Toki Arnason pelaa ketjunsa keskellä nimellisesti, mutta koska hän on erittäin huono aloittaja, ottaa yleensä ketjun muut jäsenet aloitusvastuun - ABC-ketjun ollessa kasassa aloittajana on lähes poikkeuksetta ollut Mark Bell. Ja toki Arnason sai jo viime kaudella alleen otteluita NHL-kaukaloissa ja tätä kautta kokemusta NHL-ympyröistä, mutta kauttaaltaan varsin vaisut näytöt eivät kuitenkaan olleet takeena kuluvan kauden NHL-paikalle.
Kesän aikana toteutettu treeni yksityisvalmentajan johdolla ja erittäin lupaavat otteet harjoitusleirillä sekä - otteluissa toivat Arnasonille lopullisen läpimurron NHL-paikkaan. Edelliskauden näytöt olivat suuntaa-antavia, mutteivat missään tapauksessa vaisuudellaan taanneet mitään, sillä selkeät puutteet eri osa-alueilla - erityisesti voimassa ja kestävyydessä - näkyivät liiaksi aiheuttaen tehottomuutta. Näin ollen sekä Arnason että Zetterberg aloittivat aivan samasta lähtökohdasta: kummallekaan ei luvattu mitään vaan kaikki oli omissa käsissä.
Zetterbergin alkukauden tahmeus kertoo kenties aivan samaa kieltä kuin Arnasonin kauden keskivaiheilla koettu kuivakausi. Jos Zetterberg ei lunastanut paikkaansa aluksi kakkoskentässä, ei myöskään Arnason omilla otteillaan pystynyt pitämään kiinni tehoistaan ja omasta kakkoskentän paikastaan koko kautta. Tulokkaille kyseisen kaltaiset notkahdukset lienevät kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus, joten sekä Zetterbergin että Arnasonin kaudella koetut lamakaudet voidaan asettaa täysin samaan valoon.
Lisäksi Zetterbergin ja Arnasonin saavutukset voidaan asettaa ketjujenkin perusteella lähes samaan kastiin: kummatkin pelaavat joukkueidensa kakkosketjuissa. Detroitin ketjujen järjestyksestä en voi varmuudella sanoa mitään, mutta Arnason on pelannut lähes koko kauden Blackhawksien kakkoskoostumuksessa. Keskivaiheilla koettu neloskentänkomemmus on poikkeus, mutta muutoin Arnason on muodostanut suurimman osan kaudesta Mark Bellin ja Kyle Calderin kanssa Blackhawksien kakkoskentän - ABC-ketjun. Toki loukkaantumisten johdosta laiturit ovat vaihdelleet, mutta koska Arnasonista ei saa kolmoskentän puolustavaa sentteriä kirveelläkään on nuorukaisen rooli ollut kahdessa hyökkäävässä ketjussa.
Näin ollen kummatkin ovat lähtökohdiltaan, kauden kulun valossa sekä ketjujensa osalta lähes samassa tilanteessa: ailahtelevien kausien jälkeen kakkoskentässä, mutta toisen rinnalla viilettää astetta tasokkaammat pelikaverit. Ja toki Zetterbergille täytyy nostaa hattua ruotsalaisen raivattua tiensä All-Star-tason pelureita kuhisevan Dead Thingsien kahteen ensimmäiseen ketjuun, mutta toisaalta täytyy nostaa myös Arnasonille hattua nuorukaisen saavutettua näinkin kovat tehot pelaten AHL-tason Blackhawkseissa Brian Sutterin peruutustaktiikalla.
Vertailussa voidaan myös huomioida joukkueiden erilaiset tilanteet. Tulokkaiden pistepörssi voisikin olla aivan toisenlainen jos Blackhawks ei olisi kuuluisan Columbus-tapauksen jälkeen lähtenyt pysäyttämättömään syöksykierteeseen, joka söi koko joukkueen tehojen ohella myös Arnasonin tehot. Pörssi voisi olla myös toisenlainen mikäli Dead Things ei olisi kevään aikana parantanut otteitaan ottelu ottelulta. Jossittelu on kuitenkin turhaa vaikkakin kyseisten tulokkaiden otteisiin on eittämättä vaikuttanut myös koko muun joukkueen otteet - tulokkailta kun tuskin voidaan olettaa koko joukkueen kantamista.