kummemmin voi kommentoida tätä asiaa, mutta tämän ketjun lukeneena herää välittömästi kysymyksiä.
Joku kirjoitti lyhyen viestin loistavasti siitä, miten seura on päätynyt Manngardin haltuun ja siihen liittyvästä. Mitä tämä Manngard haluaa tästä seurasta? Niin kauan kuin tämä mies (pää)omistaa seuran, tämä on olennaisin kysymys. Pahoittelut tästä esimerkistä, mutta Sami Kapanen ainakin tietää, mitä haluaa KalPasta. Manngardille ei ole varmasti ongelma sijoittaa rahaa, onko kyse halusta vai siitä, ettei tiedä itsekään mitä on tekemässä? Jos ei tiedä, niin ensimmäiseksi pitää palkata tärkeimmille paikoille asiantuntevat miehet (ehkä hän uskoi näin tehneensä). Aloitetaan pelaajahankinnoista vastaavalla, mikä titteli se sitten onkin. Kun rahaa on käytössä, niin asiantunteva kaveri hankkii varmasti kunnon pelaajia (sellaisia, mitä valmentaja haluaa). Bisneksenä Manngard ei mitenkään voi tätä pitää, joten eiköhän se edelleenkin ole suurin syy se, "omistaisinpa joskus jääkiekkojoukkueen" -ajatus, mikä mainittiin aiemmissa viesteissä.
Lihavoitu osa on kaikista tärkein kysymys. Miten tärkeänä mies pitää Ilvestä ja mitä hän on valmis tekemään. Rahalla luulisi saavan tietotaitoa, vaikka ei itse olisikaan mikään jääkiekkonero.
Rahaa Manngardilla on varmasti vaikka kuinka, mutta ei sitäkään voi käyttää miten tahansa, kuten ei ole käytettykään. Organisaation putkisto on pitkä, mutta siellä se ongelma sijaitsee?
Manngardin omistuksen ongelma oli Meskasen tuloon saakka se, että Pääsääntöisesti hän ja hänen luottoimiehensä Jääskeläinen ja Lagerstam valitsivat vääränlaisia ihmisiä johtotehtäviin. Palkollisten piti olla
ensisijaisesti lojaaleja kolmikolle, joiden työmaa ei ollut päätoimisesti Ilveksessä. Kolmikko on huseerannut (vieläkin) enemmänkin fanipohjalla taustalla. Palkollisten omatoimisuus johti helposti kriiseihin. Näin tapahtui esimerkiksi Risto Jalon toimitusjohtaja/urhelilutoimenjohtaja-kaudella, jolloin Jalo lähti kävelemään ylitettyään muistini mukaan omatoimisuudessaan jonkun rajan. Jalon jälkeen puikkoihin tulleet Honkalehto-Hautamaa olivat kolmikon valvovan silmän alla, ja heillä ei ollut juurikaan valtaa, mutta paljon vastuuta. Manngard ja Jääskeläinen kävelivät mennen tullen kaksikon yli. Valmentajavalinnat olivat pitkälti mr. Manngardin käsialaa.
Strategioita lanseerattiin, mutta unohdettiin nimetä vastuuhenkilöt. Näin sössittiin esim. Poika ja Ilves -strategia lupaavien 1987-88 -ikäluokkien kanssa (Lindgren, Sandell, Huhtala, Mielonen, Lehtivuori, Korhonen, Mattila, Antonen). Yhtä karusti on käymässä 1990 ja 1991 syntyneiden kanssa (Rask, Rajala, Myttynen...).
Edellinen karsinta sai Manngardin muuttamaan toimintatapaansa. Hän antoi luvan Ilveksen hallituksen laajentamiselle. Mukaan otettiin pitkän linjan Ilves-faneja Meskanen ja Helenius. Meskanen toi mukanaan myös rahaa, jota hän pumppasi Ilvekseen sen viimeisimmissä kriiseissä. Valmentajaksi otettiin Pajuoja ja Manngardin luotettu Helminen. Urheilutoimenjohtajaksi otettiin Hiitelä ja toimitusjohtajaksi Meskasen valinta Ville Raunio.
Ensimmäinen kausi menikin nuorella ja halvalla joukkueella erinomaisesti. Pelaajahankintoihin ei ollut varaa, joten niissä ei voinut myöskään pahemmin epäonnistua. Esim. rapakuntoinen Mark Lee treenattiin kauden aikana kuntoon, ja kaveri oli loppukaudesta varsin hyvä. Myös konkarin, Pasi Määttäsen rooli joukkueessa oli tärkeä.
Taloudellisesti tämäkin kausi oli haparoiva. Sen aikana siivottiin vanhoja talousitoumuksia pois lisäämällä seuran velkaa sen omistajille. Uusi toimitusjohtaja sai vähitellen tulovirrat kasvamaan, mutta hänen johdollaan kuluvirta kasvoi vieläkin nopeammin. Ilveksen taloushallinto ulkoistettiin kokonaan isolle tilitoimistolle, joka antoi toisaalta taloudenpidolle ryhtiä, mutta saattoi sitoa myös talousjohtamisen käsiä. Toisaalta tavalliset kannattajat eivät voi tietää, kuinka hyvin ison tilitoimiston palveluja osattiin hyödyntää ilveksen talous- ja urheilujohtamisessa.(Kulujen nopean kasvun syyt ja syylliset ovat edelleen selvittämättä).
Kauteen 2011-2012 päästiin kuitenkin paremmalta pohjalta. Joukkueen runko oli saatu pidettyä kasassa. Koistisen sopimuksen jälkeen joukkue olisi kaivannut eniten I-ketjun keskushyökkääjää ja takuuvarmaa I-kentän maalintekijää. Tarjolle tulivat kuitenkin ilves-kasvatit Vesa Toskala ja Martti Järventie, joiden sopimuksia varten Ilveksen vastuuhenkilöt mm. valmentaja Pajuoja tekivät lisämyyntityötä.
Samanaikaisesti valmentajakasikon väleihin alkoi ilmaantua säröjä (tätä en voi ikävä kyllä avata tämän enempää), eikä valmistautuminen kauteen sujunut niin hyvin kuin olisi voinut. Joukkue ei ollut kauteen valmis ja pelitapa osoittautui joukkueen valmiustasolle vääräksi. Ilves hyökkäsi pääkkönä ns. pystysuunnan kiekkoa, ja joukkue oli vastustajan saadessa kiekon levällään kuin Jokisen eväät.
Päävalmentaja Pajuoja ryhtyi muokkaamaan pelitapaa joukkueen vireystasolle sopivammaksi. Peli alkoi näyttää paremmalta. Ilves alkoi hallita pelejä. Tämä ei kuitenkaan sopinut Hiitelälle ja Helmiselle. Pajuoja ei saanut pelitapa-käännöksensä jälkeen pistetiliä karttumaan, vaikka joukkue pelasi silmin nähden paremmin ja tasapainoisemmin. Tässä tilanteessa hallitus, joka luotti varsinkin Helmiseen, junaili ratkaisun, missä Pajuoja sai lähteä. Hiitelä joutui ottamaan muodollisen päävalmentajan paikan, vaikka tosiasiallisesti joukkuetta vetivät Helminen ja Pekka Kangasalusta. Kuten tiedetään Joukkue ei heidän johdollaan noussut, paitsi Raipen ollessa nuorten MM-kisoissa valmentajana Ilves pelasi varsin hyvin, Kangasalustan toimiessa silloin tosiasiallisena valmentajana.
Joulun jälkeen lähti Ville Koistinen ja hieman myöhemmin Ryan Glenn ja Mark Lee. Joukkue ajautui karsintoihin pelaamalla kuitenkin viimeisillä kierroksilla paineettomassa tilassa varsin hyvää kiekkoa. Paradoksaalista tässäkin oli se, että tiukasti pystysuunnan kiekon nimiin vannoneet Helminen & Hiitelä ryhtyivät peluuttamaan joukkuetta paljolti Pajuojan tapaan. Joukkueelle sallittiin enemmän hitaita lähtöjä, jollei nopean pidemmän avauksen mahdollisuutta ollut. Karsinnat selvitettiin parempien yksilöiden avulla. Valmennus ei saanut joukkuetta missään vaiheessa pelaamaan joukkueena luovasti, vaikka materiaalin suhteen tasoero olikin selvä.
Loppukeväästä 2012 alkoi liikkua tietoja, joiden mukaan Ilves tulee tekemään liikevaihdon ennätyslukemistaan huolimatta tappiota. Tappiota oli tulossa, vaikka Ilves oli myynyt Koistisen,Glennin ja Leen (kauden aikana hankittiin Kangasniemi ja Kivimäki). Ilves sai lisäksi karsintapeleistä lisätuloja. Näistä tekijöistä huolimatta Ilveksen tulos oli jäämässä tappiolle. Samaan aikaan liikkui muitakin juttuja taloudenpitoon liittyen. Ja nyt Meskanen ja Raunio ovat lähdössä/lähteneet. Meskasen luopuminen on sikäli sääli, että valta lipuu nyt takaisin täysin Manngardille ja hänen neuvonantajilleen. Heidän johdollaan Ilves ajautui kuitenkin karille, josta Meskanen ja Raunio eivät saaneet Ilvestä irrotettua. Ilveksen hallitukseen pitäisi saada kiekko-osaamista (vrt. Pelicans ja nimimerkki Lihaani viesti yllä). Taustalla liittyneiden viestien mukaan voidaan päätellä, että hallitustyö Ilveksessä ei kiinnosta senkaltaisia kiekko-talousihmisiä, joilla voisi olla jotain annettavaa seuralle. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että tarjolla on lähinnä marionetin roolia Manngardin vedellessä lankoja.
Ilves sai pidettyä joukkueen rungon hyvin kasassa, kiitos Hiitelän aikaisempien pitkien sopimusten. Ensi kauteen joukkue on lähdässä kaksikon Helminen-Viitakoski voimin. Helmisen toimiessa päävalmentajana. Helminen on saanut/ottanut raskaan kelkan vetääkseen. Toisaalta hän on osittain myös oman tonttinsa rakentanut, joten hänellä on myös raskas vastuu Ilveksen urheilullisesta menestymisestä ensi kaudella. Ilves-kannattajat toivovat Raipen ottavan isoja askeleita ensi kesän aikana
Pelaajahankintalinjasta saattaa päätellä, että kassassa ei ole liiaksi rahaa, ja puutteena on edelleen ne viime kaudelta tutut: I-sentteri ja maalintekijä. Lisäksi uupuu II-sentteriäkin. Jos Rajala palaisi NHL-leiriltä Ilvekseen, täyttäisi hän tuon maalintekijän paikan.
Tässä lyhyt historia viime vuosista painottuen kahteen viimeiseen kauteen.
